Miksi niin monet miehet parisuhteessa käyttäytyy kuin lapset?

[M32]

Ajattelen myös että koko elämä on nauttimista varten, eikä niin että vain nuorena "saa" nauttia - ja sitten kun on aikuinen on aika lopettaa nauttiminen ja työntää kädet pskaan, toisinsanoen lopettaa kiva elämä ja hankkia kaikki asiaankuuluvat velvollisuudet kuten lapset.

Aamen. Meillä Suomessa ainakin ajatellaan ilman muuta, että elämästä nauttiminen ja hauskanpito kuuluu lähinnä nuoruuteen. Se on keskenkasvuista "bilettämistä" eikä sovi yhteen vastuullisuuden tai merkityksellisen elämän kanssa. Suomalaisen aikuisen elämänsisältö tulee velvollisuuksien hoitamisesta mahdollisimman hyvin ja nurkumatta. Liian hauskaa ei saa olla eikä tyhjälle nauraa. (Toisaalta eipä se lapsiperhe-elämä kaikille mitään naurun aihetta annakaan.)

 

["dina"]

Naiset saisivat tehdä yhteisen päätöksen, ettei moisia houkkia oteta siittämään yhtään lasta enää. Poistetaan moiset geenipoolista.

Houkkia? Hmh... Mutta joo, siinä mielessä olen ihan samaa mieltä, ettei tällaisten ihmisten kannata hankkia lapsia. Usein moni mies on aika selkärangaton tässä suhteessa, ja taipuu naisten jatkuvaan kinuamiseen hommata muksuja. Sitten kun se arki ei maistukaan, naiset valittaa.
Mun tuntemista miehistä vain harva oikeasti viihtyy lastensa kanssa samassa määrin kuin useimmat äidit, mikä on aika surullista. Suurin osa miehistä haluaa mennä ja tulla milloin mihinkin oman mielensä mukaan, harrastuksiin, ukkojen kanssa reissuun jne. Naiset tuntuvat sitten mieluummin valitsevan sen perhe-elämän. Usein pakosta, mutta joskus tuntuu, ettei näille ajatuksille ole annettu hirveästi tilaa ennen lastenhankintaa.

 

[Yh-isä]

[QUOTE="dina";28827813]Houkkia? Hmh... Mutta joo, siinä mielessä olen ihan samaa mieltä, ettei tällaisten ihmisten kannata hankkia lapsia. Usein moni mies on aika selkärangaton tässä suhteessa, ja taipuu naisten jatkuvaan kinuamiseen hommata muksuja. Sitten kun se arki ei maistukaan, naiset valittaa.
Mun tuntemista miehistä vain harva oikeasti viihtyy lastensa kanssa samassa määrin kuin useimmat äidit, mikä on aika surullista. Suurin osa miehistä haluaa mennä ja tulla milloin mihinkin oman mielensä mukaan, harrastuksiin, ukkojen kanssa reissuun jne. Naiset tuntuvat sitten mieluummin valitsevan sen perhe-elämän. Usein pakosta, mutta joskus tuntuu, ettei näille ajatuksille ole annettu hirveästi tilaa ennen lastenhankintaa.[/QUOTE]

Aika usein tuo tilanne on myös toisinpäin.

 

["dina"]

Aika usein tuo tilanne on myös toisinpäin.

Totta, valitettavasti. En missään imessä siis koittanut miehiä mustamaalata, mietin vain, mikseivät ihmiset oikeasti puhu tarpeistaan, haluistaan ja siitä, mitä ihan tosissaan elämältä haluavat.

Ja samaa mieltä siitä, että elämässä tulisi pyrkiä siihen, että nauttii joka päivästä, ei niin, että aikuisena elämän on oltava kauheaa puurtamista, selviytymistä ja hammasten kiristystä- niin kuin se valitettavasti niin monelle tuntuu olevan.

 

["Ccc"]

Itseäni ärsyttää kun ollaan niiiiin aikuisia. Mennä kipitetään pienessä jakkupuvussa. Meillä lapset jäisi ilman leikkiä ja laulua ilman minua. Monet naiset ei osaa mennä lapsen tasolle. Juoksen pojan kanssa kepin kanssa ritaria leikkien, tytön kanssa hevosta esittäen jne. Mitä vaimo tekee? Huutaa ikkunasta että nyt siivoamaan. Kun vastaa että leikkien jälkeen ollaan naama norsunvitulla seuraavat kaksi päivää. Jos tuo on aikuisena oloa pysyn lapsena lopun elämän.

 

["vaimoke"]

Mun mies ainakin on semmoinen, koska äitinsä ja isänsä on hänet sellaiseksi hyysännyt.

Miksi sitten otin hänet ja tein vielä lapsiakin hänen kanssaan? koska hän on muuten hyvä ihminen.

Nyt 6 vuoden jälkeen on alkanut mun saarnat menemään perille ja mies on vähän kasvanutkin (ikää nyt 25 vee), että on alkanut hieman paremmin jo sujua se elämästä/kodista/perheestä/ITSESTÄÄN vastuunotto siltäkin. Mutta vanhempansa hyysäävät edelleen, perin vituttavaa.

Eli älkää helvetissä hyysätkö niitä kakaroitanne kaikessa. Karhunpalvelus.

 

[Hyljätty vätyskö]

Minut vaimo jätti just muun muassa sen takia, että kuulemma käyttäydyn kuin lapsi ja minua pitää hyysätä ja en ole tarpeeksi ottanut vastuuta lapsesta.

- ruokaostokset hoidettiin tasan suunnilleen. aina oli kaapissa, mitä tarvittiin.
- konetiskasin tai käsitiskasin aina tiskit jotka olivat parin päivän työreissun jälkeen kertyneet keittiöön ja myös tyhjensin koneen.
-Loppuaikoina otin tavaksi myös pyyhkiä tasot aina kotiin tullessa ja mieluiten siinä kotona ollessakin ettei murut kasaannu.
- Lapsen kanssa joo, meni talvipakkasilla sisällä rymyämiseksi ja mieluiten lähdin yhdessä ulkoilemaan. Mutta kahdestaankin tuli käytyä. Vaimon piti tosin vähän tönätä lähtemään ja sehän oli liikaa.
- autoin vaimoa koululäksyissä sen mitä taisin aina kun hän sitä pyysi.
- hieroin
- pestiin yhdessä pyykkiä ja joskus jos kotona satuin pyykkivuoron aikaan olemaan pesin joskus yksinkin (valtava määrä oli usein helppo vaan pistää yhdessä paikalleen)
- Järjestelin makuuhuonettamme, että sinne olisi mahtunut valtavat määrät vaimon vaatteita. itselläni oli 2 hyllyä vaatekäytössä. Vaimolla 7 tasoa. Vein myös pieneksi jääneet vaatteet varastoon. Tästä huolimatta vaatteet olivat aina lattialla. En väitä etteikö minultakin olisi jäänyt joskus paita sohvan sarjalle tai lattialle
- imuroin harvemmin, valitettavasti mutta kyllä sitäkin tuli tehtyä ja olisin ollut valmis ottamaan vaikka koko imurointivastuun... myöhäistä
- toin kukkia muinakin kuin merkkipäivinä
- kerroin aina, että rakastan
- annoin hellyydenosoituksia (tosin vähän liikaa, kieltämättä, mikä johtui osin epävarmuudestani koska vaimo oli niin etäinen ja teki tosi harvoin yllärihaleja tms omasta aloitteestaan)
- seksiä hän sai aina kun hän sitä halusi, minä olin toki aloitteellisempi mutta hänkin humalassa ollessaan kyllä toisinaan
- järjestelin ja maksoin pikkumatkoja tai syömisiä aina kun lapsen sai hoitoon, että päästiin vähän viettään laatuaikaa. Viimeristeilyllä sain kuulla, että ruoka oli pahaa, musiikki huonoa, klubit huonoja mutta viina hyvää. Itekin olin kännissä. Olisin ostanu vaimolle vielä jotain vaatettakin mutta ei kelvannut.
- Kysyin että onko kaikki kunnossa ja usein sain myöntävän vastauksen tai "väsyttää"


Nyt kuulemma en ole ottanut vastuuta. Olen valittanut hellyyden puutetta. Olen hoitanut suhdettamme kuulemma harvakseltaan ja huonosti. Olen käyttänyt rahaa harrastuksiini (totta), mitä ei olisi saanut tehdä vaimon mielestä (vaikka olen kaupannut että ostetaan hänellekin jtn). Ilmeisesti muut miehet tekevät paaaaalljon enemmän kuin minä.

Kyllä minussa vikojakin on, mutta yllä oleva osoittaa, että teille naisille ei riitä mikään. Varsinkin jos on kiltti ja hyväntahtoinen mies niin se vasta on kauhistus. Tai sitten pitäisi olla aivan täydellinen. Ikinä ei saisi sanoa vahingossa mitään pahasti. silti aika ihme, että tämmönen kortti jaetaan, koska ei vaimo ole ollut mikään rajatapaus vaikka yliherkkä onkin ja patoaa asioita sisäänsä.

Olen hylätty, ahdistunut..perhe rikki ja odottelen avioerolappuja postissa. Harmittaa kun olisin halunnut elää tuon ihmisen kanssa ihan elämän loppuun asti vaikka vaikeuksia olikin ja olisin ollut valmis parantelemaan itseäni. Eipä kyllä enää kiinnosta alkaa kenenkään aviomieheksi tämän jälkeen.

Vaimo vielä naljaili, että "muistatpa sitten seuraavan naisesi kanssa olla parempi".

Ei oo trolli. Elävää elämää kuluneelta parilta viikolta.

 

[Hyljätty vätyskö]

niin joo ja tottakai
- ruokin lasta ihan siinä missä vaimokin
- vaihtelin vaipat sekä pyytämättä että pyydettäessä
- tein sapuskaa mutta yleensä vaimo ei sitä suostunut syömään (tavallista ruokaa ) joten teki sitten omat sapuskansa. Minä kyllä söin hänen keitoksensa hänen kysellessä että "onks hyvää", "onks hyvää".
- duunasin monesti aamiaisen vaimolle jos satuin heräämään. loppuaikana vähintään keittelin kahvia.

Ja ei voi sanoa, etteikö vaimolle olisi jäänyt aikaa. Aika paljon katseli sarjoja, facebookkasi tai luki blogeja...kyllä läksyiltä aikaa jäi. Olisi varmaan tarvinnut enemmän aikaa yksin. Siitä sanoi. Nyt varmaan sitten on enemmän omaa aikaa kun minä olen poissa hoitamasta ja auttamasta.

 

[Yh-isä]

Joku niissä nykyajan naisissa tuntuu olevan vialla.

 

["kia"]

Minut vaimo jätti just muun muassa sen takia, että kuulemma käyttäydyn kuin lapsi ja minua pitää hyysätä ja en ole tarpeeksi ottanut vastuuta lapsesta.

- ruokaostokset hoidettiin tasan suunnilleen. aina oli kaapissa, mitä tarvittiin.
- konetiskasin tai käsitiskasin aina tiskit jotka olivat parin päivän työreissun jälkeen kertyneet keittiöön ja myös tyhjensin koneen.
-Loppuaikoina otin tavaksi myös pyyhkiä tasot aina kotiin tullessa ja mieluiten siinä kotona ollessakin ettei murut kasaannu.
- Lapsen kanssa joo, meni talvipakkasilla sisällä rymyämiseksi ja mieluiten lähdin yhdessä ulkoilemaan. Mutta kahdestaankin tuli käytyä. Vaimon piti tosin vähän tönätä lähtemään ja sehän oli liikaa.
- autoin vaimoa koululäksyissä sen mitä taisin aina kun hän sitä pyysi.
- hieroin
- pestiin yhdessä pyykkiä ja joskus jos kotona satuin pyykkivuoron aikaan olemaan pesin joskus yksinkin (valtava määrä oli usein helppo vaan pistää yhdessä paikalleen)
- Järjestelin makuuhuonettamme, että sinne olisi mahtunut valtavat määrät vaimon vaatteita. itselläni oli 2 hyllyä vaatekäytössä. Vaimolla 7 tasoa. Vein myös pieneksi jääneet vaatteet varastoon. Tästä huolimatta vaatteet olivat aina lattialla. En väitä etteikö minultakin olisi jäänyt joskus paita sohvan sarjalle tai lattialle
- imuroin harvemmin, valitettavasti mutta kyllä sitäkin tuli tehtyä ja olisin ollut valmis ottamaan vaikka koko imurointivastuun... myöhäistä
- toin kukkia muinakin kuin merkkipäivinä
- kerroin aina, että rakastan
- annoin hellyydenosoituksia (tosin vähän liikaa, kieltämättä, mikä johtui osin epävarmuudestani koska vaimo oli niin etäinen ja teki tosi harvoin yllärihaleja tms omasta aloitteestaan)
- seksiä hän sai aina kun hän sitä halusi, minä olin toki aloitteellisempi mutta hänkin humalassa ollessaan kyllä toisinaan
- järjestelin ja maksoin pikkumatkoja tai syömisiä aina kun lapsen sai hoitoon, että päästiin vähän viettään laatuaikaa. Viimeristeilyllä sain kuulla, että ruoka oli pahaa, musiikki huonoa, klubit huonoja mutta viina hyvää. Itekin olin kännissä. Olisin ostanu vaimolle vielä jotain vaatettakin mutta ei kelvannut.
- Kysyin että onko kaikki kunnossa ja usein sain myöntävän vastauksen tai "väsyttää"


Nyt kuulemma en ole ottanut vastuuta. Olen valittanut hellyyden puutetta. Olen hoitanut suhdettamme kuulemma harvakseltaan ja huonosti. Olen käyttänyt rahaa harrastuksiini (totta), mitä ei olisi saanut tehdä vaimon mielestä (vaikka olen kaupannut että ostetaan hänellekin jtn). Ilmeisesti muut miehet tekevät paaaaalljon enemmän kuin minä.

Kyllä minussa vikojakin on, mutta yllä oleva osoittaa, että teille naisille ei riitä mikään. Varsinkin jos on kiltti ja hyväntahtoinen mies niin se vasta on kauhistus. Tai sitten pitäisi olla aivan täydellinen. Ikinä ei saisi sanoa vahingossa mitään pahasti. silti aika ihme, että tämmönen kortti jaetaan, koska ei vaimo ole ollut mikään rajatapaus vaikka yliherkkä onkin ja patoaa asioita sisäänsä.

Olen hylätty, ahdistunut..perhe rikki ja odottelen avioerolappuja postissa. Harmittaa kun olisin halunnut elää tuon ihmisen kanssa ihan elämän loppuun asti vaikka vaikeuksia olikin ja olisin ollut valmis parantelemaan itseäni. Eipä kyllä enää kiinnosta alkaa kenenkään aviomieheksi tämän jälkeen.

Vaimo vielä naljaili, että "muistatpa sitten seuraavan naisesi kanssa olla parempi".

Ei oo trolli. Elävää elämää kuluneelta parilta viikolta.

Meitä fiksujakin naisia on, älä luovuta. Naisesi saattaa saada aikamoisen realisaation kun olette eronneet..

 

[Vela]

Aamen. Meillä Suomessa ainakin ajatellaan ilman muuta, että elämästä nauttiminen ja hauskanpito kuuluu lähinnä nuoruuteen. Se on keskenkasvuista "bilettämistä" eikä sovi yhteen vastuullisuuden tai merkityksellisen elämän kanssa. Suomalaisen aikuisen elämänsisältö tulee velvollisuuksien hoitamisesta mahdollisimman hyvin ja nurkumatta. Liian hauskaa ei saa olla eikä tyhjälle nauraa. (Toisaalta eipä se lapsiperhe-elämä kaikille mitään naurun aihetta annakaan.)

Itseasiassa olen monesti kuullut ihan suoraankin sanottuna "ei elämän KUULU olla hauskaa", kun on ollut puhe tästä samasta aihepiiristä (siis ei niin päin ettei elämä ole aina hauskaa koska sehän on totta, vaan että ei SAA olla hauskaa). Siis sanoja on ollut sitä mieltä, että on totaalisen väärin yrittää rakentaa elämänsä sellaiseksi että siinä on mahdollisimman kivaa olla. Sellaisen kivan elämän hakeminen on sitten kertonut lapsellisuudesta, kypsymättömyydestä, vastuuntunnottomuudesta...

Ihan hirveä asenne, ja kertonee yhä siitä vanhasta luterilaisesta perinteestä jossa mikä tahansa kiva on syntiä ja siten tuomittavaa. Ja se asenne kumpuaa todella syvältä, niin ettei sitä itsekään usein tunnista siksi mitä se on. Vaan se kiedotaan juuri noihin "vain lapset tekevät elämästä merkityksellistä", "itsesi viihdyttäminen on itsekästä", "olet vastuuton kun et noudata perinteitä" jne arvolatautuneisiin mukafaktoihin. Kun oikeasti kyse on vain siitä että Ihmisellä vain ei saa olla kivaa, koska kiva on syntiä.

Hyi minua, kun olen mennyt valitsemaan sekä työpaikkani, kumppanini, ystäväni, harrastukseni että muutkin elämäntavat niin että nautin niistä mahdollisimman paljon. HYI!

 

["noh"]

En lukenut koko ketjua mutta usein se menee niin, että ensin nainen hössöttää ja passaa vapaaehtoisesti ja "hoitaa" miestä kuin lasta. Sitten kun on oikeitakin lapsia ja nainen vihdoin herää näkemään tilanteen, niin sen muuttaminen on jo tosi vaikeaa. Ja mies tietysti voisi ottaa enemmän vastuuta asioista, mutta kukapa sitä toisaalta vastustelisi kun palvelu pelaa.

Tämä on ainakin tilanne meillä, ja minä olen tässä se nainen. Lisäksi anoppi on passannut mieheni piloille, joten nyt vaan kaikki naiset vaatimaan, että poikamme ovat omatoimisia eivätkö odota palvelua

 

[hhhh]

Äidt tekee poijistaan tuollaisia. Ensinnä suostutaan näyttämään kotona se "naisen rooli" -miehen rooli on tehdä rahaa kun äiti hoitaa lapsia. Mitä pieni poika alkaa heti noilta metreiltä oppia.

Poikalasta ei panna viikkaamaan pyykkejä, keräämään astioita (jos edes jälkiäänkään). Samaan aikaan taas tyttölapsi "kuin luonnostaan" tekee näitä asioita äitinsä kanssa. "äidin pojat". Siinä käsite, äiti tekee poikansa puolesta niin paljon...

Sitten kummastellaan kun jossain kohtaa joku ottaakin äidin paapman lellikin miehekseen: Mitä kummaa??

Naiset, te pystytte muuttamaan maailmaa. Mutta vain niin että itsekin luovutte kotipiian roolista. Mutta muistakaa myös se että teidän täytyy silloin ottaa muullaista vastuuta perheestä. Ei se ole miehen tehtävä yksin hoitaa autoon talvikumeja paikalleen tai vaihtaa sulakeita mitä nyt tahansa "miehistä". Myös taloudellinen vastuu tarvinnee jakaa. Sekään ei ole yksin miehellä kun lapset ovat pieniä. Eli hus töihin sieltä huushollaamasta ja mies tilalle vanhempain vapaalle. Tässä sitä esimerkkiä niille omille pojillekin

 

[Yh-isä]

Äidt tekee poijistaan tuollaisia. Ensinnä suostutaan näyttämään kotona se "naisen rooli" -miehen rooli on tehdä rahaa kun äiti hoitaa lapsia. Mitä pieni poika alkaa heti noilta metreiltä oppia.

Poikalasta ei panna viikkaamaan pyykkejä, keräämään astioita (jos edes jälkiäänkään). Samaan aikaan taas tyttölapsi "kuin luonnostaan" tekee näitä asioita äitinsä kanssa. "äidin pojat". Siinä käsite, äiti tekee poikansa puolesta niin paljon...

Sitten kummastellaan kun jossain kohtaa joku ottaakin äidin paapman lellikin miehekseen: Mitä kummaa??

Naiset, te pystytte muuttamaan maailmaa. Mutta vain niin että itsekin luovutte kotipiian roolista. Mutta muistakaa myös se että teidän täytyy silloin ottaa muullaista vastuuta perheestä. Ei se ole miehen tehtävä yksin hoitaa autoon talvikumeja paikalleen tai vaihtaa sulakeita mitä nyt tahansa "miehistä". Myös taloudellinen vastuu tarvinnee jakaa. Sekään ei ole yksin miehellä kun lapset ovat pieniä. Eli hus töihin sieltä huushollaamasta ja mies tilalle vanhempain vapaalle. Tässä sitä esimerkkiä niille omille pojillekin

Miehistä kotiorjia? Miten se tilanne paranee jos roolit vaihtaa?

 

[-]

Aamen. Meillä Suomessa ainakin ajatellaan ilman muuta, että elämästä nauttiminen ja hauskanpito kuuluu lähinnä nuoruuteen. Se on keskenkasvuista "bilettämistä" eikä sovi yhteen vastuullisuuden tai merkityksellisen elämän kanssa. Suomalaisen aikuisen elämänsisältö tulee velvollisuuksien hoitamisesta mahdollisimman hyvin ja nurkumatta. Liian hauskaa ei saa olla eikä tyhjälle nauraa. (Toisaalta eipä se lapsiperhe-elämä kaikille mitään naurun aihetta annakaan.)

En mä tiedä miten teillä... mutta mulla arki kuluu aika pitkälle niiden velvollisuuksien hoitamiseen. On pyykkiä, tiskikonetta, laskunmaksua, vaatteitten viikkaamista, kaupassa käyntiä, ruuan tekemistä ym. ym. ym. Kyllä mä näkisin, että velvollisuudet on hoidettava. Se velvollisuuksien hoitaminen myös helpottaa mun elämää ja antaa mahdollisuuden nauttia ja pitää hauskaa ja nauraa. Jääkaapissa on ruokaa, laskut on maksettu ja sähkökään ei ole katkennut. Kattokin on pään päällä. Saan elää ja asua puhtaassa ja suhteellisen asiallisessa kodissa, koska hoidan kaikki ne tylsät velvollisuudet.
Lapsiperhe elämä on aika vaativaa, mutta niin järjettömän palkitsevaa itselleni, etten mä vaihtais sitä juuri nyt mihinkään. Mä en ole koskaan nauranut niin aidosti ja oikeasti kuin omien lasteni kanssa. Enkä mä ole koskaan rakastanut ketään niin mittaamattoman paljon ja järjettömästi, kuin omia lapsiani. Muutamat ylimääräset velvollisuudet ei paina sen rinnalla piirun vertaan. Eikä mikään mitä mä olen ikinä tehnyt elämässäni vedä vertoja sille, miten upeat ja täydelleset pienet ihmiset mä olen tehnyt. Yks ravintola illallinen tai oman harrastuksen parissa pörrääminen on niin vähäpätöinen juttu omien lasten rinnalla, ettei sellasilla ole varsinaisesti enää merkitystä.
Se on hienoa, että joku muu saa elämässään kicksinsä jostakin muusta kuin lapsista ja elää ihan onnellisena ilmankin lapsia. Mä en ajattele niin, että elämä olisi jotenkin merkityksetöntä ilman omia lapsia...

 

[Vela]

En mä tiedä miten teillä... mutta mulla arki kuluu aika pitkälle niiden velvollisuuksien hoitamiseen. On pyykkiä, tiskikonetta, laskunmaksua, vaatteitten viikkaamista, kaupassa käyntiä, ruuan tekemistä ym. ym. ym. Kyllä mä näkisin, että velvollisuudet on hoidettava. Se velvollisuuksien hoitaminen myös helpottaa mun elämää ja antaa mahdollisuuden nauttia ja pitää hauskaa ja nauraa. Jääkaapissa on ruokaa, laskut on maksettu ja sähkökään ei ole katkennut. Kattokin on pään päällä. Saan elää ja asua puhtaassa ja suhteellisen asiallisessa kodissa, koska hoidan kaikki ne tylsät velvollisuudet.

Pöh, tottakai jokaisen aikuisen elämässä on velvollisuuksia. Kukaan ei ole väittänyt että ei olisi, ettei saisi olla tai edes että pyrkisi elämään jossa ei ole MITÄÄN velvollisuuksia.

Tämä(kin) on hyvin yleinen olkiukko - väitetään, että jos joku haluaa tehdä elämästään kivan ja mukavan, se tarkoittaisi ettei ko. henkilöllä ole mitään velvollisuuksia, jopa sitä ettei hän haluaisi käydä töissä jne. Paskapuhetta, sori nyt vaan. Se oman näköisen, mahdollisimman kivan elämän eläminen tarkoittaaa sitä että valitaan elämän asiat niin että niitä itselle epämieluisia velvollisuuksi olisi __mahdollisimman vähän__, ja itselle mieluisia asioita mahdollisimman paljon. Mahdollisimman vähän harvoin tarkoittaa ei mitään.

Lapsiperhe elämä on aika vaativaa, mutta niin järjettömän palkitsevaa itselleni, etten mä vaihtais sitä juuri nyt mihinkään. Mä en ole koskaan nauranut niin aidosti ja oikeasti kuin omien lasteni kanssa. Enkä mä ole koskaan rakastanut ketään niin mittaamattoman paljon ja järjettömästi, kuin omia lapsiani. Muutamat ylimääräset velvollisuudet ei paina sen rinnalla piirun vertaan. Eikä mikään mitä mä olen ikinä tehnyt elämässäni vedä vertoja sille, miten upeat ja täydelleset pienet ihmiset mä olen tehnyt. Yks ravintola illallinen tai oman harrastuksen parissa pörrääminen on niin vähäpätöinen juttu omien lasten rinnalla, ettei sellasilla ole varsinaisesti enää merkitystä.
Se on hienoa, että joku muu saa elämässään kicksinsä jostakin muusta kuin lapsista ja elää ihan onnellisena ilmankin lapsia. Mä en ajattele niin, että elämä olisi jotenkin merkityksetöntä ilman omia lapsia...

Nimenomaan. Sinä olet tehyt elämässäsi valintoja, jotka maksimoivat SINUN ilosi. Eikös ole juurikin hyvä että jokainen tekee niin (kunhan se ei vahingoita muita), tarkoitti se sitten lisääntymistä tai lapsettomuutta?

 

[Vela]

... Ja käsittääkseni M32:n kommentti tarkoitti sitä, että Suomalaisen kansanperinteen mukaisesti aikuisen elämässä ei saa olla MITÄÄN muuta kuin velvollisuuksia. Jos on tai jos henkilö jopa pyrkii siihen että velvollisuuksien määrä on minimoitu ja kivan määrä maksimoitu, on se lapsellista ja tuomittavaa. Että jos hakee elämästään muuta kuin loputonta velvollisuuksien virtaa on se merkki siitä että henkilö on kypsymätön, itsekäs nulikka. Tätä ajatus kritisoitiin, ei sitä tosiasiaa että jokaisella jokin määrä velvollisuuksia on.

 

[M32]

En mä tiedä miten teillä... mutta mulla arki kuluu aika pitkälle niiden velvollisuuksien hoitamiseen. On pyykkiä, tiskikonetta, laskunmaksua, vaatteitten viikkaamista, kaupassa käyntiä, ruuan tekemistä ym. ym. ym.

Teen töitä 40 tuntia viikossa. Työmatkoihin kuluu 3.5 tuntia viikossa. Kaupassa käydään kerran viikossa, siihen menee tunti, muuhun asiointiin ehkä toinen. Siivoamiseen ja muihin kotitöihin ei kulu päivästä puolta tuntia enempää, viikonloppuisin lisäksi pari tuntia viikkosiivousta, laskujen maksua ja muuta sellaista. Ruoanlaitto on kahden aikuisen taloudessa keskeinen ja rakas harrastus, ei velvollisuus.

Tyypillisenä viikkona erilaisten velvollisuuksien hoitamiseen kuluu siis 168 mahdollisesta tunnista 51, nukkumiseen 56 ja omaehtoiseen tekemiseen 61. Arki on helppoa, vapaata ja mukavaa, ja aikaa on riittävästi tehdä juuri niitä juttuja, joista itse tuntee saavansa eniten irti: tavata ystäviä, tehdä taidetta, käydä treffeillä, opiskella, harrastaa, nauttia kulttuurista ja luonnosta, pitää huolta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan tai olla vain hiljaa omissa oloissaan. Kun työnikin on vielä sellaista, mistä satun pitämään ja missä koen pärjääväni hyvin, voin sanoa elämäni olevan sekä helppoa että äärimmäisen palkitsevaa.

Toki lakanoiden viikkaaminenkin voi jollekulle olla hyvin palkitsevaa, en sitä sano.

 

[-]

Pöh, tottakai jokaisen aikuisen elämässä on velvollisuuksia. Kukaan ei ole väittänyt että ei olisi, ettei saisi olla tai edes että pyrkisi elämään jossa ei ole MITÄÄN velvollisuuksia.

Tämä(kin) on hyvin yleinen olkiukko - väitetään, että jos joku haluaa tehdä elämästään kivan ja mukavan, se tarkoittaisi ettei ko. henkilöllä ole mitään velvollisuuksia, jopa sitä ettei hän haluaisi käydä töissä jne. Paskapuhetta, sori nyt vaan. Se oman näköisen, mahdollisimman kivan elämän eläminen tarkoittaaa sitä että valitaan elämän asiat niin että niitä itselle epämieluisia velvollisuuksi olisi __mahdollisimman vähän__, ja itselle mieluisia asioita mahdollisimman paljon. Mahdollisimman vähän harvoin tarkoittaa ei mitään.



Nimenomaan. Sinä olet tehyt elämässäsi valintoja, jotka maksimoivat SINUN ilosi. Eikös ole juurikin hyvä että jokainen tekee niin (kunhan se ei vahingoita muita), tarkoitti se sitten lisääntymistä tai lapsettomuutta?

Mä en nyt tajua sun pointtia... niin, kaikkien elämässä on velvollisuuksia, kuten sanoin?
Ja joo, mulle on ihan se ja sama, miten muut tulee onneliseksi tai miten ne elämäänsä elävät. Nimenomaan se on ollut ihan mun OMA valinta, että mulla on lapsia??? Eli????

 

[-]

... Ja käsittääkseni M32:n kommentti tarkoitti sitä, että Suomalaisen kansanperinteen mukaisesti aikuisen elämässä ei saa olla MITÄÄN muuta kuin velvollisuuksia. Jos on tai jos henkilö jopa pyrkii siihen että velvollisuuksien määrä on minimoitu ja kivan määrä maksimoitu, on se lapsellista ja tuomittavaa. Että jos hakee elämästään muuta kuin loputonta velvollisuuksien virtaa on se merkki siitä että henkilö on kypsymätön, itsekäs nulikka. Tätä ajatus kritisoitiin, ei sitä tosiasiaa että jokaisella jokin määrä velvollisuuksia on.

Enkä mä tiedä mistä te olette keksineet tuon kansanperinnejutun, että suomalaisten mielestä elämästä ei saa nauttia??? Täällähän jengi on ihan oikeasti oikein mukavuuden maximoijia? On kesämökkiä, on vaadittu 4 viikon kesälomat... saunotaan, juodaan bisset, istutaan veneessä? Leikataan nurmikko jos on ihan pakko, tai ehkä silloinkaan... heitetään pizza uuniin, jos ei huvita tehdä ruokaa jne. Mä puolestani veikkaisin, että suomalaiset menee ihan top- kymppiin velvollisuuksien jättämiseen myöhemmäksi.

 

[Yh-isä]

Teen töitä 40 tuntia viikossa. Työmatkoihin kuluu 3.5 tuntia viikossa. Kaupassa käydään kerran viikossa, siihen menee tunti, muuhun asiointiin ehkä toinen. Siivoamiseen ja muihin kotitöihin ei kulu päivästä puolta tuntia enempää, viikonloppuisin lisäksi pari tuntia viikkosiivousta, laskujen maksua ja muuta sellaista. Ruoanlaitto on kahden aikuisen taloudessa keskeinen ja rakas harrastus, ei velvollisuus.

Tyypillisenä viikkona erilaisten velvollisuuksien hoitamiseen kuluu siis 168 mahdollisesta tunnista 51, nukkumiseen 56 ja omaehtoiseen tekemiseen 61. Arki on helppoa, vapaata ja mukavaa, ja aikaa on riittävästi tehdä juuri niitä juttuja, joista itse tuntee saavansa eniten irti: tavata ystäviä, tehdä taidetta, käydä treffeillä, opiskella, harrastaa, nauttia kulttuurista ja luonnosta, pitää huolta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan tai olla vain hiljaa omissa oloissaan. Kun työnikin on vielä sellaista, mistä satun pitämään ja missä koen pärjääväni hyvin, voin sanoa elämäni olevan sekä helppoa että äärimmäisen palkitsevaa.

Toki lakanoiden viikkaaminenkin voi jollekulle olla hyvin palkitsevaa, en sitä sano.

Montako tuntua vietät lastesi kanssa? Vai etkö ollenkaan?

 

[M32]

Montako tuntua vietät lastesi kanssa? Vai etkö ollenkaan?

Taidat tietää jotakin, mitä minä en tiedä.

 

[-]

Teen töitä 40 tuntia viikossa. Työmatkoihin kuluu 3.5 tuntia viikossa. Kaupassa käydään kerran viikossa, siihen menee tunti, muuhun asiointiin ehkä toinen. Siivoamiseen ja muihin kotitöihin ei kulu päivästä puolta tuntia enempää, viikonloppuisin lisäksi pari tuntia viikkosiivousta, laskujen maksua ja muuta sellaista. Ruoanlaitto on kahden aikuisen taloudessa keskeinen ja rakas harrastus, ei velvollisuus.

Tyypillisenä viikkona erilaisten velvollisuuksien hoitamiseen kuluu siis 168 mahdollisesta tunnista 51, nukkumiseen 56 ja omaehtoiseen tekemiseen 61. Arki on helppoa, vapaata ja mukavaa, ja aikaa on riittävästi tehdä juuri niitä juttuja, joista itse tuntee saavansa eniten irti: tavata ystäviä, tehdä taidetta, käydä treffeillä, opiskella, harrastaa, nauttia kulttuurista ja luonnosta, pitää huolta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan tai olla vain hiljaa omissa oloissaan. Kun työnikin on vielä sellaista, mistä satun pitämään ja missä koen pärjääväni hyvin, voin sanoa elämäni olevan sekä helppoa että äärimmäisen palkitsevaa.

Toki lakanoiden viikkaaminenkin voi jollekulle olla hyvin palkitsevaa, en sitä sano.

? Tosi hieno juttu. Mäkin nautin työstäni, olen täällä ainoastaan 28 tuntia viikossa ja työmatkoihinkin kuluu vaan 40min viikossa. Tapaan ystäviä, samoilen luonnossa, voin hyvin, syön hyvin ja joskus iltaisin olen hiljaa omissa oloissani. Lakanoiden viikkaaminen on varmasti joillekkin palkitsevaa, en tiedä siitä, pesetän omani toisaalla ja saan ne viikattuina takaisin
Arjen pyörittämiseen menee siltikin aikaa. Meni ihan yhtäpaljon, kun asuin yksin 32- vuotaana, tosin tein silloin täyttä viikkoa töitä, jolloin se verotti vapaa- aikaani huomattavasti enemmän, kuin nyt.

 

[-]

Taidat tietää jotakin, mitä minä en tiedä.

hahahahahah... pitää muistaa, että sä olet keskustelupalstalla ja täällä moni tietää asioita, joita sä et edes välttämättä omasta elämästäs tiedä...
ehkäpä jossain onkin joku, joka ei ole kertonut sinulle kaikkea

 

[M32]

?

Sanoit, että arkesi menee enimmäkseen velvollisuuksien hoitamiseen. Halusin havainnollistaa, ettei tämä ole mikään yleismaailmallinen totuus. Elämänsä voi aivan hyvin järjestää niin, että enimmän osan aikaa tekee juuri niitä asioita kuin haluaakin.