Miksi ihmiset kysyvät mielipiteitä ja neuvoja, kun eivät kuitenkaan ota opiksi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hassukki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
On tuossa masokismijutussa varmaan jotain perää. Jotkut ihmiset nyt tykkäävät vain ruikuttaa rakkaussuhteistaan ja kerätä säälipisteitä, mutta eivät koskaan tartu toimeen ja tee asian hyväksi mitään. Sama saamattomuus pätee kyllä muillakin elämänalueilla. Vaikka mitä ehdottaisi niin vastaus on aina sama: niin, mutta kun...
 
Joo sehän se auttaa miehiä rakastumaan kun itse päättää tehdä "asioille jotain". Kuule kun tarpeeksi yrittää ja pettyy niin eipä paljoa viitsi enää astua p***aan. Ihmissuhteet nyt on kuitenkin se osa-alue elämässä jota ei voi kontrolloida täysin parhaalla tahdollakaan. Herää jo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi voi voi:
Joo sehän se auttaa miehiä rakastumaan kun itse päättää tehdä "asioille jotain". Kuule kun tarpeeksi yrittää ja pettyy niin eipä paljoa viitsi enää astua p***aan. Ihmissuhteet nyt on kuitenkin se osa-alue elämässä jota ei voi kontrolloida täysin parhaalla tahdollakaan. Herää jo.

Vieno ehdotus. Ehkä voisi joskus ottaa aikalisän ja miettiä miksikähän sitä lyö jatkuvasti kätensä paskaan kun taas muutamat muut näyttävät aina pärjäävän. Mitähän ne tekevät eri lailla kuin minä? Monet ihmissuhdeasiat ovat yksilön itsensä kontrolloitavissa. Sen mukiloivan ja haistattelevan petturiäijän voi lempata - vielä parempi kun opettelee tunnistamaan oireet jo alkumetreillä eikä huoli sellaista alunperinkään. Raha-asiansa voi pistää järjestykseen. Hankalille vanhemmille voi laittaa pelisäännöt tai antaa porttikiellon. Miten kuvittelet esim. olevan mahdollista että tietyt naiset haksahtavat veemäisiin juopporalleihin kerta toisensa jälkeen, kun taas toiset naiset ovat oppineet välttämään sellaisia kuin ruttoa? Ovat vain harvinaisen onnekkaita vai? Kamaan! Kyllä ihmissuhteiden onnistuminen on paljonkin hallinnanvarainen asia. Ne jotka eivät asiaa tajua ja syyttelevät pelkkää huonoa tuuria ovat tuomittuja saamaan toistuvasti näpeilleen.
 
Niin. Sairaseläkeläinen voi hoitaa raha-asiansa kuntoon saamalla lottovoiton. Myös parempi parisuhde on helppo etsiä. Asetetaan vain vaatimukset: akateeminen, töissä, urheilullinen, jne. Pienempi riski silloin erehtyä lomautettuun alkoholiongelmaiseen rekkakuskiin. Sitten vain pyssyllä tätä miestä ottamaan.. eihän ne vapaaehtoisesti kiinnostu masentuneesta tyhmästä.. Jos ajatellaan nyt hypoteettisesti: Olen tavannut elämäni aikana parikymmentä miestä, jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta. Ja kaikki ovat olleet näitä väkivaltaisia tai pettureita, varattuja ns. (kaikkia kiinnostuneita on tullut sitten ns. testattua. Jotkut, kuten exä, ovat osoittautuneet mustasukkaisiksi ja väkivaltaisiksi vasta jonkun vuoden kuluttua. Ehkä tein heistä sellaisen?) Miten voisin muuttaa itseäni, jotta ne kiltitkin miehet kiinnostuisivat? Ja itsekkäät p**kapäät pysyisivät loitommalla..
 
Entä ihan oikeasti se yksinolo? Onko se tuota pahempi vaihtoehto? Mietintäaika? Itsensä arvostamisen opettelu? Sen ne kiltit miehet juuri ehkä edellyttävät! Arvostavat ihmistä, joka osaa arvostaa itsekin itseään ja kieltäytyä huonosta vaihtoehdosta! Ei yksinoloon kuole, ei. Ja joskus löytää juuri silloin, kun on lakannut etsimästä ja keskittynytkin elämän tekemiseen mielekkääksi ilman sitä miestä. Aina ja kaikessa kun kannattaa ehkä opetella mahdollisimman itsenäiseksi, silloin ei enää tarvitse nojapuuta ja osaa karistaa paremmin nojaajankin. Ja saa paremmin sitten myös sitä kunnioitusta.

Autoilijat muuten hei ovat omassa tuttavakunnassani usein alkoholiongelmaisia: kun työssä voi juoda vain illan tai kaksi eli vapaiden alla, juodaan sitten kai siinä pelossa, että "viikkokiintiö" jää vajaaksi. Ei mitään järkeä hommassa ja asian pyörimisessä mielessä. Elämä alkaakin sitten kyllä aika äkkiä pyöriä sen aineen ja harrasteen ympärillä ja sitten ajan myötä vapaaviikolla ja työttömänäkin yhä kuvitellaan, että jokainen päivä on se ainut vapaapäivä... Surullisena sivusta seurattua...
 
Mutta tässä vaiheessa haluaisin kertoa kiitoksen niille, jotka ovat minua tukeneet, esim. Leena, näin täällä taas, ja myös sohvis. Yritän torjua tuota yhtä idioottia, ja takaraivossa kuuluu: Ansaitset parempaa. Tietoisuus siitä, etten ansaitse tuollaista kohtelua kenenkään muunkaan mielestä, vaikka olenkin tällainen hylkiö, auttaa minua olemaan lujana..
Joillekin idiooteille on helpompi sanoa ei. Sitten on näitä joitain, jotka jotenkin "liikauttavat sisintä". Heidän kohdallaan on todella vaikea pysyä lujana. Mutta huominen on helpompi, toivon..
 
Niin ansaitsetkin! Etkä ole hylkiö! Sinulla on fiksuja tekstejä Marita hei, ei noita kirjoita minkään sortin idiootti. Elämä on voinut kohdella huonosti lähdössä, mutta sinulla on oikeus kohdella itseäsi silti hyvin! Tsemppiä, voimia, ja lämmintä hymyä sille peilikuvallesi täältä - JA ITSELTÄSI!!!!! KUULUUKO KOMENTO?!?!?!!!!!!!!!?!!!!!!!!!?!!!! :)
 
näin täällä taas: viestisi ilmestyi tuohon väliin.. Exän (siis lasteni isän) jälkeen olin periaatteessa vuosia yksin, mitä nyt tuota exän "miellyttämistä". Ja pitkään asia olikin ok. Mutta vuosien yksinäisyden jälkeen alkoi tuntua, että ehkä sittenkin haluaisi vielä sen "kunnon parisuhteen". Viimeisen 3 vuoden aikana on sitten tullut yriteltyä, useita vuosia olin jopa selibaatissa ennen tätä. Täytyy myöntää, että usko miehiin on mennyt. En ehkä haluaisi enää edes yrittää mitään "oikeaa, täysjärkisen miehen kanssa". Siksi joskus tulee ajateltua, että tuo yksi on eräänlainen hätävara. Pitkän yksinolon jälkeen haluaa viettää aikaa jonkun kanssa. Ja ehkä todella on helpompaa, kun ei "ole paineita". Voi ottaa kevyesti, ajattelematta mitään vakavampaa. Silti mielelläni kertoilen täällä noista kokemistani asioista, ihan vain että jollakin olisi hauskaa.. "onpa tosi törttö tyyppi".. Minulla on tapana repiä huumoria kaikista surkeimmistakin sattumista, joten tavallaan yritän teitäkin viihdyttää.
 
Itselleen nauraminen on taito, ja elämä on tragikomiikkaa. Itse "selvisin" pahasta työburnoutista muinoin siinä arjessa kai jonkin sortin pohjattomalla komiikantajulla. Työkkärin ammatinvalintapsykologi sanoi sitten viisaasti: huumori on kaksiteräinen miekka, sillä selviää paljosta, juuri komiikantajulla - mutta toisaalta sillä myös leikkaa itseään, nielee paljon, mitä ei enää aikoihin olisi pitänyt niellä. Siinä on vinha perä. Joo, ei yksinolo helppoa ole aina, se on tosi - kyllä siinä helposti lipsuu. Mutta jos tietää nyt nykyisistä "varavaihtoehdoista", että heittäytyvät hankaliksi ja aiheuttavat sitten myös harmia, eivät vain hupia, kannattaa kyllä lujasti miettiä, paljonko mitä mistä maksaa... Se varoituskolmio sinne puhelimeen...khröm...... ;)
 
kun kerran on karmeista asioista jo muutenkin puhuttu...

Kirjoitin yhteen toiseen ketjuun tällaisen Veikko Haakanan runon. Jotenkin se taitaa sopia vertauskuvana tähänkin: fiiliksiin, ankeiden aikojen yli venymiseen ja siihen parempaan huomiseen. Olkaapatten hyvät, terv. Näin täällä taas

"Minussa on
tämä kapustarinnan ikävä
alakuloisella jängällä
surullisena iltana
kesän mentyä.

Minussa on minulla
nämä kuusien siluetit,
jäniksen mietteliäät jäljet lumella,
ketun määrätietoinen juoksu,
riekon sukkajalka-askeleet.

Minulla on minussa
sitkeä itsepintainen odotus
päivättömänä aikana
ja avara riemu aurinkoa kohti
kun se taas näkyy.

Nämä antaisin."
 
Totta, eilen tuo "yksi" taas soitti minulle. Siinä kun päissään jutusteli ja vonkasi, sain kuulla syytöksiä, että olen pilannut hänen ja "jaanan" suhteen just kun he olivat lähentymässä taas.. Minä tutustuin "jaanaan", kun hänet oli yllättäen siskon ja äidin toimesta kutsuttu synttäreille.. kun minä saavuin, sisko hyökkäsi kimppuuni, jolloin otin miehen puhelimen, ja ilmoitin "jaanalle", kuules minä olen seukannut tämän tyypin kanssa pari kuukautta. Juttelin tämän naisen kanssa, ja hän oli halukas olemaan ystävä, meillä synkkasi.. Mutta silti tämä nainen takana päin kertoili sanomisiani tälle miehelle. Ja olen saanut turpiini siitä syystä.. Ja nyt mies syyttää, että pilasin hänen ja tämän 20-vuoden takaisen tyttöystävän välit.. minä ne sotkin joo.. Minä jäin siihen käsitykseen, että olen se kolmas tai neljäs vaihtoehto tälle miehelle. Minua hän ei ole koskaan rakastanut.. Miksi on niin vaikea sanoa, että haista nyt paska..
 
Ja taas meni kaikilta ohi viestin alkuperäinen tarkoitus ;-)
Tämä alkoi jo heti ensimmäisestä vastauksesta asti rönsyilemään.

Lukiko ja ennenkaikkea ymmärsikö kukaan alkuperäisen kirjoittajan viestin????

Aika todellisuuspakoista jengiä täällä.
 
Minä ainakin tunnistin itseni ap:n kirjoituksesta.. Otin jotenkin itseeni. Haluatko sinä todella että keskustelemme täällä asioista vain yleisellä tasolla sivuuttaen tosielämän esimerkit? Eikös se juuri ole todellisuuspakoista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja marita70:
Totta, eilen tuo "yksi" taas soitti minulle. Siinä kun päissään jutusteli ja vonkasi, sain kuulla syytöksiä, että olen pilannut hänen ja "jaanan" suhteen just kun he olivat lähentymässä taas.. Minä tutustuin "jaanaan", kun hänet oli yllättäen siskon ja äidin toimesta kutsuttu synttäreille.. kun minä saavuin, sisko hyökkäsi kimppuuni, jolloin otin miehen puhelimen, ja ilmoitin "jaanalle", kuules minä olen seukannut tämän tyypin kanssa pari kuukautta. Juttelin tämän naisen kanssa, ja hän oli halukas olemaan ystävä, meillä synkkasi.. Mutta silti tämä nainen takana päin kertoili sanomisiani tälle miehelle. Ja olen saanut turpiini siitä syystä.. Ja nyt mies syyttää, että pilasin hänen ja tämän 20-vuoden takaisen tyttöystävän välit.. minä ne sotkin joo.. Minä jäin siihen käsitykseen, että olen se kolmas tai neljäs vaihtoehto tälle miehelle. Minua hän ei ole koskaan rakastanut.. Miksi on niin vaikea sanoa, että haista nyt paska..

Marita, etkö tosiaan huomaa tai tajua mitä teet? Sekaannut tuollaiseen kaistapäiseen ihmissuhdesillisalaattiin ehdoin tahdoin. Miten tuolla tavalla voisi koskaan löytää onnea ja tasapainoa elämäänsä? Kerro miten olet mielessäsi visioinut sen tapahtuvan tuollaisen miehen ja hänen lähipiirinsä kanssa?
 
Ihan samat ajatukset tuli mieleen kun luin Maritan kertomuksen. Marita, ei millään pahalla, mutta sinä olet kyllä varsinainen ihmissuhdesähläri! Oli tosi tyhmästi toimittu tuossa tilanteessa.

Jos sinulla kerran ei edes ollut mitään oikeaa parisuhdetta miehen kanssa, mitä ihmettä menit hänen uudelle naiselleen räyhäämään. Olisit vaan jättänyt miehen omaan arvoonsa ja poistunut tyylikkäästi hänen elämästään. Miksi ihmeessä roikut miehessä, vaikka tiedät että hän tapailee muita?
 
Nainen ei muuten ollut uusi, vaan vanha juttu vuosien varrelta.. Juttu on niin, että tuolloin luulin olevani ainoa ja että meillä on suhde.. Tiesin tuon naisen, ja erään toisen myös soittelevan, mutta mies väitti kertoneensa heille seurustelevansa. Kunnes sitten tulin esittäytymään synttäreillä suvulle ja kavereille. Mies oli vielä edellisenä päivänä pyydellyt.. Ja kun saavun paikalle, sisko hyökkää kimppuuni.. Mies saa komennon perua tämän toisen tulon.. Mutta mies oli niin kännissä ettei tajunnut enää mitään. Joten päätin sitten soittaa naiselle ja kysellä hieman. He eivät olleet tavanneet tuona aikana kun olin tapaillut miestä, vain soitelleet, mutta hän ei tiennyt minusta kuitenkaan.. Myöhemmin sitten vasta selvisi että miehellä on koko ajan haku päällä, yritti sopia treffejä sinne sun tänne. Juttelin tuon exän kanssa myöhemminkin, kun mies työnsi puhelimen minulle vastustuksestani huolimatta. Miehestä oli kai jotenkin hauskaa että tulemme toimeen. Ja tuo nainen halusi olla ystäväni, kun tulimme juttuun. Sitten tulin kertoneeksi erään jutun tuolle naiselle, ja hän oli näyttänyt viestejäni miehelle, ja niiden viestien vuoksi multa meni renkaat ja vaatteita.. Mies muuten viimeksi taas avautui, kuinka olen liian mustis, ja kyseli että johtuuko se niistä alun möhläyksistä.. Harmitteli niitä muka. Tiedän kuitenkin että hän yhä chattailee. Hän luuli minun nukkuvan, ja kuulin että kirjoitti tekstaria. Nousin, ja hän selitti katsovansa kuvia galleriasta.. Aika kiivasta oli napsutus.. Kai sitä monta mahdollisuutta antaa, ennenkuin uskoo ettei toinen paranna tapojaan. Mikä sitten lienee, että monelle muulle on aika helppo sanoa heti että nyt riitti, mutta tällä yhdellä on jokin kumma valta minuun.
 
Ja joo, viime ajat olen lähinnä ollut vain ystävä, enkä ottanut turhan vakavasti. Ja tapaillut muita itsekin.. Joka kerta lähtiessäni olen vannonut ettei koskaan enää.. Mutta joskus on hyviä aikoja, ja ne saavat toivomaan.. Viime aikoina on kyllä ollut vain niitä huonoja. Mutta jospa minä olen nyt oppinut taas jotain, varsinkin kun mies ei selvinpäin edes vastaa, kännissä kyllä kaipaa.. Toivotaan että autoni kestää..
 
Kuka se nyt olikaan, jolla oli täällä muinoin se ohtaluuta suojaava hattu? Hinksin-Hunksin? Lainaiskohan se sitä...?? Minä alan nimittäin nyt kohta paukuttaa ohtaani pöydän laitaan epätoivosta...!!!!! Ei silimäni terhän Marita sun kanssas, nyt ASKARTELE SE VAROITUSKOLMIO siihen puhelimees! :) Hauskaa viikonloppua toivottaa Näin täällä taas, mutta PYSY NYT EROSSA SIITÄ TYYPISTÄ JO! :DD
 
En jaksanut lukea kuin ton otsakkeen ja vastaankin vaan siihen. Täällä on niin kauheen kiva käydä saamassa haukkuja kun on muutenkin ongelmia. Aina joku alkaa suutaan soittaan ja pahottamaan muiden mieltä. Monet surut oon täältä saanut, on tämä sitten kiva palsta.
 
Näin täällä taas, kun en puhelimesta löytänyt toimintoa jolla tietyt viestit menisivät suoraan roskiin, tai tietyt puhelut eivät hälyttäisi, nauhoitin oman soittoäänen tuolle, "paska soittaa älä vastaa" :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marita70:
Nainen ei muuten ollut uusi, vaan vanha juttu vuosien varrelta.. Juttu on niin, että tuolloin luulin olevani ainoa ja että meillä on suhde.. Tiesin tuon naisen, ja erään toisen myös soittelevan, mutta mies väitti kertoneensa heille seurustelevansa. Kunnes sitten tulin esittäytymään synttäreillä suvulle ja kavereille. Mies oli vielä edellisenä päivänä pyydellyt.. Ja kun saavun paikalle, sisko hyökkää kimppuuni.. Mies saa komennon perua tämän toisen tulon.. Mutta mies oli niin kännissä ettei tajunnut enää mitään. Joten päätin sitten soittaa naiselle ja kysellä hieman. He eivät olleet tavanneet tuona aikana kun olin tapaillut miestä, vain soitelleet, mutta hän ei tiennyt minusta kuitenkaan.. Myöhemmin sitten vasta selvisi että miehellä on koko ajan haku päällä, yritti sopia treffejä sinne sun tänne. Juttelin tuon exän kanssa myöhemminkin, kun mies työnsi puhelimen minulle vastustuksestani huolimatta. Miehestä oli kai jotenkin hauskaa että tulemme toimeen. Ja tuo nainen halusi olla ystäväni, kun tulimme juttuun. Sitten tulin kertoneeksi erään jutun tuolle naiselle, ja hän oli näyttänyt viestejäni miehelle, ja niiden viestien vuoksi multa meni renkaat ja vaatteita.. Mies muuten viimeksi taas avautui, kuinka olen liian mustis, ja kyseli että johtuuko se niistä alun möhläyksistä.. Harmitteli niitä muka. Tiedän kuitenkin että hän yhä chattailee. Hän luuli minun nukkuvan, ja kuulin että kirjoitti tekstaria. Nousin, ja hän selitti katsovansa kuvia galleriasta.. Aika kiivasta oli napsutus.. Kai sitä monta mahdollisuutta antaa, ennenkuin uskoo ettei toinen paranna tapojaan. Mikä sitten lienee, että monelle muulle on aika helppo sanoa heti että nyt riitti, mutta tällä yhdellä on jokin kumma valta minuun.

Siis anteeksi nyt, mutta tää kuulostaa joko 15-vuotiaiden teinien tai vaihtoehtoisesti ostarilla räyhäävän rappiojuoppo/sekakäyttäjäremmin touhuilta!! Ei jumaliste ole normaalin aikuisen ihmisen toimintaa, puolin eikä toisin!! Aikuinen ihminen ei rupea keskustelemaan miehensä exien kanssa puhelimessa, varsinkaan oma-aloitteisesti, eikä myöskään kyttäile toisen tekstaamisia. Toisaalta aikuinen ihminen ei keskellä yötä lähettele tekstareita TAI katsele kuvia (?) galleriasta. Eikä hankkiudu omilla synttäreillään suvun nähden niin känniin että on toimintakyvytön ennen kuin kaikki vieraat ovat edes saapuneet paikalle!

Marita, jossain siellä tyhmäilyn alla vaikutat erittäin älykkäältä ja oivaltavalta ihmiseltä. Koita nyt oikeasti hankkia itsellesi AIKUISTA seuraa ja olla itsekin sen arvoinen.
 

Yhteistyössä