[QUOTE="Iitu";24224413]Olenkohan minä ainoa, jolla ei ole aikaa tai jaksamista kymmenen kertaa päivässä keskeyttää kaikkea jotta yksi lapsi saisi ruokaa? Ei lapsi ole mitenkään kärsinyt siitä, että saa ruokaa aina kun on sitä tarvinnut. Ei ole tarvinnut "juosta", päinvastoin, kun ei tarvitse mennä nurkan taa niin jää paljon enemmän aikaa tavalliseen arkeen. Minun normaaliin elämääni sattuu nyt kuulumaan se, että käyn kaupassa, juttelen ystävien kanssa, syön ravintolassa, käytän esikoista leikkipuistossa...
Ei vauva kaipaa mitään "ruokarauhaa" siinä merkityksessä, että pitäisi mennä jonnekin piiloon syömään. Itseasiassa vauvalle parasta on saada olla muiden mukana, eikä niin, että hänen pitää aina syödä yksin. Minäkin pidän seurasta syödessäni

Vauva voi kantoliinassa killuessaan samalla vähän syödä, pitää kyllä siitä paljon enemmän kuin esimerkiksi pimeässä makkarissa kaksistaan roikkumista.
On meillä mukavia rauhoittumisen hetkiä myös, mutta ei niitä nyt kymmenen kertaa päivässä jaksa. Se on vähän liikaa, kun on muutakin tekemistä kun "rauhoittumista". Ei tuo lapsikaan jaksaisi "rauhoittua" niin montaa kertaa päivässä... Siihen riittää se yksi tai kaksi kertaa.[/QUOTE]
Tuohan ei kyllä pidä paikkaansa. Sylivauvoilla nimenomaan on tarve saada äidin koko huomio kerralla itselleen. Imetysikä ei niin kauaa kestä, etteikö kunnon äideillä olisi aikaa rauhoittua lapsensa kanssa kahden kesken tätä intiimiä operaatiota suorittamaan. Se, että koko ajan höslätään jotain muuta ja lapsi on ikään kuin sivuseikka, on lapsen kehitykselle epäterveellistä. Mm. narsistinen persoonallisuushäiriö syntyy tuossa iässä siitä, ettei lapsi saa (jakamatonta) huomiota äidiltään edes ruoka-aikoina. Nykyäideille on tärkeämpää seurustella, kyläillä, tapailla tuttuja julkisilla paikoilla jne, ja koko muun maailman tulee seisahtua ihailemaan tapahtuman "luonnollisuutta" heidän halutessaan järjestää tissi/imetysnäytöksen.
Kyllä se niin on, että äiti joka ei kykene kahden kesken omistautumaan lapselleen imetyshetkinä, ei ajattele mitään muuta kuin itseään. Lapsen hyvinvointi on siinä kakkossijalla.