M
muntarina
Vieras
Että toisen puolesta ei voi puhua. Siinä tämä juttu menikin mönkään. Pyysin teitä vakuuttamaan minut oman parisuhteenne ihanuudesta, kun ei uponnut, olin muka väittänyt että olitte väärässä? Eevan ettei nuo syyt saa minua heräämään. En pyytänyt kertomaan miksi minun pitäisi ajatella kuin te tai päinvastoin vaan kertomaan syitä. No ei riittänyt minulle ja pyysin lisää, sain huutoa?
Pyysit vakuuttamaan. Moni kertoi oman syystä. Ne ei kelvannut sulle. Ja sitten pahoitit mielesi kun kukaan ei voinnut sua vakuuttaa? Häh? punainenlanka oli missä?
Mutta joo, mä olen kokenut todella paskan parisuhteen jossa ei juurikaan hyvää ollut. Onneksi erosimme. Paras juttu elämässä. Mutta mulle onneksi oli itsestään selvä ettei kaikki maailaman miehet ole sellaisia kuin mun ex. En kategoroinnut kaikkia miehiä samanlaiseksi, niin kuin tuntuu että sinä nyt parisuhteeseen pettyneenä teet. Mä olen sen nyt nähnyt, hyvä parisuhde on jotain sellaista jota on vaikea kuvata. Ehkä yksi tapa voisi olla se: Kahdet aivot toimivat paremmin kuin yhdet- Tulee lisää näkökulmia elämään. Ja sitten se turva mitä toisen läheisyys tuo. Sun ei tartte yksin selvitä asioista (vaikka selviäisikin niin kaksi on paljon helpompaa).
Vakuutteleen en sua ala. Ei sitä voi tehdä toisen puolesta. Ei sun tartte olla suhteessa jos se tuntuu väärältä. Mutta kun jotenkin tuntuu että sulla itselläsikin on nyt ajatukset ristissä. Mä sanoisin että annan itsellesi aikaa. Älä sulje ovia, vaan ole avoin. Puoliso löytyy ilman etsimistäkin jos on löytyäkseen. En mäkään ole paskan liiton jälkeen tuolla kylillä huidellut ja etsimällä etsinyt. Se mahtava ihminen vaan tuli eteen. Mut jos suljet ovat, et sä sitä nää. Koska lähtökohtaisesti olet asiaa vastaan.