Miksi pitäisi elää elämäänsä pelkästään lasten kautta?

["vieras"]

Koko ajan toitotetaan joka puolelta
"jos viet lapsesi hoitoon, olet surkea äiti"
"miksi menet töihin, etkä hoida lapsiasi kotona"
"miksi sinulla voisi olla joskus tylsää lasten kanssa, etkö rakasta heitä".
"minä olen ainakin hyvä äiti, enkä vie lapsia koskaan hoitoon"
"minä en voisi edes kuvitella edes pientä matkaa ilman lapsia, olenhan hyvä äiti"
"En nauttisi ajasta ilman lapsiani"
"mikset kestä kuten mammat -70 luvulla, olet surkea, säälittävä äiti"
"miksi tarvitsisit helpomman elämän kuin vuosikymmeniä sitten"
"miksi harrastaisit jotain yksin"
"miksi teit perheen, jos et jaksa olla heidän kanssaan joka hetki"
"kyllä minä vain olen lasteni kanssa joka hetki ja nautin joka hetkestä"
"jos et kestä pikkulapsiaikaa, olet surkea äiti"
"jos et kestä uhmaikäistä, miksi teit ne lapset, etkö tiennyt"
"miksi sinulla on neljä lasta, jos haluat jo nyt mennä töihin"
"minä ainakaan tarvitse mitään kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, olen nyt äiti"

Öh joo, kärjistetysti, mutta mikä ihme täällä äideillä välillä on?

Minulle lapset ovat tärkeitä, mutta kyllä minä kaipaan välillä sitä omaa rauhaa. Sitä, että saisin vaikka harrastaa rauhassa, käydä lenkillä ihan yksin, olla elokuvissa miehen kanssa kahdestaan, käydä vaikka viikonloppulomalla ulkomailla miehen kanssa ihan kahdestaan.

Voisin kuvitella, että suomalaisten masentunut ilmapiiri johtuu nimenomaan siitä, että on pakko olla hyvä äiti myös muiden silmissä. On oltava emoäiti, joka ei irtaudu koskaan ja ei tarvitse ulkopuolista apua.

Jos unohtaa täysin oman itsensä ja oman elämänsä, tottakai sitä turhautuu ja masentuu vaikkei edes itse huomaisi. Muuttuu mäkättäväksi emännäksi, jolla ei ole muuta kuin ne lapset ja mitä ne lapset nyt taas tekivät. Tietysti aivan pienten lasten kanssa sitä vaan joutuu olla väkisinkin vähän symbioosissa, mutta on enemmän kuin parempi laittaa lapsi vaikka hoitoon tuttavalle jo muutaman kuukauden ikäisenä ja lähteä vaikka miehen kanssa käymään leffassa. Ei se lapsi siitä vahingoitu, kunhan hoitaja on tuttu ja turvallinen.

Äiti ja isä voivat myös lähteä kylpylälomalle ihan kahdestaan ilman lapsia, jos vaan saavat hoidon järjestettyä. Ei ole mitenkään huono asia, ettei lapset pääse mukaan sillä kertaa.

 

[teinien äiti]

Ongelma onkin siinä, että eletään joko omaa elämää tai niiden lasten kautta. Mitäs jos elettäis niiden lasten kanssa?

 

["Mie"]

"miksi teit perheen, jos et jaksa olla heidän kanssaan joka hetki"

Kyllähän se on niin että jokainen, tai ainakin suurin osa ihmisistä tarvitsee välillä sitä omaa aikaa, olipa perheellinen taikka ei. Kyllä minäkin haluan välillä olla erossa miehestäni (lapsia meillä ei siis vielä ole, mutta masussa on tuloillaan ) joskus on vaan ihanaa olla yksin, kyllähän siinä alkaa pää hajoamaan jos joutuu koko ajan olemaan jonkun seurassa, varsinkin jos pitää olla niiden samojen ihmisten seurassa, ja mun mielestä se pätee myös lapsiin ja kumppaniin, kyllä se tekee välillä hyvää olla ilman heitä, ihan yksin, omassa rauhassa, ei se mun mielestä huonoa äitiä/isää tee, jokainen tarvitsee omaa rauhaa.

 

["vieras"]

yhdyn edelliseeen...eletään lasten kanssa! miks tehdään lapsia,jos he eivät myös voi osallistua yhteisille lomille?????

 

[Kerpele]

Ongelma onkin siinä, että eletään joko omaa elämää tai niiden lasten kautta. Mitäs jos elettäis niiden lasten kanssa?

Hyvin sanottu.

Mä en kestä näitä "Lapset on mun maailmani, ilman lapsia mulla ei olis mitään" (kuulostaa muuten huolestuttavasti mun lausahdukselta.. apua :O.. Pakko yrittää muuttaa asiaa) mutta en myöskään näitä "MINÄ haluan elää OMAA elämääni, kyllä ne lapset siinä kasvaa vaikka niiden kanssa ei mitään tekisikään" (Niinku sulla oma elämä ja lapsilla oma? Silleen mit vit?? Luulin että perhe tarkoittaa sitä että ihmiset elää perheenä ja tekee asioita yhdessä eikä vanhemmilla ja lapsilla ole kaikilla se oma elämä)

 

["vieras"]

Hyvin sanottu.

Mä en kestä näitä "Lapset on mun maailmani, ilman lapsia mulla ei olis mitään" (kuulostaa muuten huolestuttavasti mun lausahdukselta.. apua :O.. Pakko yrittää muuttaa asiaa) mutta en myöskään näitä "MINÄ haluan elää OMAA elämääni, kyllä ne lapset siinä kasvaa vaikka niiden kanssa ei mitään tekisikään" (Niinku sulla oma elämä ja lapsilla oma? Silleen mit vit?? Luulin että perhe tarkoittaa sitä että ihmiset elää perheenä ja tekee asioita yhdessä eikä vanhemmilla ja lapsilla ole kaikilla se oma elämä)

Siis tarkoitatko etta perhe tekee kaiken yhdessa, ns. omaa elamaa ei ole suotavaa olla?

 

["poikia3"]

Meidän kaikkien tarpeet ovat erilaisia. Koska käyn töissä, haluan viettää lomillani aikaani lasteni kanssa. Minä nautin siitä, kun saan ilon syttymään lasteni silmiin, ja niiden lasten mielestä lomalla on parasta se, kun asioita tehdään yhdessä. Viime kesän huippuhetkiä oli lasten mielestä kalastaminen.

Mutta kyllä minä kaipaan omaakin aikaa, sitä huomattavasti vähemmän. Liikun lasteni treenien aikaan, tapailen ystäviäni, ja joskus vedän pääni täyteen jossain hyvien ystävieni kanssa.

Kaipaan aikaa myös mieheni kanssa, mutten tarvitse siihen mitään viikonloppulomia. Pienet arjen piristykset tuovat iloa elämään. Esim. hotelliaamiainen yhdessä - aamiaiselle pääsee vaikkei hotellissa yöpyisikään. Kaikki lapsemme ovat jo koululaisia, joten hienoa on myös joskus vaikka molemmat tehdä etäpäivä. Syödä yhdessä lounasta, ja päivän aikana ehtii rakastelemaan kiireettä, jos siltä tuntuu.

En mitenkään koe kuitenkaan eläväni lasteni kautta, vaikken haluakaan laittaa heitä hoitoon.

 

[Katylina]

Minä en koe eläväni lapseni kautta, mutta haluan tarjota lapselleni samanlaista iloa kuin mitä me saamme esim. kylpylässä ja haluan viettää aikaa lapseni kanssa kun hän on pieni. En tosin koskaan ole ymmärtänyt, miksi tuntuu ihmisillä olevan niin kova kiire eroon lapsistaan, pikku vauvoja laitetaan hoitoon että päästään "tuulettumaan".

 

[Minulla tällainen kaveri]

Jolla ei mitään muuta elämää kuin lapset. Ei tee mitään, ei käy koskaan missään. Kulkee viikosta toiseen niin räjähtäneenä että ihan sääliksi käy. On lihonut 40 kg parissa vuodessa. Hänellä ikä vasta 22v ja neljäs lapsi tulossa. Hänen mies sano mulle että ei halua seksiä tämän lasten äidin kanssa koska ei enää syty hänestä mitenkään. No kaverini sanoi että hän laittaa lapset etusijalle koska ei ole itsekäs ja turhamainen. No ymmärrän jos ei meikkaa tms. Mutta oikeasti hän käyttää miehensä t paitoja, tuulihousuja ym. Ei koskaan meikkaa tai laita hiuksia,näyttäisi että ei edes pese niitä.. Mun mielestä tosi surullista ajatell että itsestään huolehtiminen olisi pois lapsilta?

 

[Pha]

[QUOTE="vieras";28229478]yhdyn edelliseeen...eletään lasten kanssa! miks tehdään lapsia,jos he eivät myös voi osallistua yhteisille lomille?????[/QUOTE]

Koska välillä voi olla mukavaa lomailla myös ilman lapsia. Esimerkiksi lapset menevät mummulaan viikoksi, isä ja äiti siksi aikaa vaikkapa Italiaan. En voi käsittää sitä, että KAIKKI pitäisi tehdä yhdessä. Kyllä lapsetkin voivat nauttia ajasta ilman vanhempia juuri esimerkiksi mummolassa.

Itse lähden neljän ystäväni kanssa matkalle kesällä, lapset jäävät viikoksi isän kanssa. Minusta tässä ei ole mitään erikoista, sillä teemme yhdessä myös perheloman.

Se, että tehdään asioita yhdessä ja paljon ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö niitä voisi tehdä myös yksikkönä.

 

[Kerpele]

[QUOTE="vieras";28229505]Siis tarkoitatko etta perhe tekee kaiken yhdessa, ns. omaa elamaa ei ole suotavaa olla?[/QUOTE]

En mä sitä tarkota, tarkotan sitä että esimerkiksi reissataan ilman lapsia ym. Mun mielestä se on silleen että jos on lapset, niin nehän on osa sua, osa sun elämää, kuvittelisi jokaisen haluavan jakaa myös ne lomat lasten kanssa ja antaa lapsille mahdollisuus päästä myös kaikkeen mukaan.

 

[Teinien äiti]

En mä sitä tarkota, tarkotan sitä että esimerkiksi reissataan ilman lapsia ym. Mun mielestä se on silleen että jos on lapset, niin nehän on osa sua, osa sun elämää, kuvittelisi jokaisen haluavan jakaa myös ne lomat lasten kanssa ja antaa lapsille mahdollisuus päästä myös kaikkeen mukaan.

Just näin

 

[ap_]

Hyvin sanottu.

Mä en kestä näitä "Lapset on mun maailmani, ilman lapsia mulla ei olis mitään" (kuulostaa muuten huolestuttavasti mun lausahdukselta.. apua :O.. Pakko yrittää muuttaa asiaa) mutta en myöskään näitä "MINÄ haluan elää OMAA elämääni, kyllä ne lapset siinä kasvaa vaikka niiden kanssa ei mitään tekisikään" (Niinku sulla oma elämä ja lapsilla oma? Silleen mit vit?? Luulin että perhe tarkoittaa sitä että ihmiset elää perheenä ja tekee asioita yhdessä eikä vanhemmilla ja lapsilla ole kaikilla se oma elämä)

En tietenkään tarkoittanut, että sitä elämää ei vietettäisi myös lasten kanssa. Tottakai vietetään. Usein vaan saa kuulla, ettei sitä omaa elämää saisi ollenkaan sitten viettää, jos on ne lapset. Syyllistetään äitiä, jos lähti viettämään tyttöjeniltaa. Tottakai esimerkiksi lomamatkoille mennään MYÖS lasten kanssa, mutta mielestäni joskus (harvemmin kuin lasten kanssa) voi käydä myös miehen kanssa kahdestaan, jos siihen on mahdollisuus. Kaikilla ei toki ole, mutta mielestäni se tuo vaihtelua, joka oikeasti parantaa sitä normaalia arkea.

Minusta vaihtoehtoihin kuuluu myös se kultainen keskitie, että eletäään sekä sitä omaa elämää että myös elämää lasten kautta. Tietysti sitä omaa elämää ei voi miten vaan lasten kanssa elää, mutta sitä omaa aikaa tulisi myös olla.

 

[ap_]

Minä en koe eläväni lapseni kautta, mutta haluan tarjota lapselleni samanlaista iloa kuin mitä me saamme esim. kylpylässä ja haluan viettää aikaa lapseni kanssa kun hän on pieni. En tosin koskaan ole ymmärtänyt, miksi tuntuu ihmisillä olevan niin kova kiire eroon lapsistaan, pikku vauvoja laitetaan hoitoon että päästään "tuulettumaan".

Joillain on helpompi vauva aika, toiset on oikeasti sanoneet, että se eka vuosi meni kuin sumussa. Tottakai siellä kylpylässä kuuluu myös ja pääosin käydä niiden lasten kanssa, mutta musta on hyvä käydä kylpylässä ihan vaan pariskuntanakin joskus.

 

[astrolabe]

En kannata lasten kautta elämistä, vaan lasten etu mielessä elämistä perheenä.

 

[Teinien äiti]

En kannata lasten kautta elämistä, vaan lasten etu mielessä elämistä perheenä.

 

[Kerpele]

En tietenkään tarkoittanut, että sitä elämää ei vietettäisi myös lasten kanssa. Tottakai vietetään. Usein vaan saa kuulla, ettei sitä omaa elämää saisi ollenkaan sitten viettää, jos on ne lapset. Syyllistetään äitiä, jos lähti viettämään tyttöjeniltaa. Tottakai esimerkiksi lomamatkoille mennään MYÖS lasten kanssa, mutta mielestäni joskus (harvemmin kuin lasten kanssa) voi käydä myös miehen kanssa kahdestaan, jos siihen on mahdollisuus. Kaikilla ei toki ole, mutta mielestäni se tuo vaihtelua, joka oikeasti parantaa sitä normaalia arkea.

Minusta vaihtoehtoihin kuuluu myös se kultainen keskitie, että eletäään sekä sitä omaa elämää että myös elämää lasten kautta. Tietysti sitä omaa elämää ei voi miten vaan lasten kanssa elää, mutta sitä omaa aikaa tulisi myös olla.

Juu, siis toi mun kommentti ei ollut mikään vasta-argumentti vaan keskustelin vaan asiasta.

Molemmat ääripäät on hanurista

Kyllä minäkin kävin ulkona pienimmän ollessa öö, pari kuukautta? Hän jäi isänsä hoiviin tähän kotiin. Ja ihan kyllä tasan tarkkaan lähdin siksi että sain tuulettaa pääkoppaani. Muuten olenkin ollut lasten kanssa kotona 24/7 nyt 4,5 vuotta. Lapset olivat tässä myös puoli vuotta päiväkodissa vauvan syntymän molemmin puolin, siksi että psyyke pysyy kasassa.

Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi olla koko ajan lasten kanssa vaan myös siitä että jos niitä hetkiä omassa rauhassa ei saa joskus niin kyllä siinä pää leviää. Mutta sitten jos lähdetään puhumaan ihan jostain isommista reissuista, ns. lomista. Niin kyllä silloin ehdottomasti haluan jotain missä lapset voivat olla mukana ja tarjota elämyksiä ja rentoutumista myös heille.

 

[no tuota]

[QUOTE="vieras";28229403]Koko ajan toitotetaan joka puolelta
"jos viet lapsesi hoitoon, olet surkea äiti"
"miksi menet töihin, etkä hoida lapsiasi kotona"
"miksi sinulla voisi olla joskus tylsää lasten kanssa, etkö rakasta heitä".
"minä olen ainakin hyvä äiti, enkä vie lapsia koskaan hoitoon"
"minä en voisi edes kuvitella edes pientä matkaa ilman lapsia, olenhan hyvä äiti"
"En nauttisi ajasta ilman lapsiani"
"mikset kestä kuten mammat -70 luvulla, olet surkea, säälittävä äiti"
"miksi tarvitsisit helpomman elämän kuin vuosikymmeniä sitten"
"miksi harrastaisit jotain yksin"
"miksi teit perheen, jos et jaksa olla heidän kanssaan joka hetki"
"kyllä minä vain olen lasteni kanssa joka hetki ja nautin joka hetkestä"
"jos et kestä pikkulapsiaikaa, olet surkea äiti"
"jos et kestä uhmaikäistä, miksi teit ne lapset, etkö tiennyt"
"miksi sinulla on neljä lasta, jos haluat jo nyt mennä töihin"
"minä ainakaan tarvitse mitään kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, olen nyt äiti"

Öh joo, kärjistetysti, mutta mikä ihme täällä äideillä välillä on?

Minulle lapset ovat tärkeitä, mutta kyllä minä kaipaan välillä sitä omaa rauhaa. Sitä, että saisin vaikka harrastaa rauhassa, käydä lenkillä ihan yksin, olla elokuvissa miehen kanssa kahdestaan, käydä vaikka viikonloppulomalla ulkomailla miehen kanssa ihan kahdestaan.

Voisin kuvitella, että suomalaisten masentunut ilmapiiri johtuu nimenomaan siitä, että on pakko olla hyvä äiti myös muiden silmissä. On oltava emoäiti, joka ei irtaudu koskaan ja ei tarvitse ulkopuolista apua.

Jos unohtaa täysin oman itsensä ja oman elämänsä, tottakai sitä turhautuu ja masentuu vaikkei edes itse huomaisi. Muuttuu mäkättäväksi emännäksi, jolla ei ole muuta kuin ne lapset ja mitä ne lapset nyt taas tekivät. Tietysti aivan pienten lasten kanssa sitä vaan joutuu olla väkisinkin vähän symbioosissa, mutta on enemmän kuin parempi laittaa lapsi vaikka hoitoon tuttavalle jo muutaman kuukauden ikäisenä ja lähteä vaikka miehen kanssa käymään leffassa. Ei se lapsi siitä vahingoitu, kunhan hoitaja on tuttu ja turvallinen.

Äiti ja isä voivat myös lähteä kylpylälomalle ihan kahdestaan ilman lapsia, jos vaan saavat hoidon järjestettyä. Ei ole mitenkään huono asia, ettei lapset pääse mukaan sillä kertaa.[/QUOTE]

Mun mielestä tässä on niin sanotusti mennyt puurot ja vellit sekaisin. Yksinkertaistettuna: eihän se oma aika (what-ever-se kullekin -onkaan) olekaan pahasta jos joku sitä tarvitsee, mutta ei pidä laittaa yhteiskunta sitä sulle järjestämään.

 

[ap_]

En kannata lasten kautta elämistä, vaan lasten etu mielessä elämistä perheenä.

Tämä on mielestäni oikea ajattelutapa

 

[ap_]

Mun mielestä tässä on niin sanotusti mennyt puurot ja vellit sekaisin. Yksinkertaistettuna: eihän se oma aika (what-ever-se kullekin -onkaan) olekaan pahasta jos joku sitä tarvitsee, mutta ei pidä laittaa yhteiskunta sitä sulle järjestämään.

öh, mitä? Eihän nuosta kuin muutama juttu liittynyt yhteiskunnan järjestämiin juttuihin, kuten se, että halua menestyä vaikka töissä ja laittaa lapset hoitoon vaikka 2 vuotiaina. Moni tähän sanoisi, ettei rakasta lapsiaan, jos sinne töihin on noin kiire.

 

["Höh"]

Minäkään en ymmärrä tuota omaa aikaa ja lasten aikaa. On vain aikaa, jota vietän luonnollisesti perheeni kanssa. Matkustan lasten kanssa niin kauan kuin he kotona elävät ja olemme saman katon alla oleva perhe. Se ei ole uhrautumista tai lasten kautta elämistä, se on ihan tavallista elämää.

Sinkkuaikoina vietin tyttöjen iltoja, perheellisenä en niitä tarvitse, koska ne ihmiset, joitten kanssa haluan olla, ovat jo siinä läsnä. Perheelisenä teen perhejuttuja. Perhettähän minä olen halunnut.

 

[ei pitäisi ei]

Jolla ei mitään muuta elämää kuin lapset. Ei tee mitään, ei käy koskaan missään. Kulkee viikosta toiseen niin räjähtäneenä että ihan sääliksi käy. On lihonut 40 kg parissa vuodessa. Hänellä ikä vasta 22v ja neljäs lapsi tulossa. Hänen mies sano mulle että ei halua seksiä tämän lasten äidin kanssa koska ei enää syty hänestä mitenkään. No kaverini sanoi että hän laittaa lapset etusijalle koska ei ole itsekäs ja turhamainen. No ymmärrän jos ei meikkaa tms. Mutta oikeasti hän käyttää miehensä t paitoja, tuulihousuja ym. Ei koskaan meikkaa tai laita hiuksia,näyttäisi että ei edes pese niitä.. Mun mielestä tosi surullista ajatell että itsestään huolehtiminen olisi pois lapsilta?

Kaveri on varmasti erehtynyt, mutta mutta. Tuohon tahtiin lasten tekeminen tuossa iässä tarkoittaa monesti sitä, että rahaa ei paljon ole, ja aikaa vielä vähemmän. Ilman rahaa ja aikaa ei mennä ostelemaan uusia vaatteita, ja syy miehen vaatteissa kulkemiseen taitaa olla se, että ne mahtuvat päälle ja ne saa päälleen muutamassa sekunnissa. Kokeile hoitaa kaverin lapsia pari päivää mieluusti itse raskaana, ja toteat ehkä itsekin että suihkuun ei ehdi ja jaksa, jos mies ei ole tilanteen tasalla. Mieti sen jälkeen uudelleen, missä se surullisuus tässä asiassa oikeasti on.

Minun mielestäni se on siinä, että äidin työtaakka on melkoinen kun eletään perhekohtaisissa säiliöissä ilman toimivia yhteistyösuhteita edes naapurisäiliön eläjiin. Ja tietysti hyvin mahdollisesti myös siinä, että nuori ihminen on niin yksinäinen, että laittaa kiiruspäissään lauman lapsia tunteakseen kuuluvansa johonkin. Kaikin mokomin yritä avartaa kaverin maailmaa, mutta varaudu epäonnistumaan. Ja ennen kaikkea, varaudu auttamaan.

 

[Katylina]

Joillain on helpompi vauva aika, toiset on oikeasti sanoneet, että se eka vuosi meni kuin sumussa. Tottakai siellä kylpylässä kuuluu myös ja pääosin käydä niiden lasten kanssa, mutta musta on hyvä käydä kylpylässä ihan vaan pariskuntanakin joskus.

Minusta meillä ei ollut mikään erityisen helppo vauvavuosi, mutta en silti kokenut tarvetta hankkiutua lapsestani eroon jotta voisin tehdä jotain muuta. Itse lapseni hankin ja lapseni myös hoidan kunnes lapsi on sen verran suuri ettei tämän hoitamisesta ole suurta vaivaa muille ihmisille.

 

[ei pitäisi ei]

[QUOTE="Höh";28229655]Minäkään en ymmärrä tuota omaa aikaa ja lasten aikaa. On vain aikaa, jota vietän luonnollisesti perheeni kanssa. Matkustan lasten kanssa niin kauan kuin he kotona elävät ja olemme saman katon alla oleva perhe. Se ei ole uhrautumista tai lasten kautta elämistä, se on ihan tavallista elämää.

Sinkkuaikoina vietin tyttöjen iltoja, perheellisenä en niitä tarvitse, koska ne ihmiset, joitten kanssa haluan olla, ovat jo siinä läsnä. Perheelisenä teen perhejuttuja. Perhettähän minä olen halunnut.[/QUOTE]

Lapsesi kuitenkin tarvitsevat vähitellen laajenevan piirin ihmisiä tunteakseen kuuluvansa myös laajempaan yhteisöön kuin perheeseensä. Pidä siis huoli, että omasi ei ainakaan supistu. Kyllähän perhekeskeisyyden kritiikissä on myös pointtinsa. Moni hankkii lapsia suojamuuriksi maailmaa ja elämää vastaan, ja se nyt on väärin sekin.

 

["Niin"]

Lapsesi kuitenkin tarvitsevat vähitellen laajenevan piirin ihmisiä tunteakseen kuuluvansa myös laajempaan yhteisöön kuin perheeseensä. Pidä siis huoli, että omasi ei ainakaan supistu. Kyllähän perhekeskeisyyden kritiikissä on myös pointtinsa. Moni hankkii lapsia suojamuuriksi maailmaa ja elämää vastaan, ja se nyt on väärin sekin.

Tottakai. Tavataanhan me sukulaisia ja ystäviä. Me tavataan niitä perheenä.