Miksi mieheni häpeää olla kanssani????

[ninni]

Mitä mies vastaa, jos kysyt asiaa häneltä?

 

[mä]

Ootko lihonut?

samaa mitin. Olisi se noloa naisdelekin jos mies ihan possu.

Mieheni lähti exänsä luota kun lihoi 60kilosta 130kiloon ja exällä pituutta 167cm.
Ei mitään kivaa !!

Tästä 6v aikaa.

 

[hmm?]

Ja heti alkuun, olen kysellyt, kierrellyt ja kaarrellut, enkä vastausta hältä itseltään ole saanut.

Olemme siis 12 vuotta olleet yhdessä. Naimisissa kahdeksan vuotta. Lapsia kaksi.
Kyse on siitä ettei mies halua lähteä kahdestaan kanssani esim syömään tai yöksi jonnekkin. Lapsenvahti asiat olis järjestynyt ja kaikki muukin. Minulle on jäänyt sellainen olo että häpeää sanoa muille, että olemme olleet kahdestaan jossakin. Jos vietämme kotona aikaa perheen kesken , ja joku kaveri soittaa ja kysyy mukaansa jonnekin, niin mieluumin valehtelee kaverille, kun myöntää että viettää aikaa meidän kanssa.
Kavereidensa kanssa kyllä käy ja tekee asioita. Myös esim valokuvissa hän haluaa olla erittäin kaukana minusta.

Tämä asia on alkanut hajottamaan minua entisestään, varsinkin kun haluaisin että parisuhteemme voi hyvin ja sitä kahden keskistä aikaakin olisi.

Nyt sitten tähän on vielä tullut mukaan toinen mies, joka on kiinnostunut minusta ja haluaisi viettää aikaa kanssani....

Mies ei rakasta sinua vaan on suhteessa lasten takia ja mukavuudesta.
Joko asia on näin tais sitten sinua oikeasti kiinnostaa se toinen ja etsit tekosyitä.

 

[oooo]

Huolehtii meistä hyvin ja luulen että rakastaa minua kuitenkin. On lapsille todella hyvä isä. Sisimmässään meillä on kaikki ns. hyvin. Ainoastaan tämä asia korostuu liiakseen. Kaverit menevät vaimojensa kanssa ja niistä mies saattaa ääneen mainitakkin.
En oikeen tiedä haluanko erota tämän asian takia...
Myös se että miehen kaverit pyytävät vaimoineen meitä kylään, mutta siihenkin mies aina keksii esteensä.. niin kuin haluaisi pitää meidät erillään.
Kuitenkin saattaa olla että mökillä on muut pariskuntia ja mieheni yksin, vaikka minutkin olisi kutsuttu.

Just sama ku meillä!!! TUlee sellainen epäkelpo olotila.. Mietin myös usein että missähän vika?

No kuullostaa mustakin tutulta. Mies on esim. monesti jäänyt kiinni siitä, että työkaverit on kutsunut häihin tms. Mulle on kertonut, että vaan työporukka on kutsuttu. Ja sit muiden työkaverien vaimot (törmään sattumalta kaupassa) ihmettelee et miksi en taaskaan päässyt tulemaan juhliin Ja todellisuudessa en edes tiennyt että mut oli kutsuttu...Monasti olen mieheltäni kysynyt, että miksi häpeää minua. Eikä mies suostu kertomaan...Itsetunto on jyrätty ihan nolliin

 

[dff]

Huolehtii meistä hyvin ja luulen että rakastaa minua kuitenkin. On lapsille todella hyvä isä. Sisimmässään meillä on kaikki ns. hyvin. Ainoastaan tämä asia korostuu liiakseen. Kaverit menevät vaimojensa kanssa ja niistä mies saattaa ääneen mainitakkin.
En oikeen tiedä haluanko erota tämän asian takia...
Myös se että miehen kaverit pyytävät vaimoineen meitä kylään, mutta siihenkin mies aina keksii esteensä.. niin kuin haluaisi pitää meidät erillään.
Kuitenkin saattaa olla että mökillä on muut pariskuntia ja mieheni yksin, vaikka minutkin olisi kutsuttu.

Just sama ku meillä!!! TUlee sellainen epäkelpo olotila.. Mietin myös usein että missähän vika?

No kuullostaa mustakin tutulta. Mies on esim. monesti jäänyt kiinni siitä, että työkaverit on kutsunut häihin tms. Mulle on kertonut, että vaan työporukka on kutsuttu. Ja sit muiden työkaverien vaimot (törmään sattumalta kaupassa) ihmettelee et miksi en taaskaan päässyt tulemaan juhliin Ja todellisuudessa en edes tiennyt että mut oli kutsuttu...Monasti olen mieheltäni kysynyt, että miksi häpeää minua. Eikä mies suostu kertomaan...Itsetunto on jyrätty ihan nolliin

Herää kysymys miksi katsotte tuollaisia miehiä?

 

[Vieras]

Up!

 

[hävetty]

Mulla on samantyyppinen tilanne mieheni kanssa. Jos lähdemme vaikka pyöräilemään tai kevelyllekin, hän pysyttelee kauempana. Ikinä ei voi kävellä vierellä. Ei ainakaann asutuilla seuduilla. Jos ajamme korvessa, silloin tulee lähemmäs. Olen kysynyt häneltä, miksi hän häpeää minua, mutta hän vain suuttuu. Olen kertonut kuinka pahalta minusta tuntuu, mutta suuttuminen on ainut vastakaiku. Minä olen kyllä jnkv lihonut, mutta hän väittää ettei se haittaa. Muutama vuosi tein päätöksen, että en pyydä mihinkään mukaan, vaan kerron vaan mihin itse menen. Kerroin miehelleni, että minä en tarvitse häpeäjää rinnalleni, menen mieluummin yksin. Mukaan saa tulla jos ei häpeä kulkea rinnallani, muuten ei. Aluksi se toimi, mutta nyt taas jää roikkumaan jonnekin niin kauaksi ettei vain luulla pariskunnaksi. Tai sitten huitelee riittävän kaukana.
Ehkä seuraavaksi lähden sanomatta mitään, koska minulle tulee aina niin paha olo. Vai pitäiskö taas kerrata puhumalla.