Toggle sidebar

Miksi naiskaverit on julmia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettymyksesta seuraavaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pettymyksesta seuraavaan

Vieras
Miksi naispuoliset on niin julmia ystäviä? Jos ei täytä jotain ko. ihmisen "laatustandardeja" niin sitten mut dumpataan?

Annan esimerkin: kärsin erilaisista mielenterveysongelmista, jotka rajoittavat todella arkeani - ystävä jättää yhteydenpidon kun en heti saman päivän aikana jaksa vastata viestiin. Ei ehkä heti mutta kun näkee mun toiminnan "kaavamaisuuden" niin pikku hiljaa vähentää yht pitoa. Saatan laittaa viestiin että minulla ongelma (tuntuu aina olevan) ja sekin voi tietty olla syy miksi mut jätetään kuin nalli kalliolle. Ihan ku ne ongelmat tartttus...? Mutta kelles sitten sydäntä avataan kuin ystäville? Eli ei kait pitäs mitään neg. kirjoittaa viestiin? Mutta jos on jo ihan "suossa" omien mielenterveysasioiden kanssa niin ei se hyvältä tunnu valehdella että "hyvin menee". Seurauksena on että laitan ehkä epämääräisen ja hyvin pinnallisen oloisia viestejä (kuitenkin kun en saa mitään välittämistä mistään). Puhelimessa en osaa jutella ja tapaamisten sopiminen on vaikeaa nykyisen elämäntilanteen ja ahdistustilojen vuoksi. Myöskään reissaamaan eivät lähde enkä mä kerkeä. Tämä tilanne on siis jo jatkunu monta vuotta. Näin sitä ystävyyssuhteet tapetaan. Ottakaa mallia.

Lisäksi ajattelen surullisena että parempi kun menee kaikki "ystävät". Ei ne sitten olekaan sellaisia oikeasti. Lisäksi ajansaatossa ovat menneet naimisiin tms. ja nyt tuntuvat eräät vuodattavan jokaisen asiani siipalleen. Ja tökerösti töksäyttävät jossain kutsuilla suureen ääneen jonkin kysymyksen, joka jotenkin sivuaa mun ongelmia tms. Yritän siinä sitten nolona vaihtaa puheenaihetta tai vastata ympäri pyöreää koska en todellakaan halua olla mikään keskustelun aihe kekkereillä tai että mun yksityisasioita julkisesti puidaan! Nyt onkin kaikki tapaamiset/juhlat alkanu ahdistaa ihan vitusti kun tuntuu että mua riepotetaan. Ei mitään sosiaalista älykkyyttä... No yhdelle "ystävälle" sanoin puhelimessa että ethän vaan näitä levittele ulkopuolisille, tämä on vaan sun korville - ja samassa kuulin kun sen mies ystävä köhii sen vieressä ja antaa omia paskoja neuvojaan mun ongelmiin. Ihan vitun röyhkeää. En muutenkaan tarvii "ratkaisuja" vaan hiukan kuuntelijaa toisinaan:C Kuuntelijaystävää.

Lisäksi tuntuu että aika moni nainen on kateellisia mulle. Siis ylipäätään kun mulla esim menee taloudellisesti paremmin, on hyvä työpaikka,yritys, oma talo, hyvä perhe jne. Ja ulkonäkökin kohdillaan. Se näkyy siinä miten wannabe-frendit kusettaa mua: saan tarjota ruokaa, juomaa, kyytiä ja olkapäätä silloin kun sen tarvetta. Miehille kelpais sen lisäks yks muu asia lisäks...

Onko ystävyys vaan riistoa? miksi mulla ei ole mitään annettavaa kellekään? olen ihan kiva, ehkä tylsä ja harrastukset nollassa+ tylsiä. Ehkä mun suurin virheeni oli kun tein lapsia. Senkin asian sinkkuystävät(nyt pariutuneet) otti pahalla: yhtäkkiä tapaan jonkun miehen ja alan sen kanssa leikkiä kotia vaikka munhan piti olla se nolojen tilanteiden nainen, jonka helvetillisille parisuhdeviritelmille kaikki saa nauraa - ihminen joka löytää kaikkia luuserit ja jonka sydänverellä kirjoitettu elämäntarina on "kivaa" vaihteluu omalle boring arjelle.

Naiskaverit on nirsoja. Jos tähänkin juttuun tuli yks tai kaks aivopierua (vihaisena ja pettyneenä) niin mut halutaan heti lynkata ja kohta useampi mamma alkaa jankkaamaan miten mun tulee muuttua. Mut eikö kukaan haluais olla yhden aidon, suoraselkäisen mutta aran (useasti rikotun) ihmisen ystävä? opettaa mut olemaan ystävä jos en osaa olla? miksi en saa olla introvertti?

Juu miesten kaveruutta en halua. En ole seksistinen mutta lähes jokainen mun kanssa kaverustunut mies tahtonu sänkyyn mun kanssa taikka vaan pummia palveluksia. Tilanteet vaihdelleet mutta lopputulema on että ei ole mies puolisia ystäviä.

PS. mulla on vaan yksi aito ystävä (= oon hänen paras ystävä).
 
Et sinä ystävistä tuossa viestissäsi puhu vaan siipeilijöistä. Ole onnellinen siitä yhdestä hyvästä, oikeasta ystävästä. Ehkä voisitte yhdessä laajentaa ystäväpiiriänne?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Birgitte:
Et sinä ystävistä tuossa viestissäsi puhu vaan siipeilijöistä. Ole onnellinen siitä yhdestä hyvästä, oikeasta ystävästä. Ehkä voisitte yhdessä laajentaa ystäväpiiriänne?
Click to expand...

Kuule, olen todella todella onnellinen että on yksi hyvä ystävä. Tämäkin ollu joillekin liikaa:( Sellasta ei vissiin sais olla?

Parhaan ystäväni introverttiys on omaa luokkaansa:) Hän on mitä kultaisin ihminen ja hänellä muutama tosi kiva ystävä mutta nämä ihmiset asuu todella kaukana.

Kun lähdemme yhdessä liikkeelle niin vaikutamme varmaan todella epäsosiaalisilta:) Emme todellakaan ole yhdessä ihmismagneetteja tai en mä vaan tiiä miltä se sitten ulospäin näyttää? Kumpikaan ei ns. rohkea pöytiin huutelija emmekä sooloile tms muuten idioottimaisesti koita "jahdata" ihmisiä. Enkä välttämättä kaipaa "meidän juttuun" ketään. Olis vaan hauskaa löytää muitakin _omia_ ystäviä. Siis ystäviä, ei mitään siipeilijäkavereita. Eikä myöskään sellasia jotka kiinnostuksen lopahdettua vaihtaa uusiin ystäviin.

Osaan olla toisinaan sosiaalisissta tilanteissa hurmaava mutta johtuen introvertistä luonteesta, olen sen jälkeen ihan kuitti pitkään. Tarviin yksinoloa. Tämä on kans joidenkin mielestä käsittämätöntä eristäytymistä (ja kai se sitä onkin mutta ei ilkeyden vuoksi vaan voimien keräämisen).

Mun paras ystävä on reissussa. Toisinaan hirvittää että jos menetän hänet(kuolee)? Nyt sen taas tajuan miten yksin oon.
 
Tulee niin paljon kaikkea mieleen, että pinoan ajatuksia ihan vain ranskalaisin viivoin ja siinä järjestyksessä, kun luen aloitusviestiä. Arvaan jo, että tästä tulee sekasotku, hypätkää yli jos ei kiinnosta.

-Tietääkö/ymmärtääkö kaveri, että hidas vastaamisesi johtuu ielenterveysongelmistasi, vai luuleeko hän, että sinua ei vain kiinnosta, mitä hänelle kuuluu?

-Jos on ongelmia, minusta niistä voi ja pitääkin puhua ystävän kanssa, mutta ei koko aikaa. Jotkut tuntemani ihmiset eivät muusta puhukaan kuin omista ongelmistaan, heitä ei kiinnosta puhua mistään myönteisestä tai toisen kuulumisista. Ongelmia voi ottaa esille, kunhan jonkinlainen tasapaino säilyy. On aika raskasta olla koko ajan olkapäänä. Puhutko sinä myös kivoista jutuista?

-Jos sinun on vaikea miettiä, mitä laittaisi tekstariin, kirjoita vaikka sähköpostia tai kirje. Sellaista voi väsätä useampanakin päivänä, niin kerkiää miettiä, mitä kaikkea siihen laittaisi. Ei tarvitse tasapainotella kuten lyhyen tekstarin kanssa, kun voi kertoa asioista vähän pidemmältikin kuin vain pinnallisesti.

- On ystäviä ja "ystäviä", harmi kyllä jälkimmäisiä on yleensä enemmän. Ja on perseestä, jos asioitasi repostellaan. Se ei ole kunnioittavaa sinua kohtaan, eikä ystävyyttä.

-Mitä muuta kaipaat ystävyydeltä kuin kuuntelijaa? Mitä sinä annat vaihdossa, mikä on sinun vahvuutesi?

-Älä anna muiden hyväksikäyttää sinua. Sellainen kerryttää ympärillesi "ystäviä". Etsi ihmisiä, jotka eivät vello kateudessa.

-Oletko ehkä helposti loukkaantuva marttyyri vai kenties liian pitkämielinen? Et välttämättä kumpaakaan, mutta ainahan asiaa kai voi miettiä?

-Kiinnostaako sinua eniten mennyt, nykyinen vai tuleva? Näetkö edessäsi positiivisia asioita? Otatko nykyiset vastoinkäymiset asioina ja yksi kerrallaan, vai mietitkö niiden myötä helposti menneitäkin kolhuja?

-Introverttius on ok, ainakin toisen introvertin näkökulmasta. ;)

-Miesten ystävyydestä en enää haaveile itsekään, en jaksa joutua aina tilanteeseen, jossa ystävyys ei enää niiden mielestä riitäkään. Oma mies saa riittää.
 
Jostakin syystä olet kuin aikuisen ja teinin välimaastossa. Et osaa valita kavereitasi, tarvitset kuuntelijoita, mutta avaudut liikaa niille, jotka ovat epäluotettavuutensa jo todistaneet ja toisaalta kaikesta menestyksestä huolimatta kuvailet itseäsi ja tilannettasi kuin joku nuorempi henkilö. Oletko ajatellut, että olisi hyvä selvitellä ongelmiaan ammattilaisen kanssa. Voi olla esim. jotakin neurologistakin ongelmaa ehkä add tulee mieleen.
 
Luulen, että fyysisiltä ominaisuuksiltasi kelpaat ulospäin suuntautuneiden joukkoon ja jostakin syystä olet siihen osaan hakeutunut. Luonteeltasi olet kuitenkin herkempi ja sinulla on ominaisuuksia, joihin muiden ihmisten on helppo takertua (kaunis tyttö, joka on jollakin tavalla sosiaalisesti hömelö ja puolustuskyvytön herättää sellaisia reaktioita). Yritä etsiä rauhallisempia kavereita ystäviksesi, äläkä nolostele temperamettiasi, että pitäisi olla jotakin muuta kuin on.
 
Kuulostat siltä että olet oikeasti teini mutta esität aikuista että sut otettaisiin täällä vakavasti. Jos olet teini niin monesti nuoret ovat ikäviä ja käyttävät hyväkseen tms. koska ovat epävarmoja ja keskenkasvuisia. Suurimmat ongelmat väistyvät varmasti kun kasvatte aikuisiksi ja säkin osaat erottaa ihmisistä kenen kanssa kannattaa kaveerata ja kenen ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ***:
Tulee niin paljon kaikkea mieleen, että pinoan ajatuksia ihan vain ranskalaisin viivoin ja siinä järjestyksessä, kun luen aloitusviestiä. Arvaan jo, että tästä tulee sekasotku, hypätkää yli jos ei kiinnosta.

-Tietääkö/ymmärtääkö kaveri, että hidas vastaamisesi johtuu ielenterveysongelmistasi, vai luuleeko hän, että sinua ei vain kiinnosta, mitä hänelle kuuluu?
--En ole tästä varma, toisinaan kyllä muistan sanoa että on mielenterveysongelmaa mutta ei kait samaa mantraa tarvi koko ajan hokea... Kyllä kysyn mitä kuuluu, mutta jotenkin tuntuu että toi mun "mielen heikkous" estää toista enää puhumasta kovin suoraan. Kyllä sen jotenkin tuntee sellaisena etääntymisenä, onko se vaan tätä nykyaikaa, että täydellinen on oltava taikka et ole mitään? En ole maailman paras kuuntelija (varsinkaan puhelimessa) mutta kyllä mielestäni kerron että välitän. Ja kun lähden olkapääksi niin en karkaa mihinkään. Koitan olla läsnä.

-Jos on ongelmia, minusta niistä voi ja pitääkin puhua ystävän kanssa, mutta ei koko aikaa. Jotkut tuntemani ihmiset eivät muusta puhukaan kuin omista ongelmistaan, heitä ei kiinnosta puhua mistään myönteisestä tai toisen kuulumisista. Ongelmia voi ottaa esille, kunhan jonkinlainen tasapaino säilyy. On aika raskasta olla koko ajan olkapäänä. Puhutko sinä myös kivoista jutuista?
--Voi olla että levy välillä jumittaa, mutta siksi olisikin kiva jos olis ystäviä, jotka sanois että hei, huomaatko jankkaat taas, vaihda levyä? Jos ihan asiallisesti sanoo niin varmasti havahdun nolona, pyydän anteeks, kiitän suoruudesta ja sitten toisiin, kivempiin juttuihin:) Mut sekin on vaan ikävä että ajatuksena tykkään syvällisistä keskusteluista yömyöhään mutta todellisuudessa olen sen jälkeen ihan loppuun vanutettu. Vasta kotona tajuaa. Ilmenee esim valtavana unen tarpeena. Ja ei oikein mahdollista kun on perhettä...

-Jos sinun on vaikea miettiä, mitä laittaisi tekstariin, kirjoita vaikka sähköpostia tai kirje. Sellaista voi väsätä useampanakin päivänä, niin kerkiää miettiä, mitä kaikkea siihen laittaisi. Ei tarvitse tasapainotella kuten lyhyen tekstarin kanssa, kun voi kertoa asioista vähän pidemmältikin kuin vain pinnallisesti.
--sähköposteihini ei vastata:C Olen koittanut useaan otteeseen. Tämä menee yli mun ymmärryksen. Toinen lukee spostin muttei laita mitään takas. Jos kysyy niin sanoo lukeneensa ja voi sitten _joskus_ livenä vastailla?? Mun sosiaalinen pelisilmä on olematon? Onkohan toi jotain (mun) kouluttamista?

- On ystäviä ja "ystäviä", harmi kyllä jälkimmäisiä on yleensä enemmän. Ja on perseestä, jos asioitasi repostellaan. Se ei ole kunnioittavaa sinua kohtaan, eikä ystävyyttä.
--En osaa lukea sosiaalisia tilanteita hyvin. Ulkopuolisen silmään saattaa näyttää että ihan ok mä pärjään. Pohjimmiltaan en ymmärrä niitä tilanteita kun kysytään ääneen jotain typerää multa ja odotetaan että tilitän siinä sen isolle porukalle lähes tuntemattomia. Lievemmästä päästä esim kysymys: miksette menneet naimisiin ennen kuin teitte lapsia? Mulla putos sillo joskus leuka lattialle tosta kysymyksestä. Koitin vastata ympäri pyöreetä mut sitten joku kaverin kaveri siinä "tsemppas" et hei kerro joo kun olis tosi hauska pohtii tätä, eikö paina mieltä kun lapset synty avioliiton ulkopuolella. Olin ihan mitvit? Taisin siinä jotain naureskella hassulle kysymykselle ja painuin toiseen huoneeseen. Ehkä mä olen jotenki rajoittunut sitten.Nää on kauheen vaikeita tilanteita kun mielestäni ja jotenkin koen että ei mulle koiteta vittuilla tms vaan ollaan avointa ja uteliasta. Sivutietona: tuskin koskaan meen avioon.

-Mitä muuta kaipaat ystävyydeltä kuin kuuntelijaa? Mitä sinä annat vaihdossa, mikä on sinun vahvuutesi?
--Sanopa se. Mikä tekee hyvän ystävän? Oisin seurana, vietettäis aikaa yhdessä, jaettais ajatuksia, oisin läsnä, auttaisin tarvittaessa, piristäisin harmaana päivänä? Opettelisin kuuntelemaan paremmin?

-Älä anna muiden hyväksikäyttää sinua. Sellainen kerryttää ympärillesi "ystäviä". Etsi ihmisiä, jotka eivät vello kateudessa.
--oon pitkään koittanu lopettaa ovimattona olon. Mutten löydä ketään (ehkä jopa itseni vastakohtaa luonteeltaan?)rempseää, rehtiä ja suorasanaista ystävää. Se on aika vähän vaadittu? Kunhan jotenkin elämä hallinnassa, en tukihenkilöksi (enää) kellekään ala. Huumorintaju plussaa. Ja luotettava.

-Oletko ehkä helposti loukkaantuva marttyyri vai kenties liian pitkämielinen? Et välttämättä kumpaakaan, mutta ainahan asiaa kai voi miettiä?
--Voin miettiä ja mietin. Ainakin muistan pitkään pahalla, jos juorutaan. En tykkää juoruilijoista.

-Kiinnostaako sinua eniten mennyt, nykyinen vai tuleva? Näetkö edessäsi positiivisia asioita? Otatko nykyiset vastoinkäymiset asioina ja yksi kerrallaan, vai mietitkö niiden myötä helposti menneitäkin kolhuja?
-- Eiköhän toi kerro jotain: pettymyksestä seuraavaan. Mun mielenlaatu on sellanen että olen pitkään taistellu "ylöspäin", olen oppinut että tää olen mä, enkä voi toiseks muuttua MUTTA että pitää koittaa tarttua hetkeen eikä aina märehtiä asioita. Olen ehkä oppinut/oppimassa positiivisemmaksi. Silti en ole mikään ilopilleri enkä sellaiseksi halua.

-Introverttius on ok, ainakin toisen introvertin näkökulmasta. ;)
--kiva:) Se on kuin jokin pöljä muotisana mutta niiiin paljastaa sen mitä mä oon.

-Miesten ystävyydestä en enää haaveile itsekään, en jaksa joutua aina tilanteeseen, jossa ystävyys ei enää niiden mielestä riitäkään. Oma mies saa riittää.
Click to expand...
--Veit jalat suustani:)

Kiitos näistä hyvistä kysymyksistä.
 
Kyllähän sinua ihan selvästi kohdellaan tosi huonosti ja on totta, että ei sinulla ole sosiaalista pelisilmää. Ole mieluummin yksin, kun tuollaisessa seurassa. Näyttävät saavan nautintoa julmuudestaan ja sinä sinisilmäisenä et sitä edes tajua.
 
Suomalaisnaiset ovat aika "ryhmäpaineistavia" yleisesti, koen miehenä. Kenenkään ei saa liikaa poiketa muista "siskoista" olennaisimmissa asioissa.

Onhan tätä muuallakin toki. Ehkä ko. käytösmalli on vain erityisen tuhoisaa ja raadollista tällaisessa huonoitsetuntoisten ja "mä oon niin huono" -tyyliin ajattelevien ihmisten maassa.
 
Mitä mieltä olet sähköpostiystävyydestä? Minulla on yksi sellainen ystävä erään nettifoorumin kautta. Se on antanut yllättävän paljon. Asumme kaukana toisistamme, joten eipä tarvitse nolostella, ettei ehdi ravata kahvilla (olen tosi huono lähtemään kylään) eivätkä elämäntilanteen muutokset ole pääseet pilaamaan ystävyyttä. Sähköpostiviestille löytyy kyllä aikaa jostain välistä, vaikka kyläilyaikaa ei olisikaan.

Emme pitkään aikaan tienneet edes toistemme ikää, ja kun se lopulta tuli puheeksi, oli hauska huomata, että reipas ikäerokaan ei ollut haitannut yhtään. Joskus postia kulkee jopa päivittäin, joskus on vaikka kuukaudenkin tauko, jos ei kummallakaan ole erityistä sanottavaa. Ei ole pakko jauhaa jotain vain pelkästä kohteliaisuudesta, ystävyys ei siitä kärsi. Minulle kelpaisi hyvin toinenkin tällainen kaveri.

Lapseni kummitädinkin kanssa tilanne on aika lailla ylläkuvatun kaltainen, häntä sentään näkee välillä, kun hän tulee tuota likkaa katsomaan.
 
[QUOTE="vieras";28760524]Jostakin syystä olet kuin aikuisen ja teinin välimaastossa. Et osaa valita kavereitasi, tarvitset kuuntelijoita, mutta avaudut liikaa niille, jotka ovat epäluotettavuutensa jo todistaneet ja toisaalta kaikesta menestyksestä huolimatta kuvailet itseäsi ja tilannettasi kuin joku nuorempi henkilö. Oletko ajatellut, että olisi hyvä selvitellä ongelmiaan ammattilaisen kanssa. Voi olla esim. jotakin neurologistakin ongelmaa ehkä add tulee mieleen.[/QUOTE]

Itsekin joskus katselin add:n kuvausta mutta en oikeen saanu otetta? Jotain häiriötä mulla kyllä on:( Jonkun verran olen mielenterveyspalveluja hyödyntäny mutta siellä vaan lyödään masennusleimaa otsaan. En koe itseäni masentuneeksi. Tai oikeastaan mun neg. asennoituminen on varmaan seurausta jatkuvasta pettymisestä (ihmissuhteissa). Olen koittanu työstää pääni sisään kasaantuneita asioita. Miettinyt miksi mulla on vaan sellasia ihmissuhteita kuin nyt on. Mikä mussa mättää.

Mulla on tarve olla avoin! Ainakin joskus. Silloin kun on virtaa. Jokainen tarvii juttuseuraa. Muuten pää hajoaa. Ei kaikki ihmiset kaikki samana päivänä ole "epäluotettavuuttaan" todistaneet! Usein pikku hiljaa paljastuu että mun asioista esim puhuttu selän takana tai siis kerrottu eteenpäin jotain mitä en ehkä haluais kerrottavan. Tai sitten tulee paskan makua siitä suuhun kun jonkun toisen asioita mullekin juorutaan. MUTTA ennen kaikkea ei se ole vain "epäluotettavuus"asioista kiinni! On niitä muitakin juttuja miks tutustumiset loppuu lyhyeen. Ja tuntuu että (nais)ihmiset pelaa jotain sosiaalisia pelejä, joista oon ihan pihalla. Jos en muista joka ikistä kissanristiäistä ja onnittelua, olen Ö-luokan kaveri (näkyy esim. yhteydenpidon harventumisena). Miksi naisille on tuollaset niin helvetin tärkeitä? Itse en omia synttäreitä juhli, on vaan muistutus vanhenemisesta. Pitäs olla sosiaalinen, aina oikeat sanat valitseva, soitella joka päivä, shoppailla, käydä kissanristiäisissä, haukkua miestään harva se päivä, ihmetellä vaatteita/asusteita/parfyymejä/meikkejä/iho-ongelmia/kenkäongelmia/työpaikkaongelmia jne ollakseen hyvä ystävä??? Yäk. Oli ehkä kärjistettyä mutta tuntuu että naisilla on jotkut (jokasella omansa) kriteerit mitä kaverin/ystävän tulee olla: kun ylität nämä vaatimukset pääset Ö-kaverit- listalta Parhaat ystävät -listalle...Enkä nyt muuten huom etsi mitään kuuntelijaa, vaan kokonaista ihmistä/ ystävää:) Eikä väkisin.

"Kuin joku nuorempi henkilö"? Say what? Mielenkiintoista. Tähän en osaa sanoa mitään. Mistä tämä tulee? Onko jotenkin angstia tekstissäni? Olen pahoillani. Vai mikä? Olen yli kolmenkympin rämpinyt, joten en liene enää nuoremmasta päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pettymyksesta seuraavaan:
Ja tuntuu että (nais)ihmiset pelaa jotain sosiaalisia pelejä, joista oon ihan pihalla. Jos en muista joka ikistä kissanristiäistä ja onnittelua, olen Ö-luokan kaveri (näkyy esim. yhteydenpidon harventumisena). Miksi naisille on tuollaset niin helvetin tärkeitä? Itse en omia synttäreitä juhli, on vaan muistutus vanhenemisesta. Pitäs olla sosiaalinen, aina oikeat sanat valitseva, soitella joka päivä, shoppailla, käydä kissanristiäisissä, haukkua miestään harva se päivä, ihmetellä vaatteita/asusteita/parfyymejä/meikkejä/iho-ongelmia/kenkäongelmia/työpaikkaongelmia jne ollakseen hyvä ystävä??? Yäk.
Click to expand...

Minä olen jättänyt tällaiset kuviot pääsosin väliin. Olen päättänyt, että minä olen selaienn kuin olen, ja jos en sellaisena kelpaa, niin se on sitten jonkun muun menetys kuin minun. Toisaalta taas en ylenkatso niitä, jotka tuon kaiken tekevät, vaikka joskus minua luullaan ylimielikseksi tms. (mikä olisi parempi sana?) Jokuhan tykkää tosissaan niistä kissanristiäisistä ja hajuvesien haistelusta. Siitä vaan sitten, jokainen hankkikoon iloa elämäänsä mistä tahtoo. En vain suostu siihen muottiin, että jonkin trendin tai muun takia minunkin PITÄISI lähteä siihen mukaan. Se karsii kyllä kavereita, mutta minulla on perhe, muutama ystävä ja kirjasto on täynnä kiinnostavaa luettavaa. Arvostan omaa aikaa enemmän kuin sosiaalisuutta, vaikka sekin olisi tietysti monessa kohdassa hyödyksi.
 
perheenperustaminen, työ tai sen puute ym.muu kokonaismenestyminen vaikuttaa. Sosiaalinen identiteetti on tärkeä ja ystävyyssuhteet valitaan sen mukaan. Koulutus yhdistää ja erottaa mm. Harrastukset ja arvot myös. Jos on pahoja ongelmia, niin ystävät eivät oikein jaksa kohdata niitä asioita toisessa ystävässä. Se johtuu varmaan siitä, että pelätään, että esim. masennus tarttuu tai luuseri-mieliala valtaa. Antoisampaa on valita ystävät senhetkisen elämäntilanteen mukaan jos mahdollista. Tunnen tosin naisia joilla on vähän naispuolisia ystäviä, mutta he ovat hyvin vahvoja persoonia.
 
[QUOTE="vieras";28760712]Kyllähän sinua ihan selvästi kohdellaan tosi huonosti ja on totta, että ei sinulla ole sosiaalista pelisilmää. Ole mieluummin yksin, kun tuollaisessa seurassa. Näyttävät saavan nautintoa julmuudestaan ja sinä sinisilmäisenä et sitä edes tajua.[/QUOTE]

Juu, kestäny aikansa tajuta tämä. En kyllä oikeastaan kaipaa mitään monimutkaisia sosiaalisia tilanteita yms. Mulle riittäis kun olis joku vaikka jonka kanssa lähteä kävelylle. Vietettäis aikaa vaikka puhumatta (ilman painostavaa tunnelmaa, tietäen että jos on "oikeaa" asiaa niin suun saa heti avata) ja tehtäis jotain etanan mentaliteetilla (=tärkeintä ei ole hullun lailla ravaaminen/minuuttiaikataulu jne), oltais vaan omia itsejämme. Silloin kun näkis niin näkis rauhassa ajan kanssa ja tehtäis mitä molemmat haluu. Eikä paineita siitä koska taas näkee. Sähköposti toimis, tekstiviestit toimis, jopa kirjeitä vois kirjoittaa. Eikä mitään minuuttien laskemista vastaamisen kanssa. Ei mitään sos. paineiden kasaamista toiselle. Mut jos on hätä niin oisin mielellään se jolle soitetaan ja jonka luokse voi tulla "turvaan". Että mua ei unohdettais enkä mä unohtais ystävää. En olis pelkkä hyödyke.

Joku vois kauniisti kertoa että miten pihalla oon? Mitä se ystävyys on? Miksi mä vaan koen julmia ystäväsuhteita? "joo siis mä aattelin että sä oot pelkkä kamu kun ei susta juuri mitään kuule, tää x on tosi ystävä ku se soittaa joka päivä (lue: roikkuu mussa ja buustaa mun egoa)" Kiitti vaan..

Sitten kun joku kyselee ystävää ja mä vilkuttelen että joo mä voin olla sun ystävä, niin hetkeks kelpaan. Mut taidan olla tylsä, koska pian harvenee yhteydenotot. ja kun ottaa yhteyttä niin koskaan ei ole mulle aikaa.

Olen ihan solmussa. Juuri tossa itkin kun muutama "ystävä" kokonaan kadonnu mun elämästä. Ei tule vastausta ja jos tulee niin se on "peilaus takaisin": "Joo, ihan hyvin menee mulla. Joo, töissä ny sitä samaa ja muutenkin jne jne. Mites sulla?" Ja kun vastaa/kysyy lisää, niin ei ikinä tule vastausta:C Sitten kun kehtaa kysyä, että tuliko viesti perille, tulee klassinen "en oo kerenny vastaa". Surullista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mmkgmkd:
Kuulostat siltä että olet oikeasti teini mutta esität aikuista että sut otettaisiin täällä vakavasti. Jos olet teini niin monesti nuoret ovat ikäviä ja käyttävät hyväkseen tms. koska ovat epävarmoja ja keskenkasvuisia. Suurimmat ongelmat väistyvät varmasti kun kasvatte aikuisiksi ja säkin osaat erottaa ihmisistä kenen kanssa kannattaa kaveerata ja kenen ei.
Click to expand...

Ikäsi? Aika bueno analyysi.
 
Ihminen voi aivan hyvin olla introvertti ja tarvita palautumista sosiaalisien tilanteiden jälkeen, ilman että on asperger tai add tai mikään muukaan diagnosoitava "ongelma". Vähän rajaa noihin nettidiagnooseihin ja täysin normaalien luonteenpiirteiden patologisointiin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ***:
Mitä mieltä olet sähköpostiystävyydestä? Minulla on yksi sellainen ystävä erään nettifoorumin kautta. Se on antanut yllättävän paljon. Asumme kaukana toisistamme, joten eipä tarvitse nolostella, ettei ehdi ravata kahvilla (olen tosi huono lähtemään kylään) eivätkä elämäntilanteen muutokset ole pääseet pilaamaan ystävyyttä. Sähköpostiviestille löytyy kyllä aikaa jostain välistä, vaikka kyläilyaikaa ei olisikaan.

Emme pitkään aikaan tienneet edes toistemme ikää, ja kun se lopulta tuli puheeksi, oli hauska huomata, että reipas ikäerokaan ei ollut haitannut yhtään. Joskus postia kulkee jopa päivittäin, joskus on vaikka kuukaudenkin tauko, jos ei kummallakaan ole erityistä sanottavaa. Ei ole pakko jauhaa jotain vain pelkästä kohteliaisuudesta, ystävyys ei siitä kärsi. Minulle kelpaisi hyvin toinenkin tällainen kaveri.

Lapseni kummitädinkin kanssa tilanne on aika lailla ylläkuvatun kaltainen, häntä sentään näkee välillä, kun hän tulee tuota likkaa katsomaan.
Click to expand...

Jotain tälläista hain vuosia sitten. Muutaman kanssa tuli max. vuosi viesteiltyä. Sitten alkoi jotenkin huomata, että jutut kuihtuu= puuttuu välittäminen ns. tuntemattoman asioista. Ihan ymmärrettävää. Koitin kyllä tutustua mutta enpä ole mikään mestari kysymällä kysymään enkä halua ahdistellakaan. Ja minkä voi jos ei vaan ole yhteisiä harrastuksia. jne jne.

Periaatteessa en sano ei uusille tuttavuuksille:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja intro:
Ihminen voi aivan hyvin olla introvertti ja tarvita palautumista sosiaalisien tilanteiden jälkeen, ilman että on asperger tai add tai mikään muukaan diagnosoitava "ongelma". Vähän rajaa noihin nettidiagnooseihin ja täysin normaalien luonteenpiirteiden patologisointiin :)
Click to expand...

Juuri näin. Mutta jotain vikaahan mussa oltava kun ei ole kuin yksi ystävä?
 
[QUOTE="mies";28760722]Suomalaisnaiset ovat aika "ryhmäpaineistavia" yleisesti, koen miehenä. Kenenkään ei saa liikaa poiketa muista "siskoista" olennaisimmissa asioissa.

Onhan tätä muuallakin toki. Ehkä ko. käytösmalli on vain erityisen tuhoisaa ja raadollista tällaisessa huonoitsetuntoisten ja "mä oon niin huono" -tyyliin ajattelevien ihmisten maassa.[/QUOTE]

Joo, jos nostat porukasta päätä niin nuijalla lyödään takas riviin..heh. Luokkatilanteissa tullu huomattuu.

Tunnen nyt äkkiä mietittynä kaks helvetin vahvaa naisihmistä, jotka ei anna kenenkään riepottaa itseään. Tiiän että toista kadehditaan ihan vitusti ja on todella "valovoimainen" ihminen. Sillä on varmana rankkaa. Ollaan niin erilaisia että ei olla löydetty yhteistä "sävelmää" mutta on mun kaveri ja kunnioitan helvetisti ihmisenä.

Toinen on yksinäinen susi, mutta pärjää tilanteessa kuin tilanteessa ja pistää muutkin pärjäämään. uskomaton jääräpää ja välistä hankalaa seuraa mutta myös osa mun elämää.

Ihailen tälläsiä oman polkunsa löytäneitä. Itte vapisen ku haavanlehti liian "jännissä" tilanteissa, joista itseni välillä löydän...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

T
miksi joku haluaa että puoliso on samalla paras ystävä?
Viestiä
57
Luettu
5K
Aihe vapaa
"minä täällä"
M
H
Koululaiset on julmia
Viestiä
24
Luettu
266
Aihe vapaa
Istafra
I
V
mun ystävä oli meillä tänä viikonloppuna...
Viestiä
13
Luettu
355
Aihe vapaa
vieras
V
K
MIKSI IHMISET OVAT JULMIA!?!?!?!!!
Viestiä
5
Luettu
353
Aihe vapaa
Aatamin akka
Aatamin akka
O
lapset julmia
Viestiä
13
Luettu
795
Aihe vapaa
onni löytyy arjesta
O

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa