Miksi lapsen uhmaiästä tehdään suurempi ongelma kuin se onkaan?

[vieras]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

Nykyään toimiikin melko hyvin, joo. Mutta kun valvoin alkuvuodesta vastasyntyneen kanssa ja olin ihan töttöröö, niin mikään tsemppi ei valitettavasti auttanut.

Väsymykseen auttaa lepo. Täytyy osata levätä. Jos ei niin ihan oma vika jota ei pitäisi purkaa lapseen.

Apua. En jaksa alkaa tätä. Jos ei saa nukuttua, kun on lasten kanssa kotona itekseen, niin ei siinä mikään "lepäämisen osaaminen" auta.

No herranjumala nukkuuhan ne lapsetkin! Ei ne koko päivää valvo. Sillojn voi äitikin levätä. Kaikki muut on tekosyitä.

 

[vieras]

No herranjumala nukkuuhan ne lapsetkin! Ei ne koko päivää valvo. Sillojn voi äitikin levätä. Kaikki muut on tekosyitä.

Joo, kaikki eri aikaan ja osa ei enää päiväunia olenkaan nuku siinä sitten

 

[vieras]

Toiset nukkuu, toiset ei.

 

[ap]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

Nykyään toimiikin melko hyvin, joo. Mutta kun valvoin alkuvuodesta vastasyntyneen kanssa ja olin ihan töttöröö, niin mikään tsemppi ei valitettavasti auttanut.

Väsymykseen auttaa lepo. Täytyy osata levätä. Jos ei niin ihan oma vika jota ei pitäisi purkaa lapseen.

Lapsetkin muuten ihan tahallaan ärsyttää vanhempiaan, oletko huomannut?

Kyllä. Ja jos yhtään huomaa että vanhemmilla kiehuu lisäävät vettä myllyyn.

Eli sulla on pallo. Älä hermostu niin ärsyttäminen kyllä loppuu.

 

[vieras]

En yritä olla mikään pyhimys, hermot menee väkisinkin välillä kun lapsia on useampia. Sekään ei ole minusta ollenkaan paha asia, että lapsi näkee oman toimintansa aiheuttavan kiukkua myös vanhemmissa.

se ruokkii lapsen kiukkua.

Ja olet oikeassa siinä että lapsen kuuluukin nähdä myös aikuisten tunteita muttei välttämättä sen seurauksena että lapsi on uhmaillut.

Onko ap yhden lapsen äiti

 

[Huom]

Ei mua häiritte, senkus riehuu ja kiukkuaa, kuuluu kuvioon ja on aika hassua

Niin just.

Mut silti täällä pyörii usein ketjuja ettei jaksa ja sisältää itkua. Ei ymmärrä.

Eiks sulla oikeesti ikinä mee hermot uhmaan?! Onnea!!

Ei. Koska suhtaudun huumorilla ja olen huomannut ettei hermoilu auta mitään. Pahentaa vaan. Ja oikein ruokkii uhmaajan "raivoa"

Eli siis joskus olen minäkin hermostunut mutta tullut siihen tulokseen ettei se hyödytä mitään ja itellekkin tulee vaa paska fiilis.

Jees. Mutta kun itellä menee hermot, en pysty järkeilemään sitä tolleen.

Kannattaisi kokeilla. Ei vaadi paljoa. Ainoastaan tsemppiä omaan käytökseen ja totuttelua ja ajatuksen "älä hermostu"

Helppoa

Kokeile.

Nykyään toimiikin melko hyvin, joo. Mutta kun valvoin alkuvuodesta vastasyntyneen kanssa ja olin ihan töttöröö, niin mikään tsemppi ei valitettavasti auttanut.

Väsymykseen auttaa lepo. Täytyy osata levätä. Jos ei niin ihan oma vika jota ei pitäisi purkaa lapseen.

Apua. En jaksa alkaa tätä. Jos ei saa nukuttua, kun on lasten kanssa kotona itekseen, niin ei siinä mikään "lepäämisen osaaminen" auta.

No herranjumala nukkuuhan ne lapsetkin! Ei ne koko päivää valvo. Sillojn voi äitikin levätä. Kaikki muut on tekosyitä.

Voi pyhä sylvi. Tämä on taas näitä "koska meidän Petteri 3 v ja vauva 6 kk nukkuvat samaan aikaan päiväunia 2 tuntia, niin muidenkin lapset tekevät niin".
Itselläni ei ole kuin yksi lapsi, mutta osaan silti asettua väsyneen pienen lapsen äidin kenkiin. Koetapa sinäkin joskus.
Me olemme kaikki vaan ihmisiä.

 

[vuh]

No herranjumala nukkuuhan ne lapsetkin! Ei ne koko päivää valvo. Sillojn voi äitikin levätä. Kaikki muut on tekosyitä.

Joo, kaikki eri aikaan ja osa ei enää päiväunia olenkaan nuku siinä sitten

Aivan! (Ja tää ketju ryöstäytyi taas ihan sivuraiteiteille, kun jonkun piti päästä haukkumaan äitiä, joka ei OSAA levätä...)

 

[Sanna80]

Periaatteessa oon samaa mieltä kuin sinä. Mutta joskus, kun oma pinna on muutenkin ihan hiton tiukalla, ei sen toisen uhmaa vaan yksinkertaisesti kestä. Kun valitettavasti en oo täydellinen ihminen. Ja sillon voi tulla tänne tuulettamaan ajatuksia. On se parempi kuin se, että purkaa sen siihen lapseen.

Kertoo kyllä susta vähän muutakin jos sun täytyy tulla nettiin purkaa sun paskaa fiilistä..

Mä en muistaakseni oo ikinä purkanu täällä uhmasta tullutta ärsytystä. Mutta myönnän, että oon ärsyyntyny esikoisen uhmasta. Ja tajuan tosi hyvin niitä, jotka ärsytystään täällä purkaa. Mun mielestä se ei kerro ihmisestä mitään sen kummempaa kuin että sillä ihmisellä on netti...

Samaa mieltä! Parempi se on täällä purkaa kuin lapseen! Toiset vaan kaipaa purkautumiskanavaa, toiset ei. Toisilla ei ole muita aikuiskontakteja tai ei halua niitä rasittaa, on niin helppoa avautua täällä.

Plus se, että onhan lapsiakin niin erilaisia. Toisilla se uhma on oikeasti pientä kiukuttelua ja toinen saattaa huutaa kolme tuntia suoraa huutoa jos ei saa haluamansa väristä lelua tms. Näitäkin on nähty. Ja vanhempien tilanteet on niin erilaisia, ja jokaisella meistä on erilaisia päiviäkin! Joskus on syöty ja nukuttu hyvin ja muuten hyvällä tuulella niin jaksaahan sitä kiukkua paljon paremmin kun jos on nälkä, kolme viikkoa univelkaa, elää puutteessa, on menkat ja auto levisi ja teki loven budjettiin koko loppukuulle ja lisäksi särkee päätä ja ukkostaa. Ei siinä paljon uhmista enää jaksa ymmärtää.

 

[vieras]

Lapsetkin muuten ihan tahallaan ärsyttää vanhempiaan, oletko huomannut?

Kyllä. Ja jos yhtään huomaa että vanhemmilla kiehuu lisäävät vettä myllyyn.

Eli sulla on pallo. Älä hermostu niin ärsyttäminen kyllä loppuu.

Joopa joo. Hermostumisen näyttämisen voi toki estää, hermostumista ei niin hyvin. Mutta siitä saa kyllä tiukasti sanoa ja suuttua, jos tahallista tehdää.

 

[vieras]

No herranjumala nukkuuhan ne lapsetkin! Ei ne koko päivää valvo. Sillojn voi äitikin levätä. Kaikki muut on tekosyitä.

No kuule herranjumala ei ne kaikki lapset vaan nuku Meidän vauva nukkui vartin pätkissä ekat kuukaudet, kerrotko miten siinä lepää aikuinen?

 

[Nalletar]

Ei se lasten uhmaikä niinkään se ongelma ole vaan mun huonot hermot. Jos mulla ei tässä kotiäiti aikana olisi muutakin elämää (harrastukset, kaverit, jne.) niin hulluksi tässä tulisi. Mun pitäisi kyllä lisätä itsehillintääni. Niin monta kertaa päivässä tuolle 3-vuotiaalle ääntäni korotan...

 

[vieras]

No herranjumala nukkuuhan ne lapsetkin! Ei ne koko päivää valvo. Sillojn voi äitikin levätä. Kaikki muut on tekosyitä.

No kuule herranjumala ei ne kaikki lapset vaan nuku Meidän vauva nukkui vartin pätkissä ekat kuukaudet, kerrotko miten siinä lepää aikuinen?

Juu, nukkuuhan ne. Etenkin allergiset lapset on tosi kovia nukkumaan. Ainakin kaksi tuntia yössä. Ja sitten pitäisi vielä suhtautua huumorilla uhmaikäiseen, joka alkaa esim. hautajaisissa temppuilemaan.

 

[Pakko kommentoida tätä]

Juu aika paha oli siinä itse levätä, kun minullakin aikoinaan vauva valvotti yöt ja päivällä harvoin nukkuivat päiväunia samaan aikaan.. Eikä isovanhemmatkaan ole olleet käytettävissä. Että eipä se osaamisesta kiinni ole.

 

[vieras]

Mä olin lapsena aivan liian kiltti, liian kovalla kurilla koulutettu. Niinpä olen vain tyytyväinen, kun lapsesta löytyy se uhmavaihdekin. Eilen just miehen kanssa keskusteltiin yhteisistä linjoista noihin maahanheittäytymisiin ja Ei haluu/Haluu kuitenkin!! -kohtauksiin suhtautumisessa. Mies hermostuu vähemmästä, minä taas jaksan paremmin. Mieskin tuumasi, että lapsi toisinaan ihan selvästi vain testaa, mikä onkaan reaktio, osaa toi parivuotias jo vähän dramatisoida kerran alkanutta kohtausta

 

[pakko vileä]

Tosiaan lasten uhmissakin on eroja. Toisilla on uhma voimakkaampaa ja toisilla lievempää.
Ihan olen asiaa sivusta seurannut. Että varmasti sen lievemmän tapauksen kanssa ei hermot varmaan menekään.

 

[vieras]

Mä olin lapsena aivan liian kiltti, liian kovalla kurilla koulutettu. Niinpä olen vain tyytyväinen, kun lapsesta löytyy se uhmavaihdekin. Eilen just miehen kanssa keskusteltiin yhteisistä linjoista noihin maahanheittäytymisiin ja Ei haluu/Haluu kuitenkin!! -kohtauksiin suhtautumisessa. Mies hermostuu vähemmästä, minä taas jaksan paremmin. Mieskin tuumasi, että lapsi toisinaan ihan selvästi vain testaa, mikä onkaan reaktio, osaa toi parivuotias jo vähän dramatisoida kerran alkanutta kohtausta

Ai vähän dramatisoida

Meillä aina nauretaan että lapsesta tulee näyttelijä

 

[******]

Pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa. Musta on ihmeen kuuloista kun hehkutetaan, että se lapsi oli ensin niin ihana, täydellinen jnejnejne, mutta sitten tuli se UHMA. Ihan kuin se tekisi lapsesta ihan kamalan tai jotenkin ei-rakastettavan. Jos sitä on paskat housussa yhden pienen lapsen uhmasta, niin mitä sitten kun se lapsi kasvaa ja haasteet kasvaa..

 

[Harhaanjohtaja]

Ahh.Kaksi uhmaikäistä ottaa yhteen päivästä toiseen..Sillon kun eivät keskenään tappele, niin kiukkuavat mulle.

Joo, missä mun huumorintaju välillä on, kuka sen vei??Tuo heti takasin.

 

[lenttis]

Jos uhmaa ei tulisi, sitten kannattaa vasta huolissaan olla

 

[vieras]

Mä olin lapsena aivan liian kiltti, liian kovalla kurilla koulutettu. Niinpä olen vain tyytyväinen, kun lapsesta löytyy se uhmavaihdekin. Eilen just miehen kanssa keskusteltiin yhteisistä linjoista noihin maahanheittäytymisiin ja Ei haluu/Haluu kuitenkin!! -kohtauksiin suhtautumisessa. Mies hermostuu vähemmästä, minä taas jaksan paremmin. Mieskin tuumasi, että lapsi toisinaan ihan selvästi vain testaa, mikä onkaan reaktio, osaa toi parivuotias jo vähän dramatisoida kerran alkanutta kohtausta

Ai vähän dramatisoida

Meillä aina nauretaan että lapsesta tulee näyttelijä

Meillä on lapsella vielä vähän treenaamista roolissa pysymisessä. Välillä kurkkii sieltä matomatala-asennosta, että katsooko noi ja miten; välillä sitä alkaa itseäänkin naurattaa

 

[Huom]

Pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa. Musta on ihmeen kuuloista kun hehkutetaan, että se lapsi oli ensin niin ihana, täydellinen jnejnejne, mutta sitten tuli se UHMA. Ihan kuin se tekisi lapsesta ihan kamalan tai jotenkin ei-rakastettavan. Jos sitä on paskat housussa yhden pienen lapsen uhmasta, niin mitä sitten kun se lapsi kasvaa ja haasteet kasvaa..

Minun lapseni muuttuu ihanasta kullannupusta riiviöksi nanosekunnissa, mutta ei se uhma hänestä vähemmän rakastettavaa tai kamalaa tee...oNhan se hemmetin raskasta välillä katsoa ja kuunnella sitä jatkuvaa kiukkuamista, mutta se kuuluu asiaan. Eli täällä ei ainakaan olla "paskat housuissa"

 

[very important baby]

Mä en myöskään koe uhmaikää tai uhmakohtauksia ongelmana, vaan ympäristö usein kokee! Olen saanut useita kauhistelevia päivittelyjä kun poitsunen on vaan vähän raivonnut kun ei ole saanut tahtoaan läpi. Mun hermot ei ole oikeastaan kertaakaan menneet uhmakohtauksen takia, kun ne ovat jotenkin niin älyttömiä vaan, ei niistä voi suuttua(vaikka toki en halua vähätellä lapsen tunteita, onhan se kiukku hänelle totisinta totta siinä hetkessä).

Ne asiat, joista mulla on hermot mennyt, ei liity niinkään uhmaamiseen.

 

[Kippuravarvas]

Mun äitini muuten on sitä mieltä että uhmaa ei ole olemassa, murrosikä on ehkä jonkunnäköinen uhmaikä :xmas:

 

[vieras]

Riippuu kyllä lapsestakin. Meillä ainakin muiden lasten uhmat jää täysin yhden varjoon.

 

[vieras]

Toisille uhman merkki tuntuu olevan 1v. rajapyykki, jolloin lapsi osoittaa voimakkaammin omaa tahtoaan. Ihan normaaliahan se on.

Vaikea uhmaikä tai vaikealla temperamentilla varustettu lapsi on minusta ihan erilainen tilanne kuin se, että lapsi vastustelee vaikka puistosta lähdettäessä tai normaalisti kiukuttelee kun asiat eivät suju.

Lisäksi on hirveästi eroa sillä, onko uhmaikäinen 2v vai 6v. 6-vuotias pitää saada aisoihin esim. ravintolassa tai juhlissa, ei siinä auta alkaa rauhallisesti ja huumorintajuisesti odottelemaan, milloin lapsi rauhoittuu vaan lapsi pitää saada hallintaan. Ihan peruskasvatusta.

Jäi kieltämättä vähän sellainen olo, että tässä yhden lapsen äiti kertoo muille, mikä toimii kaikkien lasten kanssa.