Miksi pitäisi elää elämäänsä pelkästään lasten kautta?

["vieras"]

Minusta meillä ei ollut mikään erityisen helppo vauvavuosi, mutta en silti kokenut tarvetta hankkiutua lapsestani eroon jotta voisin tehdä jotain muuta. Itse lapseni hankin ja lapseni myös hoidan kunnes lapsi on sen verran suuri ettei tämän hoitamisesta ole suurta vaivaa muille ihmisille.

No tämä on nimenomaan se ongelma. Ei voida viedä lasta hoitoon kuin äärimmäisessä hädässä ja sillonkin häpeillään. Yksi päivä erossa äidistä kun ei ole mitenkään pois lapselta. Kaikki eivät sitä tarvitse, mutta jokaisen tulisi myös ajatella, ettei siinä ole mitään vikaa vaikka laittaisi lasta välillä hoitoon.

 

[ei pitäisi ei]

[QUOTE="Niin";28229761]Tottakai. Tavataanhan me sukulaisia ja ystäviä. Me tavataan niitä perheenä.[/QUOTE]

Moni kuitenkin täälläkin osoittaa ettei se ole tottakai. Sukua ei tavata ja ystävät puuttuu, naapuritkin on kai ufoja. Sille asialle pitäisi oikeasti tehdä jotain.

 

[Mujer latina87]

Kyllä se vain on niin ettei sitä jaksa jos ei se äitikin joskus saa aikaa itelleen vaikka salitreeniin tai rentoutumiseen. Meillä se menee niin että mies ei suostu tekeen mitään paitsi yksin ei mee meidän kans mihinkään aina menos yksin ja minä hoidan lasta koko ajan leikin ja viihdytän, hän vain on koneella enkä itse kerkiä edes sähköpostia sen päivän aikana kattoon! Minä kyllä rakastan omaa lastani mutta en jaksa kun se olen minä jonka pitää tehdä kaikki ja valitetaan sitten jos en koko ajan kyyhoötä penskan vieressä jos vähän sotkee niin aina isänt et mikset vahtinu sitä? Siis näin meillä eli et oo huono äiti jos haluut omaa aikaa ja kumminkin se lapsi on mielessä koko ajan minne tahansa menee ainakin mulla. Puistossa käydään ja nyt ollaan saatu jo muutama puisto kaverikin mutta se olisi kiva tehdä joskus muutakin kuten käydä perhelomalla esim tehdä kivaa perheenä.