Miksi lapsen uhmaiästä tehdään suurempi ongelma kuin se onkaan?

[vieras]

Useesti täällä näkee ketjuja jossa itketään ettei jaksa kun Anna-Liisa ja Niko-Petteri on sellanen ja sellanen. Ihan hirvee ja kaikesta kiukkuaa ja mikään ei kelpaa. Olen poikki ja itkua?

Herää kysymys MIKSI????

Miksi te aikuiset (?) ihmiset teette LAPSEN kiukuttelusta noin suuren ongelman?

Mitä enemmän itse sitä oikein ajattelette sen enemmän se tasan tarkkaan ärsyttää teitä.

Missä teidän suodattimet on?
Etä pinna?
Huumorintaju?

Minusta ainakin uhmaikäisen raivokohtaukset on sinäänsä huvittavia kun sellanen pieni pippuri yrittää saada tahtoaan läpi. Tulta ja tappuraahan ne on. Mut täytyy itse osata suhtautua vähän rennommin niin elämä on paljon mukavampaa.

Täytyy nauttia kaikista niistä pienistä hyvistä hetkistä mitä on.
Eikä jokaista naukumista ja määkimistä ottaa niin kauhean tosissaan. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Kyl se uhmaajakin huomaa "et hei ei tää tepsikkään" mut jos näkee miten äiti kihisii ja kiehuu ja poksahtaa saa taatusti siitä voimaa siihen raivoamiseensa.


Ja en nyt yritä kiillottaa omaa kehääni, pönkittää omaa äitiyttäni ja mitäs muita sanontoja teil tääl on.

Vaan yritän sanoo et rennompi asenne vaan. Kaikkea ei tartte ottaa niin tosissaan, ei huutaminen maailmaa kaada, monella meistä on raivoavia lapsia.
Ja anna päätäntä valtaa myös pikkusell, pienissä helpoissa asioissa. Niin hän saa itseluottamusta ja tunteen että hänkin saa päättää. Eikä aina vaan komenneta.

Tsemppiä jokaiselle uhmakkaan kanssa painivalle. Pilkettä silmäkulmaan ja rennompaa asennetta niin kaikki on jo paljon paremmin.

Kokeilkaa ja huomatkaa.

Aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille.

 

[cothis]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

 

[vuh]

Periaatteessa oon samaa mieltä kuin sinä. Mutta joskus, kun oma pinna on muutenkin ihan hiton tiukalla, ei sen toisen uhmaa vaan yksinkertaisesti kestä. Kun valitettavasti en oo täydellinen ihminen. Ja sillon voi tulla tänne tuulettamaan ajatuksia. On se parempi kuin se, että purkaa sen siihen lapseen.

 

[ap]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

 

[vuh]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

 

[vieras]

Periaatteessa oon samaa mieltä kuin sinä. Mutta joskus, kun oma pinna on muutenkin ihan hiton tiukalla, ei sen toisen uhmaa vaan yksinkertaisesti kestä. Kun valitettavasti en oo täydellinen ihminen. Ja sillon voi tulla tänne tuulettamaan ajatuksia. On se parempi kuin se, että purkaa sen siihen lapseen.

Kertoo kyllä susta vähän muutakin jos sun täytyy tulla nettiin purkaa sun paskaa fiilistä..

 

[cothis]

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

No kyllä mie senkin ymmärrän, että kaikki ei oo niinku mä B)

 

[ap]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

 

[AavikonNorsu]

sitä paitsi uhmaikä ei ole mikään ONGELMA

 

[vieras]

En yritä olla mikään pyhimys, hermot menee väkisinkin välillä kun lapsia on useampia. Sekään ei ole minusta ollenkaan paha asia, että lapsi näkee oman toimintansa aiheuttavan kiukkua myös vanhemmissa.

 

[vuh]

Periaatteessa oon samaa mieltä kuin sinä. Mutta joskus, kun oma pinna on muutenkin ihan hiton tiukalla, ei sen toisen uhmaa vaan yksinkertaisesti kestä. Kun valitettavasti en oo täydellinen ihminen. Ja sillon voi tulla tänne tuulettamaan ajatuksia. On se parempi kuin se, että purkaa sen siihen lapseen.

Kertoo kyllä susta vähän muutakin jos sun täytyy tulla nettiin purkaa sun paskaa fiilistä..

Mä en muistaakseni oo ikinä purkanu täällä uhmasta tullutta ärsytystä. Mutta myönnän, että oon ärsyyntyny esikoisen uhmasta. Ja tajuan tosi hyvin niitä, jotka ärsytystään täällä purkaa. Mun mielestä se ei kerro ihmisestä mitään sen kummempaa kuin että sillä ihmisellä on netti...

 

[cothis]

sitä paitsi uhmaikä ei ole mikään ONGELMA

Niinpä. Se on osa kersan kehitystä, annetaan niiden kasvaa.

 

[vuh]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

 

[ap]

En yritä olla mikään pyhimys, hermot menee väkisinkin välillä kun lapsia on useampia. Sekään ei ole minusta ollenkaan paha asia, että lapsi näkee oman toimintansa aiheuttavan kiukkua myös vanhemmissa.

se ruokkii lapsen kiukkua.

Ja olet oikeassa siinä että lapsen kuuluukin nähdä myös aikuisten tunteita muttei välttämättä sen seurauksena että lapsi on uhmaillut.

 

[Minskii]

Mä tajusin että itse tein ison numeron pojan kiukuista ku oltiin reissussa. Junamatkat ei menny ihan putkeen ja takaisin tulo meni paljon paremmin ku en tehnyt niin isoa numeroa kiukkukohtauksista. Nyt koitan suhtautua eritavalla kuin ennen, alkaa välillä ihan naurattaa ku poika tosissaan puskee läpi harmaan kiven. Joskus ei jaksa sit pojan raivareita ja sitä tulee itsekin itkettyy miten väsy on ja muita tuntemuksia nousee pintaan. Jokainen äiti kokee asiat eritavoin.

 

[ap]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

 

[vuh]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

Nykyään toimiikin melko hyvin, joo. Mutta kun valvoin alkuvuodesta vastasyntyneen kanssa ja olin ihan töttöröö, niin mikään tsemppi ei valitettavasti auttanut.

 

[ap]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

En itsekkään siihen sormia napsauttalla pystynyt vaan vei oman aikansa mutta nyt kaikki paljon paremmin ja päivät mukavia.

Ei tartte purra hammasta ja kihistä kiukusta ja odottaa et saa jollekki tilittää.

Tulet huomaamaan että uhmaikäisen uhmaaminen on aika huvittavaa loppujen lopuksi

 

[Huom]

Periaatteessa yritän itsekin aina suhtautua uhmikseen huumorilla ja kieltämättä siitä on monesti apua. Mutta ennenkuin kritisoi muita ja heidän hermojensa menetystä, niin kannattaa muistaa, että on erilaisia lapsia ja erilaisia elämäntilanteita. Joillakin perheillä voi olla taloudellisesti hankalaa, pieni vauva valvottaa tms. ja saa olla melkoinen pyhimys, ettei pinna mene tai uhmaaminen hermostuta, jos sitä vaan jatkuu ja jatkuu...Uhman asteita on myös niin erilaisia.

 

[vieras]

Suurimman osan kiukusta jaksan. Mutta joskus kun on niitä päiviä, että kaikesta pitää repiä kohtaus, niin kyllä se alkaa väsyttää ja suututtaa itseäkin. Vaikka miten olisi normaaliin kehitykseen kuuluvaa.

 

[vieras]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

Nykyään toimiikin melko hyvin, joo. Mutta kun valvoin alkuvuodesta vastasyntyneen kanssa ja olin ihan töttöröö, niin mikään tsemppi ei valitettavasti auttanut.

Väsymykseen auttaa lepo. Täytyy osata levätä. Jos ei niin ihan oma vika jota ei pitäisi purkaa lapseen.

 

[vuh]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

Nykyään toimiikin melko hyvin, joo. Mutta kun valvoin alkuvuodesta vastasyntyneen kanssa ja olin ihan töttöröö, niin mikään tsemppi ei valitettavasti auttanut.

Väsymykseen auttaa lepo. Täytyy osata levätä. Jos ei niin ihan oma vika jota ei pitäisi purkaa lapseen.

Apua. En jaksa alkaa tätä. Jos ei saa nukuttua, kun on lasten kanssa kotona itekseen, niin ei siinä mikään "lepäämisen osaaminen" auta.

 

[Kippuravarvas]

Mä olen herkkä hermostumaan, saan kilarit ihan pikku asioista, mutta olen huomannut että lapsen uhmakohtauksen aikana pysyn ihan rauhallisena..ihmeellistä

 

[ap]

Mä tajusin että itse tein ison numeron pojan kiukuista ku oltiin reissussa. Junamatkat ei menny ihan putkeen ja takaisin tulo meni paljon paremmin ku en tehnyt niin isoa numeroa kiukkukohtauksista. Nyt koitan suhtautua eritavalla kuin ennen, alkaa välillä ihan naurattaa ku poika tosissaan puskee läpi harmaan kiven. Joskus ei jaksa sit pojan raivareita ja sitä tulee itsekin itkettyy miten väsy on ja muita tuntemuksia nousee pintaan. Jokainen äiti kokee asiat eritavoin.

Tämän allekirjoitan itsekkin.

Olen huomannut saman piirteen itsessäni. Itse olen useasti tehnyt asioista suurempia kuin ovatkaan.

Ottanut liian tosissaan lapsen kiukut ja suunnitellut jonkun esim reissun liian tarkoin.

Huomasin ettei toinna

 

[vieras]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

Nykyään toimiikin melko hyvin, joo. Mutta kun valvoin alkuvuodesta vastasyntyneen kanssa ja olin ihan töttöröö, niin mikään tsemppi ei valitettavasti auttanut.

Väsymykseen auttaa lepo. Täytyy osata levätä. Jos ei niin ihan oma vika jota ei pitäisi purkaa lapseen.

Lapsetkin muuten ihan tahallaan ärsyttää vanhempiaan, oletko huomannut?