A
A
"a p"
Vieras
Mieti vähemmän sitä, mitä muut ihmiset ajattelee (tai siis, mitä kuvittelet heidän ajattelevan), niin elämässä on huomattavasti vähemmän stressin aihetta. Perusta perhe, saa lapsia, äläkä mieti sitä että jossain joku ehkä paheksuu sitä, että sulla on lapsia kahden miehen kanssa.
Syytön minä siihen olen, jos sinä ylitulkitset ja saat vääriä vaikutelmia.
Mun mielestä se, että erotaan, tavataan joku uusi, ja perustetaan uusioperhe, on ihan peruskauraa. En ihmettele, en paheksu, paitsi jos mennään perse edellä puuhun, edetään supernopeasti, ja lopputulos on se että ei sekään suhde kestä ja ero tulee ennen kun yhteinen lapsi ehtii vaipoistaan päästä. Ja sitten sama taas uusiksi hetken kuluttua. Pian on yksi lapsi Makelle, toinen Jakelle, kolmas Pekulle, ja neljäs tulossa Arskalle mutta Arskakin on ihan narsisti ja ero on jo tullut.
Luulisi, että ihminen oppisi virheistään, eikä enää ryntäisi suinpäin lapsia tekemään jos on jo kerran (saati sitten useammin) lapsensa isästä eronnut, mutta ei kaikki vissiin opi. Ja sellaista touhua mä oudoksun. Kun joka suhteeseen on tehtävä lapsi. Kun ei voi edes hetken aikaa tutustua ja katsoa, tuleeko suhteesta mitään, vaan heti on heitettävä pullat uuniin.
Koita joskus lukea täällä olevia ketjuja joissa monet kirjoittavat eronneille, että eikö ole parempi vain pysyä yksin ja lasten kasvettua aikuiseksi ehkä seurustella jonkun kanssa. Siis mikä ihme saa jotkut ajattelemaan noin? Miksi mun pitäisi lopettaa oma elämä vähä yli 30-vuotiaana?
N
niin ja näin
Vieras
Uusioperheissä on eroja. Lasten kannalta katsottuna on varmasti parempi vaihtoehto elää uusioperheessä missä aikuiset pysyvät yhdessä lasten aikuistumiseen asti. Kun elää uusioperHEISSä mitkä vaihtuvat muutaman vuoden välein. Huonona esimerkkinä tarjoasin miestä jolla on lapsia 3 eri naisen kanssa. Jokainen suhde on lopulta päätynyt eroon. Lapset, joita on siis lähemmäs 10 ovat melkoinen sillisalaatti.
V
vieras-yh
Vieras
[QUOTE="a p";27508283]Koita joskus lukea täällä olevia ketjuja joissa monet kirjoittavat eronneille, että eikö ole parempi vain pysyä yksin ja lasten kasvettua aikuiseksi ehkä seurustella jonkun kanssa. Siis mikä ihme saa jotkut ajattelemaan noin? Miksi mun pitäisi lopettaa oma elämä vähä yli 30-vuotiaana?[/QUOTE]
Kuten jo tuossa aiemmin kirjoitin, minun kohdallani syy on siinä, etten halua lapsiltani hajoavan enempää kuin yhden perheen. Ja koska exä on pika-avioitunut ja -uusioperheytynyt, riski siihen, että lapsiltani hajoaa toinenkin perhe on suuri. Itse en aio ottaa sitä riskiä, että mahdollisesti vielä kolmaskin.
En koe lopettaneeni omaa elämääni. Eihän kukaan mies tee minun elämääni vaan minä itse. Voin kuvitella joskus seurustelevani, mutta en asuvani kenenkään kanssa ennen kuin lapset omillaan. Ja vähän yli 30 on minullakin ikää. Näin eri tavalla me ihmiset asiat nähdään. En koe jääväni mistään paitsi, jos en perusta uusioperhettä/tee lisää lapsia/mene uudestaan naimisiin.
Kuten jo tuossa aiemmin kirjoitin, minun kohdallani syy on siinä, etten halua lapsiltani hajoavan enempää kuin yhden perheen. Ja koska exä on pika-avioitunut ja -uusioperheytynyt, riski siihen, että lapsiltani hajoaa toinenkin perhe on suuri. Itse en aio ottaa sitä riskiä, että mahdollisesti vielä kolmaskin.
En koe lopettaneeni omaa elämääni. Eihän kukaan mies tee minun elämääni vaan minä itse. Voin kuvitella joskus seurustelevani, mutta en asuvani kenenkään kanssa ennen kuin lapset omillaan. Ja vähän yli 30 on minullakin ikää. Näin eri tavalla me ihmiset asiat nähdään. En koe jääväni mistään paitsi, jos en perusta uusioperhettä/tee lisää lapsia/mene uudestaan naimisiin.
Totta kai saa hankkia lisää lapsia ja etsiä rakkautta, mutta juuri tuo älytön hyppiminen suhteesta suhteeseen on hölmöä, varsinkin jos on lapsia, koska hekin joutuu elämään eri miesten kanssa, tutustumaan ja hyvästelemään heidät..
Eräs mun kaveri ei ole koskaan ollut sinkku. Ennen kuin eroaa on jo uusi mies kainalossa. Mä en käsitä miksi. Avioero oli vasta vireillä kun jo asu uuden miehen kanssa ja heti kihloihin. Sitten sitä erotaan ja ihmetellään miksi ja uusi mies vaan kehiin.. Miten sitä ikinä voi tietää mitä haluaa tai kaipaa, kun ei pysähdy kuuntelemaan itseään tai elämään itsenäisesti. Lapsi joutuu muuttamaan mukana ja oppii huonolla tuurilla samanlaisen käytöksen.
Eräs mun kaveri ei ole koskaan ollut sinkku. Ennen kuin eroaa on jo uusi mies kainalossa. Mä en käsitä miksi. Avioero oli vasta vireillä kun jo asu uuden miehen kanssa ja heti kihloihin. Sitten sitä erotaan ja ihmetellään miksi ja uusi mies vaan kehiin.. Miten sitä ikinä voi tietää mitä haluaa tai kaipaa, kun ei pysähdy kuuntelemaan itseään tai elämään itsenäisesti. Lapsi joutuu muuttamaan mukana ja oppii huonolla tuurilla samanlaisen käytöksen.
Viimeksi muokattu:
H
"harmaana"
Vieras
..voisi kysyä, että miksi joitain ihmisiä kiinnostaa mitä kuvittelevat toisten ajattelevan. Itse olen naimisissa ja kaikki lapset ovat samalle miehelle, mutta itseäni ei haittaa yhtään mitä jotkut siitä ajattelevat. Eikä mua kiinnosta ajatella kenen kanssa joku lisääntyy tai kuinka monen kanssa lisääntyy. Äitini kuvittelee aina tietävänsä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Hänelle, kuten aplllekin voisi tulla yllärinä kuinka vähän ihmisiä kiinnostaa hänen asiansa.
