Miksi kiltit naiset jäävät vanhoiksipiioiksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihme juttu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ihme juttu

Vieras
Huomasin jostakin toisesta viestiketjusta kommentin, jossa ihmeteltiin sitä miksi miehiä pompottavat ja veemäiset naiset ovat aina naimisissa, mutta kiltimmät jäävät usein vanhoiksipiioiksi. Tajusin itsekin huomanneeni juuri saman ilmiön! Tunnen monta kilttiä ja rauhallista naista, jotka ovat sinkkuja, vaikka heissä ei ole mitään "vikaa", päinvastoin! Kun mietin tuntemiani naimisissa olevia naisia, niin monet todella heistä ovat itsevarmoja, pomottavat miestään ja "nalkuttavat". He eivät useinkaan ole edes niin hyvännäköisiä kuin sinkuiksi jääneet. Miksi miehet siis valitsevat mielummin pomottavan kuin rauhallisemman naisen? Etsivätkö he äitihahmoa vai mitä? Itse "kilttinä" naisena tätä ihmettelen, sillä taidan itsekin jäädä vanhaksipiiaksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihme juttu:
miehiä pompottavat ja veemäiset naiset ovat aina naimisissa
Miksi miehet siis valitsevat mielummin pomottavan kuin rauhallisemman naisen?

Tämä on nimenomaan suomalainen ilmiö. Kyse on siitä, etteivät miehet ole kasvaneet miehiksi vaan ovat jääneet lapsiksi. Ehkä he ajattelevat, että tomera nainen pitää talon pystyssä ja hoitaa sekä miehen että lapset, jos mies ei aina viitsisi ... Myös tiettyä laiskuutta siis ...
 
Siksi etta ns. veemaisessa naisessa on miesten mielesta sita aksionia ja sarmaa. Miehet eivat seurustele liian kilttien naisten kanssa samasta syysta kuin naiset eivat syty kauhean nossoista ja kilteista miehista. Miehet arvostavat naisessa selkarankaa ja itsevarmuutta. Se ettei nainen viitsi aina olla turhan kiltti kertoo miehelle ettei nainen erityisemmin etsi hyvaksyntaa tekemisilleen vaan luottaa itseensa, ja antaa vaikka mieluummin miehen menna menojaan jos hemmo ei kesta menossa mukana.

P.S. Sitten kun se veemainen nainen valilla pehmenee ja on hyvinkin kiltti, mies hyrraa ja kehraa onnessaan kuin paraskin kissa. Nain se vaan menee :D.
 
Sinkkuna kaihoan naista kumppanikseni.Mieluummin kiltin naisen.Siitä ainakin voi olla aika varma ettei tarvi pelätä naisen väkivaltaa.Äksöni naiset ovat arvaamattomia ihmisiä.Itse en halua sellaista naista.Kiltin naisen kanssa on kiva olla yhdessä,turvallisesti.Ei tarvi pelätä saako leipäveitsestä tai jotain muuta äksöniä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihme juttu:
Huomasin jostakin toisesta viestiketjusta kommentin, jossa ihmeteltiin sitä miksi miehiä pompottavat ja veemäiset naiset ovat aina naimisissa, mutta kiltimmät jäävät usein vanhoiksipiioiksi. Tajusin itsekin huomanneeni juuri saman ilmiön! Tunnen monta kilttiä ja rauhallista naista, jotka ovat sinkkuja, vaikka heissä ei ole mitään "vikaa", päinvastoin! Kun mietin tuntemiani naimisissa olevia naisia, niin monet todella heistä ovat itsevarmoja, pomottavat miestään ja "nalkuttavat". He eivät useinkaan ole edes niin hyvännäköisiä kuin sinkuiksi jääneet. Miksi miehet siis valitsevat mielummin pomottavan kuin rauhallisemman naisen? Etsivätkö he äitihahmoa vai mitä? Itse "kilttinä" naisena tätä ihmettelen, sillä taidan itsekin jäädä vanhaksipiiaksi...

Niin.. paitsi tuo toimii toisin päin myös. Miksi naiset valitsevat aina sen rentun eikä sitä hiljaisempaa ja hyvätapaista miestä? Mitä nainen nykyaikana etsii miehestä? Isähahmoa? Tuskin.
Miehet usein jäävät huonoonkin suhteeseen, koska heille yksin jääminen on raskaampaa kuin naisille. Tunnen monia sinkku/vanhapiika naisia, jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä, ja vaikka tunnustavatkin kaipaavansa parisuhdetta, heidän elämänsä ei sen puutteeseen kaadu.
Olisikohan sitten kyse tarjonnan ja kysynnän kohtaamisesta? Kiltit naiset jäävät usein äänekkäämpien ja aggressiivisemmin käyttäytyvien kanssasisartensa varjoon. Samoin miehillä - naiset kiinnittävät huomiota renttuihin, joiden varjoon kiltit ja kunnolliset miehet jäävät.
Onhan jo tutkimuksetkin osoittaneet, että yksinäinen mies masentuu yksinäistä naista todennäköisemmin.
Jos on kirjoitusvirheitä tai asiavirheitä, niin pyydän anteeksi. Olen hieman väsynyt valvottuani viime yön.
 
Parin valintaan vaikuttaa niin moni asia. Tuskin miehet varta vasten valitsevat "pompottavia" naisia, heistä vaan tulee sellaisia kun miehet eivät vastaakaan odotuksia eivätkä suostu muuttumaan naisen toiveiden mukaisiksi.

Jos kiltteys tarkoittaa sisäänpäin kääntyneisyyttä, puhumattomuutta ja olemattomia omia mielipiteitä harva mies jaksaa kiinnostua hissukasta. Se ei riitä että hymyilee nätisti nurkassa odottaen prinssiä valkoisella ratsullaan.

Olen itsekin kiltti mutta omalla kohdallani se tarkoittaa yhtäkuin toisten arvostamista ja kunnioittamista, hyviä käytöstapoja, uskollisuutta ja rehellisyyttä, "nuhteettomuutta" ja huomioon ottamista. Nuorempana olin liian kiltti toteuttaen vanhempieni toiveita, myötäilin ja hyväksyin ja vaikenin vanhempien ja "viisaampien" läsnäollessa. Huomasin ennen pitkää että vaikka sanonkin EI olen silti kiltti. Kiltteys ei ole alistumista.

Minulla on kiltti vanhapiika-ystävä. Hänessä ei ole mitään särmää, persoonallisuus puuttuu. Siksi miehet eivät kiinostu hänestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja No siksi..:
Siksi etta ns. veemaisessa naisessa on miesten mielesta sita aksionia ja sarmaa. Miehet eivat seurustele liian kilttien naisten kanssa samasta syysta kuin naiset eivat syty kauhean nossoista ja kilteista miehista. Miehet arvostavat naisessa selkarankaa ja itsevarmuutta. Se ettei nainen viitsi aina olla turhan kiltti kertoo miehelle ettei nainen erityisemmin etsi hyvaksyntaa tekemisilleen vaan luottaa itseensa, ja antaa vaikka mieluummin miehen menna menojaan jos hemmo ei kesta menossa mukana.

P.S. Sitten kun se veemainen nainen valilla pehmenee ja on hyvinkin kiltti, mies hyrraa ja kehraa onnessaan kuin paraskin kissa. Nain se vaan menee :D.

Aivan! Ei mitään nössönaisia ja -miehiä kukaan jaksa katsella. Ärsyttää vain sellaiset joojoo-ihmiset puolisona, kaverina menettelevät.
 
Niin, miten määritellään, että on kiltti? Minä olen aina ollut kiltti ihminen, eli kohtelen muita hyvin, olen ystävällinen, auttavainen, iloinen, uskollinen jne. Minusta tämä on kiltteyttä. Lisäksi olen puhelias, toimelias, sosiaalinen ja monessa mukana oleva.

Olen kiltteydestäni huolimatta naimisissa - toistamiseen. Ensimmäisen mieheni kanssa tuli ero aikanaan, kun en enää jaksanut hänen ilkeilyään ja kun hän ensimmäisen kerran löi minua, keräsin vaatteeni, muutin pois, myin asunnon ja panin avioeron vireille (asunto oli minun nimissäni). Mies itki, uhkaili ja vaikeutti elämääni monin tavoin, eikä suostunut allekirjoittamaan eropapereita, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -xix-:
Niin.. paitsi tuo toimii toisin päin myös. Miksi naiset valitsevat aina sen rentun eikä sitä hiljaisempaa ja hyvätapaista miestä? Mitä nainen nykyaikana etsii miehestä? Isähahmoa? Tuskin.
Miehet usein jäävät huonoonkin suhteeseen, koska heille yksin jääminen on raskaampaa kuin naisille. Tunnen monia sinkku/vanhapiika naisia, jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä, ja vaikka tunnustavatkin kaipaavansa parisuhdetta, heidän elämänsä ei sen puutteeseen kaadu.
Olisikohan sitten kyse tarjonnan ja kysynnän kohtaamisesta? Kiltit naiset jäävät usein äänekkäämpien ja aggressiivisemmin käyttäytyvien kanssasisartensa varjoon. Samoin miehillä - naiset kiinnittävät huomiota renttuihin, joiden varjoon kiltit ja kunnolliset miehet jäävät.
Onhan jo tutkimuksetkin osoittaneet, että yksinäinen mies masentuu yksinäistä naista todennäköisemmin.
Jos on kirjoitusvirheitä tai asiavirheitä, niin pyydän anteeksi. Olen hieman väsynyt valvottuani viime yön.

Olen samaa mieltä tästä. Olin itse sinkku 27-vuotiaaksi, hyvin kiltti ja vähän hiljaisenpuoleinen. Ja ihan onnellinen sinkkuna. Kiltteys ei kuitenkaan tarkoita sitä etten osaisi jämäkästi hoitaa arkipäivän asioita ihan itsekseni. Sitähän se sinkkuus nimenomaan opettaa, olemaan itsenäinen ja hoitamaan KAIKKI asiat yksin, vaikka korjaamaan oman auton jos on pakko...

Huomasin jo kouluaikana että ne "vähemmän kiltit", äänekkäät tytöt ja pojat viehättivät toista sukupuolta, ainahan he tekivät jotain mitä ei saisi tehdä, ja herättivät huomiota. Enpä silti olisi vanhempana näiden tupakkaapolttavien, alkoholia liikaa kuluttavien, ilman koulutusta jääneiden rääväsuiden kanssa halunnut seurustella.

Vanhempana sitten esimerkiksi opiskelijabileissä minä en tietysti erottunut mitenkään massasta koska en tanssinut pöydillä tai mennyt kännissä juttelemaan miehille. Tosin en koskaan juonutkaan niin paljon että olisin varsinaisesti ollut kännissä... Eli siinä jäi nimenomaan niiden ulospäinsuuntautuneempien naisten varjoon.

27-vuotiaana tosiaan löytyi sitten mies, joka arvosti kiltteyttäni. Hänellä oli takana pari suhdetta tällaisten kovaäänisten, ulospäinsuuntautuvien ja määräilevien naisten kanssa. Kyseiset naiset olivat pitäneet niin kovaa jöötä että mieheni ei ollut saanut mennä mihinkään yksin tai nähdä kavereitaan, saati sitten harrastaa... Itse nämä naiset jatkoivat samaa elämää suhteessa kuin sinkkuna ollessaankin, eli kävivät kavereidensa kanssa ulkona, iskivät muita miehiä ja pettivät miestäni. No, mieheni otti opikseen, ja päätti etsiä kiltin, uskollisen naisen.

Uskon siis, että kiltit naiset eivät välttämättä jää vanhoiksi piioiksi mutta he joutuvat odottamaan kunnes miehet ovat tehneet sen ensimmäisen virheen eli olleet suhteessa ei-niin-kiltin naisen kanssa... Ja nämä naiset ovatkin ehkä sitten niitä vanhoja yksinäisiä kun ei enää löydy höynäytettävää ja pompotettavaa miestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiltti tyttö minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja -xix-:
Niin.. paitsi tuo toimii toisin päin myös. Miksi naiset valitsevat aina sen rentun eikä sitä hiljaisempaa ja hyvätapaista miestä? Mitä nainen nykyaikana etsii miehestä? Isähahmoa? Tuskin.
Miehet usein jäävät huonoonkin suhteeseen, koska heille yksin jääminen on raskaampaa kuin naisille. Tunnen monia sinkku/vanhapiika naisia, jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä, ja vaikka tunnustavatkin kaipaavansa parisuhdetta, heidän elämänsä ei sen puutteeseen kaadu.
Olisikohan sitten kyse tarjonnan ja kysynnän kohtaamisesta? Kiltit naiset jäävät usein äänekkäämpien ja aggressiivisemmin käyttäytyvien kanssasisartensa varjoon. Samoin miehillä - naiset kiinnittävät huomiota renttuihin, joiden varjoon kiltit ja kunnolliset miehet jäävät.
Onhan jo tutkimuksetkin osoittaneet, että yksinäinen mies masentuu yksinäistä naista todennäköisemmin.
Jos on kirjoitusvirheitä tai asiavirheitä, niin pyydän anteeksi. Olen hieman väsynyt valvottuani viime yön.

Olen samaa mieltä tästä. Olin itse sinkku 27-vuotiaaksi, hyvin kiltti ja vähän hiljaisenpuoleinen. Ja ihan onnellinen sinkkuna. Kiltteys ei kuitenkaan tarkoita sitä etten osaisi jämäkästi hoitaa arkipäivän asioita ihan itsekseni. Sitähän se sinkkuus nimenomaan opettaa, olemaan itsenäinen ja hoitamaan KAIKKI asiat yksin, vaikka korjaamaan oman auton jos on pakko...

Huomasin jo kouluaikana että ne "vähemmän kiltit", äänekkäät tytöt ja pojat viehättivät toista sukupuolta, ainahan he tekivät jotain mitä ei saisi tehdä, ja herättivät huomiota. Enpä silti olisi vanhempana näiden tupakkaapolttavien, alkoholia liikaa kuluttavien, ilman koulutusta jääneiden rääväsuiden kanssa halunnut seurustella.

Vanhempana sitten esimerkiksi opiskelijabileissä minä en tietysti erottunut mitenkään massasta koska en tanssinut pöydillä tai mennyt kännissä juttelemaan miehille. Tosin en koskaan juonutkaan niin paljon että olisin varsinaisesti ollut kännissä... Eli siinä jäi nimenomaan niiden ulospäinsuuntautuneempien naisten varjoon.

27-vuotiaana tosiaan löytyi sitten mies, joka arvosti kiltteyttäni. Hänellä oli takana pari suhdetta tällaisten kovaäänisten, ulospäinsuuntautuvien ja määräilevien naisten kanssa. Kyseiset naiset olivat pitäneet niin kovaa jöötä että mieheni ei ollut saanut mennä mihinkään yksin tai nähdä kavereitaan, saati sitten harrastaa... Itse nämä naiset jatkoivat samaa elämää suhteessa kuin sinkkuna ollessaankin, eli kävivät kavereidensa kanssa ulkona, iskivät muita miehiä ja pettivät miestäni. No, mieheni otti opikseen, ja päätti etsiä kiltin, uskollisen naisen.

Uskon siis, että kiltit naiset eivät välttämättä jää vanhoiksi piioiksi mutta he joutuvat odottamaan kunnes miehet ovat tehneet sen ensimmäisen virheen eli olleet suhteessa ei-niin-kiltin naisen kanssa... Ja nämä naiset ovatkin ehkä sitten niitä vanhoja yksinäisiä kun ei enää löydy höynäytettävää ja pompotettavaa miestä.

Minä olen kai sitten tälläinen ns. rääväsuu. Hämmästy kuitenkin:

- koulut on käyty loppuun ja olen kunnollisessa hyvin palkatussa työssä
- käytän alkoholia mutta en todella ole mikään holisti. Harrastan urheilua, treenaan maratoniin. Muutaman sikarinkin saatan polttaa juhlan kunniaksi. Väitän että olen paremmassa kunnossa kun moni ns. tapetista erottumaton hiirulainen
- Olen aviossa. Mieheni saa käydä kavereidensa kanssa peleissä ja olusilla. Niin käyn itsekin omien kavereiden kanssa, ja myös yhdessä tietysti.
- Miehet ei pompota minua. Olen tasa-arvoinen miesten kanssa, ehkä tätä sitten eräät "kiltit tytöt" pitävät rääväsuun tunnusmerkkinä. Minä en ole niitä naisia joiden mies heiluu reissuillaan kotiin ilmoittamatta. Heilua saa kunhan on sovittu asiat. En kahlitse ketään.

En ole katkera, ehkä siksi en ole vanhapiika. En ole katkera, koska en anna ihmisten kohdella itseäni kynnysmattona. En miesten enkä naisten. Pyrin olemaan silti ystävällinen, korrekti ja oikeudenmukainen kaikkia kohtaan.
 
Kiltti ei aina ehkä ole ainoa vanhapiikatyyppi, olen huomannut, että reilut ja rennot naisetkin tuppaavat jäämään vanhoiksipiioiksi. Tarkoitan tällä naisia, jotka menevät ja antavat miehenkin mennä eivätkä ole koko ajan sitomassa tätä esiliinanhelmoihinsa tai vaatimassa,että kaikki on tehtävä yhdessä. Ja joilla ei ole edes mitään sitä vastaan, että huushollihommat tehdään hieman sinne päin, eikä just niinkuin äitee sanoi.

Epäilen, että tällaiset naiset eivät muistuta tippaakaan miehen äitiä, siksi eivät kelpaa.
 
Mä olen kiltti nainen, jolla on kuitenkin myös villimpi ja vaativampi puoli eli en nyt ole mikään hiirulainenkaan. Olen silti aina seurustellut ja ollut kysyttyä seuraa muutenkin. Kumma kyllä, miehet pitävät myös ulkonäöstäni. Oma mieheni on myös kiltti, joskaan ei mikään nahjus tai tohvelisankari. Kummasti hänelläkin on ollut seuraa, mistä valita.

Toisaalta taas luonnevikaiseksi luettavissa oleva ystävättäreni on sinkku. Hän on omasta mielestään kiltteyden perikuva ja minä olen tietysti se kaamea akka, johon hän itseään vertaa. Mutta hän itse tekee parisuhteissa aina samat virheet. Hän on liian innokas syvään parisuhteeseen eikä halua antaa asioiden kehittyä omalla painollaan vaan kaiken pitää tapahtua HETI ja juuri niin kuin hän on mielessään suunnitellut jo etukäteen. Hänen suhteensa ovat suurta draamaa täynnä tämän vuoksi. Sitten kun mies alkaa luovuttamaan ylidramaattisuuden vuoksi, hänestä tulee epätoivoinen roikkuja "Eikö me nyt voitais selvittää tämä, anna anteeksi, en voi elää ilman sua, tahdon sut elämääni, oltaisiinko edes ystäviä..."

Eli mitä tahdon sanoa: kiltteyttä ja kaameutta on monenlaista. On älytöntä vetää mitään johtopäätöksiä mistään. Kaikki riippuu niin näkökulmasta. En mä ainakaan koe olevani mikään pirttihirmu tai hullu, ruma ja kamala vaan siksi, että vientiä on riittänyt aina ja osa on jopa kehittynyt pitkäaikaiseksi suhteeksi asti. Eikä sinkkuystäväni varmasti ajattele olevansa luonnevikainen, vaikkei pidempiaikaista seuraa olekaan löytänyt.

Mutta yleensä siinä omassa pikkunurkkauksessa on ihmisten kiva pyöriä ja katsella maailmaa vaan siitä näkövinkkelistä. Saa vapaasti asetella asioita eri lokeroihin eikä kukaan häiritse hermeettistä rauhaa...
 
Kiltit ja hyvätapaiset naiset jäävät ilman paria ehkä sen takia, koska he hakevat ns. kunnollista miestä. Näitä naisia jää arveluttamaan kaikki ns. epätoivottava käyttäytyminen, kuten liika alkoholin käyttö tai vaikka holtiton raha-asioiden käsittely - kuin myös huonot käytöstavat.

Varovaisuus on aina hyvästä ihmissuhteissa, mutta jotkut ihmiset hakee liikaa sitä täydellisyyttä ja kukaanhan ei ole oikeasti täydellinen. Omat mielikuvat täydellisestä partnerista on vaan niin korkealla, että kukaan ei siihen yllä, joten sitten jatketaan elämää yksin. Pätee sekä naisiin että miehiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mn45:
...jää arveluttamaan kaikki ns. epätoivottava käyttäytyminen, kuten liika alkoholin käyttö tai vaikka holtiton raha-asioiden käsittely - kuin myös huonot käytöstavat.

Ei kai kukaan hunsvottia nai. Onkohan niitä sitten miehissä enemmän?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vai niin stadista:
Alkuperäinen kirjoittaja mn45:
...jää arveluttamaan kaikki ns. epätoivottava käyttäytyminen, kuten liika alkoholin käyttö tai vaikka holtiton raha-asioiden käsittely - kuin myös huonot käytöstavat.

Ei kai kukaan hunsvottia nai. Onkohan niitä sitten miehissä enemmän?

Valitettavasti nuo mn45 mainitsemat ominaisuudet: alkoholin liiallinen käyttö, raha-asiat huonolla tolalla ja huonot käytöstavat isuvat aika monen suomalaisen miehen ominaisuuksiin. Ja eritoten tuo alkoholin kanssa läträäminen, joka ärsyttää aika monia naisia.

 
Kirjoitin aiemmin tällä "kiltti minäkin" nimimerkillä, että vaikka olenkin kiltti, olen naimisissa jo toistamiseen. Minulle tosiaan kiltteys merkitsee hyvää käytöstä, kohteliaisuutta, toisten huomioon ottamista jne, kiltteys ei tarkoita epäsosiaalisuutta, hiljaisuutta syrjäänvetäisyväisyyttä jne, eikö nuo ominaisuudet ole pikemminkin ujoutta?

Vaikka olenkin kiltti, olen puhelias, seurallinen, minulla on paljon ystäviä ja kavereita, olen monessa mukana, en ole absolutisti ja valitettavasti poltan vielä savukkeitakin. Se, että luonteeltani olen puhelias ja seurallinen ja se että käytän alkoholia kohtuudella ja tupakoin, ei kuitenkaan tee minusta vähemmän kilttiä ihmistä.

Mielestäni "kiltti paskiainen" kiteyttää asian tässä hyvin:

Alkuperäinen kirjoittaja kiltti paskiainen:
Eli mitä tahdon sanoa: kiltteyttä ja kaameutta on monenlaista. On älytöntä vetää mitään johtopäätöksiä mistään. Kaikki riippuu niin näkökulmasta.

 
Ilmeisesti silloin tällöin esiintunkeva kiukutteleva puoleni on saanut miehen metsästettyä ja pidettyä, vaikka pääasiassa olen ehkä turhankin kiltti. Hih!
 
Minä olen niitä, joiden on ammattiauttajien taholta kehoitettu olemaan vähemmän kilttejä. Oon nyt sit opetellut.

Mieheni sanoo: "Olet ärsyttävä, kiukutteleva, raivostuttava ja aivan tavattoman ihana. Rakastan sinua!"
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiltti minäkin:
Kirjoitin aiemmin tällä "kiltti minäkin" nimimerkillä, että vaikka olenkin kiltti, olen naimisissa jo toistamiseen. Minulle tosiaan kiltteys merkitsee hyvää käytöstä, kohteliaisuutta, toisten huomioon ottamista jne, kiltteys ei tarkoita epäsosiaalisuutta, hiljaisuutta syrjäänvetäisyväisyyttä jne, eikö nuo ominaisuudet ole pikemminkin ujoutta?

Eikä hissun kissun hiljaa oleminen tarkoita miesseuran puutetta. Muistan aina opiskelupaikkani luokkamme hiljaisimman tytön, joka ei koskaan sanonut itse mitään, ellei häneltä kysytty - varmaan hiljaisin tapaamani nainen ever. Kun menimme porukalla kapakkaan, hän vain istui jossain baaritiskillä hiljaa hymyillen. Joka jumalan kerta joku mies kiinnostui hänestä ja istui tuntikausia puhuen hänelle, hän hymyili miehelle. Hän sai takuuvarmasti miehen iskettyä miltei aina, vaikkei kuulunut edes luokkamme kaunottariin - ihan keskiverto lyhyt ruskeatukka. Samaan aikaan pajon heikompi miesflaksi oli niillä luokkamme kauniilla, puheliailla, ulospäinsuuntautuneilla tytöillä. Olen kuullut, että tämä nainen on Saksassa naimisissa, eli ilmeisesti hiljaa istuminen tehoaa kaikilla kielillä.
 
Huomasin jostakin toisesta viestiketjusta kommentin, jossa ihmeteltiin sitä miksi miehiä pompottavat ja veemäiset naiset ovat aina naimisissa, mutta kiltimmät jäävät usein vanhoiksipiioiksi. Tajusin itsekin huomanneeni juuri saman ilmiön! Tunnen monta kilttiä ja rauhallista naista, jotka ovat sinkkuja, vaikka heissä ei ole mitään "vikaa", päinvastoin! Kun mietin tuntemiani naimisissa olevia naisia, niin monet todella heistä ovat itsevarmoja, pomottavat miestään ja "nalkuttavat". He eivät useinkaan ole edes niin hyvännäköisiä kuin sinkuiksi jääneet. Miksi miehet siis valitsevat mielummin pomottavan kuin rauhallisemman naisen? Etsivätkö he äitihahmoa vai mitä? Itse "kilttinä" naisena tätä ihmettelen, sillä taidan itsekin jäädä vanhaksipiiaksi...

Vaihdetaan saman tien vittumäinen ämmä, yhteen kilttiin naiseen... ☺
 
Viimeksi muokattu:
Ei se, että on sinkku, tarkoita sitä etteikö saisi jonkun miehen. Ei vaan ole löytynyt tarpeeksi hyvää, rima on korkealla.

Itse olen eronnut aikoja sitten, lapset ovat aikuisia ja elän sinkkuna. Olen kiltti ja herkkä ihminen. Pidän monia ihmisiä ilkeinä kun he mielestäni käyttäytyvät huonosti joko minua tai muita kohtaan ja siksi lopetan suhteeni - odotan vastaavaa kiltteyttä ja kohteliaisuutta muiltakin. En esim. ymmärrä miten joku mies huutaa yli 80 v äidilleen kun tämä ei ymmärrä kännykästä jotain - sellainen mies saa mennä.

Minulla kiltteys jopa mielestäni liikaakin korostuu. Ajattelen aina toisten parasta, autan missä voin. Olen kohtelias, positiivinen, oikeudenmukainen, otan toiset huomioon. Annan tilaa kassajonossa jos takana olevalla on vain vähän ostoksia, avaan ovia, tarjoan apuani naapurille, pyydän anteeksi. "Otan aina sen pienimmän pullan lautaselta :)" Koitan hemmotella läheisiäni itsenikin kustannuksella. Otan koiran viikonlopuksi hoitoon tai menen talkoisiin vaikka ei oikein sopisi ja omat suunnitelmat menee uusiksi.

En ole silti mitenkään epävarma tai nössö. Monet kutsuvat minua jopa rohkeaksi - olen tehnyt rohkeita ratkaisuja elämässäni. Minulla on kyllä ystäviä, matkustelen ja käyn välillä viihteellä - jopa yksin. Juttelen helposti jos joku tulee tekemään tuttavuutta, ammattinikin puolesta esiinnyn eikä se ole vaikeaa.
 
Veikkaan että kiltti ihminen on parisuhteessa jatkuvasti altavastaajana, yksin on psyykkisesti helpompi olla, koska ei tarvitse ottaa jatkuvasti toista huomioon. Toisaalta monella on jotenkin sisäsyntyisesti tuo pomottava asenne kilttiin ihmiseen. Lähipiirissäni kiltti ihminen on valitettavasti naimisissa täyshullun kanssa, koska ei osaa pitää puoliaan. Välillä pitää hillitä itseään, ettei sano tälle äijälle suoria sanoja, mutta ystävän katse aina hillitsee. Mies määrää heillä aivan kaikesta, toki tässä voi olla sukupuoliroolit toisinkin päin, pirttihirmuilla on usein kiltti mies tai mamu.
 
Kieltämättä kiltimpi osapuoli on aina altavastaajana suhteessa. Itse elin vuosia suhteessa, jossa vaimo oli kuin vuotava kaasuhana lasitehtaassa.

Lopuksi tein ratkaisuni ja lähdin. Tosin lähdön hyöty ei ollut niin suuri, kuin olin luullut olevan. Kuitenkin lapsien takia pitää olla yhteydessä ja puhelinkiukuttelua saa ihan riittämiin vieläkin. Kyseessä on täysi mielipuoli.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että vaimosta pääsee eroon, mutta ex-vaimo on ikuinen

Itse olen kiltti läheisiäni kohtaan, mutta maailma kolhinut sen verran, että muuta maailmaa kohtaan en ole kiltti vaan otan siinä oman paikkani.
 

Yhteistyössä