V
vierailija
Vieras
Toimin vapaaehtoistyössä nuorten ja vanhustenparissa. Olemme myös sekä sijais- että tukiperhe. Olen suunnattoman hämmästynyt nyt Suomessa vallitsevasta tilanteesta. Suomessa on nuoria ja vanhuksia, jotka kipeästi tarvitsevat vapaaehtoisten apua. Tukiperheistä kuin myös sijaisperheistä on huutava pula. Vanhusten oloista laitoksissa on julkaistu mediassakin monta artikkelia kuin myös henkilökuntapulasta. Yksin asuvista vanhuksista on puhuttu vaikka kuinka kauan ja on peräänkuulutettu vapaaehtoisia, jotka joskus ehtisivät käydä jonkun vanhuksen luona vaikka lehden lukemassa.
Nuorille on haettu tukihenkilöitä ja nuorten vapaa-ajan toimintaan vetäjiä. Perheitä jotka voisivat joskus toimia tukiperheenä etsitään jatkuvasti. Ei kiinnosta. Aivan yks kaks Suomeen ryntää valtava joukko irakilaisia, afganistanilaisia yms. 17-30v. miehiä niin jokaisen kunnia asia on auttaa heitä. En kirjoita syyrialaisia, koska heitä on joukossa niin vähän että sillä ei ole merkitystä samoin kuin ei perheillä eikä lapsilla koska heitäkään ei juurikaan tänne ole tullut. Mennään turuille ja toreille toivottamaan heidät tervetulleiksi. Järjestetään raha-, tavara ja vaatekeräyksiä ja jopa majoitetaan heitä omaan kotiin. Mobilisoidaan jopa työpaikkoja erilaisiin keräyksiin.
Vapaaehtoisia riittää joka paikkaan huuseeraamaan. Mistä koloista nämä ihmiset nyt ryömimät suunnattoman empatian ja sympatian kanssa? Miksi alussa mainitsemani asiat eivät saaneet ihmisiä liikkeelle? Mikä tekee ulkomaalaisesta siirtolaisesta tärkeämmän kuin suomalainen lapsi tai vanhus tai nuori? Olen surullinen ja ihmeissäni tästä käsittämättömästä käänteestä. Olen itse ollut mukana värväämässä vapaaehtoisia ja kuinka vaikeaa se on ollut, mutta kun kikkaratukkainen tumma nappisilmä lapsi katsoo vetoavasti kameraan ja media sen julkaisee niin kaikki ryömivät kilvan auttamaan mitä sitten että autettavat ovat aikaa sitten ohittaneet nappisilmän iän. Enkä todellakaan tällä tarkoita että kaikenikäiset eivät apua tarvitsisi.
Ei muuta. Kiitos ja anteeksi. Oli vain pakko purkaa, koska olen tätä niin pitkään itsekseni hämmästellyt
Nuorille on haettu tukihenkilöitä ja nuorten vapaa-ajan toimintaan vetäjiä. Perheitä jotka voisivat joskus toimia tukiperheenä etsitään jatkuvasti. Ei kiinnosta. Aivan yks kaks Suomeen ryntää valtava joukko irakilaisia, afganistanilaisia yms. 17-30v. miehiä niin jokaisen kunnia asia on auttaa heitä. En kirjoita syyrialaisia, koska heitä on joukossa niin vähän että sillä ei ole merkitystä samoin kuin ei perheillä eikä lapsilla koska heitäkään ei juurikaan tänne ole tullut. Mennään turuille ja toreille toivottamaan heidät tervetulleiksi. Järjestetään raha-, tavara ja vaatekeräyksiä ja jopa majoitetaan heitä omaan kotiin. Mobilisoidaan jopa työpaikkoja erilaisiin keräyksiin.
Vapaaehtoisia riittää joka paikkaan huuseeraamaan. Mistä koloista nämä ihmiset nyt ryömimät suunnattoman empatian ja sympatian kanssa? Miksi alussa mainitsemani asiat eivät saaneet ihmisiä liikkeelle? Mikä tekee ulkomaalaisesta siirtolaisesta tärkeämmän kuin suomalainen lapsi tai vanhus tai nuori? Olen surullinen ja ihmeissäni tästä käsittämättömästä käänteestä. Olen itse ollut mukana värväämässä vapaaehtoisia ja kuinka vaikeaa se on ollut, mutta kun kikkaratukkainen tumma nappisilmä lapsi katsoo vetoavasti kameraan ja media sen julkaisee niin kaikki ryömivät kilvan auttamaan mitä sitten että autettavat ovat aikaa sitten ohittaneet nappisilmän iän. Enkä todellakaan tällä tarkoita että kaikenikäiset eivät apua tarvitsisi.
Ei muuta. Kiitos ja anteeksi. Oli vain pakko purkaa, koska olen tätä niin pitkään itsekseni hämmästellyt