Miksi vanhemmat ei halua nukuttaa pienokaisiaan? Miksi itsenäinen nukahtaminen on tavoite?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Mitäs jos se nukuttaminen ei kestäkään sitä esim. 30minuutin nukahtamista mitä se oletettavasti kestää teillä? Mitäs jos perheessä on useampia lapsia, joilla oma huone, se sama 30minuuttiako jokaisen luona erikseen? Siinähän sitä saiskin kivasti vanhemman illan kulumaan. Mitä jos lapsi ei tyynny yöllä yksin herätessään vaan tarvitsee vanhemman viereensä silloinkin ja mitäs jos tätä tekevää on monta? Siinä saa yönkin kulumaan hyväisesti rallatessa.

Mun mielestä nukahtamisessa, yksin nukkumisessa ja heräämisessä ei ole mitään pelättävää ja tämän tunteen haluan siirtää lapsellenikin. Meillä lapset nukahtaa helposti ilman ongelmia yksin, ovat aina nukahtaneet, ilman huutokouluja.

Nukutaan samassa huoneessa. Siihen loppuu unikoulut, huutamiset itkut ja muut juoksusessiot.


No enpä voisi kuvitella esim. meillä sitä. Mahtais siinä makuuhuoneessa loppua jo happikin kun 6 ihmistä nukkua possottais samas pienes huonees, häiriten toistensa unta. Ja meillä kyllä kolmonen huusi öisin vaikka oli meidänkin makkarissa melkein 3v asti. Ei se mihinkään lopu jos on tietynluontoinen lapsi.

Mä en käsitä miksi nukkumisesta, nukahtamisesta ja yksin nukkumisesta pitää tehdä mörkö lapselle, ei lapsi kyseenalaista asiaa jos sitä on tehty alusta asti ja vanhemmat pitävät asiaa normaalina. Toki on tässäkin poikkeuksia ja kausista riippuen mutta näin yleisluontoisesti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja emppu:
meillä nukutetaan 1,5 vuotias poika joka ilta ja joka päivä unille..enkä kyllä tuosta luovu,ja kaiken lisäksi,poika nukkuu vielä perhepedissä,eikä ole aikomuskaan siirtää omaan sänkyyn..jos kerran tuolla tavalla nukkuu jopa 14h putkeen,niin miksi sitä muuttumaan?ja muistan kuinka itseäni pienempänä pelotti nukkua yksin pimeässä,jos äiti ei nukuttanut.

Sama juttu meillä. Meillä ei ole mitään ongelmia. Eniten ongelmia on niillä, jotka yrittää lapsensa omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Jotkut joo vain jää sinne ja nukahtaa, mutta suurin osa ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
Minulle oli ennen lapsia itsestään selvää, että lapsi laitetaan omaan sänkyyn, luetaan , annetaan pusut ja halit ja sitten he nukahtavat. On hiljaista, rauhallista ja seesteistä :laugh: Ei nyt mennyt mielikuvat ihan yksiin meidän lasten kanssa :whistle:


Meillä on 4kappaletta tälläisiä lapsia jotka tekevät kuvailemallasi tavalla. Ilman huutoja ja itkuja. Se on heille normaalia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Mitäs jos se nukuttaminen ei kestäkään sitä esim. 30minuutin nukahtamista mitä se oletettavasti kestää teillä? Mitäs jos perheessä on useampia lapsia, joilla oma huone, se sama 30minuuttiako jokaisen luona erikseen? Siinähän sitä saiskin kivasti vanhemman illan kulumaan. Mitä jos lapsi ei tyynny yöllä yksin herätessään vaan tarvitsee vanhemman viereensä silloinkin ja mitäs jos tätä tekevää on monta? Siinä saa yönkin kulumaan hyväisesti rallatessa.

Mun mielestä nukahtamisessa, yksin nukkumisessa ja heräämisessä ei ole mitään pelättävää ja tämän tunteen haluan siirtää lapsellenikin. Meillä lapset nukahtaa helposti ilman ongelmia yksin, ovat aina nukahtaneet, ilman huutokouluja.

Nukutaan samassa huoneessa. Siihen loppuu unikoulut, huutamiset itkut ja muut juoksusessiot.


No enpä voisi kuvitella esim. meillä sitä. Mahtais siinä makuuhuoneessa loppua jo happikin kun 6 ihmistä nukkua possottais samas pienes huonees, häiriten toistensa unta. Ja meillä kyllä kolmonen huusi öisin vaikka oli meidänkin makkarissa melkein 3v asti. Ei se mihinkään lopu jos on tietynluontoinen lapsi.

Mä en käsitä miksi nukkumisesta, nukahtamisesta ja yksin nukkumisesta pitää tehdä mörkö lapselle, ei lapsi kyseenalaista asiaa jos sitä on tehty alusta asti ja vanhemmat pitävät asiaa normaalina. Toki on tässäkin poikkeuksia ja kausista riippuen mutta näin yleisluontoisesti.

Lastenpsykiatri liputtaa sen puolesta, että aluksi nukutaan lähellä, vasta sitten opetellaan yksinnukkuminen!

Siksi:

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.


Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80-85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla".

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin:

"Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml


 
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
Minulle oli ennen lapsia itsestään selvää, että lapsi laitetaan omaan sänkyyn, luetaan , annetaan pusut ja halit ja sitten he nukahtavat. On hiljaista, rauhallista ja seesteistä :laugh: Ei nyt mennyt mielikuvat ihan yksiin meidän lasten kanssa :whistle:


Meillä on 4kappaletta tälläisiä lapsia jotka tekevät kuvailemallasi tavalla. Ilman huutoja ja itkuja. Se on heille normaalia.

kiva teille! Meillä ei todellakaan mene noin.
 
En ole katsonut tarpeelliseksi säätää lapsen kanssa mitään silloin kun menee nukkumaan......rätti kainaloon, peitto päälle, pusu ja taputus peffaan....siihen nukahtaa heti.
 
Joo ja meillä poika siirrettiin omaan huoneeseen 11kk, ku huusi yöt meidän huoneessa. Saatiin kaikki nukkumisrauha. Sen jälkeen poika nukkunut melkein kaikki yöt heräämättä kertaakaan, paitsi kipeenä ollessaan. Ja jos muuten herää, ni kömpii omasta huoneesta meidän väliin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Boogyman:
En ole katsonut tarpeelliseksi säätää lapsen kanssa mitään silloin kun menee nukkumaan......rätti kainaloon, peitto päälle, pusu ja taputus peffaan....siihen nukahtaa heti.

Teillä toimii noin. Kaikilla ei todellakaan toimi. Suurin osa lapsista tarvitsee aikuisen vierelleen, kunnes nukahtaa!

On harvassa ne, joiden lapset jää heti 1 vuotiaana yksin sänkyyn unta hakemaan.

 
Enkä mä käsitä myöskään sitä että miksi nukkumaanmenosta tehdään hirvee show, se nyt vain on juttu joka pitää tehdä että jaksaa. Läheisyyttä ja hyvänäpitoa pitäisi ehtiä tehdä päivälläkin niin että lapsi voi nukahtaa levollisin mielin yöpuulle.

Ei meillä lapset yöllä herätessää kauhistu ja ala huutaa ja jos jostain syystä huutavat, tottakai heidän huutoonsa vastataan menemällä katsomaan. Ja minä puhun nyt omani ikäisistä lapsista, 2-6v. En pienistä vauvoista jotka tietenkin nukkuu vieressä/lähellä.

Korostan eritoten viimeistä lausetta epäselvyyksien varalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Enkä mä käsitä myöskään sitä että miksi nukkumaanmenosta tehdään hirvee show, se nyt vain on juttu joka pitää tehdä että jaksaa. Läheisyyttä ja hyvänäpitoa pitäisi ehtiä tehdä päivälläkin niin että lapsi voi nukahtaa levollisin mielin yöpuulle.

Ei meillä lapset yöllä herätessää kauhistu ja ala huutaa ja jos jostain syystä huutavat, tottakai heidän huutoonsa vastataan menemällä katsomaan. Ja minä puhun nyt omani ikäisistä lapsista, 2-6v. En pienistä vauvoista jotka tietenkin nukkuu vieressä/lähellä.

Korostan eritoten viimeistä lausetta epäselvyyksien varalta.

Kyllä kyllä. Jos lapsi alkaa itkemään ja huutamaan ja ryntää pois sängystä, kun se sinne on yksin jätetty, NIIN SILLOIN pitää aikuisen jäädä vierelle nukuttamaan. Niin yksinkertaista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Boogyman:
En ole katsonut tarpeelliseksi säätää lapsen kanssa mitään silloin kun menee nukkumaan......rätti kainaloon, peitto päälle, pusu ja taputus peffaan....siihen nukahtaa heti.

Teillä toimii noin. Kaikilla ei todellakaan toimi. Suurin osa lapsista tarvitsee aikuisen vierelleen, kunnes nukahtaa!

On harvassa ne, joiden lapset jää heti 1 vuotiaana yksin sänkyyn unta hakemaan.

En kommentoi....
 
Meidän nukkumaanmeno:

Iltatoimet ja yöpuku päälle. Sänkyyn mennään hymyssä suin, innoissaan, ei koskaan itkun kanssa. Menen maate lapsen 2 v kanssa parisänkyyn. Nukahtaa siihen, laulellaan muutamat unilaulut ja jäädän odottaa unta. Lapsi etsii asentoa, on hiljaa. Itse makaan hiljaa vieressä ja muka nukun. Kun lapsi on nukahtanut noin 30-50 min kuluttua, nousen hiljaa pois. Palaan yöksi nukkuu viereen. Öisin herätessään ei koskaan huuda tai itke. Ei yöllisiä juoksurumbia kenelläkään. Helppoa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Enkä mä käsitä myöskään sitä että miksi nukkumaanmenosta tehdään hirvee show, se nyt vain on juttu joka pitää tehdä että jaksaa. Läheisyyttä ja hyvänäpitoa pitäisi ehtiä tehdä päivälläkin niin että lapsi voi nukahtaa levollisin mielin yöpuulle.

Ei meillä lapset yöllä herätessää kauhistu ja ala huutaa ja jos jostain syystä huutavat, tottakai heidän huutoonsa vastataan menemällä katsomaan. Ja minä puhun nyt omani ikäisistä lapsista, 2-6v. En pienistä vauvoista jotka tietenkin nukkuu vieressä/lähellä.

Korostan eritoten viimeistä lausetta epäselvyyksien varalta.

Kyllä kyllä. Jos lapsi alkaa itkemään ja huutamaan ja ryntää pois sängystä, kun se sinne on yksin jätetty, NIIN SILLOIN pitää aikuisen jäädä vierelle nukuttamaan. Niin yksinkertaista.

Meillä ei huutavaa lasta jätetä sänkyyn, ei meillä lapset huuda sängyssä nukkumaanmennessä koska ei siinä ole heille mitään pelottavaa. Ja jos yöllä alkaa huutaa, en ala nukuttaa vaan rauhoitan lapsen puheella ja sylillä ja rauhallinen lapsi jää sänkyynsä odottamaan unta. Mä en käsitä miksi mun pitäisi olla siinä nukuttamassa silloin?

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
kun on seurannu sivusta aikoinaan ystävieni ja sisarrusten nukuttamis sessioita jotka kestää 1- 2 tuntia niin ei kiitos. mun poika on vauvana laitettu sänkyyn, pariunilaulua ja suukot jahalit hyvää yötä ja samantien unessa. nyt isompana luetaan satu ja suuko&hali ja hyvää yötä ja unessa 5-10 min. en koe tarpeelliseksi et pitäs istua vieressä ja nukuttaa. jos on ollu kipeä on nukkunut vieressä tai olen ottanut patjat lattialle ja nukuttu vierekkäin ja nukutettu. ikää siis nyt pian 6v.

Tämä on myös tempperamentista kiinni! Jos sun lapses nukahtaa alta 10 minuutin, ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin osaavat. Joillekin kestää se nukahtaminen kauemmin. Ja sitä kauemmin se kestää, jos lapsi tuntee olonsa turvattomaksi ja joutuu huutamaan! Meillä nukutetaan meidän 2 vuotias ja hänellä kestää aina 40 min ennenkuin nukahtaa.

Temperamentista voi olla kiinni. Meidän voimakastahtoiset lapset nukahtaa yleensä 15-45 minuutissa omiin sänkyihinsä ilman nukuttelua. Jonkin aikaa jossain iässä ovat yrittäneet aloittaa sitä "helvetin rallia", mutta kun sääntö on, että sängyssä ollaan, niin leikkivät siellä sitten kunnes nukahtavat.
 
Nukkumiseen ja syömiseen pätee sama luonnonlaki: ihmisellä on sisäänrakennettu tarve kumpaankin, mutta aikuisilla on kamala tarve sotkea lapsilta ne luonnolliset tarpeet ja pakottaa ne johonkin rytmiin, josta seuraa valtataistelua ja kaaos.
Kokemuksesta allekirjoitan tämän:
"Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Enkä mä käsitä myöskään sitä että miksi nukkumaanmenosta tehdään hirvee show, se nyt vain on juttu joka pitää tehdä että jaksaa. Läheisyyttä ja hyvänäpitoa pitäisi ehtiä tehdä päivälläkin niin että lapsi voi nukahtaa levollisin mielin yöpuulle.

Ei meillä lapset yöllä herätessää kauhistu ja ala huutaa ja jos jostain syystä huutavat, tottakai heidän huutoonsa vastataan menemällä katsomaan. Ja minä puhun nyt omani ikäisistä lapsista, 2-6v. En pienistä vauvoista jotka tietenkin nukkuu vieressä/lähellä.

Korostan eritoten viimeistä lausetta epäselvyyksien varalta.

Kyllä kyllä. Jos lapsi alkaa itkemään ja huutamaan ja ryntää pois sängystä, kun se sinne on yksin jätetty, NIIN SILLOIN pitää aikuisen jäädä vierelle nukuttamaan. Niin yksinkertaista.

Meillä ei huutavaa lasta jätetä sänkyyn, ei meillä lapset huuda sängyssä nukkumaanmennessä koska ei siinä ole heille mitään pelottavaa. Ja jos yöllä alkaa huutaa, en ala nukuttaa vaan rauhoitan lapsen puheella ja sylillä ja rauhallinen lapsi jää sänkyynsä odottamaan unta. Mä en käsitä miksi mun pitäisi olla siinä nukuttamassa silloin?

Jos sua ei lapsi tarvitse, niin sitten ei. Mutta jos jonkun muun lapsi huutaa ja itkee ja jätetään vain yksin, kun ei jakseta nukuttaa, niin sitä en tajua.

 
Meillä nukutetaan ja nukutaan perhepedissä, koska se tapa on toimivin (lapsi vähän yli 2 vee). Ei ole itkuja eikä valtataisteluja. Meillä on senluontoinen lapsi, että ikinä ei vois edes kuvitella jättävänsä illalla tai yöksi yksin. No way! Siitä kärsis kaikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
"Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Se että nukkuu omassa huoneessa, ei tarkoita sitä, että nukkuisi yksin. Jos lapsi herää omasta huoneesta yöllä, niin kyllä minä siitä parin metrin päästä omasta makuuhuoneestamme pääsen heti paikalle.
Meillä 2v:lle luetaan iltasatu, annetaan iltapusut ja sitten hän jää nukkumaan omaan huoneeseen. Ei siis odoteta vieressä, että nukahtaa. Nukkuu siellä yleensä heräämättä aamuun asti.
Ei haluttu lähte nukuttamisrumbaan, tuttavien 1,5h kahta aikuista vaativa nukutusrumba sai päätymään erilaiseen ratkaisuun. Siellä siis kaksi aikuista istuu lapsen huoneessa, kunnes lapsi nukahtaa. Molemmilla vanhemmilla hermot riekaleina, eli ei mistään ihanasta yhdessäolon hetkestä voida puhua....
 
Me nukutetaan lapsi. Ajateltiin, että kesällä voitaisiin koettaa, josko hän haluaisi käydä nukkumaan ihan itsekseen. Jos näyttää, että menee hirveäksi temppuiluksi, niin unohdetaan idea ja koetetaan myöhemmin uudestaan. Meidän lapsi on ollut aina tosi huono nukahtamaan, ihan vastasyntyneestä asti. Nykyään onneksi on jo helpompaa ja lapsi ite jopa pyytää päästä sänkyyn. Nukuttamiseen menee tätä nykyä noin 15 minuuttia, joten ei tuo nyt iso vaiva ole. Toiset lapset nukahtaa itekseen helposti ihan vauvasta, toiset ei ja aika vaikea sitä on vanhemman päättää, millaisen lapsen saa.
 
Kyllä temperamenttierot vaikuttavat paljon nukahtamiseen!
Meillä yksi nukahtaa rauhallisesti,varmaan nukahtaisi yksinkin. Toisen kohdalla vieressä oleminen tarkoittaa monina iltoina kaksin käsin kiinni pitämistä.. Kolmas on jotain noiden kahden väliltä. Ja kaikilla samat rutiinit!
 
Meillä lapset on aina nukahtaneet omaan sänkyyn ,omaan huoneeseen ilman huutoja ja hyvillä mielin.

Jukka Mäkelä on tutkinut aihetta omasta puolestaan ja jättänyt tukimuksen ulkopuolle lapset jotka ovat aina nukahtaneet hyvin omiin säkyihinsä.Jukan olisi pitänyt muistaa tutkia kattavasti myös heidän elämänsä ja kehityksensä että tutkimus olisi luotettava. Kuinka monta perhepetiä käyttävää perhettä hän on tutkinut ja kuinka monta sellaista jossa lapset nukahtaa omiin sänkyihin ilman nurinoita?
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuunäin:
kysymykseen vastaus: Koska itsekseen nukahtaminen on lapselle parhaaksi. ja vanhemmille. Jos lapsi saa syliä ja hellyyttä muulloin, ei hän tarvitse nukuttajaa.

Ei kyllä yhtään pidä paikkaansa. Et taida tietää mitä puhut.

 
Eihän vaihtoehtona ole nukuttaminen vs huutamaan sänkyyn jättäminen. Koskaan ei ole tarvinnut lasta jättää sänkyyn huutamaan. Paitsi 2-vuotias kiukuttelemaan, se on eri asia kuin nukuttajan tarve, etenkin jos kiukuttelu vain on pahentunut mikäli on viereen jäänyt. Jos lapsi jää ok yksin sänkyyn nukkumaan niin mikäs sen mukavampaa.
 

Yhteistyössä