Miksi päiväkotiin ja kouluun pitää tehdä sukupuita vaikka...

[vierailija]

...kaikilla sen tekeminen ei ole niin helppoa. Tai on tekeminen, mutta sen läpikäyminen lasten kanssa. Äidilleni olen aina ollut hylkiö ja hän ei ole ollut missään tekemisissä lastemme kanssa ihan omasta halustaan. Hän on uuden miehensä kanssa kieltänyt käymästä heillä ja ei pidä mitään yhteyttä ja viimeksi olen ollut tekemisissä isäni kuollessa 2008. Ei minun lapseni tavallaan tiedä hänestä, koska en ole halunnut kertoa sitä, että heidän mummo ei halua tutustua heihin. Miten minä selitän 6-vuotialle lapselle, että äidin äiti ei halua pitää meihin mitään yhteyttä? Sitten vanhempana/aikuisena voin kertoa, että minusta johtuen äitini ei ole halunnut pitää mitään yhteyttä. Sisarukseni on olleet hänelle aina ne tärkeät omine lapsineen. Kun olin pieni lapsi niin äitini tyhjensi pankkitilini ja osteli rahoillani itselleen ja sisaruksilleni kaikkea kivaa.
En minä jaksa täyttää tuota päiväkodin lappua Tekisi mieli kirjoittaa äitinikin kohdalle kuollut. Kaikki muuthan siinä sukupuussa on jo kuolleet.

 

[vierailija]

...kaikilla sen tekeminen ei ole niin helppoa. Tai on tekeminen, mutta sen läpikäyminen lasten kanssa. Äidilleni olen aina ollut hylkiö ja hän ei ole ollut missään tekemisissä lastemme kanssa ihan omasta halustaan. Hän on uuden miehensä kanssa kieltänyt käymästä heillä ja ei pidä mitään yhteyttä ja viimeksi olen ollut tekemisissä isäni kuollessa 2008. Ei minun lapseni tavallaan tiedä hänestä, koska en ole halunnut kertoa sitä, että heidän mummo ei halua tutustua heihin. Miten minä selitän 6-vuotialle lapselle, että äidin äiti ei halua pitää meihin mitään yhteyttä? Sitten vanhempana/aikuisena voin kertoa, että minusta johtuen äitini ei ole halunnut pitää mitään yhteyttä. Sisarukseni on olleet hänelle aina ne tärkeät omine lapsineen. Kun olin pieni lapsi niin äitini tyhjensi pankkitilini ja osteli rahoillani itselleen ja sisaruksilleni kaikkea kivaa.
En minä jaksa täyttää tuota päiväkodin lappua Tekisi mieli kirjoittaa äitinikin kohdalle kuollut. Kaikki muuthan siinä sukupuussa on jo kuolleet.

 

[vierailija]

Olen samaa mieltä, että sukupuiden tekeminen ei ole tahdikasta, varsinkin kun ihmisillä voi olla aidosti hankalia sukulaisuussuhteita. Ja pienellä paikkakunnalla päiväkodin ja koulun henkilökunta ei muuta teekään kuin juoruaa lasten vanhemmista, joten kivapa näille mitään sukupuuta on kiikuttaa, siis silloinkaan jos siellä ei ole itselle kipeitä asioita.
Päiväkodista ei soiteta poliiseja jos joku lippulappu on täyttämättä. Kerrot vaan että hupsista se unohtui ja missähän lie. Jos antavat uuden hukkaat senkin. Kerrankos sitä nyt ihminen on hajamielinen. Suojele itseäsi ja lastasi, päiväkodin henkilökunta ei varmasti haluaisi sinun olevan ahdistunut tällaisen asian vuoksi.

 

[vierailija]

Ymmärrän oikein hyvin tilanteesi. Ehotan, että ota asia puheeksi lapsesi hoitajan kanssa. Hän ymmärtää varmasti, miten haastavaa sukupuun tekeminen tuossa tilanteessa on.

 

[perheterapeutti]

Ei lippujen ja lappujen täyttäminen pakollista ole. Mikäli noita sukupuita käsitellään lasten kanssa ryhmässä, saattaa lapsestasi tuntua ikävältä, jos hänellä ei ole ko paperia ollenkaan. Olisiko mahdollista täyttää sukupuu ja lisätä siihen lapselle tärkeät aikuiset, vaikkeivat he sukua olisikaan, ikään kuin varamummo tai varatäti jne. Mikäli tietoja kerätään vain henkilökuntaa varten taustatiedoksi, silloin jättäisin ko lapun palauttamatta.

 

[vierailija]

Sukupuun tekeminen ja läpikäyminen kuuluu terapiatyöskentelyyn. Silloin siihen merkitään hankalat ihmissuhteet, avioerot, sidokset jne. Mutta kyllä mekin jossain vaiheessa tehtiin, muistaakseni 2 tai 3 luokalla sellainen "sukupuu", jossa oli isovanhenmat, vanhemmat ja sisarukset, jos heitä oli, mut ei esimerkiksi tätejä, setiä ja enoja tai serkkuja. Toki tuon suppean puunkin tekeminen voi joillekin olla vaikeaa, kannattaa varmaan sanoa asiasta päiväkotiin/kouluun ilman, että lapsi kuulee asiasta.

 

[Lunatic]

En ymmärrä minäkään. Miksi ollaan niin kiinnostuneita lasten taustasta, tulee mieleen että annetaanko ns. "parempien perheiden" lapsille parempia numeroita koulussa ilmaiseksi. Ainakin omassa lapsuudessani annettiin. Esim luokallani oli yksi paikallisen silmäätekevän lapsi, tyhmä kuin saapas, mutta numeroiden ja opettajan lepertelyn+lässytyksen perusteella vähintään nero.

Suhtaudun siis varauksella kaikkeen koulutoimintaan missä vanhempien pitäisi huseerata tai lasten kertoa perhetaustastaan. Miksi. Eikö pitäisi keskittyä lapsiin ja antaa kaikille mahdollisuus, taustasta riippumatta.
Vanhemmat on jo koulunsa käyneet.

 

[vierailija]

Suhtaudun varauksella kaikkeen koulutoimintaan missä vanhempien pitäisi huseerata tai lasten kertoa perhetaustastaan. Miksi. Eikö pitäisi keskittyä lapsiin ja antaa kaikille mahdollisuus, taustasta riippumatta.
Vanhemmat on jo koulunsa käyneet.

Eiköhän noissa tehtävissä ole tarkoitus vaan selvittää lapselle sukulaisuussuhteita, monelle ihan perusnimitykset voi olla hankalia. Tai sitten sukulaisiin liittyvät nimet Muistan, kun olin esikoisen kerhossa avoimien ovien päivänä ja siellä 4 v lapsi ei osannut sanoa isänsä nimeä, "se on vaan isä" ja kyseessä sentään oli perhe, missä oli molemmat vanhemmat ja oli vielä ns. parempi perhe. Omillakin lapsilla on vähän nimitykset välillä hukassa, "ai Ville on mun serkku" tai "Saarako on mun täti, ei kukaan ole mulle kertonut"

Ei noihin liian vakavasti kannata paneutua, riittää kun kirjoittaa sinne vaikka ne isovanhempien etunimet paikoilleen sen kummemmin asioita pohtimatta ja analysoimatta, oli ne sitten eläviä tai kuolleita.

 

[Lunatic]

Eiköhän noissa tehtävissä ole tarkoitus vaan selvittää lapselle sukulaisuussuhteita, monelle ihan perusnimitykset voi olla hankalia. Tai sitten sukulaisiin liittyvät nimet Muistan, kun olin esikoisen kerhossa avoimien ovien päivänä ja siellä 4 v lapsi ei osannut sanoa isänsä nimeä, "se on vaan isä" ja kyseessä sentään oli perhe, missä oli molemmat vanhemmat ja oli vielä ns. parempi perhe. Omillakin lapsilla on vähän nimitykset välillä hukassa, "ai Ville on mun serkku" tai "Saarako on mun täti, ei kukaan ole mulle kertonut"

Ei noihin liian vakavasti kannata paneutua, riittää kun kirjoittaa sinne vaikka ne isovanhempien etunimet paikoilleen sen kummemmin asioita pohtimatta ja analysoimatta, oli ne sitten eläviä tai kuolleita.

No juu, ajattelin enemmän koulumaailmaa ja jo isompia lapsia. Jatkuvasti pitäisi vanhempien huseerata ja osallistua siellä täällä, ei siinä mitään järkeä ole.
Aina löytyy ne pari huseerajaavanhempaa jotka jaksaa kotkottaa ja järjestää.

Keskittyisivät koulussa oppilaisiin eikä vanhempiin tai oppilaiden sukuselvityksiin.
Lapset sitä koulua käy, koulun työ on opettaa lapsia. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vanhempien pitäisi osallistua koulutoimintaan yhtään mitenkään, jotain omituista siinä yhtälössä on.
Vanhemmat hoitaa perheasiat, hoitakoon koulu koulun.

 

[vierailija]

Minä ymmärrän aloittajan mielipahan, mutta toisaalta ymmärrän myös sen miten tuollainen sukupuu on ihan loistava tehtävä lapsille. Se avaa perspektiiviä, on ollut aika ennen sinua, tulee aika sinun jälkeesi, sinun vanhempasi ovat muutakin kuin sinun vanhempiasi, hekin ovat (olleet) tyttäriä ja poikia, siskoja ja veljiä. Sinulla on juuret ja yhteys näin moneen ihmiseen. Aloittajan tapauksessa tosin tuota yhteyttä tuohon yhteen henkilöön ei ole, mutta aika kapeaksi jää jos tehtävänantoja rajataan siksi että jollain voi olla joku hankala ihmissuhde jonkun kanssa tai ikävä muisto jostain. Ei äitienpäiväjuttuja, ei isänpäiväjuttuja, ei ystävänpäiväjuttuja, ei "kysy mummolta hänen lapsuudestaan" -juttuja, ei "kerro perheenne joulutavoista juttuja". Tuijotetaan vain kaikki omaa tuttua napaamme?

En usko että asia on 6-vuotiaalle kovin dramaattinen. Meillä on 5,5-vuotias esikoinen jolla on kolme mummoa, se jota nähdään usein, se jota nähdään harvoin ja se joka meinaa aina unohtua tapaamisten välissä. Pappoja/ukkeja on kaksi eikä hän sen kolmannen perään ole osannut kysellä, ja kun on kerrottu että on kuollut niin siinäpä se. Hänellä on myös setä johon perhe ei ole missään yhteydessä, ja serkkuja joita ei olla koskaan tavattu, eikä lapsi ole sen kummemmin ymmärtänyt ihmetellä että miksi ei vaikka toisia setiä ja serkkuja tavataan - hänellä on Ville-setä jota ei tunneta ja siinä se.

Asía on aloittajalle varmaan hankala, mutta jos nyt jotenkin ylimalkaisesti sen selvittäisi niin en usko että lapsi siitä kärsii. Juttelette enemmän sitten niistä tutuista puunhaaroista!

 

[vierailija]

.

 

[vierailija]

Miksi tehdään? NO siksi että lapsi hahmottaa että hänen ympärillään todellakin on suku, joka on jatkumo....

Sitä en käsitä miksi se on sitten muka vaikeaa? Oliskohan sinun ap aika sen verran "terapoida" itseäsi että kykenet lapselle kertoamaan ettei se että on sukua tarkoita aina sitä että ollaan tekemisissä tai ystäviä? Joo, meillä on valitettavan vahva tabu esim siitä ettei omia vanhempia saisi arvostella tai kritisöidä. Vaikka tosiasiassa sekin vain on elämää.

Kerrot vaan lapselle että on sulla äiti (olis pienen pään sotkemista jos sulla muka ei olis). Ja kerrot ettette te ole kaverereita. Ei sun sen enempää tartte 6 vuotiaalle kertoa. Se on riittävän konkreettista hänelle.

Älkää salailko näitä asioita lapsilta. EI , revittelemään ei sukuriidoilla ei tartte ruveta saati parjaamaan, se ei ole järkevään (lapsi ei ole äitinsä/isänsä terapeutti jolle syljetään oma paha olo). Mutta salailulla on tyypillisesti tosi lyhyet jäljet. Lapset on hyvin suoraviivaisia.

Ehkäpä nää tehtävät onkin tehty sen vuoksi että myös aikuiset kasvaisivat aikuisiksi.... ja kykenisivät ottamaan asian niin että sukupuu on vain sukupuu. Ei perheen sisäisten skismojen historiiki.

 

[vierailija]

No juu, ajattelin enemmän koulumaailmaa ja jo isompia lapsia. Jatkuvasti pitäisi vanhempien huseerata ja osallistua siellä täällä, ei siinä mitään järkeä ole.
Aina löytyy ne pari huseerajaavanhempaa jotka jaksaa kotkottaa ja järjestää.

Keskittyisivät koulussa oppilaisiin eikä vanhempiin tai oppilaiden sukuselvityksiin.
Lapset sitä koulua käy, koulun työ on opettaa lapsia. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vanhempien pitäisi osallistua koulutoimintaan yhtään mitenkään, jotain omituista siinä yhtälössä on.
Vanhemmat hoitaa perheasiat, hoitakoon koulu koulun.

Mitä haittaa huseeraaja vanhemmista on? Jos joku tykkää ja on aikaa niin tehköön. Monellehan tuo on ihan harrastus. Ja ainakin meillä vanhempainyhdistys on hankkinut kouluun esim Ipadejä, useita soittimia, urheiluvälineitä, heijastin liivit kaikille lapsille ymym Niitä asioita joihin kunnat ei enää rahaa annan.

Itse en piittaa vanhempainyhditysksen toiminnasta ja mun panos on se että ostan ne pakolliset keksipakeit, tai käyn myyjäisissä. Mutta ei se multa ole pois jos joku tahtoo tehdä enemmän.

Ja ongelmathan syntyy just siitä ettei koti ja koulu tee yhteistyötä. Siis kun puhutaan koulunkäyntiin liittyvistä jutuista. Kyllä minua mun lapseni oppimiseen liittyvät asiat kiinnostaa ja voi koulun jutuissa lastani auttaa/olla mukana. Kyllä mun aikuisen elämästä sen verran aikaa lapselle löytyy.

 

[vierailija]

No kaikesta sitä voi mielensä pahoittaa.

 

[vierailija]

Aloittaja lisää; tarkemmin papereihin tutustuessa huomasin, että tehtävän anto oli; "tee isovanhempiesi kanssa sukupuu".

Yksi vastasi kritisoivasti (terapointia yms.), mutta oikeastaan hyvin. Oma pelkohan tässä on takana. Ja se miten lomaketta käydään päiväkodissa läpi ja lapseni sanoo kaikkien kohdalla en tunne. Tunnen vain äidin ja isän.

Oikeastaan omasta lapsuudestani on muisto miten kouluun piti tehdä juttua mitä omat vanhemmat tekee työkseen. Oli siellä hienoa kun jollain oli isänä pankinjohtaja ja ties mitä. Omalla kohdallani vanhempien esittely meni siihen,että totesin molempien olevan työttömänä. Muistan vieläkin mitä kohtelua sain siitä. Jo pienenä ymmärsin, että myös opettajien kannattaa olla hyvää pataa pankinjohtajan lapsien kanssa ja ne ei ole ainakaan kiusaajia(vaikka yksikin piirsi kuviksen tunnilla kuvan miten koko luokka kantaa erään opettajan arkkua hautaan...).

 

[vierailija]

Aloittaja lisää; tarkemmin papereihin tutustuessa huomasin, että tehtävän anto oli; "tee isovanhempiesi kanssa sukupuu".

Yksi vastasi kritisoivasti (terapointia yms.), mutta oikeastaan hyvin. Oma pelkohan tässä on takana. Ja se miten lomaketta käydään päiväkodissa läpi ja lapseni sanoo kaikkien kohdalla en tunne. Tunnen vain äidin ja isän.

Oikeastaan omasta lapsuudestani on muisto miten kouluun piti tehdä juttua mitä omat vanhemmat tekee työkseen. Oli siellä hienoa kun jollain oli isänä pankinjohtaja ja ties mitä. Omalla kohdallani vanhempien esittely meni siihen,että totesin molempien olevan työttömänä. Muistan vieläkin mitä kohtelua sain siitä. Jo pienenä ymmärsin, että myös opettajien kannattaa olla hyvää pataa pankinjohtajan lapsien kanssa ja ne ei ole ainakaan kiusaajia(vaikka yksikin piirsi kuviksen tunnilla kuvan miten koko luokka kantaa erään opettajan arkkua hautaan...).

Valitettavasti opettajatkin on ihmisiä ja monesti ajattelevat omaa etuaan ja sitä, miten helpoimmalla pääsevät. Toki tuollaiseen, jos hauta-arkkuun opettajia piirtää, pitäisi joka tapauksessa puuttua.

Sitten tuohon tehtävään.. Varmasti ajatus sukupuun tekemisestä isovanhemman kanssa on hyvä, mutta siinä ei oteta huomioon, että kaikilla ei ispvamhempia ole tai mahdollisuutta tehdä tehtävää heidän kanssa syystä tai toisesta.

 

[.....]

Minä ymmärrän aloittajan mielipahan, mutta toisaalta ymmärrän myös sen miten tuollainen sukupuu on ihan loistava tehtävä lapsille. Se avaa perspektiiviä, on ollut aika ennen sinua, tulee aika sinun jälkeesi, sinun vanhempasi ovat muutakin kuin sinun vanhempiasi, hekin ovat (olleet) tyttäriä ja poikia, siskoja ja veljiä. Sinulla on juuret ja yhteys näin moneen ihmiseen. Aloittajan tapauksessa tosin tuota yhteyttä tuohon yhteen henkilöön ei ole, mutta aika kapeaksi jää jos tehtävänantoja rajataan siksi että jollain voi olla joku hankala ihmissuhde jonkun kanssa tai ikävä muisto jostain. Ei äitienpäiväjuttuja, ei isänpäiväjuttuja, ei ystävänpäiväjuttuja, ei "kysy mummolta hänen lapsuudestaan" -juttuja, ei "kerro perheenne joulutavoista juttuja". Tuijotetaan vain kaikki omaa tuttua napaamme?

En usko että asia on 6-vuotiaalle kovin dramaattinen. Meillä on 5,5-vuotias esikoinen jolla on kolme mummoa, se jota nähdään usein, se jota nähdään harvoin ja se joka meinaa aina unohtua tapaamisten välissä. Pappoja/ukkeja on kaksi eikä hän sen kolmannen perään ole osannut kysellä, ja kun on kerrottu että on kuollut niin siinäpä se. Hänellä on myös setä johon perhe ei ole missään yhteydessä, ja serkkuja joita ei olla koskaan tavattu, eikä lapsi ole sen kummemmin ymmärtänyt ihmetellä että miksi ei vaikka toisia setiä ja serkkuja tavataan - hänellä on Ville-setä jota ei tunneta ja siinä se.

Asía on aloittajalle varmaan hankala, mutta jos nyt jotenkin ylimalkaisesti sen selvittäisi niin en usko että lapsi siitä kärsii. Juttelette enemmän sitten niistä tutuista puunhaaroista!

Samoilla linjoilla.
Ja vaikka kuinka vaikeat välit olisi johonkuhun sukulaiseen, niin siellä ne kuitenkin ovat olemassa. Jossain vaiheessa sille lapselle jotain on asiasta kuitenkin selitettävä.

 

[.....]

Valitettavasti opettajatkin on ihmisiä ja monesti ajattelevat omaa etuaan ja sitä, miten helpoimmalla pääsevät. Toki tuollaiseen, jos hauta-arkkuun opettajia piirtää, pitäisi joka tapauksessa puuttua.

Sitten tuohon tehtävään.. Varmasti ajatus sukupuun tekemisestä isovanhemman kanssa on hyvä, mutta siinä ei oteta huomioon, että kaikilla ei ispvamhempia ole tai mahdollisuutta tehdä tehtävää heidän kanssa syystä tai toisesta.

Joo, aika yltiöpositiivista olettaa, että kaikkien isovanhemmat asuisivat nykypäivänä samalla paikkakunnalla... ellei sitten ole puoli vuotta aikaa tehdä tehtävää.

 

[vierailija]

Mummun nimi sinne vaan. Ei väliä vaikkette tekemisissä olekaan.

Mä olen noihin omien lasten sukupuutehtäviin antanut isäni nimen, vaikkei missään tekemisissä olla oltu vuosiin. Kuopukseni ei ole ikinä nähnyt koko ihmistä, esikoinen kerran 1-vuotiaana.
Koska onhan mulla kuitenkin "isä", en pyhästä hengestä sentään ole syntynyt

 

[vierailija]

Aloittaja lisää; tarkemmin papereihin tutustuessa huomasin, että tehtävän anto oli; "tee isovanhempiesi kanssa sukupuu".

Yksi vastasi kritisoivasti (terapointia yms.), mutta oikeastaan hyvin. Oma pelkohan tässä on takana. Ja se miten lomaketta käydään päiväkodissa läpi ja lapseni sanoo kaikkien kohdalla en tunne. Tunnen vain äidin ja isän.

Oikeastaan omasta lapsuudestani on muisto miten kouluun piti tehdä juttua mitä omat vanhemmat tekee työkseen. Oli siellä hienoa kun jollain oli isänä pankinjohtaja ja ties mitä. Omalla kohdallani vanhempien esittely meni siihen,että totesin molempien olevan työttömänä. Muistan vieläkin mitä kohtelua sain siitä. Jo pienenä ymmärsin, että myös opettajien kannattaa olla hyvää pataa pankinjohtajan lapsien kanssa ja ne ei ole ainakaan kiusaajia(vaikka yksikin piirsi kuviksen tunnilla kuvan miten koko luokka kantaa erään opettajan arkkua hautaan...).

Mä lienen se kritisoija. Kun en vaan ymmärrä salailua. Faktat faktoina, sinullakin on kuitenkin äiti, lapsesi isoäiti, vaikka ette ole tekemisissä. Asian todellakin voi ilmaista lapselle "lapsen tasoisesti" että ette ole kavereita ja siksi ette näe toisianne. Ei se alle kouluikäinen ala sen kummemmin asiaa pohtia vielä. Varmasti tulee sekin päivä kun joudut asiaa enemmän avaamaan, mutta se ei tule olemaan niin raju kun puhut lapselle pitkin matkaa (kun hän kyselee) aiheesta, ikään sopivasti. Lapsi ns. kasvaa tuohon tilanteeseen.

Tuo on hassua että isovanhempien kanssa pitäisi puu tehdä. Mullakin ainoa mummo, joka on ollut enää elossa kouluaikaan oli dementisoitunut.... että toki tuo pitäisi tehdä vanhempien kanssa. Tuskin haittaa että sinä teet sen lapsesi kanssa.

Ymmärrän pelkosi taustasta. Mutta oikeasti, tässä maailmassa ei mikään muutu paremmaksi jos vaan salaillaan. Omien lasten kohdalla en kyllä ole kouluelämässäkään nähnyt enää että opettajat suosisivat jotain enemmän kuin toista. Voi toki olla että jossain vielä titteleitä pokkuroidaan - mutta väittisin että maailma on menossa siinä parempaan suuntaa. Ja uskalla epäillä että syy siihen on juurikin avoimuudessa.

Yhtälaillahan moni pitää vaikkapa rikkaan perheen lapsia lellittyinä kakaroina, jotka saa kaiken mitä haluaa. Eihän asia niin yksinkertaista ole. On vapaan kasvatuksen perheitä joissa eletään tukien varassa ja lapset saa käyttyäytyä ihan miten lystää. Ja rikkaita perheitä joissa lapsille opetetaan jo nuoresta että vaikka on rahaa, ei se itsestään tule ja sen edessä pitää olla nöyrä. Ja kaikki variaatiot vielä noiden kärjistysten välissä.

Itse olen pienipalkaisten duunareiden lapsi, eikä se hävetä minua lainkaan. Vanhempani tekivät sen mihin heidän rahkeensa riitti.

 

[Lunatic]

Mitä haittaa huseeraaja vanhemmista on? Jos joku tykkää ja on aikaa niin tehköön. Monellehan tuo on ihan harrastus. Ja ainakin meillä vanhempainyhdistys on hankkinut kouluun esim Ipadejä, useita soittimia, urheiluvälineitä, heijastin liivit kaikille lapsille ymym Niitä asioita joihin kunnat ei enää rahaa annan.

Itse en piittaa vanhempainyhditysksen toiminnasta ja mun panos on se että ostan ne pakolliset keksipakeit, tai käyn myyjäisissä. Mutta ei se multa ole pois jos joku tahtoo tehdä enemmän.

Ja ongelmathan syntyy just siitä ettei koti ja koulu tee yhteistyötä. Siis kun puhutaan koulunkäyntiin liittyvistä jutuista. Kyllä minua mun lapseni oppimiseen liittyvät asiat kiinnostaa ja voi koulun jutuissa lastani auttaa/olla mukana. Kyllä mun aikuisen elämästä sen verran aikaa lapselle löytyy.

Kyllä minuakin lapsen koulunkäynti kiinnostaa, senverran että tiedän miten siellä menee, hyvin on mennyt tähän asti. Ei mua niin paljon kiinnosta, että haluaisin käydä koulun itsekin uudestaan. Kuten jotkut tuntuvat tekevän.
Juuri sellaset "vanhemmuuden harrastajat" ovat se ihmisryhmä joista pysyn kaukana. Onneksi ei ole osallistumispakkoa kaikkiin kissanristiäisiin. Huseeraatkoon vapaasti, kunhan ei tarvitse kuunnella ja katsella. Eikä se jatkuva rahankerjuukaan, keksien ymym. ostaminen oikein mieltä lämmitä, tässä maassa piti olla ilmainen peruskoulu.

"Ongelmathan syntyy siitä ettei koulu ja koti tee yhteistyötä".
Vai niin, mitä ongelmia siitä syntyy? Varmasti jos on kyse ongelmalapsesta jonka asioita pitää aina käydä koululla selvittelemässä. Jos oppilaalla koulu sujuu hyvin, mitä tarvetta olisi erityiselle tiiviille "yhteistyölle". En ymmärrä. Eikö riitä että tietää missä mennään, on wilmat ja kaikki.
Koulu noudattaa opetussuunnitelmaa, se riittää minulle. Mitähän ongelmia SE tuottaisi, jos kaikki vanhemmat huseeraisivat koulun toiminnassa ja neuvoisivat miten ja mitä pitää opettaa ja mihin seuraavaksi pitäisi ruikuttaa rahaa, kaikki kuitenkin haluavat eri asioita. Eiköhän opettajat tiedä paremmin minkä suunnitelman mukaan edetään.
Koulussa kun on se henkilökunta ihan sitä varten, että ne hoitavat sinne kuuluvat työtehtävät. Huseeraajavanhemmat voisivat opettaa kotona lapsiaan, kun tuntuvat olevaan niin yltiöinnokkaita kouluasioihin..