Miksi mennä naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hivenenhullu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Toisen kuollessa asiat on paljon helpompi selvittää. Ja tietenkin on myös leskeneläke.

Tarkennatko blondille, miten ja mitkä on helpompaa selvittää? :)

no perintö asiat, lisäksi jos on huonot välit "appivanhempien" kanssa niin a siats ujuu mutkattomammin kun sillä puolisolal on oikeus päättää kaiksiat asioista.. leskeneläke on toinen hyvä syy...

Appivanhemmat on ihan parhaat :D

Perinnönhän voisi hoitaa testamentillakin, eikö totta?

Niin vaan jos ei tuu sitä testamenttia heti tehtyä , kuka sitä arvaa kohta heti kuolevansa.

No tuo on kyllä totta. Se pitäis tehdä sitten heti, mutta tuskimpa tulee ihan pian alettua moiseen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä "syitä" niitä nyt olikaan, että kannattaisi mennä naimisiin vs avoliitto? Kun kyseessä pari jolla lapsia, talo ja lainaa siitä. Lapset on yhteiset, talo on puoliksi kummankin nimissä ja lainassa vakuutus sen varalle että toiselle velalliselle sattuu jotain.

ENtäs kun on yhteisiä lapsia ja puolison lapsia? miten käy jos toinen kuolee ja ei olla naimisissa. Itse haluaisin, mies ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Leskeneläke, oikeus asua yhteisessä asunnossa puolison kuoleman jälkeen, avio-oikeus omaisuuteen (jos ei avioehtoa).

Talo on puoliksi minun, joten oikeus asua..?

Lesken asuminen on turvattu ja leskellä on oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva lesken kodiksi sopiva asunto, vaikka asunto olisi ollut yksin vainajan omistuksessa. Leskellä ei kuitenkaan ole oikeutta pitää jäämistöön kuuluvaa asuntoa hallinnassaan, jos hänen omaan varallisuuteen kuuluu hänen kodikseen sopiva asunto. Asunnon lisäksi leski saa pitää hallinnassaan yhteisessä kodissa olevan tavanmukaisen asuntoirtaimiston, johon kuuluu esimerkiksi huonekalut, liinavaatteet ja astiat. Leskellä on oikeus pitää asuntoa hallinnassaan, vaikkei hänellä olisi lainkaan avio-oikeutta vainajan omaisuuteen. Avopuolisolla ei ole oikeutta pitää kuolinpesään kuuluvaa asuntoa ja asuntoirtaimistoa jakamattomana hallinnassaan.

Lesken oikeus asuntoon menee rintaperillisten lakiosavaatimuksen edelle. Mikäli kuolinpesä on velkainen, asunto voidaan kuitenkin joutua käyttämään velkojen maksuun, sillä velkojien oikeudet syrjäyttävät lesken oikeudet.

Perilliset eivät voi vapaasti myydä lesken käyttämää asuntoa eikä myynti lakkauta lesken hallintaoikeutta. Leskellä on elinikäinen oikeus pitää asunto jakamattomana hallinnassaan. Oikeus ei poistu esimerkiksi sillä, että leski solmii uuden avioliiton.



 
Miksi tämä kysymys niin paljon ap:tä kiinnostaa ???? Hänhän näyttää jo oman tilanteensa selvittäneen. En ole ainakaan mitään haittaa kokenut olevan avioliitosta. Se on varmaan myös henkilkökohtainen tunneasia, mikä ei tarkoita rakkautta. Sillä on laajempi henkilökohtainen merkitys. Jos ei sitä merkitystä omalla kohdallaan löydä, niin ei tarvitse mennä avioliittoon. Eihän siihen kukaa/mikään pakota.
 
Jos tämmöistä tosissaan pohtii niin mikä estää käymästä maistraatissa? Ei maksa mitään eikä tarvitse sen jälkeen enää pohtia asiaa. Ei siitä naimisiinmenosta ainakaan mitään haittaa ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maija poppanen:
siis yks "syy" on esim.leskeneläke.

Lapset saavat perhe-eläkettä joka tapauksessa ja avoleski voi turvata henkivakuutuksella tulevaisuutensa etukäteen.

Eli ainoat syyt ovat taloudellisia ja keksittyjä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cappuccino:
uskonnollinen syy, eli haluaa jumalan siunauksen pyhään avioliittoon.

Mutta eikös tuo siunaus pitäisi hommata ennen kuin alkaa lapsia pykäämään? Siis jos sitä tuon jumalahomman kannalta ajattelee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Jos tämmöistä tosissaan pohtii niin mikä estää käymästä maistraatissa? Ei maksa mitään eikä tarvitse sen jälkeen enää pohtia asiaa. Ei siitä naimisiinmenosta ainakaan mitään haittaa ole.

No on ja ei ole.

Avioliitossa on elatusvelvollisuus, jota ei avoliitossa ole. Ap:n tapauksessa se tuskin on ongelma mutta joillekin se näyttää ongelmia tuottavan.

 
Siunaus avioliittoon on mulle tärkeetä ja ´vasta naimisiin menon jälkeen ollaan sielunkumppaneita. Plus muut lesken oikeudet yms, mutta ne tulevat vasta tuon ekan jälkeen. Toiseen sitoudutaan silloin loppuelämäksi. Minä en hyväksy avioeroa muutoin kuin todella painavissa syissä esim, perheväkivalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Toisen kuollessa asiat on paljon helpompi selvittää. Ja tietenkin on myös leskeneläke.

Tarkennatko blondille, miten ja mitkä on helpompaa selvittää? :)


Aviopuoliso on lähiomainen. Avopuoliso ei. Kerran olen kokenut puolisoni kuoleman (avo). Toista kertaa en enää perhettä perustanut menemättä naimisiin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja maija poppanen:
siis yks "syy" on esim.leskeneläke.

Lapset saavat perhe-eläkettä joka tapauksessa ja avoleski voi turvata henkivakuutuksella tulevaisuutensa etukäteen.

Eli ainoat syyt ovat taloudellisia ja keksittyjä.

hmm, no mä ajattelen sen niin että naimisiin mennään ennen lasten hankintaa, jää isyydentunnustukset ym pois... yhteinen laina kun on niin henkivakuutus on siinä turvana ja puoliso edunsaajana, mutta summa on puolet lainasummasta.. lisäksi kaikki asioiden hoitoon liittyvät asiat helpottuu kun ei tarvitse alkaa sukulaisten kanssa vääntämään mistään asioista, esim hautajaisista, omaisuudesta etc.
leskeneläke on kanssa ihan jees, ei tarvitse murehtia sitä rahaa niin kovin tuollaisen surun sattuessa..
ihan samasta syystä on mun lapsella "henkivakuutus" eli jos kuolee niin muinä ja ex saadaan 10000? joten sitä rahaa ei tarvitse miettiä siinä suunnattoman surun keskellä
 
Alkuperäinen kirjoittaja asf:
Siunaus avioliittoon on mulle tärkeetä ja ´vasta naimisiin menon jälkeen ollaan sielunkumppaneita. Plus muut lesken oikeudet yms, mutta ne tulevat vasta tuon ekan jälkeen. Toiseen sitoudutaan silloin loppuelämäksi. Minä en hyväksy avioeroa muutoin kuin todella painavissa syissä esim, perheväkivalta.

Mutta jos toiseen sitoudutaan "loppuelämäksi" niin miten kuitenkin hyvksyt avioeron? Olet kuitenkin luvannut jumalasi edessä kestää "myötä- ja vastamäet"?
 
Kiitos vastauksista ja pohdinnoista, etenkin tuo -:n lakiteksti oli tosi hyvä tietää :)

Siis ihan tosissaan mä kysyin, en ole päättänyt vielä mitään suuntaan tai toiseen, ihan vaan pohdin, että alanko kyselemään maistraattiin menosta mieheltäni (joskus ohimennen on mahdollisuutta vilauteltu) vai enkö. Kun näinkin on hyvä olla ja sitoutuminen sinällään ei muutu tästä kummemmaksi. Siksi nuo järkisyyt on päällimmäisenä mietinnässä.
 
Mulle tuli mieleen sellainen seikka, että jos pariskunta on naimisissa, puoliso on automaattisesti lähin omainen. Joten jos jotain vakavaa sattuu, puolisolla on se päätäntävalta, mitä asialle tehdään, jos asianomainen ei kykyne itse tekemään päätöksiä. Esimerkkinä tapaus, jossa puoliso ajaa vaikkapa pahan kolarin ja todetaan aivokuolleeksi. Jos uhrilla ei ole elintenluovutustestamenttia, puoliso päättää, luovutetaanko vai ei. Suuren surun sattuessa ihmiset käyttäytyvät hyvin eri tavoin ja tällaisessakin tapauksessa uhrin vanhemmat voisivat sanoa, että ei saa luovuttaa, kun taas puoliso ymmärtäisi tilanteen paremmin ja antaisi luovuttaa. Mutta jos pariskunta ei ole naimisissa, uhrin vanhemmat ovat lähiomaisia ja päättävät.

Me mentiin naimisiin tietysti osittain rakkaudesta, mutta myös muista syistä. Ei isyydentunnistuksia, koko perheellä oli sama nimi alusta saakka, näistä monista juridisista syistä jne. Musta se vaan oli sellainen luonnollinen jatkumo tälle pitkälle suhteelle.
 
- kumpikaan ei ole koskaan aikaisemmin halunnut/suostunut naimisiin, mutta yhdessä se vain tuntui luonnolliselta. Haluttiin perustaa perhe, ja olla samannimisiä.
- avioehto suojaa kummankin omaisuutta erotilanteessa, mutta jos jompikumpi kuolee, lesken oikeudet takaavat kuitenkin yhdessä saavutetun omaisuuden käyttöoikeuden etc.
 
Minusta ainakin tuntuu, että avoliitosta lähdetään helpommin, ollaan vähemmän sitoutuneita, kuin avioliitosta.
Itselle avioliitto rakkaan ihmisen, lasteni isän kanssa oli itsestään selvyys.
 
Ai niin. Meillä on molemmilla oma omaisuutemme, jonka lapset perivät. Eli esim. erotilanteessakaan ei ole siihen liittyviä ongelmia. Ja sitoutumisen määrä on sitä luokkaa, että ei siihen mitään sopimuksia tarvita lisäksi :D En voisi tehdä äijälle niin kurjaa temppua, että menisin hänen kanssaan naimisiin. :kieh: Olkoon "vapaa".
 

Yhteistyössä