Miksi ihminen tekee itsemurhan?

["crazy"]

Vuoden sisällä kaksi tuttua on löydetty kuolleena, kuolleet oma käden kautta. Ja jotenkin en vain pysty ymmärtämään sitä syytä, miksi?

Itse olen ollut masentunut ja elämä potkinut päähän ym. ja olen miettinyt miten päästä vaikeista ajoista irti. Eikä kyllä koskaan ole käynyt itsemurha mielessä. Ajatuksina on ollut muuttaminen pois maasta, tai ainakin toiseen kaupunkiin.

Kuinka epätoivoinen ihminen saa olla että oikeasti ei keksi mitään mitä voisi elämälleen tehdä? Eikö heillä kertakaikkiaan ole mitään unelmia mitä voisi vielä yrittää? Vai ovatko vain niiiin väsyneitä ettei vain pysty mihinkään?

Olen ajatellut että jos, siis JOS joskus alkaisi itsemurha tuntumaan hyvältä ajatukselta, niin hankin kaiken maailman velat mitkä voin saada ja lähden kiertämään maailmaa. Ja kun rahat loppuu, niin vasta sitten alan harkitsemaan sitä elämänlangan katkaisemista. Ottaisin kaiken ilon irti jos kuitenkin "joutuisin" lopulta kuolemaan.

Niin, ja kuinkakohan usein kyseessä on joku hölmö ajatus joka tuntuu kännissä/huumattuna oikein hyvältäkin idealta? Ja sitten kummemmin ajattelematta vain hirttää ittensä tai hyppää parvekkeelta?

 

[ddefg]

Itsekkyyttään.

 

[Mia U]

Monesti se on ns. hätähuuto eli otetaan esim. yliannostus eikä välttämättä oikeasti haluta kuolla mutta kuoleman kanssa kun ei kannata leikkiä..

 

[bud]

No sä et ole ollut tarpeeksi masentunut ja väsynyt. Siksi sulla ei ole käynyt itsemurha mielessä.

Jos ihminen on syvästi masentunut, ei hän ajattele, että nytpä lähden tästä maailmaa kiertämään, että piristyn. Sitä sais vaikka tornado iskeä, niin hyvin hyvin masentunut jäis silti sinne sohvanpohjalle makaamaan.

 

["harmaa"]

Joskus se masennus voi olla niin paha... Elämä on pelkkää tuskaa ja kuolema ainoa pakotie siitä. Eikä siinä muita ihmisiä ajatella, ihminen tuntee olevansa muillekin vain rasite.

 

[purjosipuli]

Ei niitä vaan nappaa enää. Se on kauhean vapauttava olotila.

 

["rrr"]

Ei se välttämättä siitä johdu etteikö olisi unelmia, mutta kenties niiden toteuttaminen tuntuu täysin mahdottomalta, ja toisaalta myös "no joo, vaikka saavuttaisin unelman x niin kyllä mä sen jotenkin sössisin"-ajattelu on tyypillistä vakava-asteisessa masennuksessa.

Kyllä ne epäonnistumisen ja toivottomuuden tunteet saattavat olla niin kokonaisvaltaisia että mitkään ajatukset uusista mahdollisuuksista ei auta, jos niitä edes on. Ihminen yksinkertaisesti kokee että elämällä ei ole mitään tarjottavaa hänelle, eikä hänellä elämälle.

 

["Harmaana"]

Vaikeahan sitä on ymmärtää, jos ei itse ole ollut koskaan niin masentunut, että itsemurha tuntuisi oikealta vaihtoehdolta. Mä ainakin tuossa mielentilassa ollessani uskoin, että kaikilla mun läheisillä olisi parempi olla jos olisin kuollut. Että mä olen vain taakka kaikille ja satutan enemmän läheisiäni olemassaolollani. Onneksi sain apua ajoissa. Ärsyttää itsekkääksi haukkuminen, ihan oikeasti, sitä ei voi ymmärtää millaista on kun oma mieli kääntyy sua vastaan. Kukaan tuskin haluaa olla henkisesti niin huonossa kunnossa.

 

[ap.]

Sitä sais vaikka tornado iskeä, niin hyvin hyvin masentunut jäis silti sinne sohvanpohjalle makaamaan.

OK. Eli sitä vain on ajanut itsensä umpikujaan, suohon mistä ei pääse millään pois. Haluavatkohan tällaiset ihmiset edes apua?

Nämä minun tuttuni eivät olleet mitään 24/7 kotona möllöttäviä henkilöitä, vaikka eivät ehkä ihan normaalimmastakaan päästä olevia ihmisiä. Ihan iloisesti juttelivat silloin kun tavattiin, mutta ehkä he olivat kuoren alla hyvinkin onnettomia ja yksinäisiä.

 

[purjosipuli]

OK. Eli sitä vain on ajanut itsensä umpikujaan, suohon mistä ei pääse millään pois. Haluavatkohan tällaiset ihmiset edes apua?

Nämä minun tuttuni eivät olleet mitään 24/7 kotona möllöttäviä henkilöitä, vaikka eivät ehkä ihan normaalimmastakaan päästä olevia ihmisiä. Ihan iloisesti juttelivat silloin kun tavattiin, mutta ehkä he olivat kuoren alla hyvinkin onnettomia ja yksinäisiä.

Kyllähän sitä apua haluaa mut se on ennemminkin sitä ettei enää usko minkään auttavan. Se olo on niin paska että sitä jää lähinnä ajattelemaan et mikä muka siihen oloon pystyisi. Sit sitä vaan lilluu.

 

[Lady Gardenea]

Siinä vaiheessa ei enää näe syytä elää. Haluaa pois siitä tuskasta/ongelmista mitä on.

 

[fghj]

Jos on nähnyt jo kaiken tai tarpeeksi ja mikään ei kiinnosta niin miksei sais vaihtaa hiippakuntaa, eikös se ole jokaisen oma ja henkilökohtainen asia? Joo kauheeta läheisille mutta kyllä he siitä ajan myötä toipuvat.

 

[vierass]

Mulla on kokemusta vaan yhden läheisen itsemurhasta. Taustalla oli masennusta ja persoonallisuushäiriö, mutta se mikä sai hänet lopulta tekemään sen ratkaisun oli raivo. "Tästä saat! Katso mitä laitoit mut tekemään!"-ajatus. Tiedän tämän koska puhuin hänen kanssa puhelimessa hetkeä ennen.

 

[Mökkönkiäinen]

Mä tiedän yhden joka on psykoosissamissälie tehny itsemurhan.
Ja sit pari jotka on mustasukkaisuuden takia tehny ja monta muutakin tiedän mutta niiden syitä en.
Jotenkin voisin kuvitella, että itsemurha tehdään jossain aivan äärimmäisessä tuskan olotilassa, sellaisessa jossa tuntuu että siihen tuskaan ja kipuun tukehtuu, ettei saa ilmaa, ettei voi jatkaa elämää, että siinä hetkessä vaan ei keksi muuta pakotietä.
TIETÄÄ en voi, kun kukaan ei ole jääny kertomaan

 

[weweq]

Kuvitelkaa jos ihminen on todella ruma ja lihava, köyhä, yksinäinen, kiusattu, ei saa parisuhdetta rumuuden takia, jaksaisitteko semmosta elämää?

 

[herodes]

Miksi ei?

Elämä on tässä ja nyt. Mahdoton tuuri kävi että olet siinä ja itsestäsi tietoinen. Toista mahdollisuutta ei ole eikä tule. Sen vuoksi asiaa kannattaa harkita hyvin, hyvin tarkkaan. Tyylillä kannattaa toki lähteä. Varat realisoiden, kaikki luotot tilille ja kambodzasta halpaa heroinia. Liimaa kädet päähän kiini ja hyppää pianonkieli kaulassa sopivalta korkeudelta. Näyttää sitten hauskasti siltä että olisi repinyt päänsä irti.

Jos on lapsia, niin sitten on parempi puhua kaikille lähimmäisille/neuvolantätille/sosiaali-ihmisille ja pyytää että passittavat hoitoon nimittäin kohta alkaa pää irrota. Lapsien vuoksi on lupa kärsiä. Muuten siihen ei ole mitään velvollisuutta. Valtiollinen itsemurha-avustus kaikille, olisi ihan jees. Siinä vain pitää olla tarpeeksi riittävä harkinta-aika. Esimerkiksi täsmälleen kolme vuotta.

 

[fghj]

Joo hyvä herodes juurikin näin ja lääkärille oikeus antaa lopetuspiikki jokaiselle joka sitä haluaa- säästyis muuten paljon valtionrahoja kun työttömöt marssisivat jonossa..

 

[äiti usiammalle]

kokemuksesta tiedän.1 yritys takana.se on se tarpeeksi syvä masennus,ahdistus,toivottomuus....ahdinko ettei olotilasta ole ulospääsyä vaikka itselläki pitkät terapiat takana mut parisuhe oli niin vaikee.ja selvinpäin yritin.mut luojan kiitos ei onnistunut.mitä itse tiedän niin VAKAVIA psyykeongelmia.ei todellakkaa itsekkyyttä!

 

["harmaa"]

Kuvitelkaa jos ihminen on todella ruma ja lihava, köyhä, yksinäinen, kiusattu, ei saa parisuhdetta rumuuden takia, jaksaisitteko semmosta elämää?

Tuo on muuten jännä että usein ajatellaan että itsetuhoisuus vaatii tuon tyyppisen syyn. Pitää olla yksinäinen, ruma, köyhä, epäsosiaalinen... ikään kuin se syy tulisi ulkopuolelta.
Mun läheinen ihminen tappoi itsensä. Oli naimisissa, kivat terveet lapset, menestyvä pikku firma, paljon ystäviä... Mutta sisäinen tuska oli liian kova.

 

[ap.]

Herodes on kyllä oikeassa, miksipä ei.

Life's a piece of shit
When you look at it
Life's a laugh and death's a joke, it's true.
You'll see it's all a show
Keep 'em laughing as you go
Just remember that the last laugh is on you.


Mietin vain että jos sitten kuitenkin on jotain elämän jälkeen, niin voi video sentäs että ärsyttäis katsoa sitä omaa nuorta ruumistaan ja tajuta että olisi ollut elämä edessä ja kaikki maailman mahdollisuudet, mutta jostain ei-niin-järkevästä syystä päättikin että ei anna itselleen yhtään mahdollisuutta parempaan elämään.

Vanhojen, sairaiden, kuoleman portteja jo lähestyvien itsemurhia en millään lailla tuomitse enkä oikeastaan edes ihmettele. Mutta aina tällaiset fyysisesti terveet jotka antavat masennuksen viedä voiton, ne vain saa miettimään että miksi?

Ja mitä läheiset olisivat voineet tehdä? Tai kaukaisemmat tutut?

 

[herodes]

Mielikuva hyvästä elämästä on niin vääristynyt, ettei sitä halua edes kokoomuslaiset. Tästä seuraa suoraan fiilis siitä että mikään ei kiinnosta. Harva pääsee sudittelemaan avopemarilla ruusujen päällä. Yhtä harva sitä kaipaakaan. Sitten sitä on ihmeissään että kun ei kiinnosta Phuketit eikä Mersut niin mitäs hittoa sitä tässä nyt sitten elämäänkään. Tuossa on se harha. Ei sen typerän etelänloman, timangien tai auton pitäisi tervettä ihmistä kiinnostaakkaan. Meitä kusetetaan niiden toimesta, jotka ovat harhoissaan niin pitkällä että luulevat että formulatallin omistaminen on hyvä juttu.

Metsään kävelylle. Konttailee ja kattelee vaikka etanoita. Ei niilläkään mitään ole ja siellä vaan venyttelevät. Talvella lumia lapioimaan. Siinä mieli lepää kun vituttaa lapioida kohmeessa sitä lumikasaa. Mutta palkinto onkin siinä että se vitun lapioiminen loppuu ja pääsee nukkumaan. Unikin maittaa kun on hapettunut pää ja kädet jäässä.

Ei tartte ihminen justiinsa yhtään mitään muuta kuin muita ihmisiä ja ruokaa. Ja lämpöä ja internetin. Mutta siinä sitä onkin jo paljon enemmän kuin valtaosalla muista ihmisistä.

 

[vieras-]

Mietin vain että jos sitten kuitenkin on jotain elämän jälkeen, niin voi video sentäs että ärsyttäis katsoa sitä omaa nuorta ruumistaan ja tajuta että olisi ollut elämä edessä ja kaikki maailman mahdollisuudet, mutta jostain ei-niin-järkevästä syystä päättikin että ei anna itselleen yhtään mahdollisuutta parempaan elämään.

Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt tuota "elämä edessä ja kaikki maailman mahdollisuudet!!"-ajattelutapaa.
Siis miten niin kaikki mahdollisuudet, mitkä kaikki?
Ei kaikki ole mahdollista.
Ei kaikilla ole esim. henkisesti voimia/kapasiteettia opiskella itseään hyvätuloiseksi, tai siihen ammattiin mihin oikeasti haluaa.
Tai se ei ole rahallisesti mahdollista, koska joutuisi käymään koulun lisäksi töissä mihin taaskaan ei riitä voimat ja kapasiteetti.

Ei kaikilla ole varaa matkustaa tai mahdollisuutta muuttaa ulkomaille, opiskella tai tehdä mitä haluaa.
Elämä on pitkälti kompromisseja ja tyytymistä, nämä vaihtoehdot mulla on nyt ja niistä valitsen näin.

 

[herodes]

Joo hyvä herodes juurikin näin ja lääkärille oikeus antaa lopetuspiikki jokaiselle joka sitä haluaa- säästyis muuten paljon valtionrahoja kun työttömöt marssisivat jonossa..

Miksi sinä työttömiä olet lopettamassa? Ei ne tähän nyt liity. Perkele ruokaa ja lämmintä siinä missä muillakin. Kännykät ja telkkarit totta kai. Mitä puuttuu? Aikaa enemmän kuin kellään ja sehän se vasta arvokasta on (jos osaa käyttää).

Jos minä nyt tästä päivystykseen että vituttaa, antakaa armonpiikki ja he siihen että selvä homma, tule kolmen vuoden päästä niin mitataan vitutus uudelleen unohtamatta välitarkastuksia. En tiedä oisko tuo niin kauhian huono systeemi.

 

["vieras."]

OK. Eli sitä vain on ajanut itsensä umpikujaan, suohon mistä ei pääse millään pois. Haluavatkohan tällaiset ihmiset edes apua?

Ei ne välttämättä itse sinne itseään ole ajaneet, sinne umpikujaan on vain jouduttu. Tai ei se edes tunnu umpikujalta, vaan mustalta tyhjyydeltä joka kuristaa joka suunnasta. Ahdistaa niin kovaa, että olisi helpompi vain lakata olemasta. Apua voi haluta tai olla haluamatta, sitä ei vaan ehkä edes jaksa miettiä. Haluaa vaan pois ja lopettaa kaiken.

 

[vierass]

Itsekkyyttään.

Päin vastoin. Olen käynyt läpi masennuksen helvetin ja pahimmillani ajattelin, että lapsille ja muille olisi parempi, kun kuolisin. Ajatukset vääristyy niin paljon. Äitini on tehnyt itsarin ollessani lapsi ja tiedän, että hänkin ajatteli omassa kieroutuneessa päässään, että se oli parempi meille lapsille.