Voit ymmärtää tuon viestittelyosion niin että on välillä ahdistavaa kun pommitetaan tekstareilla/soitellaan eli tarkoittaa että minusta halutaan jotain. Menen toisinaan ihan jumiin/lukkoon. Vastaan hitaalla mutta varmasti. Sen sijaan en tajua ihmisiä jotka pokkana jättävät vastaamatta mun viesteihin??
Itse asiassa en vaadi muilta nyt mitään. Olkoot. En tarvii pinnallista seuraa. En ala lukumääriä laittaa mutta ne ihmiset jotka miellän ystäviksi on saanu mut pettymään. Kaikenlaisia muita ihmisiä/tuttavuuksiA kyllä löytyy, joista saa juttuseuraa mutta eipä ole uskottuja ystäviä kuin yks. Tiiätkö, luotettava ystävä? Annan varmaan rehellisyyttä, tukea ja mitä nyt ystäväni tarvii (lue aik. viestini). Eikä nämä mun "ystävät" ilkeyttään aina möläytele eteenpäin. Kun mietin niin yleensä on otettu jotain, saattaa olla ajattelmattomuutta, huonomuistisuutta jne - mutta silti:missä on tilannetaju? kahden kesken voiskin möläytellä... "petollinen nainen" kuulostaa hoopolta. Silti loukkaa tuollainen "möläyttelykulttuuri".
Tuohon laittamaas tarinaan en usko mäkään. Maailmassa on aika paljon värejä. En suostu tuohonkaan muottiin.
Tilit itsensä kanssa selväksi= mitä/miten? Kuuletko miten tää on yksinäisen ihmisen hätähuuto.
Ja tuo "pelisilmä" saa jo sanana mut ahdistuu:C
Mä ymmärrän sua täysin. Et ole samanlainen peluri, kuin suurin osa naisista, ja kärsit siitä. Kärsit myös siitä, että avaudut miettimättä ihmisille, ja he käyttävät sitä hyväkseen, juoruavat asioitasi ja osoittavat etteivät arvosta sinua.
Ymmärrän täysin. Naisten välinen maailma on julma, ja herkät eivät kestä sitä.
Ymmärrän, koska olen itse aina ihmetellyt samaa.
Mutta tietenkin on olemassa myös muita herkkiä kuin sinä. Etsi niitä.
Ja yritä päästä yli marttyyrimaisesta ajattelumaailmasta; sinä kun et ole ainoa joka tässä maailmassa kärsii, monet muutkin kärsivät, ja masennusta, synnytyksenjälkeistä masennusta ja burn outia on paljon. Äidit ovat väsyneitä,- siinä yhteinen puheenaihe jonnekin mammakerhoon. Eihän sun tarvii imetysvaikeuksista tietää, että voisit kuitenkin kuulua joukkoon. Luulen että olet liian kärsimätön näissä tilanteissa joissa tapaat muita ihmisiä, ja eihän kaiken pidä heti mennä niin kuin itse haluat? Voi olla että pitää käydä jossain (mammakerhossa) monta kertaa, ennen kuin kohtaa jonkun joka alkaa juttelemaan sinulle, tms.
Sulla on nyt sellainen asenne että todennäköisesti karkoitat ihmiset luotasi, ehkä olet ensitapaamisella liian intensiivinen, en tiedä. Osaatko antaa toisille tilaa, jos alat juttelemaan jonkun kanssa? Vai kerrotko heti mielenterveysongelmistasi tms?
Opettele sosiaaliset säännöt uudestaan, älä kerro heti mitään itsestäsi, vaan opettele kuuntelemaan muita (ja y mmärrä että yhteys voi syntyä vaikka ei olisikaan samankaltaisia ongelmia).
Ja vielä; kysyt miten tällainen rikkinäinen ihminen löytää ystäviä. Sillä ei ole mitään väliä että olet rikkinäinen, niin on moni muukin. Mutta sinun täytyy työntää se ajatuksissasi kauemmas, se ei ole se syy miksi etsit ystäviä(vai onko?). Rikkinäisyyttä voit itse alkaa eheyttää, sitä varten eivät ystävät ole olemassa. Jos et halua terapiaan, osta itsetuntoa kohottavia "self-help"kirjoja,niitä löytyy nykyään vaikka kuinka paljon, ja ala työstää itseäsi. Mutta älä heti paljasta ongelmiasi muille, heillä ei ehkä ole energiaa käsitellä sellaisia asioita. Muutkin väsyvät seurassa, usko pois.
Mutta jos etsit sielunystävää, joka ymmärtäisi sinua kaikessa, ainoastaan toinen masennustaustainen voi ymmärtää sinua täysin. Muilta on turha odottaa empatiaa ja ymmärrystä.
Osoite on maggie123@luukku.com[/QUOTE]
