Miksi kaikilla on kiire?

[diibaaaba]

Oon hoitovapaalla tällä hetkellä ja oon yrittänyt aktiivisesti pitää yhteyttä kavereihin, mutta kaikilla on niin kiirettä ja pitää siivota plaa plaa jne.. Alan tuntea itseni yksinäiseksi ja etsin vikoja miksei kukaan kerkeä näkemään...

 

["..."]

Ehkä sullakin oli ennen yhtä kiire, mutta huomaat sen ympärillä olevan kiireen vasta nyt, kun sun elämä on "hidastunut".

 

[diibaaaba]

[QUOTE="...";26057603]Ehkä sullakin oli ennen yhtä kiire, mutta huomaat sen ympärillä olevan kiireen vasta nyt, kun sun elämä on "hidastunut".[/QUOTE]

Toi on ihan totta, että töissä ollessa joskus oli kiireisempiä kausia, mutta näin silloin enemmän kavereita.
Jospa tää olis ohimenevä kausi.

 

["mä"]

Itse olen kalenterin kanssa juokseva. Tämä tosin on väliaikaista, sillä opiskelen ja teen kahta työtä siinä rinnalla. Ehdin tavata ystäviä kerran, pari viikossa, mutta en enempää. En jaksaisikaan vaikka kerkeäisin.

 

["vieras"]

Jospa ne muut näkee työ/opiskelupäivänsä aikana niin paljon muita ihmisiä, ettei arjen kiireiden keskellä jaksa järjestää aikaa tapaamisiin?

 

["noh"]

Jotta tänä aikana voisi säilyttää itsekunnioituksensa on oltava kiireinen. Se on meidän ajassamme piilevä tehokkuuden vaatimus, joka yltää vapaapäiviin, viikonloppuihin ja lomapäiviin.

On todella elitististä olla kiireetön henkilö, jolla on vielä ystäviä.

 

[sou]

Niin että täytyy olla kiireinen, jotta saa selityksen sille ettei ole ystäviä?

Pahin vaihtoehto olis siis olla kiireetön ja ystävätön.

 

[diibaaaba]

[QUOTE="noh";26057689]Jotta tänä aikana voisi säilyttää itsekunnioituksensa on oltava kiireinen. Se on meidän ajassamme piilevä tehokkuuden vaatimus, joka yltää vapaapäiviin, viikonloppuihin ja lomapäiviin.

On todella elitististä olla kiireetön henkilö, jolla on vielä ystäviä.[/QUOTE]

Kaippa se on itselleenkin kehiteltävä kiirettä tai ainakin vaan esitettävä sellaista.. Miks perhana kotona olostakin pitää tehdä kiireistä.

 

[diibaaaba]

Niin että täytyy olla kiireinen, jotta saa selityksen sille ettei ole ystäviä?

Pahin vaihtoehto olis siis olla kiireetön ja ystävätön.

Näin Suomessa..

 

["vieras"]

Töissä kun päivän käy, laittaa päälle ruuan ja sen päälle voi olla harrastus tai miehellä harrastus (jonka vuoksi itse oltava kotona lasten kanssa) koiran lenkittämiset tms. jonka jälkeen saakin jo pienimpiä laittaa nukkumaan. Siivouspäivinä ei töitten jälkeen muuta ehikkään. Töistä pääsen klo 17. Siinäpä se ilta menee, eikä todellakaan jaksa enää työpäivän jälkeen lähteä paljoa kyläilemään. Minä olen just niitä jotka ei koskaan ennätä, ja voin sanoa että vaan JAKSA!! Arki on kuluttavaa ja viikonloppuisin sitä haluaa olla vain kotosalla ja nauttia siitä.

 

[Minni:)]

Useinhan se on sitä ettei arkena oikein ehdi ja jaksa ja viikonloppuisin haluaa levätä ja rentoutua. Kalenterit kädessä sitä pitää joka tapaamisia sumplia. Sit jos sattuu vielä et vaivalla sovittuna päivänä onkin kipeä yms. niin taas tapaaminen lykkääntyy jonnekin kuukausien päähän. Vielä kun ei ystäviä asu ihan lähinaapurustossa. Nykyään fb-aikana kukaan ei edes enää soittele ja puhelimessa puhumisen katsotaan olevan jostain omasta ajasta pois ja liian aikaa vievää. Tylsää kyllä.

 

[diibaaaba]

[QUOTE="vieras";26057848]Töissä kun päivän käy, laittaa päälle ruuan ja sen päälle voi olla harrastus tai miehellä harrastus (jonka vuoksi itse oltava kotona lasten kanssa) koiran lenkittämiset tms. jonka jälkeen saakin jo pienimpiä laittaa nukkumaan. Siivouspäivinä ei töitten jälkeen muuta ehikkään. Töistä pääsen klo 17. Siinäpä se ilta menee, eikä todellakaan jaksa enää työpäivän jälkeen lähteä paljoa kyläilemään. Minä olen just niitä jotka ei koskaan ennätä, ja voin sanoa että vaan JAKSA!! Arki on kuluttavaa ja viikonloppuisin sitä haluaa olla vain kotosalla ja nauttia siitä.[/QUOTE]

Mun ystävät taitaa olla tälläisiä

 

[ystävyys on taitolaji]

ilmoittaudu siivousavuksi.

 

[Ei työ tekemällä lopu]

Mulla on tällä hetkellä täyspäiväinen työpaikka, keikkatyö ja näiden päälle opiskeluja 15-20 tuntia viikossa. Niin se kavereiden tapaaminen on joskus aika vaikeaa, enkä mä oikein jaksakaan enempää kuin yhden tai max. kaksi kertaa viikossa nähdä ketään. Vielä pitäisi lokakuulle jaksaa, sen jälkeen opiskelut jäävät pois ja aikaa on taas enemmän

Omien hoitovapaalla olevien kavereiden kanssa on kyllä ollut pahoja aikataulutusongelmia. Heitä on hankala tavata, haluaisivat aina tavata joko arkisin päiväsaikaan (jolloin olen töissä) tai sitten sen verran aikaisin viikonloppuna, että minä vielä nukun univelkoja pois, tai olen viikonloppuopintojen parissa. Minä kun ehtisin arkisin kahvittelemaan aikaisintaan 18 pintaan, ja silloin nämä kaverit haluavat jo olla kotona lasten iltatoimia hoitamassa... ja sen jälkeen ei heitä ei voikaan tavata, ikinä, vaikka lasten isät olisivatkin kotona. Noh, kai se tuosta jossain vaiheessa helpottaa, ja aikataulut sopivat taas paremmin yhteen. Ihania ovat sellaiset kaverit, joiden kanssa voi tulla tapaamisissa pitkiäkin taukoja, ja taas tavatessa jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.