Miksi miehet tekee näin?

[Heleena A.]

Näin ja näen edelleen hänessä paljon hyvää. Meillä on hyvin samanlaiset mielipiteet asioista, yhteisiä harrastuksia ja paljon muuta. Pari ensimmäistä vuotta olivat todella mahtavia, rakkautta riitti aivan mielettömästi. Sitten tuli pikku hiljaa erimielisyyksiä ja joitain pikku riitoja, mutta aina ne saatiin sovittua. Hän ei ollut koskaan väkivaltainen, eikä käyttänyt alkoholia juuri lainkaan. En tiedä mikä sitten tuli, mutta hyvin usein tunsin olevani syyllinen kaikkeen epäonneen ja epäonnistumiseen. Ja aivan viime aikoina melkein joskus jopa pelkäsin häntä, vaikka hän sanoi aina, että ei koskaan löisi naista.Mutta oli todella kiihtyneessä mielentilassa muutamia kertoja. Alkoholia ei käytä edelleenkään paljoa, vain pari saunaolutta joskus.

En tiedä miksi hän suuttui minulle niin valtavasti ja alkoi vihaamaan minua. Oliko kaikki vuodet tosiaan teeskennellyt ja valehdellut, en tiedä. Pahaalta kuitenkin tuntui ja tuntuu edelleen, se että oli katunut minuun tutustumista ja kaikkea muuta. Ei ole soittanut eikä ole ottanut yhteyttä sen koomin, ei ole anteeksi pyydellyt. Ilmeisesti on nyt toisen naisen kainalossa ja siksi halusi minusta eroon. Tekisi mieli kirjoittaa ruma sana, mutta antaa olla, niin paha ja patoutunut olo minulla on.

Miehet jos olette olleet epärehellisiä ja olette halunneet päästä exästä eroon uuden naisen vuoksi, niin oletteko koskaan tunteneet syyllisyyttä? Onko teitä koskaan kaduttanut tekonne jälkeenpäin? Onko miehillä omaatuntoa?

 

[sohvis]

Hei Heleena A.Ymmärrän tuskasi.Hyvä että kirjoitat tänne.Voit purkaa pahaa oloasi,ei tarvi aivan yksin kärsiä tuskaasi.Olen aiemmin kertonut kuinka itse jouduin kokemaan saman.Se oli aivan kauheeta alkuunsa.Illalla nukkumaanmennessä näin toisenpuolen parivuoteesta tyhjänä.Vuosien yhdessäolon jälkeen tyhjyys.Sen rehellisesti tunnustan,tunne-elämäni kuoli pois.Lopullisesti.Toivottavasti sinä pääset tämän hylkäyksen,jätetyksi tulemisen yli.Olen lukenut kirjoituksiasi ja aistin niistä että olet tunteellinen fiksu nainen.Rehellinen,aito rakastava nainen.Sinunlaiset,ja myöskin minunlaiset ihmiset,me joudumme kärsimään eniten tuollaisista kolhuista.Pidä pintasi,älä tee samaa kuin minä,kovetin itseni,eipähän enää loukata.

 

[Surut on vain surtava]

Sinulle Heleena,ap, sanoisin, että vuosi menee vuodattaessa kyyneleitä, Sehän on arvioitu suruaika silloin, kun esim. lähiomainen kuolee. Ero on verrattavissa kuolemaan, tai ehkä se on vielä pahempaa olla elävän miehen leski.

 

[Heleena A.]

Pakko oli hakea lisää sairaslomaa, en jaksanut lähteä töihin. Yksinäinen viikonloppu oli todella raskas, tuntuu että mikään ei huvita eikä mikään kiinnosta. En jaksa tavata tuttavia, enkä haluakaan. En keksi keinoa miten pääsisin tästä yli. Onko kaikilla muilla näin vaikeaa eron jälkeen, vai olenko yli tunteellinen?

 

[Kolhittu]

Kaikilla se on yhtä rankkaa, et ole poikkeus. Yritä pakottaa itsesi liikkeelle, edes vähän. Toiseksi, tukihenkilö olisi nyt tarpeen. Ammatti-ihminen tai sisko tai paras ystävä. Muistuta aina välillä itsellesi: minä selviän tästä vielä! Kyllä se siitä, ajan kanssa, vuosi voi hyvinkin mennä, mutta hyväksy se tosiasiana. Jaksamisia!

 

[syyllisyys ja omatunto]

Miehilläkin on kyllä omatunto. Mutta joskus oma kiva menee toisen edelle.
Esimerkiksi minun mieheni etsi minusta jatkuvasti vikoja kun suunnitteli pettämistään. Siis vaikka ei ollut riitaa, hän järjesti sen, jotta pääsisi puhtain omantunnoin sanomaan että emme tule toimeen. Häneltä ei kestänyt kysyä mitään, missä on ollut jne, kun hän hermostui että alan vänkäämään mitättömistä asioista. Mikään ei kelvannut.
Hän oli sitä mieltä, että olen paha nalkuttaja ja rasittava ihminen, vaikka en ikinä sanonut mistään epäystävällisesti, ja ystäväpariskuntien naisiin verraten en todellakaan ollut mikään nalkuttaja. Olin harvinaisen pitkämielinen naiseksi suorastaan.

joskus kun ihmisellä on huono omatunto itsellään, hän "järjestää" omantuntonsa puhtaaksi siten että etsii oikeutuksen ja vian toisesta.

sopii hyvin pettäjänkin kuvaan. Hänellä voi olla tosi paha olla suhaillessaan kahden naisen väliä, tai huomatessaan rakastuneensa kielletysti. Hän ryhtyy sitten riitelemään parisuhdettaan paskaksi, jotta voisi sanoa että se on rikki, hän on se uhri, hänet on ajettu toisen naisen syliin, hänellä ei ole vaihtoehtoja.

Ehkä mies on niin "kiltti", ettei pysty eroamaan suhteesta joka on hyvä. Joten laittaa sen paskaksi.

Tästä kaikesta jää todella hyväksi käytetty olo. Siis kun mietin, että mieheni piti laittaa minun päälleni kaikki syy, vaivihkaa manipuloida minut uskomaan että olen sitä tai tätä, jotta saisi itsensä rauhoittumaan. Olisi ollut paljon helpompaa puhua vain asiasta sen oikealla nimellä. Minä näin vain hirveästi vaivaa tyhjän takia.

MIehellä voi olla huono omatunto senkin takia, ettei rakasta. Varsinkin nykyään, kun odotetaan parisuhteelta jatkuvaa auvoa ja rakastamista, voi monet miehetkin olla hämääntyneitä kun toinen ei enää näytäkään prinsessalta hänen silmissään. Sekoitetaan se siihen että toisessa on jokin vika, hän on muuttunut, pitää päästä eroamaan.

Hyvä että miehesi erosi jos ei kerran hänestä suhteeseen kanssasi ollut, mutta olisi voinut kyllä vähän hempeämmin tehdä sen. Pelkäsikö hän kenties että jäät roikkumaan lahkeeseen, jos hän vain sanoo suoraan miten on.

 

[keittiöpsykologi]

Suosittelen petetyille ja pettäjille katsottavaksi elokuvaa Musta jää
tai lukemaan kirjan Pettäjän tie tai katsomaan TV 1 ohjelman Voimala. (tulee uusintana piakkoin)

 

[Elama jatkuu]

Kotiin ei kannattaisi enaa jaada istumaan ja itkemaan. Voit jaada surkeuden vatvomiseen koukkuun. Itse etsin muutaman kerran raskaan eron jalkeen jonkin uuden jutun joka vei huomion ja voimat vahaksi aikaa niin tyystin ettei miehen ja suhteen pahkimiseen jaanyt aikaa ollenkaan. Laitoin ikaan kuin vakisin nauhan paassani uusiksi. Tuli niin paljon uutta ohjelmointia kehiin etta aivot saivat jonkinlaisen shokkihoidon, ja senhetkisen surkeuden ajatteleminen katkesi kuin kanan lento.

Kerran opettelin laskettelemaan ja toisella kertaa tein laskuvarjohyppyja. Voin vakuuttaa etta kaamealla jaisella rinteella topeksiessa ja vapaassa pudotuksessa meni kylla miehet mielesta kokonaan . Sen jalkeen osasin kasitella surua rauhallisemmin ja kuin pienen matkan paasta. Elamassa on muutakin kuin jatetyksi tuleminen eika yhden miehen ilkeat sanomiset maarittele millaisia me olemme ihmisena.

 

[Helena A.]

En vain pysty juuri nyt tekemään mitään. Minkä enemmän aikaa kuluu, sen enemmän ajattelen exääni ja sen pahemmalta yksinäisyys ja hänen sanansa tuntuvat. Olen oravanpyörässä ja en pääse kovin helpolla siitä pois. Turhauttava olo.

 

[Heleena A.]

Edellisen lähettäjä siisi Heleena A.

 

[Kohtalotoveri]

Mielestäni sinun ei pidä jäädä liian pitkäksi aikaa neljän seinän sisälle omien ajatustesi kanssa. Lähde vaikka ystävän kanssa lounaalle tai pitkälle kävelylenkille, jotta saat hieman tuuletettua ajatuksiasi. Itselläni on sydänsuruihin aina auttanut liikunta, pitkällä lenkillä ajatukset selviävät kummasti. Pitää yrittää saada itsensä pois neljän seinän sisältä vaikka väkisin, viimeisen eroni kanssa tein sen virheen että annoin itselleni "luvan" surra liian kauan. Siihen samaan syssyyn tapahtui muitakin suuria elämänmuutoksia, kuten opiskeluiden päättäminen ja muutto uudelle paikkakunnalle. Tuloksena oli se, että eristäydyin sosiaalisesta elämästä lähes täysin kahden vuoden ajan, harmittaa nyt jälkikäteen aivan vietävästi että yhden miehen takia nyhväsin himassa kaikki illat "surren" niin kauan vaikka olisin voinut nauttia elämästäni!

 

[Sikspäkki]

Pakota itsesi liikkeelle!! Ja aina parempi jos on joku ystävä, sisko tms. jonka kanssa lähteä. Käy jumpassa, uimassa, lenkillä. Kokeile jotain uutta. Itsellä reilu pari kk erosta ja joka päivälle olen keksinyt jotain ohjelmaa ettei tarvitse kotona yksin nyhjätä. Ja iltaisin on niin poikki että nukahtaa helposti. Aivot saavat jotain muutakin tekemistä kuin vatvoa mennyttä suhdetta. Plus kaupan päälle liikunta todellakin vähentää stressiä ja kroppakin kohenee silmissä.

Suunnittele vaikka viikkosi etukäteen, ja päätä että menet vaikka taivas tippuisi niskaan Lupaan että olosi paranee!!

 

[Heleena A.]

Olen yrittänyt käydä lenkillä ja kuntosalilla ja hetkeksi unohdankin hänet. Mutta kun tulen kotiin, on vastassa taasen se sama yksinäisyys. Me olimme viisi vuotta kuitenkin yhdessä ja voin sanoa, että suurin osa ajasta oli niin loistavaa ja ihanaa, että ei voi sanoin kuvata. Ainakin minä rakastin häntä täysillä ja olin todella onnellinen hänen kanssaan. Erosta on kuitenkin vain reilu viikko, en pysty unohtamaan häntä niin nopeaa. Nyt tiedän kuitenkin, että hän todella tarkoitti sitä mitä sanoi. Sitä, että olin riesa ja että oli katunut minuun tutustumista. Jos olisi sanonut nämä asiat vain suutuksissaan ja ollessaan pahalla päällä, niin aivan varmasti olisi pyytänyt anteeksi. Mutta ei ole yhtään ainutta viestiä laittanut eikä soittanut, ei mitään. Siksi onkin niin paha mieli, kun tiedän että kaikki viisi vuotta olivat hänen puoleltaan vain pelkkää valetta. Kaiken aikaa on inhonnut minua ja ajatellut aivan päinvastoin mitä on sanonut. Vaikka sainkin kovat haukut tai paremminkin sain kuulla totuuden itsestäni häneltä, niin siitä huolimatta olen toivonut, että hän soittaisi jotta olisimme voineet puhua asioista ja päättää suhteemme ilman riitaa, ilman että asiat jää vaivaamaan ja on paha mieli pitkäksi aikaa. Sitä soittoa ei tule koskaan ja päässäni pyörivät kysymykset jäävät ikuisesti ilman vastausta. Minusta tuli yhdessä yössä aivan täysi skeptikko, en usko enää mitään mitä ihmiset sanovat. Enkä ainakaan sitä jos joku sanoo minusta jotain hyvää, sen täytyy olla pilkkaa. Luottamus meni aivan kaikkiin ihmisiin.

Kiitos, että jaksatte tätä minun jankkaamista.

 

[Sinulle Heleena]

Lämmin halaus sinulle. Olen myöskin rikkinäinen nainen.

 

[Sikspäkki]

ajan kulua (klisee mutta totta). Viikko on todella lyhyt aika ja olet varmasti vielä shokissa. Kuukauden päästä on varmasti jo parempi olo ja paranee koko ajan. Tietysti välillä tulee "notkahduksia" mutta niistä on vain yritettävä päästä yli. Itkut täytyy itkeä pois. Minulla myös viitisen vuotta suhdetta takana ja ero tuli kutakuinkin kuin salama kirkkaalta taivaalta vaikka merkkejä tosin oli jo olemassa aikaisemminkin. Nyt sen vasta huomaa kun osaa jo vähän katsoa asioita ulkopuolisen silmin.
Nyt voin jo sanoa että onneksi pääsin mokomasta ukosta eroon Parempiakin löytyy.

 

[Lukkosula]

Kiva kuulla, että olet tehnyt muutakin kuin istunut kotona murehtimassa. Yritä jaksaa mennä töihinkin, työ on hyvää terapiaa ja rutiinit elämässä tarkeitä. Voimala tulee uusintana 20.2. kesk. klo 13.05, suosittelen.

 

[nykymies]

Ehkäpä mies kyllästyi sinun jankkaamiseen.Olet varmaan huomannu, että suhde on ollut karilla jo pitkään.Ei se yleensä yllätyksenä tule.

 

[paperiruusunen]

Heleena kiltti, otapa ja lue tämä aivan ajatuksella! Luulen tietäväni, mitä puhun! Myös minut dumpattiin viime kesänä, suhdetta tosin takana vasta 1,5 vuotta, mutta olimme menossa naimisiin. Suhde oli elämäni merkityksellisin ja on sitä edelleen. Mutta silti. Olen surrut koko talven ja etsinyt selitystä. Olen lukenut kaikki parisuhdekirjat mitä lähikirjastossa löytyy. Olen käynyt perheterapeutilla. Olen lähettänyt ex-sulholleni kymmenkunta kirjettä, joissa spekuloin suhteemme kohtaloa ja yritän saada hänet innostumaan jatkosta.

Mutta. Olen oppinut vaivoin muutaman teesin:

1. tunteita ei voi pakottaa
2. raskainta on luopua rakkaimmastaan
3. et voi muuttaa rakkaasi menneisyyttä, joka saa hänet tekemään valintansa
4. jos rakkaasi jatkaisi kanssasi hän ei voisi aidosti arvostaa Sinua
5. ole iloinen ettei miehesi tuhlannut enempää Sinun tai hänen aikaansa
6. mieti suhteenne alkuaikoja -ehkäpä selitys löytyy sieltä
7. uuden ottaminen ei auta, mietit exääsi kuitenkin koko ajan
8. ota häneen reilusti yhteyttä ja sano, että et ymmärrä tilannetta. Hän on

 

[Ninni85]

Se että ex-miehesi on sanonut ettei ole susta välittänytkään ei voi pitää paikkaansa. Eihän kukaan aloita suhdetta ja jatka sitä useita vuosia ellei mitään tunteita ole. Itse uskon että hän on noita asioita sanonut vain sua loukatakseen. Se minkä aikaa hän on vatvonut tunteitaan ja pohtinut eroa, kuka sen tietää, mut ilman tunteita koko aikaa hän ei 99,9% varmasti ole ollut. Kuitenkin, tsemppiä ja jaksamista sulle! Joskus se päivä paistaa risukasaankin. Aikansa varmasti vie, mutta ei loputtomasti.

 

[Heleena A.]

Heleena kiltti, otapa ja lue tämä aivan ajatuksella! Luulen tietäväni, mitä puhun! Myös minut dumpattiin viime kesänä, suhdetta tosin takana vasta 1,5 vuotta, mutta olimme menossa naimisiin. Suhde oli elämäni merkityksellisin ja on sitä edelleen. Mutta silti. Olen surrut koko talven ja etsinyt selitystä. Olen lukenut kaikki parisuhdekirjat mitä lähikirjastossa löytyy. Olen käynyt perheterapeutilla. Olen lähettänyt ex-sulholleni kymmenkunta kirjettä, joissa spekuloin suhteemme kohtaloa ja yritän saada hänet innostumaan jatkosta.

Mutta. Olen oppinut vaivoin muutaman teesin:

1. tunteita ei voi pakottaa
2. raskainta on luopua rakkaimmastaan
3. et voi muuttaa rakkaasi menneisyyttä, joka saa hänet tekemään valintansa
4. jos rakkaasi jatkaisi kanssasi hän ei voisi aidosti arvostaa Sinua
5. ole iloinen ettei miehesi tuhlannut enempää Sinun tai hänen aikaansa
6. mieti suhteenne alkuaikoja -ehkäpä selitys löytyy sieltä
7. uuden ottaminen ei auta, mietit exääsi kuitenkin koko ajan
8. ota häneen reilusti yhteyttä ja sano, että et ymmärrä tilannetta. Hän on

En halua pakottaa häntä mihinkään, en ainakaan jatkamaan meidän yhteiseloa. Kuten kerroin jo aiemmin, suhteemme alkuvuodet olivat aivan fantastisia, ainakin minun mielestä ja luulen että myös hänen. Jos ei sitten jo alussa ollut niin hyvä teeskentelijä. Yhteyttä en aio häneen enää ottaa. Kun on ollut erimielisyyksiä, niin minä olen aina ollut se joka on aloittanut sovinnon teon ja pyytänyt anteeksi, vaikka ihan varmasti tiedän, että minä en ollut riidan aloittaja.

En tiedä säikähtikö hän sitä, että kerroin hänelle rakastavani häntä. Pelkäsikö, että vien hänet väkisin vihille, vaikka tiedän että hän ei halua koskaan mennä naimisiin. Kiusasin, että kosin häntä karkauspäivänä ja ehkäpä ei sitä kestänyt. Se oli vain leikkiä ja ilmeisesti hän otti sen tosiin. Hänessä on niin paljon hyvää ja hän on aina ollut kiltti, siksi se raivo ja ne ilkeät sanat tulivat niin täytenä yllätyksenä. Tällä hetkellä en pääse eteenpäin,en sanoissani en teoissani en missään. Poljen paikallani ja kelaan asioita edestakas. Koittakaa kestää jaaritteluani, tämä on ainut paikka missä voin purkaa ajatuksiani. Valitettavasti en voi, enkä halua puhua näistä asioista enempää tuttavilleni, koska huomasin lievää vahingoniloa kun suhteemme päättyi. Oli kurjaa kuulla kavereiden suusta, että no eihän se mitään haittaa, hae uusi kun ei se kerran ole sinusta välittänyt. Ja hymy on ollut ystävillä herkässä.

Ehkäpä tämä elämä tästä joskus tasaantuu. Juuri nyt on niin kovat henkiset tuskat, että tekisi mieli huutaa niin, että avaruus raikuu.

Kiitos Ninni85 sanoistasi.

 

[liikaa rakastanut myös]

Minulle tuli mieleen sellainen juttu, että olisiko tämä miesystäväsi jotenkin sitoutumiskammoinen? Sellaisia ihmisiä on olemassa, luultavasti enemmän kuin osataan edes kuvitella. Olen tutustunut muutamiin tässä viimeisen 10 v. aikana. Nämä miehet melkein pelkäävät syvää rakkautta. Juoksevat karkuun heti kun pitäisi vakiintua. Sitoutuminen on minulle itselleni itsestäänselvyys, mutta esim entiselle miesystävälleni se ei käynyt alkuunkaan. Ajan mittaan minulle selvisi, että hänen kaikki suhteensa olivat päättyneet siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ryhtyä sanoista tekoihin ja perheen perustamiseen. Tässäpä yksi näkökulma lisää pohdittavaksi.

 

[Heleena A.]

Minulle tuli mieleen sellainen juttu, että olisiko tämä miesystäväsi jotenkin sitoutumiskammoinen? Sellaisia ihmisiä on olemassa, luultavasti enemmän kuin osataan edes kuvitella. Olen tutustunut muutamiin tässä viimeisen 10 v. aikana. Nämä miehet melkein pelkäävät syvää rakkautta. Juoksevat karkuun heti kun pitäisi vakiintua. Sitoutuminen on minulle itselleni itsestäänselvyys, mutta esim entiselle miesystävälleni se ei käynyt alkuunkaan. Ajan mittaan minulle selvisi, että hänen kaikki suhteensa olivat päättyneet siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ryhtyä sanoista tekoihin ja perheen perustamiseen. Tässäpä yksi näkökulma lisää pohdittavaksi.

Osuit aivan oikeaan. Tiesin suhteemme alussa heti, että hän ei halua naimisiin eikä lapsia. Ja se oli minusta aivan ok. Hän kertoi sen heti, enkä missään vaiheessä edes yrittänyt kääntää hänen päätään. Ehkäpä hän säikähti leikkiäni ja luuli, että olen tosissani. En olisi koskaan vienyt häntä ns. väkisin vihille. Avioliitto ja lapset ovat sellaisia asioita, että molempien pitää niitä haluta. Ei riitä eikä ole oikein, että tehdään niin kuin toinen tahtoo. Hän oli alussa minulle heti rehellinen ja sanoi, mitä halusi ja mitä ei. Eli naimisiin meno ja lapset ei tulleet kysymykseenkään. Minulle riitti hän ja olisi riittänyt lopun elämän. Mutta nyt kävi niin kuin kävi. Toivon, että hän pitää varansa toisten naisten kanssa, ettei pääse vahinko käymään, koska hän ei kestäisi sitä. Ehkä jonkin aikaa voisi teeskennellä onnellista, mutta lopulta tapahtuisi "räjähdys".

Ei ole oikein sanoa, että suhteessa pitää mennä naimisiin ja että pitää tehdä lapsia. Suhteessa tulee haluta naimisiin ja haluta saada lapsia. On väärin pakottaa toinen avioon ja isäksi tai äidiksi. Minä tein oman valinnan kun hänen kanssaan aloitin suhteen. Hän ei pakottanut minua lapsettomuuteen eikä muuhunkaan. Tiesin hänen ajatuksensa ja valitisin hänet. Olisin voinut valita toisinkin, mutta minulle riitti suunnaton rakkaus häneen.

 

[liikaa rakastanut myös]

Vastaisin tähän, että ennenpitkää olisit ehkä (?) kuitenkin alkanut kaivata perhe-elämää. Me naiset olemme sillä lailla rakennettuja, että lapsen kaipuu pitkässä rakkaussuhteessa on ennenpitkää melkein väistämätöntä. Kun on paljon rakkautta, sitä haluaa jakaa eteenpäin. Ketään ei tietenkään voi pakottaa perheen perustamiseen. Sellaisten ihmisten, jotka eivät halua sitoutua, tulisi tiedostaa tarkkaan tämä puoli itsessään, muuten on sama pakoreaktio aina uudelleen edessä.

 

[Heleena A.]

Luulen, että tai olen varma siitä, että hän olisi riittänyt minulle. Ei minulla ole ollut mitään suurta vauvakuumetta. Rakkaus, kunnioitus,rehellisyys ja uskollisuus olisi riittäneet täysin.

Kurja olo, kaikki ikävät asiat päässä ja vielä kovassa kuumeessa. Ei ole edes kultaa joka keittäisi kuumaa mehua. Rakkaudettomuus tekee vielä sairaaksikin.

 

[heitikki]

Mies ei halunnut sinun kanssasi naimisiin ja lapsia. Nyt hän ehkä alkoi haluta sitä ja etsii sopivan naisen. Ei se, että mies sanoo ettei halua sitoutua, ole kiveen kirjoitettu. Mies haluaa sitoutua välittömästi, kun tulee Se Oikea Nainen vastaan! Mies tunsi myös syyllisyyttä, kun pitkitti teidän suhdetta vaikka tiesi ettet ole se, jonka kanssa perhe perustetaan. Sinun halusi sitoutua on oikein ja hyvästä, etsi vaan samoin sinua kohtaan tunteva mies!