Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Eli kun mä kirjoitan, että
MINÄ en halua, että MINUN lapseni syö tuttia niin minä yleistän? Anna mun kaikki kestää
Ja heti seuraavassa viestissä kirjoitit näin:
"Mä en ymmärrä, miks meidän kulttuurissa on niin hyväksyttyä opettaa pienikin lapsi hakemaan turvaa ja tukea esineistä. Mua etoo ajatus siitä, että tyttö roikkuis jossain muovinpalasessa ihan ku henki olisi siitä kiinni. Jostain syystä muiden perheiden lasten tehdessä näin mua ei haittaa samalla tavalla, kun ei ole oma lapsi kyseessä, mutta käy mielessä, että eikö nuo näe kuinka outoa koko touhu on? Opetetaan uninalleille, -rievuille ja tutille. Sitten näkee 2-3 v lapsen joka kiljuu ja huutaa ihan ku tekis kipeää olla ilman sitä rakasta esinettään nukahtamisaikaan. Mieluummin mä olen itse läsnä lapselleni, tiivisti tietenkin ensimmäisinä vuosina, sittemin ei niin tiiviisti. Oppii lapsi hakemaan turvaa perheeltään, hyvistä ja luottavaisista ihmissuhteista."
Siinä sitä yleistämistä...