Mä olen nyt kahden erilaisen lapsen äitinä oikeasti oivaltanut sen, että ne lapset tosiaan on erilaisia. Ja niillä on erilaiset tarpeet.
Esikoinen tarvitsi tuttia oikeasti, lutkutti sitä himoonsa ja oli onnellinen. Sain myös rintaa ja olisi lutkuttanut sitä enemmän kuin pystyin vauvan kanssa istumaan. Edelleen sillä on suussa jokin mielihyväkeskus, tutti on jäänyt pois aikoja sitten, lapsi nyt 3, mutta käyttää suutaan kaikkeen, syö lunta, hiekkaa, sormia, suu on sen juttu.
Kuopukselle yritin tuttia tunkea mutta ei. Se ei käynyt, yökkäili ja oli vihainen. Kokeilin monia eri tutteja. Ajattelin, että vauvalla kuuluu olla tutti, kuten esikoisellakin. Mutta ei, ei hän ole koskaan sitä tarvinnut ja on ollut tyytyväinen ilman. Hän ei myöskään ulkona tms. laita suuhun mitään, suu ei vain ole kiinnostava hänen mielestään, tutkii maailmaa enemmän käsillään, toisin kuin esikoinen..
Joten kaikki hyvä, niin kauan kun lapsi saa olla sellainen kuin on.