Miksi isäinpäivälahja???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lapseton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei ole sinun ASIASI onnitella, eipä ei....

Mutta onko aina ajateltava, että onko nyt jonkun erityinen ASIA tehdä joku juttu toiselle? Niinkö kaavamaisesti elämä on elettävä, ettei jotain hommaa voi tehdä, kun se nyt kerta kaikkiaan ei ole minun erityinen asiani?

Ei edes onnitella toista vaikkapa isän- tai äitienpäivän johdosta?

Ei minunkaan ASIANI ole käydä hoitamassa ex-mieheni hautaa. Mies kuoli kuukauden kuluttua siitä, kun eromme astui voimaan. Lapsia ei ole, eikä miehellä ketään sukulaista, paitsi alkoholisoitunut veli, jonka ASIA siis olisi hoitaa veljensä hautaa. Mutta kun ei hoida. Siispä minä hoidan. Ja jopa ihan mielelläni. Kas kun ajattelen niin, ettei se minulta mitään pois ole. Mieluummin teen sen, kuin annan haudan olla hoitamatta kokonaan. Seurakunta ei sitä tee muuten kuin maksusta, ja maksaja on sitten minä tai ei kukaan.

Onhan paljon asioita, joita ei voi tietyllä tavoin ""vaatia"" tekemään, mutta silti ihmiset tekevät pelkästä hyvästä sydämestä tai jostakin yleisinhimillisestä syystä.

En käsitä, miksi puolisot monesti ovat kuin jossakin ihmeellisessä taisteluasetelmassa keskenään. ""Kun joku asia nyt ei kerta kaikkiaan kuulu minulle, niin piruuttanikaan en sitä tee, vaikkei se mitään minulta veisikään, mutta enpä vaan tee!"" Kauhean kylmä asenne.

Tämä onnittelujuttu nyt on pieni seikka, mutta valitettavasti tämä sama asenne näkyy sitten isommissakin asioissa.

Edelleen ihmettelen sitä, että mokomaakin asiaa täytyy täältä kysyä.

 
Hei. Mielestäni isänpäivä on lasten ja isän välinen juttu, mutta kyllä muutkin voivat isää onnitella. Kalliita lahjoja ei tarvita, pienet huomion osoitukset riittävät. Ja jos isä ei halua aamukahvia vuoteeseen, voi äiti tai isän uusi vaimo auttaa lapsia kattamaan sen pöytään!
 
Olen niin täysin samaa mieltä kanssasi! Kyllä se niin on, että liikaa ihmiset vain tuijottavat omaan napaansa. Eipä tarvitse sitten ihmetellä mikä mättää parisuhteessa, kun ei osata sitä hoitaa. Ja todellakin, jos pienissä asioissa mättää, niin ei isotkaan asiat suju.
 
Ap kirjoitti,että mies loukkaantui,kun ei halunnut osallistua isänpäivään.
Minulle taas miesystävä loukkaantui,kun onnittelimme viime vuonna yhdessä lasten kanssa häntä.
Sanoi,että ei ole sinun lastesi isä.Minä loukkaannuin hänelle,vaikka oikeassa olikin,mutta..eli noin monimutkaisia voivat yhtälöt olla..
 
Tein yhdessä lasten kanssa aamupalaa ja kahvia isille vuoteeseen, lapset kun itse eivät siihen vielä pysty. Isi sai lukea lehden vuoteessa rauhassa. Lapset onnittelivat ja antoivat isälleen omatekoiset lahjansa.

Eikös se isäinpäivä ole isien päivä, jolloin lapset onnittelee ja kiittää isäänsä? Enköhän minä osuuteni kuitenkin tehnyt? Lasten äiti onnitteli ja kiitti ex-miestään, kun mieheni on niin hyvä isä HEIDÄN lapsilleen. Mistäs ihmeestä minä siinä kiittäisin? Tarkoitin viestilläni sitä, että ex-vaimo kiittäköön lastensa isää, minä autan lapsia järjestelyissä.

Eipä lasten äidin nykyinen mies saanut kortteja ja kiittelyjä, vaikka suuren osan ajasta lasten elämässä onkin läsnä!
 

Yhteistyössä