Miksi naiskaverit on julmia?

[6xäiti]

Sen olen huomannut, että suurin osa ihmistä ei kestä toisten vastoinkäymisiä. Kun kysytään, "mitä kuuluu", siihen kuuluu vastata "kiitos, hyvää". Jos vastaa, että " ei mene oikein hyvin. Paska olo, mikään ei huvita ja kaikki menee pieleen, mitä yrittääkin" jne, niin kysyjän katse lasittuu saman tien ja luistaa paikalta mahdollisimman nopeasti. Tuo on aika yleinen suomalainen tapa ja valitettavasti näkyy joka päiväisessä elämässä.
Ihmiset luulevat olevansa empaattisia ja huomaavaisia sen takia, kun kysyvät, mitä kuuluu. Anoppini on ihan hyvä esimerkki. Kysyy usein tekstiviestillä kuulumisia. Kun niihin vastataan, ei anoppi vastaa mitään, jos on sattunut jotain negatiivistä.
Itse olen yrittänyt toimia niin, että kuuntelen, mitä toisella sanottavaa ja yrittänyt auttaa, jos suinkin mahdollista. Sydämestäni toivon, että minusta oli edes jotain apua ystävälleni, joka kuoli vakavaan sairauteen ½ vuotta sitten. Ystäväni ainakin sanoi, että riittää, että kuuntelen ja oli iloinen, kun yleensä aina kommentoin asioihin jotakin, vaikkei niin tietoa/taitoa olisikaan. Jos ei muuta, yritin kääntää asian mustaksi huumoriksi ja joskus naurettiin vedet silmissä , vaikka oikeasti teki mieli itkeä. Onneksi ystäväni oli ihana, lämmin , huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä. Ja minulle suunnaton menetys

 

["Vieras"]

Ei liity ap suoraan sinuun, mutta minusta et voi arvostella ystäviäsi siitä, että heillä on miehet. Miehen kanssa on tarkoituskin pystyä jakamaan kaikki, myös ystävien asiat. O lisi kohtuutonta vaatia muuta. Itse aina sanon heti jos joku aikoo kertoa salaisuuden, että kerron myös miehelle. Toki niitä ei sitten siitä kerrota eteenpäin.

Missä ap on arvostellut että ystävillä on miehet ja eikö ap:llakin ollu..?
Käsittämätöntä että joku kertoo ystävien asiat miehelleen. Noin ei todellakaan kuulu tehdä eikä miehen kanssa kuulu jakaa kaikkea, ei ainakaan toisten salaisuuksia!

 

[Elämässä sattuu...]

kirjasuositteluja: Elämän lapsi (Tommy Hellsten)
Kiltteydestä kipeät (en muista kirjailijaa)

Nämä kaksi kirjaa kannattaa etsiä käsiinsä. Tekee kipeää lukea ne ja tekee myös kipeää prosessoida ja mutustella (suodattaa) itselle ne asia, mutta pidemmän päälle siitä on apua. Ja myö siitä,että otat aikaa myös itsellesi... kaiken keskelläkin se kannattaa ja antaa voimia ja uusia näkökulmia elämään.