KIITOS kaikille vastaajille! Kiva, että tämä ketju on pysynyt näin ystävällisenä ja fiksuna. Netistäkin löytyy älyllistä elämää
Ihmisillä tuntuu olevan monenlaisia syitä hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Ja asian perusteleminenkin taitaa olla vaikeaa. Joko siltä tuntuu tai sitten ei ja sitten sitä tunnetta perustellaan järkipuheella suuntaan tai toiseen, niin se kai menee...
No, sitten on myös meitä, jotka ei tiedä miltä tuntuu, mitä haluaa. Eräs ystäväni neuvoi joskus aikoinaan miettimään isoja asioita niin, että on ihan rauhassa itsekseen ja kuvittelee että on valinnut jomman kumman vaihtoehdon ja sitten keskittyy omaan kehoonsa ja kuulostelee millaisia tunteita valinta herättää omassa kehossa. Näin tehdään kaikkien eri vaihtoehtojen kanssa, joita asialla on. Tämä ei siis liittynyt mitenkään lastentekoon, vaan yleensä vaikeisiin päätöksiin elämässä, ottaako uuden työn, jatkaako parisuhteessa jne. Noh, juttelimme miehen kanssa tästä lastenteko-asiasta. Mies siis haluaisi lapsia, mutta sanoo ettei se ole mikään kynnyskysymys, ei jätä minua vaikken haluaisikaan samaa. Sanoin, etten tiedä haluanko, mutta pian olisi parempi päättää. On ihan turha odottaa enää yhtään; jos joskus meinaamme lapsia hankkia, se kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, kun kerran olemme jo kolmekymppisiä. Jos niitä joskus haluamme, niin ei meillä ole mitään syytä enää sitä viivästyttää. Ei sekään kivalle kuulosta, että olisin 60 kun lapsi on 20... Minä esitin lastenhankinnan huonoja puolia ja mies sanoi, että no eikös se ole sitten päätetty että ei hankita niitä. Menin hiljaiseksi. Mulle tuli vaan semmonen olo, että höh. Juteltiin sitten kaikkia kivoja asioita lastenhankintaan liittyen ja kyllä meille molemmille tuli sellainen iloinen ja innokas olo.
En nyt edelleenkään tunne mitään vauvakuumetta, mutta olen ehkä hitusen lähempänä sitä ajatusta, että yrittäisimme saada lapsen. Saa nähdä.
Toisaalta aikaisemmin mulla oli kuukautiset viikon myöhässä ja silloin olin aika paniikissa ja toivoin etten olisi raskaana. Tietysti on eri asia tulla yllättäen raskaaksi kuin ensin suunnitella asiaa ja sitten todeta että kokeillaan. Kuitenkin lasten hankinnassa pelottaa sellaisetkin asiat kuin jos lapsi ei olekaan terve tai jos ei saakaan lapsia vaikka yrittää, tai jos synnytyksessä vammautuu jotenkin pysyvästi. Tai jos mies lähteekin ja jättää yksin lapsen kanssa. Tai jos lapsi kuolee synnytyksessä tai pian sen jälkeen.
Tuntuu, että kummassakin vaihtoehdossa on vaaransa. Siinä, että päättää olla hankkimatta lapsia ei ole muuta vaaraa kuin se, että se kaduttaisi myöhemmin. Toisaalta sama vaara on myös lasten hankinnassa. Lisäksi lasten hankintaan sisältyy myös kaikki nuo yllämainitut vaarat. Mullakin on elämässä sattunut niin paljon pahaa, että en tiedä miten selviäisin jostain niin suuresta surusta kuin lapsen menettäminen. Kai se lasten tekemisen pelko on osaltaan sitäkin, että pelkää menettävänsä, saavansa kolhuja. Mutta kyllä mä tiedän, ettei se ole mitään elämää jos ei uskalla ottaa mitään riskejä. Kyllähän siinä voi käydä hyvinkin ja saada niin paljon.
Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että kai me sitten jätetään ehkäisy vuoden päästä kunhan ensin mennään naimisiin
