Miksi se on niiiiiin vaikeaa?

[Jorma J]

Hei,
halusin jakaa tämän kanssanne. Mua masentaa kamalasti ja ahdistaakin kovin.

Liittoni oli mennyt pitkään huonosti ja olin päättänyt erota, mutta prosessi vain vei aikansa. Tapasin vähän ennen eroa naisen, johon ihastuin ja jonka kanssa aloin suhteeseen vaikka olin vielä naimisissa. Tyttöystäväni ei pyytänyt minua eroamaan, mutta erosin kuitenkin, kuten olin suunnitellutkin. Tein joitakin tyhmiä juttuja ja vetosin lapsiini, joita on siis kaksi. Olin ennen eroani kahdesti silloisen vaimoni kanssa eli petin tyttöystävääni.

No, nyt olemme olleet yhdessä reilusti yli vuoden. Tyttöystäväni ei tahdo päästä yli tekosistani, mutta edistystä on tapahtunut. Pahinta kuitenkin on, että alkuunsa tyttöystäväni viihtyi ihan hyvin minun ja lasteni kanssa, mutta nyt kuulemma lapset tuovat mieleen kaiken pahan menneisyydestä. Vaikka asumme nykyään yhdessä, niin tyttöystäväni haluaisi oman paikan, kun tytöt ovat minulla. Lapset ovat minulla kerran viikossa arkena ja joka toinen viikonloppu. Tyttöystäväni lueskelee joitakin vanhoja tekstareita, joista hän saa vielä lisää vettä myllyynsä ja muistelee ajattelemattomia letkautuksiani. Kun haluaa panostaa suhteeseen, niin miksi ihmeessä on pakko raahata menneisyyden haamuja mukana? No tyttöystäväni sanoi nyt ekan kerran, että kun hän pääsee yli, niin hän poistaa viestit ja haluaa asua meidän kanssamme. Haluaisin niin, että kun kerrankin olen löytänyt unelmieni naisen, että kaikki voisi mennä hyvin. Mitä ihmettä voisin oikein tehdä?

Lisäksi tyttöystäväni ei kuulemma halua nähdä äitiäni koskaan ja ei halua kanssani lapsia ja jos haluaa niin sitten hän hankkii lapsen itse ilman mua esim. keinohedelmöityksellä.

Me olemme kuitenkin samanlaisia ja jaamme tärkeitä asioita ja rakastamme toisiamme. Haluamme onnistua. Olen näyttänyt kaikin keinoin, että tyttöystäväni on minulle todella tärkeä ja käsittämättömän rakas ja että rakastan häntä aivan mielettömästi enkä tekisi mitään suhdettamme vaarantaakseni. Olen hyvä, ystävllinen ja kiltti toiset huomioiva mies, jolla oli pasmat pahasti hukassa, mutta nyt kaikki on kunnossa.

Miksi elämä on niin pahuksen vaikeaa?

Jos joku haluaa kommentoida, niin pyytäisin rakentavia kommentteja.

 

[uuden naisen mietteitä]

Vaikutat fiksulta mieheltä, ja osaat asettua tyttöystäväsi tilanteeseen.

Itse seurustelen miehen kanssa, jolla oli pitkä suhde ennen minua, ja aloimme tapailemaan ennen kuin mieheni oli päässyt yli tästä exästä. Hän mm. piti tähän yhteyttä ja säilytti kaikki valokuvat ym. exältä jääneet tavarat.

No, se nyt on pientä, mutta kun itse olin niin täysin ihastunut ja hullaantunut mieheeni, se tuntui pahalta. Ja tuntuu vieläkin, siitä jäi kai jonkunlainen trauma mulle, ja nyt epäilen jatkuvasti mielessäni, että mieheni kaipaa vieläkin exäänsä, ja siitä seuraa kaikenlainsta kiukuttelua. Tosin mieheni ei tee juuri mitään parantaakseen oloani.

Tyttöystäväsi tilanne on ihan toisessa potenssissa. Sinun ja exäsi rakkauden hedelmät ovat esillä, ja joudut pitämään yhteyttä jo heidänkin takiaan exääsi.

En voi neuvoa muuta kuin jatkamaan sitä vakuuttelua tyttöystävällesi, jonakin päivänä hän uskaltaa luottaa sinuun, ja ehkä sitten hän myös uskaltaa lähteä kanssasi perustamaan yhteistä perhettä. Nyt hänestä ehkä tuntuu, että olet jo tehnyt sen eikä hän voisi koskaan pärjätä siinä kisassa exällesi. Näytät vain joka päivä, kuinka tärkeä hän on sinulle ja kuinka juuri hän on elämäsi nainen, kaikessa. Kyllä se siitä, rakkauteesi luottava nainen on kaiken sen vakuuttelun arvoinen.

Tuli tuossa myös mieleeni, että jos olet kiltti ja avuliainen mies, voi tyttöystäväsi pelätä, että ajaudut joskus lohduttamaan exääsi vähän liiankin lämpimästi tai että olet muuten niin naisten vieteltävissä oleva sinisilmä, ettei sinuun voi luottaa. Tietty jämäkkyys voisi tehdä ehkä sinusta luotettavamman. Esim. ettet juokse exäsi käskyjen mukaan ihan miten sattuun.

 

[xxx-paroni]

Uuden suhteen naisille kaiken pahan alku ja juuri on miehen ex-kumppani. Häneen ei saisi pitää mitään yhteyttä, paitsi vain välttämätön, jos exän kanssa on lapsia.

Exästä ei saisi puhua mitään hyvää - mieluummin haukkua, niin nyxä on tyytyväinen. Ihme logiikkaa, muuten! Miehenhän pitää olla tosi hölmö, koska on joskus voinut edes seurustella moisen haahkan ja riivinraudan kanssa. Miten niin tyhmä mies nyt nyxälle kelpaa?

Jos nyxä kysyy, oliko exä kauniimpi, seksikkäämpi tai älykkäämpi kuin hän, miehen pitää kirkkain silmin valehdella, että ei - vaikka totuus olisikin toinen.

Hyvistä muistoista exän kanssa ei saa hiiskahtaakaan ääneen. Jos vaikka exän kanssa on tehty ihana ulkomaanmatka vaikkapa Espanjaan, niin nyxälle pitää todistaa, että koko Espanja on paska maa!

Viisas mies ei puhu exästään sanaakaan!

 

[Jorma J]

Hei,
Kiitos hyvästä ja rakentavasta vastauksestasi. Tämä auttaa minua käsittelemään asiaa ja löytämään jotakin ratkaisua ja antaa pientä toivoa tulevasta.

Niin tyttöystäväni oli todella hullaantunut minusta alkuunsa. Näin jälkeenpäin ajateltuna en itse tainnut olla ihan heti samalla tasolla. Nykyään tilanne on enemmänkin päin vastoin. Kuitenkin, kun tyttöystäväni haluaa yrittää ja puhuu tulevasta, niin pidän sitä merkkinä siitä, että ongelmamme ovat ratkaistavissa.

Tyttöystäväni on aina välillä "palauttelemassa" minua exälleni ja on sitä mieltä, että meidän ei olisi edes pitänyt erota. Tuollaiset sanat kyllä loukkaavat minua kovin, mutta uskon tähän meidän juttuu aivan täysin. En ymmärrä sitä, miksi ihmeessä menneiden tekojeni (esim. eroni) täytyy määrittää niin paljon nykyistä. Mielestäni olen muuttunut parempaan suuntaan, poistanut itseäni ympäröivät kyhäämäni muurini.

Juu, haluaisin niin onnistua.

 

[Isomummi]

Minun mietteeni tilanteestanne ovat lähes käänteiset "uuden naisen mietteiden" kanssa.

Olet menossa toisen kerran pahasti metsään elämänkumppanin valinnassa. Tyttöystäväsi on kovin itsekästä tyyppiä. Sen jotenkin osaan käsittää, jos yhteyden exään ja ehkä lapsiinkin vielä tökkivät, mutta jos hän vielä lisää siihen nuo mielipiteensä äidistäsi ym., niin se viimeistään kertoo sen, että tästä suhteesta tulee seuraamaan paljon suurempia ongelmia, kuin avioliitossasi oli.

Sinun toiveesi uudesta suhteesta eivät ole reaalitasolla, vaan siellä toiveiden taivaalla jalat tukevasti ilmassa. Sinua ei vie terve järki ja yhteiset asiat, vaan toiveajattelu ja kyvyttömyytesi tällä hetkellä nähdä tosiasioita - haaveet. Kieltäydyt näköjään näkemästä edes ilmiselviä varoitussignaaleja, joita sinulle tulee.

Hormonien vaikutus ihmiseen on valtava, samoin sen sisikuntaa jäytävän rakkaudennälän. Takerrumme ihan vääriin asioihin niiden takia. Jospa pystyisit hallitsemaan mieltäsi ja katseleisit maailmaa vähän aikaa rauhassa, jotta silmäsi aukenisivat?

Elämässä ei voi siirtää sivuun sellaisia asioita, kuin lapset. Vanhempina ensimmäinen ja suurin velvoite ja rakkaus kuuluu heille. Ihmisen, jolla noita perillisiä on, pitää valita uusi elämänkumppani muistaen se, että hänenkin täytyy olla ihmisenä niin kypsä, että pystyy hyväksymään heidät ja sen, että elämää on ollut myös ennen häntä. Jollei pysty, odotettavissa on tosi pahat ongelmat sekä sinulle, naiselle että lapsillesi, joiden elämä on vasta kehittymässä ja riippuvainen vanhemmista.

Ota siis iisisti, puhu tyttöystäväsi kanssa hyvin paljon asioista, vaikeistakin, yritä pysyä järkevänä ja realistisena ja anna teille kaikille aikaa sopeutua tilanteeseen ja hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa. Sopeutumisaikaa tarvitsevat lapsesikin ja sinä itse. Tällaisissa asioissa tulee hyvää hitaasti edeten, liialla kiireellä pelkkää sutta ja sekundaa.

 

[Jorma J]

Juu, osoitin äskeisen kiitokseni uuden naisen mietteille.

Kiitos myös sinule xxx-Paroni, vaikka en kyllä kaikesta olekaan samaa mieltä. Exästäni haluaisinkin puhua mahdollisimman vähän, enkä ymmärrä miksi exästä ylipäätään pitäisi puhua. Tyttöystävääni se kuitenkin kiinnostaa. Kun arvostelen exääni niin tyttöystäväni melkein asettuu exäni puolelle.

 

[Jorma J]

Juu, kiitos Isomummillekin. Meillä oli aluksi helpompaa lastenkin kanssa. Sitten lapseni kertoivat tyttöystävälleni joitakin juttuja äidistään ja mitä äidillä on ja tyttöystäväni suuttui siitä ja pelkää saavansa kuulla jotakin uutta kamalaa.

Toivon niin kovin, että aika auttaa ja aito vilpitön vakuutteluni uppoaa entistäkin paremmin. Miksi ihmeessä yksi mennyt paha on niin paljon tärkeämpi asia kuin monta hienoa ja mahtavaa nykyisyyden asiaa?

Olen toiveikas, että saamme suhteemme kuntoon. Tyttöystäväni on minulle todella tärkeä. Tietysti myös lapseni ovat minulle tärkeitä.

Välillä tyttöystäväni sanoo minulle, että mieluummin haluaisi miehen, jolla ei ole lapsia, jota sitten rakastaisi vähemmän...

 

[Helena1]

Olen itse ollut vähän vastaavassa tilanteessa kuin tyttöystäväsi. Tässä siis näkökulmia asiaan.

Kun miehellä on lapsia, yhteys heidän äitiinsä tulee aina olemaan olemassa. Jo pelkästään sen kanssa eläminen voi olla vähän huonolla itsetunnolla varustetulle ihmiselle raskasta - vaikka äiti ja lapset olisivat miten hyviä tyyppejä ja vaikka asiat olisivat alusta asti olleet selviä ja rehellisiä. Suhteen alussa tapahtunut pettäminen ei todellakaan auta asiaa.

Lasten olemassaolo voi alkuun olla hienoa uudelle kumppanille, mutta arkipäivä astuu pian kuvioihin. Pitää olla valmis tekemään kompromisseja lasten takia, vaikka ne eivät ole omia ja vaikka heidän äitinsä on ikäänkuin se toinen nainen. Sellainen tilanne ahdistaa todella ja ymmärrän, että siitä on vaikeaa päästä yli.

Minulla ei ole sinulle kauheasti hyviä neuvoja - olet tehnyt virheitä ja tilanne on päällä siksi, että lapset ovat niistä aina muistuttamassa. Anteeksianto tuollaisessa tilanteessa vaatii todella paljon. Minä pystyin antamaan anteeksi, mutta erosin ja etsin todellakin lapsettoman miehen, jonka kanssa elämä on ihanan selkeää.

Puhukaa yhdessä myös eroamisen mahdollisuudesta rehellisesti. Tilanne voi ajan myötä korjautua, mutta ero voi tuossa tilanteessa olla ihan hyvä vaihtoehto.

 

[vielä uuden naisen ajatuksia]

Kerro tyttöystävällesi esim. juuri se, kuinka olet hänen kanssaan muuttunut parempaan suuntaan, ja miten juuri tyttöystäväsi on saanut sinusta esiin hienoja ominaisuuksia.

Vanhoista en kyllä juu kannata puhua mitään, keskity kehumaan nykyistä. Siten et myöskään teilaa entistäsi vaan tämän uuden kanssa sinulla on vain parempi olla.

Se, miksi tyttöystäväsi ei halua nähdä äitiäsi, on vain sitä epävarmuuden aikaansaamaan kiukuttelua. Olet ehkä joskus sanonut, että äitisi ja exäsi tulivat hyvin toimeen tmv. ja nyt tyttöystäväsi pelkää, ettei saa koskaan äitisi hyväksyntää. Kerro, että äitisi on iloinen, että olet löytänyt rakkauden ja miten paljon parempaan suuntaan olet myös äitisi mielestä muuttunut tyttöystäväsi kanssa ollessasi.

Lapsista en osaa oikein sanoa, kun ei minulla ole niistä omia kokemuksia, mutta tietysti sinulle isänä ne lapset tulevat ensin. Mutta ei se tarkoita, että tyttöystäväsi olisi jotenkin vähemmän tärkeä. Kun lapsesi ja tyttöystäväsi tutustuvat toisiinsa enemmän, he varmasti alkavat pitää toisistaa ja tyttöystävästi voikin tulla se "kivempi, kun sen kaa voi olla niin kuin kaveri, ja sille voi kertoa juttua, joita ei äidille viitsi kertoa".

Lisäksi olisi mielestäsi tärkeää, että lapsesi näkevät kahden aikuisen välistä rakkautta ja parisuhteen onnellista arkea. Voithan vaikka keskustella tyttöystäväsi kanssa siitä, miten pidät tärkeänä sitä, että lapsesi saavat onnellisen parisuhteen mallin ja näkevät, kuinka mies ja nainen käyttäytyvät suhteessa, jossa on rakkautta ja onnellisuutta. Ja että juuri tämän tyttöystäväsi kanssa pystyisitte tällaisen suhteen mallin antamaan. Ja että tyttöystäväsi voisi olla upea "aikuinen kaveri" tytöillesi. Moni naisten juttu on helpompi kertoa jollekin muulle aikuiselle kuin äidille. Mutta että haluat olla varma, että se on se, mitä tyttäystäväsi haluaa, sillä et halua leikkiä lastesi tunteilla etkä omillasikaan. Ja muista vielä kertoa, että olet itse varma, jos kerran olet sitä.

Tuossa oli jotain, mitä itse saattaisin vastaavassa tilanteessa haluta kuulla.

 

[annarouva]

Olen Isomummin kanssa samoilla linjoilla. Lisäksi olen sitä mieltä, että sinun pitäisi olla jämäkämpi sen suhteen miten exäsi vaikuttaa elämässämme. Sinun pitää sanoa, että koska itsekin koko ajan haluat olla ajattelematta häntä, et halua, että tyttöystäväsi tuo tuota haamua "väkisin" teidän juttua varjostamaan. On olemassa joku raja hänenkin angstiensa ympärille.

Tuo, ettei tyttöystäväsi halua tavata äitiäsi tai halua lapsia kanssasi, kuulostaa siltä, hän on koko ajan jossain puolustusasemissa ja käyttää tuollaisia varmasti sinua harmittavia argumentteja vain aseena, jottei HÄNEN tarvitsisi sinuun aidosti sitoutua. Sillä jos hän oikeasti haluaa asioiden toimivan, hän pystyy varmasti löytämään jonkun kompromissiratkaisun tuollaisten ehdottomuuksien sijaan. Lukee vanhoja tekstareita... voi itku. Hän ei vain uskalla päästää menneisyydestä irti ja antaa tulevaisuudelle aitoa mahdollisuutta. Eikö hän ymmärrä, että mitään tulevaisuutta ei yksinkertaisesti ole, jollei menneisyydelle pysty tekemään jotain tilinpäätöstä?

Kysy häneltä, miten hän haluaisi asioiden oikeasti olevan, realiteetit tietysti huomioon ottaen. Sitten vaan yhdessä ratkaisut keksimään. Ei enää mitään syiden ja menneiden vatvomista, niihin saa vedota vain, jos ehdottaa ratkaisua, jonka toimimattomuudesta on viitteitä historiassa. Tsemppiä.

 

[Jorma J]

Hei,
haluan taas kiittää sinua uusi nainen . Kiitos tuestasi ja näkemyksistäsi. Juu, exäni ja äitini ovat kavereita keskenään, mikä ei nyt välttämättä ole hyvästä. Kait sekin tavallaan on syynä siihen, miksi tyttöystäväni ei halua olla missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Äitini on kuitenkin samalla tosi onnellinen puolestani.

Olen tosiaan kertonut tyttöystävälleni, miten tärkeä ja rakas hän minulle on. Pidän häntä hyvänä ja kohtelen kauniisti. Haluaisin niin kovin näyttää lapsilleni, miten aikuiset toimivat hyvässä ja toimivassa parisuhteessa.

Helena1:lle haluaisin sanoa, että juu tyttöystävälläni on vähän huono itsetunto. Siksi kait se jotenkin niin vaikeaa hänelle onkin. Pyrin kuitenkin tekemään kaikkeni, että tyttöystäväni näkee miten paljon arvostan ja kunnioitan häntä .

En ole kanssasi täysin samaa mieltä, että lasten vuoksi on tehtävä kovasti kompromisseja. Ainahan kaikesta on kahdenkesken sovittava ja toisella on aina menoja eri tavoin. Lasten piikkiin on niin helppo aina pistää kaikki.

En todellakaan halua erota ja tyttöystävänikään ei käsittääkseni oikeasti halua erota minusta vaikka sillä aina välillä uhkaileekin. Hän kaikesta huolimatta todella rakastaa minua. En halua mistään hinnasta nähdä tyttöystävääni jonkun toisen kanssa. Se melkein tappaisi minut. Me olemme sielunkumppaneita.

Anna rouvaa haluan kiittää viisaista ja kannustavista sanoistasi. Kun seuraavan kerran keskustelemme ongelmasta, niin otan näkemyksiäsi esille. Olen niin samaa mieltä, että menneisyys täytyy jättää taakse ja antaa tulevaisuudelle oikea mahdollisuus. Ehdottomuudet saavat minut näkemään punaista.

Toivon niin kovin, että vähitellen alkaisi helpottamaan. Tätä vaikeaa aikaa on kuitenkin kestänyt jo syksystä asti.

 

[Helena1]

Sanoisin vielä, että ole ainakin herkkä kuuntelemaan ja näytä, että välität. Jos tyttöystäväsi sanoo jotain lapsista, ota se vakavasti, älä mene puolustuskannalle ja näytä teoillasi että hänen mielipiteellään on väliä. Ole kärsivällinen, anna hänen suuttumuksellensa tilaa. Kaiken pitää saada tulla ulos - jos hän on epävarmaa tyyppiä, sinun täytyy kestää vuodatusta.

On todella tärkeää, että ymmärrät, miltä lapset tuntuvat uudesta kumppanista. Varsinkin tässä tilanteessa. Kyllähän neuvotella täytyy ilman lapsiakin, mutta pointtini oli, että joudutte nyt neuvottelemaan lapsista johtuen - ette toisistanne. Se tekee tilanteesta erilaisen ja sinun täytyy ottaa se vakavasti. Kysele vaikka, miltä tyttöystävästäsi tuntuu eri tilanteista - ja muista kysellä, miten hän ylipäänsä voi.

 

[annarouva]

Sanoisin vielä, että ole ainakin herkkä kuuntelemaan ja näytä, että välität. Jos tyttöystäväsi sanoo jotain lapsista, ota se vakavasti, älä mene puolustuskannalle ja näytä teoillasi että hänen mielipiteellään on väliä. Ole kärsivällinen, anna hänen suuttumuksellensa tilaa. Kaiken pitää saada tulla ulos - jos hän on epävarmaa tyyppiä, sinun täytyy kestää vuodatusta.

Hmmm, lähestymme tätä epävarmuusasiaa näköjään hieman eri tavalla. Minä olen sitä mieltä, että jos toinen on epävarma, niin sen aiheuttamille lieveilmiöille (jatkuva varmistuksen hakeminen tai toisen syyttely ja ongelmien "etsiminen") pitää pistää rajat, vähän niin kuin lapselle. Yleensä epävarma ihminen itsekin alitajuisesti tiedostaa sen, että yksi merkittävä syy hänen pahalle ololleen on nimenomaan hänen oma lähestymistapansa, ja siksi sitä tapaa ei pidä "hyysätä".

Sanon näin omasta kokemuksestani, olin epävarma ja syyttelin miestä tosi tyhmistä jutuista. Mies jaksoi olla syyllistymättä ja pakotti minutkin miettimään mitä ihmettä niillä syyttelyillä oikein hain ja sai minut näkemään, että jos haluaa, että asiat toimivat niin kuin haluaa, pitää itsekin muuttaa suhtautumistaan. Se oli tosi vaikeaa, niin kuin on inhimillistä... Mutta mieheni osasi tehdä sen tosi hyvin, kuunteli ja ymmärsi kyllä, mutta vaati myös.

Toisaalta ihmiset ovat erilaisia. Minä en kaipaa mitään erityisvakuutteluita mieheltäni, koska olen aina inhonnut jalustalle nostamista... Tai sitten en kaipaa sitä siksi, koska mieheni jaksaa koko ajan toitottaa sitä rakkauttaan, mene ja tiedä.

Ja niin, minulla ei ole lapsia, joten en osaa ollenkaan kuvitella, millä tavalla tuo lapsikuvio voi vaikuttaa.

 

[Nainen1]

ANteeksi vaan alkuperäinen, mutta sano sille tyttökaverillesi että kasvaa aikuiseksi ja pian. Hän itse aloitti suhteen naimisissa olevan miehen kanssa (ihan sama vaikka olitkin eroamassa), joten silloin asia ei ole yleensä kovin yksinkerteinen. Varsinkin kun sinulla on lapsia ex:än kanssa. Itse olen nuori nainen jolla on lapsi, MUTTA osaan olla jo sen verran kypsä että tajuan sinun lapsien ja äitisi olevan täysin viattomia tapahtumiin, joten jakaisin myös oman elämäni heidän kanssaa enkä käyttäytyisi kuin pikkukakara. Hitto että minua ottaa päähän tuollaiset idiootit ja omaan napaan tuijottavat ihmiset!

 

[Helena1]

Kuule, luitkohan tuon tekstin ennen kuin vastasit? Mies oli uskoton exän kanssa, joten kai on ihan luontevaa, että siitä tulee pahalle mielelle, vai mitä?

 

[Nainen1]

Kyllä luin ja tottakai se on väärin, MUTTA mies oli vielä naimisissa ja silloin voi tapahtua mitä vaan. Ja toisaaltahan aikuisen ihmisen joka on jatkanut suhdetta pettäjän kanssa tulee joko antaa anteeksi tapahtuma tai lähteä suhteesta. Tuollainen asian märehteminen ei ole kenellekään hyväksi. Veikkaan että lapsetkin kärsivät tilanteesta. Monet psykiatritkin ovat sanoneet että jos jatkaa pettäjän kanssa elämää niin silloin tapahtuma tulee antaa anteeksi EIKÄ sitä saa tuoda enää suhteeseen. ELämä on valintoja täynnä, alkuperäisen miehen tyttökaveri päätti jatkaa suhdetta, silloin hänen tulee olla myös tarpeeksi vahva ja reilukin ja unohtaa tapahtuma. Sitä paitsi tuollainen käyttäytyminen, kun esim. ei halua tavata miehen äitiä on ihan naurettavaa.

 

[Helena1]

Joo, olen kanssasi samaa mieltä. Olen itse ollut tuossa tilanteessa ja tämän ongelman pitkittyminen kuulostaa huolestuttavalta. Itse totesin, kuten ylempänä kerroin, että pystyin antamaan anteeksi. Mutta me erosimme siitä huolimatta. Tapahtuma tosiaan pitäisi pystyä antamaan anteeksi, mutta sen tekee todella vaikeaksi se, että lapset ja exä ovat koko ajan muistuttamassa siitä - nuo uusperhekuviot ovat muutenkin aika monimutkaisia. Siksi ehkä vähän mietityttää, kannattaako tuollaista suhdetta jatkaa, kun toinen selvästi ei pääse yli ja alkaa reagoida aivan väärään suuntaan.

 

[Jorma J]

Hei,
kiitos keskustelusta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yrittänyttä ei laiteta ja karkuun ei kannata lähteä. Me rakastamme toisiamme aivan hirmuisesti ja teen kaikkeni, että me onnistumme. Voin vain uskoa rakkauden voimaan ja ajan parantavaan vaikutukseen.

Haluan ymmärtää tilannetta tyttöystäväni näkökulmasta katsottuna. Koen, että siten minulla on paremmat keinot osaltani avata solmua. Kaikki näkemykset ovat siis äärettömän tervetulleita.

 

[vielä uuden naisen mietteitä]

Kaikissa meissä on kai jokin kohta, joka ei ole aivan täydellinen. Täydellistä ihmistä tuskin kukaan edes haluaisi. Jollekin se voi juuri olla hieman huonompi itsetunto tai vaikkapa ujous seksissä ja kaikki tuollaiset hieman negatiiviset ominaisuudet voivat aiheuttaa ongelmia parisuhteessa.

Tuskin kukaan neuvoisi jättämään kumppaniaan, jos hän ei pystyisi harrastamaan seksiä muuten kuin pimeässä peiton alla.

Parisuhteeseen kuuluu toisen hyväksyminen epätäydellisenä ja toisen tukeminen niissä asioissa, joissa toinen on heikompi. Ei epävarmuus tee kenestäkään toisen luokan kansalaista. Vuosi on vielä kuitenkin kohtuu lyhyt aika unohtaa asioita, jotka ovat koskettaneet syvästi. Itsekin vielä murehdin yli 2 vuotta sitten tapahtuneita asioita, mutta uskon pääseväni niistä yli, kunhan olen siihen valmis. Kumppani voi toki edistää sitä sillä tukemisella.

 

[mies1]

En jaksanut lukea kaikkea. Minusta sinun kannattaisi harkita seurustelua naisen kanssa, joka ei hyväksy lapsiasi ja menneisyyttäsi. Ne ovat olennainen osa sinua vielä pitkään. Tietysti nainen voi kasvaa ihmisenä ja hyväksyä tilanne, mutta ei sinun pidä elämääsi anteeksi alkaa pyytelemään.
Minusta sinä olet hieman liian kiltti. Ota selvät sävelet elämääsi, äläkä päästä elämääsi ihmistä, joka ei hyväksy koko pakettia. Enkelin tunnistaa, kun sen kohtaa.

 

[Nainen1]

MInusta jokaisen ihmisen tulisikin tehdä itsestään onnellinen eikä odottaa toisen tekevän sitä puolestaan. Itse olen onnellinen, olen "Luonut" itselleni onnellisen elämän. Jos mieheni minua pettäisi eihän voisi sillä viedä mitään minun omasta onnellisuudestani. Hän olisi vaan pettänyt meidän yhteisen "sopimuksen". EN tiedä antaisinko anteeksi ja jatkaisinko mieheni kanssa, mutta en ikinä antaisi toisen ihmisen pilata omaa elämääni. Ja mitä tulee tuohon täydellinen ihminen juttuun, niin ei siihen tarvita täydellistä ihmistä että alkaa elämään kuin aikuinen. Onhan minussakin vikoja, mutta miksi pilaisin niillä jonkun toisen elämän? Tottakai jokaisella saa olla omat surunsa ym. mutta oman ja muiden elämän "pilaaminen" on epäoikeudenmukaista. Suru, viha, katkeruus ym. tulee kestää vaan hetken jokaisen ihmisen elämässä, ei se muuten ole elämää. Voihan se olla että kuulostan kovin jyrkälle, mutta ainakin olen aina ollut elämässäni onnellinen vaikka elämä on tuonut eteeni kamaliakin asioita. Miksi ihmiset eivät osaa olla onnellisia enää nykymaailmassa, vaikka meillä on kaikkea?

 

[uusi nainen]

Meillä on liian helppo elämä ja liian paljon aikaa miettiä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja liian isot aivot, joissa syntyy kaikenlaisia kuvitelmia. Apinoilla on varmasti paljon helpompaa.

 

[hyvin sanottu]

Hmmm, lähestymme tätä epävarmuusasiaa näköjään hieman eri tavalla. Minä olen sitä mieltä, että jos toinen on epävarma, niin sen aiheuttamille lieveilmiöille (jatkuva varmistuksen hakeminen tai toisen syyttely ja ongelmien "etsiminen") pitää pistää rajat, vähän niin kuin lapselle. Yleensä epävarma ihminen itsekin alitajuisesti tiedostaa sen, että yksi merkittävä syy hänen pahalle ololleen on nimenomaan hänen oma lähestymistapansa, ja siksi sitä tapaa ei pidä "hyysätä".

Sanon näin omasta kokemuksestani, olin epävarma ja syyttelin miestä tosi tyhmistä jutuista. Mies jaksoi olla syyllistymättä ja pakotti minutkin miettimään mitä ihmettä niillä syyttelyillä oikein hain ja sai minut näkemään, että jos haluaa, että asiat toimivat niin kuin haluaa, pitää itsekin muuttaa suhtautumistaan. Se oli tosi vaikeaa, niin kuin on inhimillistä... Mutta mieheni osasi tehdä sen tosi hyvin, kuunteli ja ymmärsi kyllä, mutta vaati myös.

Tuo on totta niin totta, Annarouva! Epävarma tekee tikusta asiaa ja tekee asioista ison numeron (kuten äitisi tapaaminen) hakeakseen huomiota ja saadakseen taas vakuuttelua. Asiat joista tulee 'numero' eivät välttämättä mitenkään todellisuudessa liity asiaan vaan epävarma kaivaa ne asiayhteyksistä ajaakseen omaa varmuuden tarvettaan (eikä mitenkään tieten tahtoen tai pahantahtoisesti välttämättä). Onhan hyvä olla ymmärtävä mutta rajat tuolle ehdottomasti...
Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan, ja omaa itseäänkin voi kasvattaa olemaan turvautumatta ihan höpö-höpö-kiristyskeinoihin. Tuollainen tikusta-asiaa-ja-etsitään-ongelmia-tyyli ei ole vastuun ottamista vaan sitä että menee kuin lapsen tilaan ja heittäytyy avuttomaksi ikäänkuin olisi itse täysin kyvytön ja voimaton. Paras keino on kuten jo mainittiin ettet mene mukaan syyllistymisiin vaan kysyt suoraan että miten esim. äidit ja koeputket liittyvät teidän suhteenne tulevaisuuteen ja miksi ne pitää vetää mukaan tähän asiaan? Mitä hän sillä oikeastaan haluaa sinulta?
Kun itse juttelet suoraan ja rauhallisesti ja 'nostat kissan pöydälle' niin tyttöystäväsikin nousee aikuisen tasolle eikä luultavasti kehtaa niin helposti yrittää manipulointia.

 

[Irkku Punatukka]

Minusta tyttöystäväsi käytös on kauhean lapsellista. Et kai usko tosissasi hänen juttujaan? Kuten sitä, että hän haluaa tehdä lapsen jonkun muun kanssa, ei sinun? Tuo on silkkaa kiukuttelua ja typerää provosointia. Hän haluaa vain nähdä, miten sinä tuollaiseen reagoit.

Ja sinä suostut pomputeltavaksi?

Kirjoitit, että ahdistaa ja masentaa. No ei ihme. Sinulla on nyt varsinainen draamakuningatar kotonasi. Jos haluat jatkaa tällaista, pidä hyvänäsi. Tyttöystäväsi voi tietysti muuttua ajan mittaan, mutta todennäköisesti siihen menee melkoisesti aikaa, joten liittosi ja lapsesi ehtivät kärsiä.

Tyttö on mustasukkainen menneisyydellesi ja lapsillesi. Hän syyttää nyt sinua siitä, mitä teit suhteenne alussa, mutta -pistäpä käsi sydämelle - oletko varma siitä, että hän olisi toisenlainen, jos mitään ei olisi tapahtunut? Hyväksyisikö hän lapsesi ja menneisyytesi ja exäsi ja tämän ystävyyden äitisi kanssa nyt, jos olisit silloin käyttäytynyt nuhteettomasti ja kunniallisesti? Olisivatko asiat varmasti nyt aivan toisella lailla?

Veikkaan, että jossain määrin taistelet tämän naisen kanssa entisen elämäsi takia lopun ikäsi. Siihen kannattaa varautua. Ja lapset ovat aina välissänne. Joudut ihan varmasti tekemään valintoja, jotka eivät aina ole sinua tyydyttäviä, mutta pakon sanelemia. Tämä nainen tietää kyllä, mistä narusta vetää. Hän nauttii siitä vallantunteesta, jota hän tuntee, kun näkee sinun kiemurtelevan kuin mato koukussa, kun et muutakaan voi.

Suhteenne ei ole terve. Jos haluat siitä tehdä terveen, sinun pitäisi ottaa lujasti ohjat käsiisi. Rakastat tyttöystävääsi, kyllä, mutta hänen menettämisensä pelosta et saa jäädä tähän tukahduttavaan asemaan. Sanele säännnöt liitollenne. Et tee mitään väärää tyttöä kohtaan, joten hänen on syytä ryhtyä käyttäytymään aikuisen tavoin, muuten suhteellanne ei ole tulevaisuutta. Lapset kuuluvat liittoonne ja äitisikin on olemassa oleva ja noteerattava ihminen.

Voit tietysti vakuutella rakkauttasi ja haluasi panostaa tähän suhteeseen jne., mutta jos lähdet pelkästään sille linjalle, sitä vakuuttelua saat sitten tehdä. Epävarmojen draamakuningattarien mieliä ei rakkauden vakuutteluilla käännetä. Nehän ovat vain sanoja ja saavat tämän ihmisen vain lisäämään vettä myyllyynsä huomatessaan toisen suostuvan mihin tahansa. Sinun on vedettävä rajat hänelle.

Jos minä alkaisin höpistä tuollaista "teen lapsen jonkun muun kanssa" -provokaatiota, mieheni todennäköisesti näyttäisi minulle ovea. Ja olisi erittäin oikeassa. Ei rakkaudenkaan varjolla ihan mitä tahansa pidä sietää.

 

[Kaaliperhonen]

Minun tuli sääli lapsiasi Kyllä he varmasti huomaavat, että iskän tyttökaveri suhtautuu heihin nuivasti eikä halua heitä kotiinsa. On huutava vääryys, että lapset joutuvat kärsimään aikuisten parisuhdesolmuista.

Jos on alkanut suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa, jolla on lapsia niin oma valinta. Silloin on PAKKO hyväksyä se, että mies on joskus harrastanut seksiä jonkun toisen kanssa ja tietenkin myös ne lapset. Uuden naisen pitäisi olla onnellinen, sinähän erosit ja haluat olla hänen kanssaan. Jos haluaisit olla exän kanssa et olisi eronnut.

Minäkin olen sitä mieltä, että nainen tarvitsee nyt rajoja. Ja rakkautta. Ihan niinkuin sinulla olisi kolme lasta, onnea vaan ;-) Tyttöystävä joko toivottaa lapset tervetulleiksi tai sitten hän muuttaa muualle lasten vierailun ajaksi. Minä sanoisin "Tytöt tulevat huomenna, oletko kiltisti kotona vai varaanko sinulle hotellihuoneen?". Sitten kun tytöt ovat äidillään, vietätte kunnon laatuaikaa niin nainen ei tunne jääneensä syrjään. Vakuuta rakkauttasi ja ymmärrä häntä, mutta tee rajat selviksi ja se, että mikään ei ole lasten syy. Jos hän on niin typerä, ettei voi katsoa lapsia näkemättä exääsi ja kuviteltua perheonneanne, niin on parasta, ettei hän sitten näe lapsia ja pilaa heidän isäsuhdettaan kaiken muun lisäksi.

Vanhat tekstiviestit varmaan saisivat minut niin raivon valtaan, että kun niitä seuraavan kerran siteerataan niin heittäisin puhelimen ikkunasta...