Miksi lapset aina erossa suoraan äidille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Myymimuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Myymimuu

Vieras
Lasten huoltajuudesta..
Kirjoitan avomieheni puolesta, hän on eronnut avioliitostaan virallisesti vajaa vuosi sitten. Molemmilla osapuolilla on eron jälkeen uudet kumppanit.
Lapset menivät automaattisesti asumaan äidilleen.

Isä maksaa elatusmaksuja hieman enemmän kuin pitäisi ja heillä on yhetishuoltajuus ex-vaimonsa kanssa.

Tapaamiset järjestetty joka toiselle viikonlopulle näin alustavasti, toinen lapsista haluaisi muuttaa meille asumaan, mutta ei uskalla kertoa siitä äidilleen.

Lapsen on omasta mielestään kurjaa olla äidillään ja ei tule äidin uuden miesystävän kanssa toimeen juuri ollenkaan, sekä miehen "oma lapsi" kiusaa koulussa häntä.
Asiasta keskusteltu entisen vaimon kanssa ja hänen mielestään ei pitäisi kiusaamis asiaa perheen sisällä edes selvittää,kuulemma ei tärkeää. Mutta kun poika kiusaa muita koulussa, siitä ollaan sitten koululla kriisipalavereja.

Olemme puhuneet mieheni kanssa molemmille lapsille esim. kiusaamisesta, vanhempien erosta yms. koska mielestämme on tärkeää lapsillekin tietää missä mennään.

Avomiehelläni on siis 2 lasta 13- ja 10vuotiaat. 10-vuotias poika haluaisi siis muuttaa meille , mutta äitinsä ei kuulemma edes suostu harkitsevansa. Äidillä on ollut ja on mielenterveysongelmia ollut jo monta vuotta. Soskussa ei ole edes lapsia kuultu että mitä mieltä he ovat asumisjärjestelyistä.

Toinen lapsista joutuu nukkumaan äitinsä ja uuden miesystävän kanssa samassa pienessä huoneessa, koska asunto on niin pieni.Meillä olisi pojalle tilaa ja oma huone.

Tilanne syö kaikkia osapuolia ja lasten vanhemmat kinaavat asioita edelleen kaikesta. Helppoa tämä ei siis ole kenellekkään. Mitään ratkaisua ei ole pitkään aikaan siis näkyvissä.
Lasten äiti on yrittänyt vaikeuttaa minun ja mieheni suhdetta ja kuulemma tulee sen enemmän eteen tekemään töitä.

Hän itse hyppi vieraissa ja haki avioeroa.
Olemme mieheni kanssa olleet nyt vuoden yhdessä, samoin mieheni ex on ollut nykyisen avopuolisonsa kanssa pidempään.

Voiko äiti estää lastaan päättämästä missä lapsi haluaisi asua , ensimmäisen sossun tapaamisen jälkeen sosiaaliviranomainen sanoi että tilanteeseen on paljon vaihtoehtoja. Käymme molemmat mieheni kanssa vakituisissa töissä ja lasten äiti ollut nyt töistään pois 3kk mielenterveyden vuoksi.
 
10 vuotiasta ei pakosti v ielä kuulla. Tsemppiä. Itellä tilanne päinvastanen.

Väestöliiton sivuilla:


"Lapsen kuulemista ei ole sidottu määrättyyn ikään, kuten 12 vuoteen. Kaikkia lapsia on kuultava heidän iästään riippumatta. Eri asia sitten on, että eri ikäisiä tulee kuulla eri tavoin aina sen mukaan, minkä ikäisestä lapsesta on kulloinkin kysymys. Puhevallassa on kysymys lähinnä siitä, että tietyn ikäinen lapsi voi käyttää eräänlaista veto-oikeutta. Näin on avio- ja avoerojen yhteydessä silloin, kun 12 vuotta täyttänyt vastustaa vanhempien tekemää sopimusta tai oikeuden tekemää päätöstä sitä, missä lapsen tulee eron jälkeen asua. Erojutuissa lapsen kuuleminen toteutetaan yleensä oikeussalin ulkopuolella ja tavallisesti sosiaaliviranomaisten toimesta"
 
En tiedä. Taas eilen kuulin tapauksesta, jossa isä saa vain muutaman hassun tapaamisen kuukaudessa, vaikka olisi kykeneväinen ihan yksinhuoltajuuteen asti. On hyvä mies, hyvä isä. Mutta mitä tekee lapsen äiti? Kieltäytyy yhteistyöstä ja yhdessä viranomaisten kanssa määrää tahdin. Asiaa ei auta isän kannalta äidin aikaisemmin (todellakin) perätön lastensuojeluilmoitus, eikä moni muukaan pieni kiusa.

Miksi tämä sallitaan?

Tässäkin tapauksessa lapsella olisi isän puolelta monta välittävää aikuista: isovanhemmat, tätejä, setiä ja serkkuja, joista olisi lapselle seuraa ja tukea myös. Mutta hän ei saa tavata heitä? Lapsi on liian pieni sanoakseen itse mitään tilanteeseen mutta sen verran jo "iso" että on tilanteesta sekaisin.
 
Eivät lapset ole automaattisesti menneet äitinsä luokse asumaan vaan vanhemmat ovat jollakin tapaa tämmöiseen päätöksen tehneet, joko aktiivisesti tai passiivisesti. Miksi miehesi ei ole vaatinut edes laajempia tapaamisia? Todella suppeat tapaamiset näyttäisi olevan. Jos miehesi on aikuinen niin nyt olisi hyvä aika ottaa vastuuta eikä vain valittaa, että muut tekevät huonoja päätöksiä. Soitto lastenvalvojalle ja keskustelua pystyyn, ehdotus lähivanhemmuudesta ja jos se ei mene läpi niin ne laajemmat tapaamiset. Esimerkiksi vuoroviikkosysteemi sopii jo tuonikäisten kanssa hyvin. Jos ei homma etene lainkaan niin voi vaatia käräjäoikeuden sovittelumenetelmää ja viimeisenä vaihtoehtona sitten ihan oikeusistuntoa.
 
Ja mikä mahtaa olla toisen osapuolen kertomus?

Alkaako ottaa päähän kun eronnut ukko maksaa omien lasten kulut?
Ja minkä takia täytyy keskustella asumisjärjestelyistä lapsen kanssa ilman lapsen äitiä?
Oletko miettinyt sitä, ettei sen ex:n ole mukavaa kuunnella kun sen selän takana juorutaan ja puhutaan kaikenlaista?
 
Hei, Mä en käsitä näitä kakkosvaimoja jotka tulee tänne jatkuvasti valittamaan entisen liiton asioita ja lasten huoltajuuksista sun muista. Ne asiat ei sulle kuulu, ei sitten mitenkään päin. Niiden lasten ÄITI ja ISÄ hoitaa lasten asiat niinkuin parhaaks näkee, keskity sä nyt vain siihen sun parisuhteesees, tai omiin lapsiis, mies hoitakaan edellisen suhteen lapset niiden äidin kanssa. Ne puikoon keskenään miten mikäki asia hoitaa.
 
Ikäviähän tuollaiset tilanteet tietysti on, mutta rauhoittumisessa auttaa jos muistaa, ettei juuri kukaan kuitenkaan täydellistä lapsuutta saa. Kannattaa keskittyä siihen, että lasten on hyvä ja turvallinen olla silloin kun ovat teillä, se on teidän tärkein tehtävänne. Huoltajuusasioita kannattaa miettiä vähän hitaammin muistaen, ettei äiti ehkä pysty hetinyt näkemään asian kaikkia puolia, jotka hän ehkä pitkällä tähtäimellä näkeekin.
 

Yhteistyössä