H
Hassukki
Vieras
Täälläkin tämä ilmiö näkyy. Nämä vain esimerkkeinä tästä ironisen raastavasta ilmiöstä.
A) Salarakkaat kirjoittavat ja kysyvät mielipiteitä tilanteeseensa ja kun ihmiset vastailevat hyvien pointtien kera... mikä on tulos... ei mikään. Salarakas ei usko että naimisissa oleva miehensä ei olisi tosissaan hänen kanssaan, vaikka häntä on pidetty jalkavaimona pari vuotta ja sama meno jatkuu.
B) Parisuhteessa kylmän/törkeän kohtelun saaneet ihmiset (yleensä naiset) kirjoittavat kultansa törkeyksistä ja siitä miten heitä on taas haukuttu ja kohdeltu epäkunnioittavasti ja kun ihmiset jälleen vastaavat hyvien pointtien kera... mikä on tulos... ei mikään. Törkeän kohtelun kohde on vain sitä mieltä, että ymmärrettävä on, miehellä ollut stressiä, miehellä olut lapsuudessaan hullu eno ja traumaa, mies on kiva ja kulta ja läiskis kun taas sattui.
C) Vakavaa suhdetta haluavat kirjoittavat miksei heitä oteta vakavasti tai että mitä mies meinaa, kun ei ole ollut häntä kohtaan niin ja näin ja kihloissa oltu 50000 vuotta jne, tai että kun taas se mies/nainen on pettänyt niin mitä pitäisi ajatella. Ihmiset kirjoittavat neuvojaan ja hyviä ratkaisuvaihtoehtoja filosofisuuksiin asti. "Kohtele itseäsi paremmin, vaadi parempaa, älä tyydy, pistä vaihtoehdot tiskiin..." Ja mikä on tulos... ei mikään.
Kait se on niin, että useimmat ihmiset vain haluavat mählätä ongelmissa, siis kertoilla niistä ja kalastella sympatioita, mutta eivät halua nähä mahdollista totuutta sellaisena kuin se on, koska se vaatisi jo Muutosten Tekemistä heiltä itseltään ja heidän suhteissaan. Sitten vaan mählätään ja lopuksi ollaan huojentuneita, kun on saatu purettua se ongelmallinen tilanne tekstiksi ja saatu sympatioita, ei sillä väliä ettei se tosiasiassa auta mitään, ellei yritä ottaa opiksi asioista ja ihmisten vinkeistä.
Turhaudutteko koskaan tällaisten ilmiöiden äärellä? Elävässä elämässä ihan samaa havaittavissa, etenkin naisten keskuudessa. Tuntuu että ystävälle kerrotaan yksityisasioiden ongelmista vain mähläystarkoituksessa ja kun ystävä sitten paneutuu asiaan ja ottaa esille eri näkökantoja, pyrkii oikeasti, käytännöllisesti, auttamaan niin tulos on... ei mikään.
Miehille täytyy antaa se kunnia, että heillä ilmeisesti on taipumusta enemmän ratkaisukeskeiseen asian puintiin kuin vain pointittomaan asioiden mähläykseen ilman todellisia muutosmielialoja. Vai onko näin?
A) Salarakkaat kirjoittavat ja kysyvät mielipiteitä tilanteeseensa ja kun ihmiset vastailevat hyvien pointtien kera... mikä on tulos... ei mikään. Salarakas ei usko että naimisissa oleva miehensä ei olisi tosissaan hänen kanssaan, vaikka häntä on pidetty jalkavaimona pari vuotta ja sama meno jatkuu.
B) Parisuhteessa kylmän/törkeän kohtelun saaneet ihmiset (yleensä naiset) kirjoittavat kultansa törkeyksistä ja siitä miten heitä on taas haukuttu ja kohdeltu epäkunnioittavasti ja kun ihmiset jälleen vastaavat hyvien pointtien kera... mikä on tulos... ei mikään. Törkeän kohtelun kohde on vain sitä mieltä, että ymmärrettävä on, miehellä ollut stressiä, miehellä olut lapsuudessaan hullu eno ja traumaa, mies on kiva ja kulta ja läiskis kun taas sattui.
C) Vakavaa suhdetta haluavat kirjoittavat miksei heitä oteta vakavasti tai että mitä mies meinaa, kun ei ole ollut häntä kohtaan niin ja näin ja kihloissa oltu 50000 vuotta jne, tai että kun taas se mies/nainen on pettänyt niin mitä pitäisi ajatella. Ihmiset kirjoittavat neuvojaan ja hyviä ratkaisuvaihtoehtoja filosofisuuksiin asti. "Kohtele itseäsi paremmin, vaadi parempaa, älä tyydy, pistä vaihtoehdot tiskiin..." Ja mikä on tulos... ei mikään.
Kait se on niin, että useimmat ihmiset vain haluavat mählätä ongelmissa, siis kertoilla niistä ja kalastella sympatioita, mutta eivät halua nähä mahdollista totuutta sellaisena kuin se on, koska se vaatisi jo Muutosten Tekemistä heiltä itseltään ja heidän suhteissaan. Sitten vaan mählätään ja lopuksi ollaan huojentuneita, kun on saatu purettua se ongelmallinen tilanne tekstiksi ja saatu sympatioita, ei sillä väliä ettei se tosiasiassa auta mitään, ellei yritä ottaa opiksi asioista ja ihmisten vinkeistä.
Turhaudutteko koskaan tällaisten ilmiöiden äärellä? Elävässä elämässä ihan samaa havaittavissa, etenkin naisten keskuudessa. Tuntuu että ystävälle kerrotaan yksityisasioiden ongelmista vain mähläystarkoituksessa ja kun ystävä sitten paneutuu asiaan ja ottaa esille eri näkökantoja, pyrkii oikeasti, käytännöllisesti, auttamaan niin tulos on... ei mikään.
Miehille täytyy antaa se kunnia, että heillä ilmeisesti on taipumusta enemmän ratkaisukeskeiseen asian puintiin kuin vain pointittomaan asioiden mähläykseen ilman todellisia muutosmielialoja. Vai onko näin?
?
Jäi vaan aivojen takalohkoon pyörimään jotkut kuvauksesi siitä (ex?)miehestäs, siitä mietityttäminen.
hyvä.. Joo en tiedä miksi ihmeessä tuo paska saa mut jotenkin aina sulamaan.. Pitäisi jotenki saada aikaiseksi että viestit menee roskikseen ja samoin puhelut. Tässä toissailtana viestit alkoivat itsariuhkauksista (säikähdin todella, sillä mulla on 2 läheisen itsaria ns. Tunnollani) päätyen lopulta rakkaudentunnustuksiin. Mies aikoi soittaa sitten selvinpäin, mutta eipä vastaile enää. Siis mä taidan taas olla se 'kännierehdys'. mutta mulla ei ole muita joiden puoleen kääntyä kun auto-ongelmia. Ja sitten saa odottaa ja kuunnella kaikkea paskaa ennenku tyyppi selviää tekemään jotain töitä..