Miksi lapsiperheissä ollaan uupuneita??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Miukumauku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Miukumauku"

Vieras
Miksi lapsiperheissä ollaan uupuneita?

Lapsiperheet voivat vaikuttaa omaan työkuormaansa mielestäni eri tavoin, ja minusta kussakin uupuneessa perheessä on arvoinnin paikka siitä, mitä tulisi tehdä toisin ja mitä voisi tehdä toisin.

On tosin asioita, joihin ei voi vaikuttaa, ainakaan helposti. Kuten vuorotyöt, lasten sairastelut, taloudellinen tilanne, huonosti nukkuvat lapset, yksinhuoltajuus... Silti ns. normiperheissä asoita voi pyrkiä järjestelemään toisin ja ratkaisuja uupuneen arkeen saattaa löytyä pieninkin järjestelyin.

Ensinnäkin, molemmilla vanhemmilla tulisi olla se vahva rooli kotona. Äidit ovat varmasti ihan poikki, jos isät eivät osallistu kodin arkeen. Meillä mies laittaa ruokaa ja siivoaa kaverina. Kotitöissä meillä on about 50 - 50% työjako. Se toimii meillä hyvin, eikä kumpikaan koe kodin askaermäärää liian valtavana.

Olen saanut sovittua työnantajani kanssa 80% työajan, jonka ansiosta lapsilla on lyhyemmät hoitoajat ja he ovat vähemmän poikki päiväkotiarjesta. Voin tehdä tarvittaessa etäpäiviä kotoa päin, jolloin voin järjestää lapsille vielä lyhyemmän hoitopäivän tai järjestää heille kotipäivän. Kun lapset eivät ole arjesta poikki, he jaksavat olla paremmalla tuulella ja arki on kaikin päin sujuvampaa. Rahallisesti tämä on tietysti tympeä juttu, mutta saamme arjen pyörimään mukavammin ja palkkiona on rahan sijaan seesteisempi perhe-arki. Olen valmis maksamaan siitä se, mitä palkassani nyt häviän.

Meillä mennään ajoissa nukkumaan kaikki. Vanhemmat about 10 aikaan kellon soidessa aamulla klo 7. Pidämme hyvistä yöunista kiinni, sillä niiden voimin arki sujuu eikä olla totaalisen poikki. Jos kukuttais puolille öin, niin olishan se varmaa, että lapsiperhe-arki väsyttäis ja ottaisi uupuneena pahemmin päähän.

Myös lapset osallistuu kodin laittoon. Meillä vanhemmat eivät siivuoa lasten leikkejä, vaan he tekevät sen itse. Ovat tottuneet tekemään niin pienestä asti. Kun kaikki tekee kotona oman osuutensa, myös ne lapset, niin kotona on vähemmän työkuormaa vanhemmille kannettavaksi.

Perheillä pitää olla yhteistä aikaa, jolloin koko sakki tekee kivoja asioita yhdessä. Kun perheellä on hauskaa yhdessä ja kaikki viihtyvät yhteisissä puuhasteluissa, on arki tietysti mukavempaa silloin. Jos kaikki vaan puuhais omiaa ilman yhteistä laatuaikaa, ei perhe-elämä varmaan niin kaksiselta tunnukaan. Eli yksi kerino panostaa perhe-elämän laatuun on varmistaa, että perhe tekee yhteisiä juttuja ja sellaisia, jotka ovat kaikille mukavia.

Täytyy myös muistaa ystävien merkitys arjessa. Kahvikupponen ja juttutuokio ystävien kanssa piristää varmasti. Jos ei itse pääse lapsi- ja työkuvioilta liikkeelle, voi kaverit kutsua aina kotiin. Aikuisten omat jutut piristävät arjessa.

Ja kyllä, molempien vahempien on joskus päästävä tuulettumaan. Se voi olla miehen korisharrastus kerran viikossa, vaimon zumba kerran viikossa. Visiitit kavereiden luokse, dinneri ja drinksut kylillä viikonloppuna hyvässä seurassa. Jos ei pääse kotoa liiikkeelle, niin kavereita voi kutsua aina kotiin illallistamaan ja iltaa istumaan.

No, se mikä toimii yhdelle ei tietystikään toimi kaikille, mutta jos kokee olevansa poikki lapsiperhe-arjesta, voi kyllä koettaa hakea muutoksia arjen kuvioihin järjestelemällä asioita vähän helpommiksi ja mieluisimmiksi. Jos on aina ylikuormitettu, perheellä ei oo koskaan hauskaa yhdessä eikä vanhemmilla ole aikaa ystäville ja edes pienelle harrastukselle, on ihan varmaa, että se elo voi tuntua aika puiselta.
 
Joo, en jaksanut lukea koko kirjoitusta mutta me olemme uupuneita koska meillä ei nukuta. Ei nukkunut esikoinen ennen 2-vuotispäiväänsä ainuttakaan kokonaista yötä, samanlaiselta vaikuttaa tämä nuorempikin. Lapseni ovat hereillä ollessaan hyvin helppoja ja hyväntuulisia mutta kyllä se arki raskaalta tuntuu kun yössä saa unta max. 6 tuntia 5-7 herätyksellä.
 
[QUOTE="Miukumauku";24584683]Miksi lapsiperheissä ollaan uupuneita?

Lapsiperheet voivat vaikuttaa omaan työkuormaansa mielestäni eri tavoin, ja minusta kussakin uupuneessa perheessä on arvoinnin paikka siitä, mitä tulisi tehdä toisin ja mitä voisi tehdä toisin.

On tosin asioita, joihin ei voi vaikuttaa, ainakaan helposti. Kuten vuorotyöt, lasten sairastelut, taloudellinen tilanne, huonosti nukkuvat lapset, yksinhuoltajuus... Silti ns. normiperheissä asoita voi pyrkiä järjestelemään toisin ja ratkaisuja uupuneen arkeen saattaa löytyä pieninkin järjestelyin.

Ensinnäkin, molemmilla vanhemmilla tulisi olla se vahva rooli kotona. Äidit ovat varmasti ihan poikki, jos isät eivät osallistu kodin arkeen. Meillä mies laittaa ruokaa ja siivoaa kaverina. Kotitöissä meillä on about 50 - 50% työjako. Se toimii meillä hyvin, eikä kumpikaan koe kodin askaermäärää liian valtavana.

Olen saanut sovittua työnantajani kanssa 80% työajan, jonka ansiosta lapsilla on lyhyemmät hoitoajat ja he ovat vähemmän poikki päiväkotiarjesta. Voin tehdä tarvittaessa etäpäiviä kotoa päin, jolloin voin järjestää lapsille vielä lyhyemmän hoitopäivän tai järjestää heille kotipäivän. Kun lapset eivät ole arjesta poikki, he jaksavat olla paremmalla tuulella ja arki on kaikin päin sujuvampaa. Rahallisesti tämä on tietysti tympeä juttu, mutta saamme arjen pyörimään mukavammin ja palkkiona on rahan sijaan seesteisempi perhe-arki. Olen valmis maksamaan siitä se, mitä palkassani nyt häviän.

Meillä mennään ajoissa nukkumaan kaikki. Vanhemmat about 10 aikaan kellon soidessa aamulla klo 7. Pidämme hyvistä yöunista kiinni, sillä niiden voimin arki sujuu eikä olla totaalisen poikki. Jos kukuttais puolille öin, niin olishan se varmaa, että lapsiperhe-arki väsyttäis ja ottaisi uupuneena pahemmin päähän.

Myös lapset osallistuu kodin laittoon. Meillä vanhemmat eivät siivuoa lasten leikkejä, vaan he tekevät sen itse. Ovat tottuneet tekemään niin pienestä asti. Kun kaikki tekee kotona oman osuutensa, myös ne lapset, niin kotona on vähemmän työkuormaa vanhemmille kannettavaksi.

Perheillä pitää olla yhteistä aikaa, jolloin koko sakki tekee kivoja asioita yhdessä. Kun perheellä on hauskaa yhdessä ja kaikki viihtyvät yhteisissä puuhasteluissa, on arki tietysti mukavempaa silloin. Jos kaikki vaan puuhais omiaa ilman yhteistä laatuaikaa, ei perhe-elämä varmaan niin kaksiselta tunnukaan. Eli yksi kerino panostaa perhe-elämän laatuun on varmistaa, että perhe tekee yhteisiä juttuja ja sellaisia, jotka ovat kaikille mukavia.

Täytyy myös muistaa ystävien merkitys arjessa. Kahvikupponen ja juttutuokio ystävien kanssa piristää varmasti. Jos ei itse pääse lapsi- ja työkuvioilta liikkeelle, voi kaverit kutsua aina kotiin. Aikuisten omat jutut piristävät arjessa.

Ja kyllä, molempien vahempien on joskus päästävä tuulettumaan. Se voi olla miehen korisharrastus kerran viikossa, vaimon zumba kerran viikossa. Visiitit kavereiden luokse, dinneri ja drinksut kylillä viikonloppuna hyvässä seurassa. Jos ei pääse kotoa liiikkeelle, niin kavereita voi kutsua aina kotiin illallistamaan ja iltaa istumaan.

No, se mikä toimii yhdelle ei tietystikään toimi kaikille, mutta jos kokee olevansa poikki lapsiperhe-arjesta, voi kyllä koettaa hakea muutoksia arjen kuvioihin järjestelemällä asioita vähän helpommiksi ja mieluisimmiksi. Jos on aina ylikuormitettu, perheellä ei oo koskaan hauskaa yhdessä eikä vanhemmilla ole aikaa ystäville ja edes pienelle harrastukselle, on ihan varmaa, että se elo voi tuntua aika puiselta.[/QUOTE]

Siinä on taas saatana joku jolla on rahaa, hyvä mies, hyvä työ tai miehellä niin hyvä että on varaa olla kotona ja hyvä tukiverkosto. Noh, kerronpa sinulle että kaikilla näin ei ole.
 
  • Tykkää
Reactions: Neiti-81
Meillä toimii ihan erilaiset asiat. Kotitöitä ei jaeta fifty-fifty muodon vuoksi vaan minä teen lähes kaiken himassa, tämä ei johdu sukupuolirooleista vaan sitä että minulle imurointi tms. on ihan mielekästä ja miehelle vastenmielistä. Kukin tekee mistä tykkää.
Työ vie niin paljon vuorokaudesta että mitään harrastuksia meillä vanhemmilla ei ole, sitten uupuisin jos pitäisi salillekin keretä.

Meillä myös valvotaan myöhään, on vaan niin kiva olla yhdessä. Joskus haukotuttaa mutta meille taas ei sopisi sellainen että aina mentäisi aikaisin nukkumaan.

Siitä olen samaa mieltä yhdessä pitää tehdä kaikkia kivaa eikä vaan notkua himassa.
 
[QUOTE="huoh";24584717]Siinä on taas saatana joku jolla on rahaa, hyvä mies, hyvä työ tai miehellä niin hyvä että on varaa olla kotona ja hyvä tukiverkosto. Noh, kerronpa sinulle että kaikilla näin ei ole.[/QUOTE]

Jeps ,
kukapa sitä uupuu jos on täydellinen elämä ?
Ja kaikki täydellisyys itse tehtyä, valittua ja suunniteltua.
Huonot ihmiset ne uupuu , eikä osaa valita litaniassa mainittuja asioita oikein :)
Mulle riitääisi jo hyvä lähiverkko, edes pari sukulaista jotka jessailisivat lapsenhoidossa vaikka kerrankuussa ?
 
Ihannetapauksessa se menee noin, mutta valitettava tosiasia on se, että arviolta ainakin puolet miehistä ei välitä kantaa vastuutaan ja jättää äidin yksin uupumuaan työtaakan alle.
 
[QUOTE="huoh";24584717]Siinä on taas saatana joku jolla on rahaa, hyvä mies, hyvä työ tai miehellä niin hyvä että on varaa olla kotona ja hyvä tukiverkosto. Noh, kerronpa sinulle että kaikilla näin ei ole.[/QUOTE]

Hopsan, ei oo tukiverkostoa. Ei ole koskaan ollut - ei kummankaan puolen isovanhempia mailla eikä halmeilla. Lapsenvahtia ollaan lainattu kerran vuodessa yhden illan verran. Ja perushyvät työt molemmilla. Ei ökytöitä, mutta sellaiset, joiden kanssa pärjätään. Lapsimäärä on meillä mitotetu siihen taloudelliseen kantokykyyn joka meillä on.

Ja kyllä, on hyvä mies, joka on tasa-arvoinen ja kantaa kortensa kekoon. Jos ei olisi, en olisi naimisissa hänen kanssaan, sillä pidän puoliosjen tasa-arvon nykymailmassa itsestään selvyytenä. Jos hän olisi halunnut vaimon, joka tekee kaiken puolesta ja joka pyöräyttäisi gourmet ateriat pöytään joka päivä kun mies tulee töistä, ei hänkään olisi minun kanssani naimisissa, sillä tietäisi, että tältä luukulta ei sellaista palvelua saa. Hän tietää, että meillä tehdään asiat yhdessä ja pitää sen myös itsestään selvyytenä. Arki sujuu. Ei ole täydellistä, mutta ei emme koe olevamme totaalisen puhki vaikkei meillä niitä tukiverkostoja olekaan eikä ole koskaan ollutkaan.
 
iso syy uupumukseen on se, että naiset ei ole toistensa tukena, eikä anna mitään ymmärrystä... aina vaan neuvoja ja kaikkitietävyyttä.. hitto kun sais joskus vaan olla ihminen, heikkouksineen ja uupunut ja väsynyt ja joku ystävä ymmärtäis eikä semmonen besserwisser ois selostamassa kuinka "meillä mies pyykkää ja minä vaan imuroin eikä meitä kumpaakaan väsytä"... BLAAH..
 
Minua henk.koht. uuvuttaa hoitaa sekä lapsia, miestä, koiraa, taloutta, firmaa ja toista duunia ( ja lisäksi sekä lapsilla että miehellä on adhd/add, kuten itsellänikin ja Kela ei ole korvannut lääkkeitäni, eli luomuna mennään). Siitäkin huolimatta, että muksut tekevät osansa - vaan kun sekään ei voi olla vain ja ainoastaan lasten vastuulla, heitä joutuu muistuttamaan, maanittelemaan ja joskus uhkailemaankin että kouluhommat, koirankävelytykset ja kotityöt tulevat tehtyä. Helpommalla pääsisin, jos tekisin vain itse.

Ja on tilanteita, jolloin esim. sairauden vuoksi ehtii kertyä sekä univelkaa että rästihommia ja tilanteen purkaminen kestää kauan ja on uuvuttavaa. Ja yleensä siinä vaiheessa kun kaikki on suht hyvin, tapahtuu taas jotain, joka sekoittaa pasmat.

Se, että joku saa arjen toimimaan tietylla tavalla, ei tarkoita, että samat ohjeet ja toimenpiteet käyvät kaikille. Silti olen osittain samaalla linjalla ap:n kanssa: me voimme itse vaikuttaa siihen, miten elämme ja mitä haluamme ja ennen kaikke mihin aikaamme suostumme käyttämään.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="vieras";24584759]Mistä työstä etäpäiviä voi pitää niin että työn lomassa hoitaa lapset ettei niiden tarvi olla hoidossa?[/QUOTE]

Kyllä voi, mutta pitää varmistaa, että pystyy tekemään työt. Minä aloitan tosi aikaisin kun lapset vielä nukkuu. Teen työtä koneelta, joten kunhan mulla on kone ja tietyt ohjelmat käytössä, voin tehdä töitäni vaikka kiven navassa. Meillä ei mitata työaikaa, vaan työntulosta. Niin kauan kun tulosta syntyy, se on sama miten se syntyy. Kunhan työt kantavat hedelmää ja valmistuvat ajallaan. Lapset osaavat tehdä aika paljon omia juttuja samalla kun teen töitä. Ne askartelee vieressä, leikkivät yläkerrassa, katsovat vähän lastenohjelmia, piirtävät, muovailevat...
 
Tervetuloa elämään, kaikkihan me emme ole samanlaisia, jo ihan työt ovat erilaisia.

Mun mies on reissuhommissa aika paljon, olen ollut 5 vkoa putkeen (ei vkl) yksin 3:n alle 6v kanssa ja samalla 9h päivästä pph:na, eli 5 alle 6v lasta. Koko arjen pyöritys minun vastuullani. Mutta kaippa mieheni on sitten vastuuton paska kun on ammattinsa valinnut ja minäkin ihan luuseri koska olen mieheni valinnut..
Voi harmi, myönnän olen uupunut joskus. Mutta arvaa mitä. Olen myös onnellinen ja tyytyväinen elämääni vaikkei se ap:n oppikirjan mukaan menekkään.
 
[QUOTE="miukumauku";24584865]Kyllä voi, mutta pitää varmistaa, että pystyy tekemään työt. Minä aloitan tosi aikaisin kun lapset vielä nukkuu. Teen työtä koneelta, joten kunhan mulla on kone ja tietyt ohjelmat käytössä, voin tehdä töitäni vaikka kiven navassa. Meillä ei mitata työaikaa, vaan työntulosta. Niin kauan kun tulosta syntyy, se on sama miten se syntyy. Kunhan työt kantavat hedelmää ja valmistuvat ajallaan. Lapset osaavat tehdä aika paljon omia juttuja samalla kun teen töitä. Ne askartelee vieressä, leikkivät yläkerrassa, katsovat vähän lastenohjelmia, piirtävät, muovailevat...[/QUOTE]

Hienoa ja kadehdittavaakin ;-) Kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta liukuvaan työaikaan saatikka etätyöhön. Lapsiakin on erilaisia, niitä haastavia ja helppoja.. mutta omissa rajoissaan elämän suunnittelu itselle parhaaksi on kaikille suotavaa!
 
Kaikki ei mahdu samaan muottiin vaikka kuinka yrittäis.

Meillä tökkää heti siihen että miehen työaika ei oo normi 8-16 tai edes kolmivuorotyötä (omat vanhemmat teki sitä) . Vaan käytännössä tekee 12-15 h päiviä ihan jatkuvasti. Joo oma valinta mitä alko yrittäjäksi. On aikeissa lopettaa mutta sekin vie vuosia jos aikoo että jää jotain vuosien raatamisesta käteenkin (eikä pelkkää velkaa mitä otettiin yrityksen perustamista varten) .
Tuosta johtuen ei onnistu kummankaan harrastukset kerran viikossa kun ikinä ei tiedä onko mies töissä vai kotona.
Lastenvahteja ei vaan ole ei rahalla eikä ilman.

Mutta hyvä että jollakin edes menee loistavasti :D . Toisaalta mua ahdistais noin säännöllinen ja tarkkaan suunniteltu elämä. Mutta kukin tyylillään.
 
[QUOTE="vieras";24584887]Tervetuloa elämään, kaikkihan me emme ole samanlaisia, jo ihan työt ovat erilaisia.

Mun mies on reissuhommissa aika paljon, olen ollut 5 vkoa putkeen (ei vkl) yksin 3:n alle 6v kanssa ja samalla 9h päivästä pph:na, eli 5 alle 6v lasta. Koko arjen pyöritys minun vastuullani. Mutta kaippa mieheni on sitten vastuuton paska kun on ammattinsa valinnut ja minäkin ihan luuseri koska olen mieheni valinnut..
Voi harmi, myönnän olen uupunut joskus. Mutta arvaa mitä. Olen myös onnellinen ja tyytyväinen elämääni vaikkei se ap:n oppikirjan mukaan menekkään.[/QUOTE]

Minä suorastaan kaipaan sitä aikaa, kun äijä oli viikkotolkullakin reissuhommissa... Parempi se, kuin että makaa sängynpohjalla. Kun muksut olivat alle kouluikäisiä, en ehtinyt uupua, nyt, kun nuorinkin on jo 8 v. huomaan olevani uupunut, en lasten vuoksi tai ns. normaalin arjen vaan silkan vitutuksen, joka ei katoa ennen kuin äijä paranee.

Uuvuttavaa nukkua koiranunta ja kuulostella, vieläkö tuo hengittää normaalisti tai kuunnella pientä kipuvikinää vieressä tai seurata nouseeko kuume ja ilahtua, kun kunto on parempi ja übervittuuntua kun se taas huononee.

Sitä on tyytyväinen erilaisiin asioihin. Pieni väsymys kuuluu elämään, silloin tällöin.
 
[QUOTE="miukumauku";24584865]Kyllä voi, mutta pitää varmistaa, että pystyy tekemään työt. Minä aloitan tosi aikaisin kun lapset vielä nukkuu. Teen työtä koneelta, joten kunhan mulla on kone ja tietyt ohjelmat käytössä, voin tehdä töitäni vaikka kiven navassa. Meillä ei mitata työaikaa, vaan työntulosta. Niin kauan kun tulosta syntyy, se on sama miten se syntyy. Kunhan työt kantavat hedelmää ja valmistuvat ajallaan. Lapset osaavat tehdä aika paljon omia juttuja samalla kun teen töitä. Ne askartelee vieressä, leikkivät yläkerrassa, katsovat vähän lastenohjelmia, piirtävät, muovailevat...[/QUOTE]

Eikös tuo ole vähän sitä mistä päiväkoteja syytetään: lasten tarhaamista ja persoonatonta huolenpitoa?
 
no itse olen pk:ssa töissä ja kyllä ne lasten hoitaminen uuvuttaa niin ettei omansa kanssa jaksa juuri mitään, sairastelemme vuoron perään ja se uuvuttaa. Mies paljon työmatkoilla ja vastuu arjesta minulla ja sekin uuvuttaa. Työaikaa ei ole mahdollista muuttaa lyhyemmäksi muun kärsimättä päiväkodissa, ei vain toimi. Uuvuttaa sekin, et ryhmäni on ylisuuri ja erityislapsia joukossa. Jos olisi varaa, en teksi töitä ollenkaan, vaan omaani kanssa olisin. Tosin on jo niin iso et tylsistyy vain minun seuraani. Mutta joo, miksi menisin töihin, jos ei olisi taloudellista pakkoa, totta ihmeessä olisin kotona ja hoitaisin meidän taloutta samalla tarmolla kuin ollesani hoitovapaalla ja vielä nauttien siitä. Nyt kaikki vain uuvuttaa, jo pelkkä ajatus kotitöistä..

Vaikka tämän jälkeen on varmasti vaikeata uskoa, niin pidän työstäni ja nautin siitä, vaikka se uuvuttaakin niin siinä on ne valopilkut joiden takia työtä kuitenkin tekee vuodsta toiseen. Valopilkut on ne lapset, ihme kyllä. Lapset on vaan niin mainioita juttuineen ja vaikka olisi juuri levittänyt kakat pitkin vessaa ja itse siinä yltäpäältä, niin kuitenkin samainen napero saa sydämen sulamaan iloisella olemuksellaan.
 
Minua henk.koht. uuvuttaa hoitaa sekä lapsia, miestä, koiraa, taloutta, firmaa ja toista duunia ( ja lisäksi sekä lapsilla että miehellä on adhd/add, kuten itsellänikin ja Kela ei ole korvannut lääkkeitäni, eli luomuna mennään). Siitäkin huolimatta, että muksut tekevät osansa - vaan kun sekään ei voi olla vain ja ainoastaan lasten vastuulla, heitä joutuu muistuttamaan, maanittelemaan ja joskus uhkailemaankin että kouluhommat, koirankävelytykset ja kotityöt tulevat tehtyä. Helpommalla pääsisin, jos tekisin vain itse.

Peesaan tätä. Kaikki tormii normisti ihan ok, ja varmaan ap:n listalla on asiaakin.

Vaan laitappa siihen yksi lapsi jolla on add, toinen lapsi, jolla on oppimishäiriö ja lukihäiriö sekä lyhytaikaisen muistin ongelmia. Ja kolmas lapsi jonka mahdollisia ongelmia tutkitaan.

Kyllä, me saamme olla väsyneitä, ja luulempa, että ap:kin olisi, kaikesta kauniista puheestaan huolimatta.
 
[QUOTE="vieras";24584963]Kaikilla ei ole tuota ihanteellista tilannetta mitä ap kuvailee, edes mahdollista sitä järjestää.[/QUOTE]

Ehkä ap tarjoaakin apuaan?
 

Yhteistyössä