V
vieras
Vieras
Useesti täällä näkee ketjuja jossa itketään ettei jaksa kun Anna-Liisa ja Niko-Petteri on sellanen ja sellanen. Ihan hirvee ja kaikesta kiukkuaa ja mikään ei kelpaa. Olen poikki ja itkua?
Herää kysymys MIKSI????
Miksi te aikuiset (?) ihmiset teette LAPSEN kiukuttelusta noin suuren ongelman?
Mitä enemmän itse sitä oikein ajattelette sen enemmän se tasan tarkkaan ärsyttää teitä.
Missä teidän suodattimet on?
Etä pinna?
Huumorintaju?
Minusta ainakin uhmaikäisen raivokohtaukset on sinäänsä huvittavia kun sellanen pieni pippuri yrittää saada tahtoaan läpi. Tulta ja tappuraahan ne on. Mut täytyy itse osata suhtautua vähän rennommin niin elämä on paljon mukavampaa.
Täytyy nauttia kaikista niistä pienistä hyvistä hetkistä mitä on.
Eikä jokaista naukumista ja määkimistä ottaa niin kauhean tosissaan. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Kyl se uhmaajakin huomaa "et hei ei tää tepsikkään" mut jos näkee miten äiti kihisii ja kiehuu ja poksahtaa saa taatusti siitä voimaa siihen raivoamiseensa.
Ja en nyt yritä kiillottaa omaa kehääni, pönkittää omaa äitiyttäni ja mitäs muita sanontoja teil tääl on.
Vaan yritän sanoo et rennompi asenne vaan. Kaikkea ei tartte ottaa niin tosissaan, ei huutaminen maailmaa kaada, monella meistä on raivoavia lapsia.
Ja anna päätäntä valtaa myös pikkusell, pienissä helpoissa asioissa. Niin hän saa itseluottamusta ja tunteen että hänkin saa päättää. Eikä aina vaan komenneta.
Tsemppiä jokaiselle uhmakkaan kanssa painivalle. Pilkettä silmäkulmaan ja rennompaa asennetta niin kaikki on jo paljon paremmin.
Kokeilkaa ja huomatkaa.
Aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille.
Herää kysymys MIKSI????
Miksi te aikuiset (?) ihmiset teette LAPSEN kiukuttelusta noin suuren ongelman?
Mitä enemmän itse sitä oikein ajattelette sen enemmän se tasan tarkkaan ärsyttää teitä.
Missä teidän suodattimet on?
Etä pinna?
Huumorintaju?
Minusta ainakin uhmaikäisen raivokohtaukset on sinäänsä huvittavia kun sellanen pieni pippuri yrittää saada tahtoaan läpi. Tulta ja tappuraahan ne on. Mut täytyy itse osata suhtautua vähän rennommin niin elämä on paljon mukavampaa.
Täytyy nauttia kaikista niistä pienistä hyvistä hetkistä mitä on.
Eikä jokaista naukumista ja määkimistä ottaa niin kauhean tosissaan. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Kyl se uhmaajakin huomaa "et hei ei tää tepsikkään" mut jos näkee miten äiti kihisii ja kiehuu ja poksahtaa saa taatusti siitä voimaa siihen raivoamiseensa.
Ja en nyt yritä kiillottaa omaa kehääni, pönkittää omaa äitiyttäni ja mitäs muita sanontoja teil tääl on.
Vaan yritän sanoo et rennompi asenne vaan. Kaikkea ei tartte ottaa niin tosissaan, ei huutaminen maailmaa kaada, monella meistä on raivoavia lapsia.
Ja anna päätäntä valtaa myös pikkusell, pienissä helpoissa asioissa. Niin hän saa itseluottamusta ja tunteen että hänkin saa päättää. Eikä aina vaan komenneta.
Tsemppiä jokaiselle uhmakkaan kanssa painivalle. Pilkettä silmäkulmaan ja rennompaa asennetta niin kaikki on jo paljon paremmin.
Kokeilkaa ja huomatkaa.
Aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille.