M
"Miukumauku"
Vieras
Miksi lapsiperheissä ollaan uupuneita?
Lapsiperheet voivat vaikuttaa omaan työkuormaansa mielestäni eri tavoin, ja minusta kussakin uupuneessa perheessä on arvoinnin paikka siitä, mitä tulisi tehdä toisin ja mitä voisi tehdä toisin.
On tosin asioita, joihin ei voi vaikuttaa, ainakaan helposti. Kuten vuorotyöt, lasten sairastelut, taloudellinen tilanne, huonosti nukkuvat lapset, yksinhuoltajuus... Silti ns. normiperheissä asoita voi pyrkiä järjestelemään toisin ja ratkaisuja uupuneen arkeen saattaa löytyä pieninkin järjestelyin.
Ensinnäkin, molemmilla vanhemmilla tulisi olla se vahva rooli kotona. Äidit ovat varmasti ihan poikki, jos isät eivät osallistu kodin arkeen. Meillä mies laittaa ruokaa ja siivoaa kaverina. Kotitöissä meillä on about 50 - 50% työjako. Se toimii meillä hyvin, eikä kumpikaan koe kodin askaermäärää liian valtavana.
Olen saanut sovittua työnantajani kanssa 80% työajan, jonka ansiosta lapsilla on lyhyemmät hoitoajat ja he ovat vähemmän poikki päiväkotiarjesta. Voin tehdä tarvittaessa etäpäiviä kotoa päin, jolloin voin järjestää lapsille vielä lyhyemmän hoitopäivän tai järjestää heille kotipäivän. Kun lapset eivät ole arjesta poikki, he jaksavat olla paremmalla tuulella ja arki on kaikin päin sujuvampaa. Rahallisesti tämä on tietysti tympeä juttu, mutta saamme arjen pyörimään mukavammin ja palkkiona on rahan sijaan seesteisempi perhe-arki. Olen valmis maksamaan siitä se, mitä palkassani nyt häviän.
Meillä mennään ajoissa nukkumaan kaikki. Vanhemmat about 10 aikaan kellon soidessa aamulla klo 7. Pidämme hyvistä yöunista kiinni, sillä niiden voimin arki sujuu eikä olla totaalisen poikki. Jos kukuttais puolille öin, niin olishan se varmaa, että lapsiperhe-arki väsyttäis ja ottaisi uupuneena pahemmin päähän.
Myös lapset osallistuu kodin laittoon. Meillä vanhemmat eivät siivuoa lasten leikkejä, vaan he tekevät sen itse. Ovat tottuneet tekemään niin pienestä asti. Kun kaikki tekee kotona oman osuutensa, myös ne lapset, niin kotona on vähemmän työkuormaa vanhemmille kannettavaksi.
Perheillä pitää olla yhteistä aikaa, jolloin koko sakki tekee kivoja asioita yhdessä. Kun perheellä on hauskaa yhdessä ja kaikki viihtyvät yhteisissä puuhasteluissa, on arki tietysti mukavempaa silloin. Jos kaikki vaan puuhais omiaa ilman yhteistä laatuaikaa, ei perhe-elämä varmaan niin kaksiselta tunnukaan. Eli yksi kerino panostaa perhe-elämän laatuun on varmistaa, että perhe tekee yhteisiä juttuja ja sellaisia, jotka ovat kaikille mukavia.
Täytyy myös muistaa ystävien merkitys arjessa. Kahvikupponen ja juttutuokio ystävien kanssa piristää varmasti. Jos ei itse pääse lapsi- ja työkuvioilta liikkeelle, voi kaverit kutsua aina kotiin. Aikuisten omat jutut piristävät arjessa.
Ja kyllä, molempien vahempien on joskus päästävä tuulettumaan. Se voi olla miehen korisharrastus kerran viikossa, vaimon zumba kerran viikossa. Visiitit kavereiden luokse, dinneri ja drinksut kylillä viikonloppuna hyvässä seurassa. Jos ei pääse kotoa liiikkeelle, niin kavereita voi kutsua aina kotiin illallistamaan ja iltaa istumaan.
No, se mikä toimii yhdelle ei tietystikään toimi kaikille, mutta jos kokee olevansa poikki lapsiperhe-arjesta, voi kyllä koettaa hakea muutoksia arjen kuvioihin järjestelemällä asioita vähän helpommiksi ja mieluisimmiksi. Jos on aina ylikuormitettu, perheellä ei oo koskaan hauskaa yhdessä eikä vanhemmilla ole aikaa ystäville ja edes pienelle harrastukselle, on ihan varmaa, että se elo voi tuntua aika puiselta.
Lapsiperheet voivat vaikuttaa omaan työkuormaansa mielestäni eri tavoin, ja minusta kussakin uupuneessa perheessä on arvoinnin paikka siitä, mitä tulisi tehdä toisin ja mitä voisi tehdä toisin.
On tosin asioita, joihin ei voi vaikuttaa, ainakaan helposti. Kuten vuorotyöt, lasten sairastelut, taloudellinen tilanne, huonosti nukkuvat lapset, yksinhuoltajuus... Silti ns. normiperheissä asoita voi pyrkiä järjestelemään toisin ja ratkaisuja uupuneen arkeen saattaa löytyä pieninkin järjestelyin.
Ensinnäkin, molemmilla vanhemmilla tulisi olla se vahva rooli kotona. Äidit ovat varmasti ihan poikki, jos isät eivät osallistu kodin arkeen. Meillä mies laittaa ruokaa ja siivoaa kaverina. Kotitöissä meillä on about 50 - 50% työjako. Se toimii meillä hyvin, eikä kumpikaan koe kodin askaermäärää liian valtavana.
Olen saanut sovittua työnantajani kanssa 80% työajan, jonka ansiosta lapsilla on lyhyemmät hoitoajat ja he ovat vähemmän poikki päiväkotiarjesta. Voin tehdä tarvittaessa etäpäiviä kotoa päin, jolloin voin järjestää lapsille vielä lyhyemmän hoitopäivän tai järjestää heille kotipäivän. Kun lapset eivät ole arjesta poikki, he jaksavat olla paremmalla tuulella ja arki on kaikin päin sujuvampaa. Rahallisesti tämä on tietysti tympeä juttu, mutta saamme arjen pyörimään mukavammin ja palkkiona on rahan sijaan seesteisempi perhe-arki. Olen valmis maksamaan siitä se, mitä palkassani nyt häviän.
Meillä mennään ajoissa nukkumaan kaikki. Vanhemmat about 10 aikaan kellon soidessa aamulla klo 7. Pidämme hyvistä yöunista kiinni, sillä niiden voimin arki sujuu eikä olla totaalisen poikki. Jos kukuttais puolille öin, niin olishan se varmaa, että lapsiperhe-arki väsyttäis ja ottaisi uupuneena pahemmin päähän.
Myös lapset osallistuu kodin laittoon. Meillä vanhemmat eivät siivuoa lasten leikkejä, vaan he tekevät sen itse. Ovat tottuneet tekemään niin pienestä asti. Kun kaikki tekee kotona oman osuutensa, myös ne lapset, niin kotona on vähemmän työkuormaa vanhemmille kannettavaksi.
Perheillä pitää olla yhteistä aikaa, jolloin koko sakki tekee kivoja asioita yhdessä. Kun perheellä on hauskaa yhdessä ja kaikki viihtyvät yhteisissä puuhasteluissa, on arki tietysti mukavempaa silloin. Jos kaikki vaan puuhais omiaa ilman yhteistä laatuaikaa, ei perhe-elämä varmaan niin kaksiselta tunnukaan. Eli yksi kerino panostaa perhe-elämän laatuun on varmistaa, että perhe tekee yhteisiä juttuja ja sellaisia, jotka ovat kaikille mukavia.
Täytyy myös muistaa ystävien merkitys arjessa. Kahvikupponen ja juttutuokio ystävien kanssa piristää varmasti. Jos ei itse pääse lapsi- ja työkuvioilta liikkeelle, voi kaverit kutsua aina kotiin. Aikuisten omat jutut piristävät arjessa.
Ja kyllä, molempien vahempien on joskus päästävä tuulettumaan. Se voi olla miehen korisharrastus kerran viikossa, vaimon zumba kerran viikossa. Visiitit kavereiden luokse, dinneri ja drinksut kylillä viikonloppuna hyvässä seurassa. Jos ei pääse kotoa liiikkeelle, niin kavereita voi kutsua aina kotiin illallistamaan ja iltaa istumaan.
No, se mikä toimii yhdelle ei tietystikään toimi kaikille, mutta jos kokee olevansa poikki lapsiperhe-arjesta, voi kyllä koettaa hakea muutoksia arjen kuvioihin järjestelemällä asioita vähän helpommiksi ja mieluisimmiksi. Jos on aina ylikuormitettu, perheellä ei oo koskaan hauskaa yhdessä eikä vanhemmilla ole aikaa ystäville ja edes pienelle harrastukselle, on ihan varmaa, että se elo voi tuntua aika puiselta.
Hyvin yksinkertaista.