Miksi vaimoni kohtelee minua näin??

[mies ihmeissään]

Olemme hieman yli kolmekymppinen pari,olleet naimisissa 8 vuotta.
Ongelmamme alkoivat n.vuosi sitten kun sain tietää vaimoni uskottomuudesta.Tätä ennen seurasi jakso jossa vaimoni ei halunnut enää minua ja seksiä meillä ei ollut silloin ollut melkein vuoteen.
Olimme puhuneet hänen haluttomuudestaan ja ymmärsin asian,vaimoni totesi myös yhdessä keskustelussamme kuinka olin ihana kun ymmärsin enkä painostanut mihinkään.Miksi olisinkaan, sillä mielestäni avioliitto on kompromisseja sekä molemminpuolista ymmärtämistä.
Ensimmäisestä pettämisestä sain tietää vahingossa kun yksi yhteinen tuttumme puhui ohi suunsa,tästä vaimolta tivattuani sain myös hänen suustaan tunnustuksen asiasta.Annoin tämän anteeksi kun vaimo monta päivää itkettyään aneli anteeksi pyyntöä ja sanoi katuvansa ja vannoi että näin ei käy enää ikinä.Minä hölmö uskoin.
Menemättä sen enempää yksityiskohtiin,tämän jälkeen vaimo on pettänyt ainakin kymmenkunta kertaa,ellei enemmänkin,enhän minä voi tietää.Olen mm.yllättänyt hänet toisen miehen kanssa meidän yhteisestä sängystämme ja olemme osuneet samaan baariin vahingossa jossa näin vaimoni antamassa "suullisia iloja" minun lapsuuden ystävälle,tosin enää emme ole ystäviä.
Alkuun vaimo sanoi kuinka häntä kaduttaa tekemisensä mutta muutama kuukausi sitten hän alkoi puolustuslinjalle ja syytti minua kaikesta kuinka hän ei ole saanut seksiä kotona,lukuisista yrityksistään huolimatta vaikka meidän seksimme vähyys on johtunut hänen haluttomuudestaan.Hän syyttää minua vainoharhaiseksi ja kyttääjäksi ja kuinka minä kontrolloin hänen tekemisiänsä ja menojansa.Kai tässä nyt kuka tahansa mies alkaa epäilemään puhuuko hän totta vai ei.Enkä ole edes hänen menojaan rajoittanut vaan antanut mennä,sen isompia kyselemättä,sillä tiedän ihan sanomattakin mitä hän puuhaa.
Onko tämä jonkinlainen kolmenkympin kriisi vai mikä nyt on?Miksei hän sano että haluaa erota sillä ei hän tunnu välittävän minusta ja koko ajan täytyy hakea kodin ulkopuolelta "iloja" ja sisältöä elämään.
Olen miettinyt onko hän minun kanssani vain rahan takia sillä hän itse on ollut jo muutaman vuoden työttömänä kun minun palkkani taas on hieman keskivertoa parempi?
Kaikkein hulluinta tässä on että rakastan vaimoani silti yli kaiken ja olisin valmis antamaan vielä nämä kaikki anteeksi jos voisin luottaa hänen sanaansa että hän lopettaa pettämisen.
Miten voimme jatkaa eteenpäin,onko parisuhde terapia ainoa vaihtoehto?En usko että vaimoni suostuisi siihen mutta minä en kyllä näe enää muita vaihtoehtoja.
Olisiko kellään antaa jotain neuvoa millä jatkaa eteenpäin?

 

[meille vai teille.]

Olemme hieman yli kolmekymppinen pari,olleet naimisissa 8 vuotta.
Ongelmamme alkoivat n.vuosi sitten kun sain tietää vaimoni uskottomuudesta.Tätä ennen seurasi jakso jossa vaimoni ei halunnut enää minua ja seksiä meillä ei ollut silloin ollut melkein vuoteen.
Olimme puhuneet hänen haluttomuudestaan ja ymmärsin asian,vaimoni totesi myös yhdessä keskustelussamme kuinka olin ihana kun ymmärsin enkä painostanut mihinkään.Miksi olisinkaan, sillä mielestäni avioliitto on kompromisseja sekä molemminpuolista ymmärtämistä.
Ensimmäisestä pettämisestä sain tietää vahingossa kun yksi yhteinen tuttumme puhui ohi suunsa,tästä vaimolta tivattuani sain myös hänen suustaan tunnustuksen asiasta.Annoin tämän anteeksi kun vaimo monta päivää itkettyään aneli anteeksi pyyntöä ja sanoi katuvansa ja vannoi että näin ei käy enää ikinä.Minä hölmö uskoin.
Menemättä sen enempää yksityiskohtiin,tämän jälkeen vaimo on pettänyt ainakin kymmenkunta kertaa,ellei enemmänkin,enhän minä voi tietää.Olen mm.yllättänyt hänet toisen miehen kanssa meidän yhteisestä sängystämme ja olemme osuneet samaan baariin vahingossa jossa näin vaimoni antamassa "suullisia iloja" minun lapsuuden ystävälle,tosin enää emme ole ystäviä.
Alkuun vaimo sanoi kuinka häntä kaduttaa tekemisensä mutta muutama kuukausi sitten hän alkoi puolustuslinjalle ja syytti minua kaikesta kuinka hän ei ole saanut seksiä kotona,lukuisista yrityksistään huolimatta vaikka meidän seksimme vähyys on johtunut hänen haluttomuudestaan.Hän syyttää minua vainoharhaiseksi ja kyttääjäksi ja kuinka minä kontrolloin hänen tekemisiänsä ja menojansa.Kai tässä nyt kuka tahansa mies alkaa epäilemään puhuuko hän totta vai ei.Enkä ole edes hänen menojaan rajoittanut vaan antanut mennä,sen isompia kyselemättä,sillä tiedän ihan sanomattakin mitä hän puuhaa.
Onko tämä jonkinlainen kolmenkympin kriisi vai mikä nyt on?Miksei hän sano että haluaa erota sillä ei hän tunnu välittävän minusta ja koko ajan täytyy hakea kodin ulkopuolelta "iloja" ja sisältöä elämään.
Olen miettinyt onko hän minun kanssani vain rahan takia sillä hän itse on ollut jo muutaman vuoden työttömänä kun minun palkkani taas on hieman keskivertoa parempi?
Kaikkein hulluinta tässä on että rakastan vaimoani silti yli kaiken ja olisin valmis antamaan vielä nämä kaikki anteeksi jos voisin luottaa hänen sanaansa että hän lopettaa pettämisen.
Miten voimme jatkaa eteenpäin,onko parisuhde terapia ainoa vaihtoehto?En usko että vaimoni suostuisi siihen mutta minä en kyllä näe enää muita vaihtoehtoja.
Olisiko kellään antaa jotain neuvoa millä jatkaa eteenpäin?

Vaimosi on tottunut siihen, että sinä elätät hänet, ja annat taloudellisen tuen, jota hänellä ei työttömänä ole. Vaikuttaa juuri sellaiselta perus-lusmulta joka ei edes halua löytää töitä. Vaimosi ei halua erota siksi, että hän haluaa sekä syödä kakkua että säästää sitä. Kirjoituksestasi päätellen vaimosi vaikuttaa pahemman luokan lutkalta, sori nyt vain, mutta kyllä sinussakin vikaa on. Mies, joka sietää vaimonsa pettämiset kerta toisensa jälkeen on joko liian epävarma itsestään, tai ei halua jäädä yksin, sillä ei kukaan normaali ihminen tuollaista hyväksyisi kerta toisensa jälkeen.
Onko vaimosi käynyt sukupuolitautitesteissä? Hän voi kantaa ties mitä tautia, jota sitten levittelee eteenpäin. Kun ja jos sanot että tahdot erota, niin se vaimosi itku on vain pelkkää esitystä ja marttyyrin käytöstä, kyllä sitten anotaan ja nöyristellään, kun pelätään että se kävelevä rahanlähde tahtookin eron.

Usko huviksesi, ei hän lopeta pettämistä, kerran on huomannut että pääsee siitä kuin koira veräjästä. Hänelle on jäänyt joku keskenkasvuinen vaihe päälle, haluaisi vissiin vielä olla sinkku. Eihän se tavara jakamalla kulu juu ei, mutta ei avioliittoon kuulu tuollainen.

Kyllä minulla on neuvo miten jatkaa eteenpäin: EROTKAA.

Olet vielä sen verran nuori, että löydät takuulla rinnallesi kumppanin joka rakastaa SINUA, kunnioittaa SINUA, ei himoitse vain SINUN RAHOJASI, ei harrasta seksiä muiden kuin SINUN KANSSASI.
Tietysti jos olet masokistista tyyppiä, niin jatkat tuossa suhteessa, mutta aika karsealta kuulostaa.

Taitaa olla sinullakin vain joku yksinjäämisen pelko, sillä kyllä tuollaisesta rakkauskin lakastuisi jos tietäisi että vaimo "puuhailee" vaikka kuinka monen miehen kanssa selkäsi takana. Koko kirjoitus oli lähinnä kuin jostain huonosta amerikkalaisesta saippuaoopperasta. Mutta jos tämä totta on, niin taidat tietää itsekin mikä on se paras ratkaisu; kamppeet jakoon ja eri teille.

 

[Miehen mielipide]

Eroa.

Ansaitset paremman naisen. Tämä kohtelee sinua kuin sontaa ja on vain kiinnostunut siitä mitä hän itse saa. Sinä olet kuvioissa vielä jossakin määrin vain sen vuoksi, että hän saa edelleen sinulta jotain mitä haluaa. Ehkä se on rahaa tai jotain muuta. Hän ei kuitenkaan kunnioita sinua, eikä rakasta. Voi kyllä itkuisena niin väittää, mutta totuuden löytää aina teoista, eikä sanoista.

 

[diane]

Kaatunutta maitoa ei kannata tovehtia. Elämä ei ole mustavalkoista, siinä on myös harmaansävyjä. Tunteilleen ei voi mitään. Ehkäpä vaimosi ratkaisut tuntuivat hänestä niin oikeilta? Ehkä jokin vain naksahti? Suhtaudu asioihin aikuismaisesti. Tapahtunut on tapahtunut, sille ei voi enää mitään.

 

[diane]

Kaatunutta maitoa ei kannata tovehtia. Elämä ei ole mustavalkoista, siinä on myös harmaansävyjä. Tunteilleen ei voi mitään. Ehkäpä vaimosi ratkaisut tuntuivat hänestä niin oikeilta? Ehkä jokin vain naksahti? Suhtaudu asioihin aikuismaisesti. Tapahtunut on tapahtunut, sille ei voi enää mitään.

Ai niin unohtui vielä sanoa: Anna vaimollesi aikaa miettiä, mitä hän todella haluaa. Pitäkää hetki, vaikka muutama kuukausi etäisyyttä, että han saa koota itsensä uudelleen. Jos hän sitten pitää sinua oikeana itselleen, hän saattaa palata luoksesi ja voitte yrittää uudelleen. Toisen syyllistäminen vie pohjan koko projektilta. Kärsivällisyyttä!

 

[Silmät aukesivat]

Kuulostaa kolmenkympin kriisiltä jonkalaisen koin itsekin aika myrskyisällä tavalla. Olimme olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta kun minulla alkoi kamala kriisi. Meillä oli jo parisen vuotta mennyt "huonommin", mies oli paljon poissa emmekä juurikaan tehneet mitään yhdessä. Molemmilla oli omat harrastukset ja menonsa ja minusta tuntui että vaikka olin parisuhteessa olisin yhtä hyvin voinut olla sinkku. Ikävä kyllä emme ymmärtäneet ottaa asioita puheeksi tarpeeksi ajoissa vaan tilanne ajautui niin pahaksi että päädyin pettämään miestäni. Ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen petin häntä. En tiedä mitä hain, olin vain totaalisen hukassa ja minulla oli paha olla. Tuntui ettei elämällä ollut minulle enää mitään tarjota ja näin vain seinän edessäni. Yritimme vielä keskustella miehen kanssa asioista mutta se tapahtui liian myöhään minun kannaltani, vahinko oli jo tapahtunut. Mies olisi vielä halunnut yrittää mutta minun oli pakko ottaa etäisyyttä.

Muutin omilleni ja täytyy sanoa että se oli siinä mielessä erittäin hyvä ratkaisu koska se auttoi avaamaan silmäni. Ei mennyt kuin pari kuukautta kun näin taas eteeni ja tajusin parisuhteeni arvon ja tajusin myös sen ettei se ruoho ole todellakaan vihreämpää aidan toisella puolella.
Sanoisin että olisimme luultavasti palanneet vielä yhteen mutta ikävä kyllä mies oli sillä välin jo löytänyt toisen enkä halunnut mennä sotkemaan heidän välejään. Se olisi mielestäni ollut väärin koska olin itse halunnut lähteä minun piti myös kestää seuraukset eikä sysätä sitäkin miehen niskaan.

Ehdottaisin teille myös pientä irtiottoa. Jos kumppanisi voisi mennä vaikka vanhempiensa luokse asumaan hetkeksi tai sitten sinä muuttaa vähäksi aikaa pois niin saisitte vähän etäisyyttä asioihin. Se auttoi ainakin minun kohdallani avaamaan silmät.

 

[eron kokenut]

Minusta "silmät aukesivat" -nimimerkin tarina on ihan toisenlainen kertomus pettämisestä. Siinä pettäminen aiheutti pahaa oloa ja väliaikainen ero aiheutti kuitenkin sen, että se piilossa ollut rakkaus tuli esille uudelleen. AP:n tarinassa taas vaimo on hyväksikäyttäjä, joka halveksii miestään. Epäilenpä, että seksittömän vuoden aikana vaimolla oli niin paljon kiihkeitä suhteita, että tyydytettynä hän ei jaksanut sietää perusseksiä miehensä kanssa. On myös mahdollista, että hänellä on ollut silloin sukupuolitauti, jonka vuoksi hän ei ole uskaltanut harrastaa seksiä kanssasi, jottei tartuta sitä sinuun.

AP:n vaimo käyttää AP:tä taloudellisesti hyväkseen. Jos hän eroaisi, hänen pitäisi ottaa itse vastuu elatuksestaan tai hommata uusi elättäjä itselleen. Jos kyseessä on pieni paikkakunta, niin tuskinpa kukaan hänen tutuistaan huolii vaimokseen lutkaa, joka antaa kenelle vaan, kunhan vain tajuaa kysyä.

On mahdonta sanoa, mistä vaimosi käytös johtuu. Se voi johtua huonosta itsetunnosta (hakee kehuja ja kauneuden ylistämistä miehiltä), tekemisen puutteesta (kotitöiden hoitamisen jälkeenkin on runsaasti ylimääräistä aikaa, jolloin fiksumpi käyttäisi sen ajan esim. työpaikan etsimiseen, kotona opiskeluun tms, mutta vaimosi käyttää sen miesten metsästämiseen), seksiriippuvuudesta (ei halua masturboida, vaan haluaa pahimmillaan monta kertaa päivässä miestä ja mahdollisimman eri asennoissa, eri paikoissa jne) tai miksei koston halusta (esim. sinä teet arvostettua työtä ja nainen on kateellinen työstäsi, jolloin hän rankaisee sinua panetuttamalla itseään myös yhteisillä kavereillanne). On myös mahdollista, että tunnetasolla vaimosi ei välitä sinusta, vaan hänelle riittää se, että elätät häntä ja sallit hiljaisesti hänen pettämisen.

Minun mielestäni ongelma ei ratkea sinun tekemillä keinoilla. Jos otatte väliaikaisen eron, on riskinä, että vaimosi keskittyy vain siihen, että etsii uusia miehiä, kun sinä taas suret suhdettanne. Tarvitsisitte parisuhdeterapiaa, jossa oppisitte keskinäistä kommunikointia ja suhteenne tasapainottamista. Minusta myös sinun pitäisi saada terapiaa, jotta saa takaisin itsekunnioitusta ja -arvostusta. Sen jälkeen pystyisit tekemään päätöksen, että haluatko jatkaa suhdettanne vai ei. Minusta tuntuu, että taidat palvoa ja rakastaa jotakin sellaista, jota vaimosi ei todellisuudessa ole. Ehkä myös pelkäät yksin jäämistä. Ansaitset niin paljon parempaa, mitä tällä hetkellä suhteeltanne saat. Suhteen jatkamisen riskinä on se, että tulet sallimaan minkälaista käytöstä tahansa vaimoltasi. Vaimosi taas tietää, että annat anteeksi kerran, kymmenen kertaa, sata kertaa...

 

[cccccccccccc]

Jätä nainen ennen kuin hän jättää sinut! Säilytät sentään jotain itsekunnioituksen rippeitä. Todennäköisesti vaimosi löytää jossain vaiheessa uuden miehen, jonka kanssa haluaa enemmän kuin pelkkää seksiä. Silloin hän haluaa erota sinusta! Jotain parempaa hän etsii, et riitä hänelle. Vaikka vaimollasi olisi jokin kriisi menossa, niin kyllä hän luoksesi palaa, kun kriisi on ohi, vaikka eronneet olisittekin. Silloin voi asiat olla niin, että sinulla on uusi elämänkumppani ja et ottaisi entistä vaimoasi mistään hinnasta takaisin. Ja jos hän löytää muualta sen mitä etsii, niin hyvä hänen kannaltaan. Sinä taas jäät tässä tapauksessa rannalle ruikuttamaan, jos et eroa ota.

Älä ole tuollainen tossukka ja siedä huonoa kohtelua! Sympatiat saa henkilö, jota on petetty kerran tai kaksi, mutta henkilö jota on petetty kymmenen kertaa ei sympatiaa saa. Kukaan ei kunniota henkilöä, joka aina uudestaan ja uudestaan antaa kohdella itseään kuin paskaa! Ei vaimosikaan sinua kunnioita!

Kyllä se sattuu, kun rakastaa ja toinen ei rakasta samalla tavalla takaisin. Sattuu erota, mutta olisitko yhtään surullisempi yksin kuin nyt olet suhteessanne. Yksin sinulla on toivoa löytää onni, vaimosi kanssa ei. Hän on sen kymmenen kertaa jo todistanut.

Voimia1

 

[juhuu]

... Sympatiat saa henkilö, jota on petetty kerran tai kaksi, mutta henkilö jota on petetty kymmenen kertaa ei sympatiaa saa. ...

Sääliä saa ilmaiseksi - kateus pitää ansaita!

 

[Hyväuskoista]

"Olen miettinyt onko hän minun kanssani vain rahan takia sillä hän itse on ollut jo muutaman vuoden työttömänä kun minun palkkani taas on hieman keskivertoa parempi?"

Sinua höynäytetään oikein vimpan päälle. Olet miettinyt ihan oikein, noin se tilanteenne on. Syystä tai toisesta olet jäänyt riippumaan suhteeseenne, etkä ole reagoinut kuten terveellä itsetunnolla varustettu ihminen olisi: Suuttunut perusteellisesti ja laittanut naisen pihalle. Olet täydellisesti hyväksikäytetty mies, ei naisella tuossa vaiheessa ihan taatusti ole sellaisia tunteita jäljellä, jotta sinäkin saisit itsellesi aitoa vastakaikua.

Näe totuus. Jos lapsia ei ole, kärsi erotuska ja hae itsellesi vaikka terapeuttista apua siihen. Jos lapsia on, järjestä asiat heidän kannaltaan turvallisesti, sillä ei juoksuissa viihtyvä äiti ole kaksinen.

Jotenkin tuntuu, jotta tämä on sinulla jo masokistista. Ei ole muuten mahdollista, jotta tunnet edelleen noin suurta rakkautta häneen. Ainakaan tässä ei ole kyse naisen kolmenkympin kriisistä tms. vaan ihan oikeasta tunteitten täydellisestä kylmenemisestä ja laskelmoidusta hyväksikäyttämisestä. Näin minä tämän naisena näen.

 

[GSP]

Itse en katselisi tuollaista touhua hetkeäkään vaan potkisin naisen pihalle samantien. Pettämistä en anna ikinä anteeksi, vihellän pelin poikki heti jos toinen pettää. Luottamusta ei pysty saamaan täysin takaisin koskaan tuollaisen jälkeen ja onkin parempi siirtyä uusille urille. Hyvä mies, ansaitset parempaa kohtelua ja onnen elämääsi. Ei muuta kuin sanot muijalle, että pakkaa kamansa ja painuu vittuun

 

[Lissu]

Kerroit, että vaimosi on työtön ja ollut sitä jo jonkin aikaa. Saattaa olla, että hänellä on alkanut tänä aikana mielenterveydelliset ongelmat itämään. Usein työssäkäyvällä ei ole aikaa ruotia ja mietiskellä asioitaan sen tarkemmin ja elämä kulkee omalla painollaan.
Kotona ilman tekemistä alkaa helposti miettimään asioitaan turhankin paljon ja syventyy niihin, joillain saattaa jossain vaiheessa "napsahtaa" ja ei kestä sitä enää. (Yksin oloa ja ajatuksiaan) Alkaa pakenemaan ongelmiaan ja purkamaan turhautumistaan jollain lailla.
Vaimollasi on ongelmia itsensä kanssa ja siksi tekee näin, kukaan järjissään oleva tuskin toimisi tällä tavoin. Terapia on luultavasti ainoa keino pelastaa suhteenne, jos siinä on enää pelastettavaa.

 

[A.Aimo]

Olemme hieman yli kolmekymppinen pari,olleet naimisissa 8 vuotta.
Ongelmamme alkoivat n.vuosi sitten kun sain tietää vaimoni uskottomuudesta.Tätä ennen seurasi jakso jossa vaimoni ei halunnut enää minua ja seksiä meillä ei ollut silloin ollut melkein vuoteen.
Olimme puhuneet hänen haluttomuudestaan ja ymmärsin asian,vaimoni totesi myös yhdessä keskustelussamme kuinka olin ihana kun ymmärsin enkä painostanut mihinkään.Miksi olisinkaan, sillä mielestäni avioliitto on kompromisseja sekä molemminpuolista ymmärtämistä.
Ensimmäisestä pettämisestä sain tietää vahingossa kun yksi yhteinen tuttumme puhui ohi suunsa,tästä vaimolta tivattuani sain myös hänen suustaan tunnustuksen asiasta.Annoin tämän anteeksi kun vaimo monta päivää itkettyään aneli anteeksi pyyntöä ja sanoi katuvansa ja vannoi että näin ei käy enää ikinä.Minä hölmö uskoin.
Menemättä sen enempää yksityiskohtiin,tämän jälkeen vaimo on pettänyt ainakin kymmenkunta kertaa,ellei enemmänkin,enhän minä voi tietää.Olen mm.yllättänyt hänet toisen miehen kanssa meidän yhteisestä sängystämme ja olemme osuneet samaan baariin vahingossa jossa näin vaimoni antamassa "suullisia iloja" minun lapsuuden ystävälle,tosin enää emme ole ystäviä.
Alkuun vaimo sanoi kuinka häntä kaduttaa tekemisensä mutta muutama kuukausi sitten hän alkoi puolustuslinjalle ja syytti minua kaikesta kuinka hän ei ole saanut seksiä kotona,lukuisista yrityksistään huolimatta vaikka meidän seksimme vähyys on johtunut hänen haluttomuudestaan.Hän syyttää minua vainoharhaiseksi ja kyttääjäksi ja kuinka minä kontrolloin hänen tekemisiänsä ja menojansa.Kai tässä nyt kuka tahansa mies alkaa epäilemään puhuuko hän totta vai ei.Enkä ole edes hänen menojaan rajoittanut vaan antanut mennä,sen isompia kyselemättä,sillä tiedän ihan sanomattakin mitä hän puuhaa.
Onko tämä jonkinlainen kolmenkympin kriisi vai mikä nyt on?Miksei hän sano että haluaa erota sillä ei hän tunnu välittävän minusta ja koko ajan täytyy hakea kodin ulkopuolelta "iloja" ja sisältöä elämään.
Olen miettinyt onko hän minun kanssani vain rahan takia sillä hän itse on ollut jo muutaman vuoden työttömänä kun minun palkkani taas on hieman keskivertoa parempi?
Kaikkein hulluinta tässä on että rakastan vaimoani silti yli kaiken ja olisin valmis antamaan vielä nämä kaikki anteeksi jos voisin luottaa hänen sanaansa että hän lopettaa pettämisen.
Miten voimme jatkaa eteenpäin,onko parisuhde terapia ainoa vaihtoehto?En usko että vaimoni suostuisi siihen mutta minä en kyllä näe enää muita vaihtoehtoja.
Olisiko kellään antaa jotain neuvoa millä jatkaa eteenpäin?

Mikä vittu suomalaisia miehiä vaivaa kun itkette murheitanne , olkaa perkele miehiä ja heittäkää lumput kadulle ,kyllä ne siitä oppii.Sen kun tekee tarpeeksi ajoissa voi vanhasta saada vielä kumppanin mutta kun sitä on 50 äijää polkenu niin ei siitä enää mitään iloo ole kenellekkään.

Kun ne tuolla hetken tallaa työtömänä kadulla ja huomaavat mitä miehet heistä hakee niin alkaa
se entinen mies oleen se maailman paras ja itkevät sitten kavereilleen kuinka töpeksivät...

 

[luovuin vaikka rakastin]

Kaikkein hulluinta tässä on että rakastan vaimoani silti yli kaiken ja olisin valmis antamaan vielä nämä kaikki anteeksi jos ---

"Niin jykevä on rakkaus", mutta kun se ei yksin riitä. Suhteeseen vaaditaan myös - ja ennenkaikkea - kunnioitusta ja luottamusta, jotta se kestäisi.

 

[tonttu ja tontumpi]

Ei tässä tiedä kumpi on surullisempi hahmo. Säälittävä pariskunta kerta kaikkiaan. Tuossa mistään rakkaudesta ole kyse. Mies on läheisriippuvainen. Nainen ottaa ilolla rusinat pullasta. Kaikki voittaa. Vai voittaako?

Joo kuule mies: ei se järvi soutamalla kulu. Eikä lumppu pumppaamalla. Jos haluat suhteeseenne rehellisyyttä niin anna naisellesi lupa jakaa herkkuaan ja opettele itsekin nauttimaan siitä (että nainen jakaa herkkuaan). Vaimosi ei tuota hyväntekijyyttään tule lopettamaan jatkossakaan. Eli sulla on kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyt hänen vieraissa käyntinsä ja rakastat menemään niitä rippeitä mitä sulle jää. Tai eroatte.

Enjoy it while you can.

 

[Raamattu sanoo]

"Niin jykevä on rakkaus", mutta kun se ei yksin riitä. Suhteeseen vaaditaan myös - ja ennenkaikkea - kunnioitusta ja luottamusta, jotta se kestäisi.

Paavali neuvoi: " Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. "

Siinä se on: rakkaus ja kunnioitus.

Jos jompaa kumpaa esiintyy, toiseenkin tulee isompi motivaatio.

Myönteinen kierre.

Mutta itse asiasta: luulen että ensimmäinenkin uskottomuus meidän liitossa rikkoisi liiton heti. Toivon todella että kumpikaan ei hairahdu siihen.

Eihän pettäminen tapahdu naps vain, hetkessä. Se ketju kunniallisesta elämästä seksiin vieraan kanssa sisältää välivaiheita, joissa pitäisi olla mahdollisuus huomata, että ohhoh, nyt olen menossa väärään suuntaan, käännänpä kelkkaa.

Siunausta Sinulle. Kuulostaa kamalalta tilanteelta. Rukoilen puolestasi.

 

[tossukkainen]

Jäin miettimään, että mitä se rakkaus on AP:n tapauksessa? Hän ei voi ainakaan kunnioittaa ja arvostaa vaimoaan, joka makaa työttömänä kotonaan ketarat kohti kattoa. Ei kai sitä työtä ehdi etsimäänkään, jos pitää höyläyttää itseään jos jonkinlaisen miehen kanssa.

Pelkääkö AP yksinjäämistä niin paljon, että hän on valmis ottamaan vaimonsa takaisin, vaikka normaalin ajattelutavan mukaan hänessä ei ole paljon arvostettavaa sen perusteella, mitä AP on kirjoittanut? Jos AP on ymmärtäväinen, hellä ja vielä kohtuullisen hyvätuloinenkin, niin eihän AP:n tarvitse pelätä jäävänsä yksin. Ihan taatusti tilalle olisi tulijoita jonoksi asti. Vai onko AP:n vaimo poikkeuksellisen kaunis "saalis", jonka tasoista hän ei pystyisi enää saamaan ja siksi roikkuu statussyistä tuossa naisessa? Olikohan hän ajatellut perheenlisäystä tämän naisen kanssa ja siksi ei halua päästää irti? Vai onko raadollisin syy se, että AP:llä ei ole avioehtoa eikä hän halua joutua tilanteeseen, jossa menettää puolet omaisuudestaan?

AP:n tilanteessa tekisin niin, että vaatisin vaimoa juttelemaan oikein kunnolla ja ehdottaisin, että eroaisimme joksikin aikaa ja katsottaisi, että miten tilanne lähtee kehittymään. Aloittaisimme uudelleen seurustelun, tapailtaisi, juteltaisi ja katsottaisi, että löytyykö se kipinä uudelleen. Ehkäpä se vaimon "haluttomuuskin" paranisi miestä kohtaan. Kun AP itsekin ehtisi työstää suruaan, niin hän saisi perspektiiviä siihen, millaista elämä olisi ilman vaimoa ja vaimo näkisi, että mihin se työttömyyskorvaus riittää yksin asuessa. Jos AP:n vaimo panee muita, niin tilannehan ei muutu millään tavalla, että tekeekö hän sitä avioliitossa vai asumuserovaiheessa. Voitte myös hakea avioeroa, sillä siinähän on 6 kk:n harkinta-aika, jonka aikana hakemuksen voi vetää takaisin.

 

[ymmärrys]

Jäin miettimään, että mitä se rakkaus on AP:n tapauksessa? Hän ei voi ainakaan kunnioittaa ja arvostaa vaimoaan, joka makaa työttömänä kotonaan ketarat kohti kattoa. Ei kai sitä työtä ehdi etsimäänkään, jos pitää höyläyttää itseään jos jonkinlaisen miehen kanssa.

Pelkääkö AP yksinjäämistä niin paljon, että hän on valmis ottamaan vaimonsa takaisin, vaikka normaalin ajattelutavan mukaan hänessä ei ole paljon arvostettavaa sen perusteella, mitä AP on kirjoittanut? Jos AP on ymmärtäväinen, hellä ja vielä kohtuullisen hyvätuloinenkin, niin eihän AP:n tarvitse pelätä jäävänsä yksin. Ihan taatusti tilalle olisi tulijoita jonoksi asti. Vai onko AP:n vaimo poikkeuksellisen kaunis "saalis", jonka tasoista hän ei pystyisi enää saamaan ja siksi roikkuu statussyistä tuossa naisessa? Olikohan hän ajatellut perheenlisäystä tämän naisen kanssa ja siksi ei halua päästää irti? Vai onko raadollisin syy se, että AP:llä ei ole avioehtoa eikä hän halua joutua tilanteeseen, jossa menettää puolet omaisuudestaan?

AP:n tilanteessa tekisin niin, että vaatisin vaimoa juttelemaan oikein kunnolla ja ehdottaisin, että eroaisimme joksikin aikaa ja katsottaisi, että miten tilanne lähtee kehittymään. Aloittaisimme uudelleen seurustelun, tapailtaisi, juteltaisi ja katsottaisi, että löytyykö se kipinä uudelleen. Ehkäpä se vaimon "haluttomuuskin" paranisi miestä kohtaan. Kun AP itsekin ehtisi työstää suruaan, niin hän saisi perspektiiviä siihen, millaista elämä olisi ilman vaimoa ja vaimo näkisi, että mihin se työttömyyskorvaus riittää yksin asuessa. Jos AP:n vaimo panee muita, niin tilannehan ei muutu millään tavalla, että tekeekö hän sitä avioliitossa vai asumuserovaiheessa. Voitte myös hakea avioeroa, sillä siinähän on 6 kk:n harkinta-aika, jonka aikana hakemuksen voi vetää takaisin.

Kannattaisi todellakin miettiä mies jos vaikka laittaisitte eri osoitteet sen vaimosi kanssa vähän aikaan.
pari terapia ei toimi teillä vielä tuossa vaiheessa mutta ap. kehoittaisin käymään juttelemassa pariterapeutin kanssa. Olet asiasi hoitava mies . Miksi alennut tuollaiseen joka ei ole oikeaa rakastamista sinua kohtaan ??

Noita kauniita vaimoja jotka on ihan lumpahtavia saat todellakin joka pitäjästä.

Todellinen vaimon haluttomuus jos se johtuisi fyysisistä syistä ei aja panemaan muiden kanssa.

Voihan se olla että kun näytät ovea ei vaimosikaan status panona enää paina mitään näiden muiden miesten silmissä. Huorahtavaa hylättyä kun kukaan ei halua.

Opettele etsimään ne työttömät naiset joka ihan oikeesti elättävät itsensä ja lapsensa ilman pakonomaista parisuhdetta. Sellaisen kanssa kun rakastut tiedät oikeasti

mitä naisen rakkaus on. Se ei silloin vaadi maksullista yhdessäoloa jota suhteenne tällä hetkellä on.

 

[Salla-Mari]

Itse olen jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta ja viimeinen vuosi on ollut helvettiä. Mies petti, rukoili ja aneli että jatkettaisiin yhdessä. Annoin anteeksi. Sitten hän alkoi syyttämään minua, että hänen oli pakko pettää koska suhteemme on niin perseestä. Hän etääntyi koko ajan vain kauemmas, syytteli minua, uhkaili erolla jatkuvasti. Surin ja itkin kuukausikaupalla, kunnes repäisin itseni irti ja ilmoitin, että nyt me eroamme koska näin ei voi jatkua. Mitä tekikään mies, heittäytyi taas rukoilemaan ja anelemaan ettei erottaisi..syytti minua, että kuinka voin heittää 6 yhteisen vuotemme tuosta noin vaan menemään.

Pää on ihan sekaisin. On vain jotenkin jatkettava eteenpäin.

 

[narnar]

Tuosta syyttelystä sen verran, että koettakaa saada ne aikuiset ihmiset (jos nyt järkipuhe auttaa) tajuamaan, että pettäminen ja muu epäilyttävä käytös on *oma valinta*, josta ei voi syyttää ketään muuta.

Ok, suhteella voi mennä huonosti jne. mutta onko pettäminen joku ratkaisu? No ei! Jos ei ole intoa suhdetta korjata, sitten erotaan ja sitten ollaan vapaita etsimään uutta seuraa. Jos taas suhde halutaan kuntoon, paras asia ei tietenkään ole naida muita vaan keskittyä puolisoonsa. Mikä tässä logiikassa on niin vaikeaa?

Joidenkin on vain mahdoton myöntää virheitään ja omia tekojaan. On muuten tyypillistä narsistista toimintaa. Vika ei ole itsessään vaan aina kaikissa muissa...

 

[Aika herätä]

AP, jos englanninkielen taitosi on suht hyvä, googlaa sivusto Shrink4Men. Sieltä löydät selityksen naisesi omituisuuksille. Selvästi luonnehäiriöinen ihminen, normaali ihminen ei kohtele puolisoaan tuolla tavalla. Tahallinen työttömyys, röyhkeä sarjapettäminen, erityisesti puolison ystävien kanssa, siivelläeläminen, toisen syyllistäminen omista tekosistaan, ihan klassisia hyväksikäyttäjän perusaseita. Arvaan että suhteenne alkuaikoina hän oli mitä ihanin ja suloisin vaimoke (lue: teeskenteli sellaista), kunnes sai sinut oikein kunnolla koukkuun ja sitten voikin jo rentoutua ja alkaa toteuttamaan todellisia mielihalujaan, siis suomeksi huoraamista, laiskottelua ja puolison nöyryyttämistä.

Parisuhdeterapia teille on ajan haaskausta. Tuo naikkonen ei terapiassa muutu miksikään koska omasta mielestään hänessä ei ole mitään vikaa, hyvässä lykyssä manipuloi vielä naiivin terapeutinkin puolelleen ja syyttämään sinua kaikesta. Älä haaskaa tuollaisen kanssa enempää aikaa. Itsellesi sen sijaa suosittelen terapiaa, ehkä terapeutti auttaa sinua aukaisemaan sinisimmusi ja tajuamaan lopulta missä tässä oikein mennään.

Olen muuten nainen, ja olen tähän naistyyppiin törmännyt silloin tällöin. Puhdas saalistajatyyppi josta koituu pelkkää harmia kaikille.

 

[looginen]

Mikä tässä logiikassa on niin vaikeaa?

Ei mikään! Logiikka ei ole vaikeaa ja sen osaa jokainen tähän päivään elossa pysynyt olio riittävän hyvin.

Tuosta syyttelystä sen verran, että koettakaa saada ne aikuiset ihmiset (jos nyt järkipuhe auttaa) tajuamaan, että pettäminen ja muu epäilyttävä käytös on *oma valinta*, josta ei voi syyttää ketään muuta.

Uskottavuus, uskollisuus, uskottomuus, uskomattomuus - se on vaikeaa, koska ihminen on yhtä hyvin viekkaan hyväuskoinen hölmö kuin vilpittömästi epäilevä petokin.

Ennen päättelyä tehdyt väärät alkuoletukset, ennakkoluulot, erehdykset, virheelliset tiedot = epätoden jatkumo.

 

[joojoo]

selitystä,muijalle monoo urpo,lypsää suo koko ajan.

 

[Halipatsuijaa]

Olemme hieman yli kolmekymppinen pari,olleet naimisissa 8 vuotta.
Ongelmamme alkoivat n.vuosi sitten kun sain tietää vaimoni uskottomuudesta.Tätä ennen seurasi jakso jossa vaimoni ei halunnut enää minua ja seksiä meillä ei ollut silloin ollut melkein vuoteen.
Olimme puhuneet hänen haluttomuudestaan ja ymmärsin asian,vaimoni totesi myös yhdessä keskustelussamme kuinka olin ihana kun ymmärsin enkä painostanut mihinkään.Miksi olisinkaan, sillä mielestäni avioliitto on kompromisseja sekä molemminpuolista ymmärtämistä.
Ensimmäisestä pettämisestä sain tietää vahingossa kun yksi yhteinen tuttumme puhui ohi suunsa,tästä vaimolta tivattuani sain myös hänen suustaan tunnustuksen asiasta.Annoin tämän anteeksi kun vaimo monta päivää itkettyään aneli anteeksi pyyntöä ja sanoi katuvansa ja vannoi että näin ei käy enää ikinä.Minä hölmö uskoin.
Menemättä sen enempää yksityiskohtiin,tämän jälkeen vaimo on pettänyt ainakin kymmenkunta kertaa,ellei enemmänkin,enhän minä voi tietää.Olen mm.yllättänyt hänet toisen miehen kanssa meidän yhteisestä sängystämme ja olemme osuneet samaan baariin vahingossa jossa näin vaimoni antamassa "suullisia iloja" minun lapsuuden ystävälle,tosin enää emme ole ystäviä.
Alkuun vaimo sanoi kuinka häntä kaduttaa tekemisensä mutta muutama kuukausi sitten hän alkoi puolustuslinjalle ja syytti minua kaikesta kuinka hän ei ole saanut seksiä kotona,lukuisista yrityksistään huolimatta vaikka meidän seksimme vähyys on johtunut hänen haluttomuudestaan.Hän syyttää minua vainoharhaiseksi ja kyttääjäksi ja kuinka minä kontrolloin hänen tekemisiänsä ja menojansa.Kai tässä nyt kuka tahansa mies alkaa epäilemään puhuuko hän totta vai ei.Enkä ole edes hänen menojaan rajoittanut vaan antanut mennä,sen isompia kyselemättä,sillä tiedän ihan sanomattakin mitä hän puuhaa.
Onko tämä jonkinlainen kolmenkympin kriisi vai mikä nyt on?Miksei hän sano että haluaa erota sillä ei hän tunnu välittävän minusta ja koko ajan täytyy hakea kodin ulkopuolelta "iloja" ja sisältöä elämään.
Olen miettinyt onko hän minun kanssani vain rahan takia sillä hän itse on ollut jo muutaman vuoden työttömänä kun minun palkkani taas on hieman keskivertoa parempi?
Kaikkein hulluinta tässä on että rakastan vaimoani silti yli kaiken ja olisin valmis antamaan vielä nämä kaikki anteeksi jos voisin luottaa hänen sanaansa että hän lopettaa pettämisen.
Miten voimme jatkaa eteenpäin,onko parisuhde terapia ainoa vaihtoehto?En usko että vaimoni suostuisi siihen mutta minä en kyllä näe enää muita vaihtoehtoja.
Olisiko kellään antaa jotain neuvoa millä jatkaa eteenpäin?

Vaimosi on kertomasi perusteella narsistinen manipuloija: Hän syyllistää sinua, eikä näe vikoja itsessään. Maksattaa sinulla elintasonsa- ja elämäntyylinsä, tyypillistä käytöstä em. luonnetyypille. Hän tuskin tulee näkemäänkään asiaa toisin. Kun parisuhteesta puuttuu luottamus, peli on menetetty mikäli muutosta parenpaan ei tule!

Olen seurustellut nelisen vuotta, nuoruusvuosinani, vaimosi kaltaisen miehen kanssa. Se repi minut henkisesti hajalle, ja sai minut pitämään itseäni huonona ihmisenä. Hänkin ihastui suhteemme aikana toisiin naisiin, taisi pettääkin muutaman kerran. Sitten hän syyllisti asiasta minua - koska "bailabaila"-elämä ryyppy- ja kuskausreissuineen ei minua enää kiinnostanut, se oikeutti häntä pettämään ja ihastumaan toisiin naisiin!?!? Olin, 160-senttisenä ja 60-kiloisena liian lihavakin hänelle... Siitä hän jaksoi huomautella toistenkin kuullen, ja kuinka hyvännäköinen ja haluttava hän itse oli/on...Hänessä itsessäänhän ei tosiaankaan mitään vikaa ollut, vaikka monet kerrat odotin turhaan häntä tulevaksi. Sitten hän vaan muina miehinä ihmetteli miksi olin vihainen/suuttunut/osoitin "akkamaisesti" mieltä - kun häntä ei olut kiinnostanut lähteä kanssani minnekään - eikä ilmoittaa asiasta... Ja sitä rataa. Kesti vuosia, eromme jälkeen, ennen kuin pystyin luottamaan kenenkään miehen hyviin tarkoitusperiin, ja siihen ettei minua taas yritetä käyttää hyväksi ja syyllistää asioista joihin en ole syyllinen! Kun kohdalle sattui kaltaisesi hyvä mies, tiesin että tahdon antaa hänelle kaikkeni- ja päin vastoin. Tämä exä on jaksanut syyllistää minua "pettämisestä", ja kerran kävi aviomieheni kurkkuunkin kiinni kännipäissään!!!

Älä suostu hyväksikäytettäväksi, huijattavaksi, ja kynnysmatoksi. Ethän? Meitä kunnollisia, rehellisiä, ja normaaleja naisiakin on vielä olemassa.

Hyvää jatkoa sinulle - ja voimia/rohkeutta toimia oikein. Hyvää syksyn jatkoa.