J
Juulia36
Vieras
"Rakas" sulhoni, joka asuu 80 km päässä minusta veti jälleen kerran herneen nenään. Hän pyysi minua nyt joulun jälkeen yhteen tapahtumaan, muutaman sadan kilometrin päähän. Sanoin hänelle, että en voi lähteä kun minulla ei ole rahaa (koska opiskelen) ja en halua, että hän maksaa, koska reissu tulisi muutenkin niin kalliiksi. No hän ilmoitti, että lähtee sitten yksin, kysyin vielä, että "et kai suuttunut".Vastaus "En". Sitten hän lähti ajelemaan liki 400km päähän. Yritin soittaa hänelle useita kertoja, mutta ei vastausta, laitoin viestejä, ei vastausta. Hermostuin ja pelkäsin, että hänelle on sattunut jotain. Seuraavana aamuna sitten vastasi kännykkään ja sanoi, että ei viitsinyt vastata kun olin loukannut häntä,kun en lähtenyt hänen mukaansa,vaikka oli pyytänyt ja hänellä oli ollut ikävä. No asia sovittiin. Sitten mentiin siihen vanhaan kaavaan. Eli kun tuli iltavuorosta töistä, ei soittanut minulle, vaan laittoi viestiä, että hyvää yötä yms. Uusi vuosi koitti,ei soiton soittoa, ei vastausta soittoihini, ei viesteihini, ei mitään. Maanantaina hyvin pikainen lyhyt puhelu,ei hyvän uuden vuoden toivotuksia, kertoi vain että menee iltavuoroon töihin. Sieltä kun tuli, ei taasenkaan soittanu, viesti vain että "Hyvää yötä, pärjäile". Tiistain ja keskiviikon on vapaalla,ei ole kuulunut miehestä mitään. Ei vastaa soittoihin, ei viesteihin. Laitoin viestin, että "Oletko löytänyt uuden, vastaa". Mutta aivan turhaan olen yrittänyt saada häntä vastaamaan, ei, ei vastaa. Olen yrittänyt soittaa ja rukoillut ainakin 100 kertaa häntä viestissä, että vastaa ole kiltti, plää plää. Turhaan. Arvaan, että hän on löytänyt "uuden" naisen, koska niin on käynyt ennenkin. Minä jään aina "kyydistä", kun tulee toinen kuvioihin mukaan. Pari kuukautta käy paneksimassa toista ja sitten ottaa minuun yhteyttä ja valehtelee silmät suurella, että "yksin olen ollut ja suutuin kun sanoit sitä ja sitä". Kaikki menee minulle läpi, koska hukkuva tarttuu oljenkorteen. Uskokaa tai älkää, hän on ainut lohtu minun elämässä, siksi tuota vit*uilua olenkin sietänyt. Minua ei haittaisi sekään, vaikka naisi joka päivä eri naisen kanssa, kunhan edes kerran elämässään olisi minulle rehellinen. Ja koskaan hänessä ei ole ollut vika, vaan aina minussa.Olen usein yrittänyt puhua ja selvittää asiat, mutta siihen ei suostu, kääntää puheen aihetta ja sanoo korkeintaan, että ei kestä minun haukkumista. Vaikka en ole koskaan häntä edes haukkunut. Eipä alkanut tämäkään vuosi hyvin. Ei ole tapahtunut joulunihmettä, eikä lohtua ole näkyvissä. Paha mieli ja syväahdistus.