Miksiköhän jotkut lapset on jo pienestä pitäen agressiivisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umbrella-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

umbrella-

Aktiivinen jäsen
01.03.2006
8 489
1
36
Taidan kerätä lokaa niskaani joten avaan umbrellani valmiiksi :ashamed:
Oon vaan havainnut, että monet ihan pienetkin on helposti tönimässä, lyömässä ja käyvät siis fyysisesti kiinni. Enkä sano tätä mitenkään pahalla, ihan fiksujen vanhempien lapsia ovat ja vanhemmat pyrkivät opettamaan ja asettamaan heille rajat. Mietin vaan, et mistä se johtuu. Tai siis yksilöllisistä eroista kai, sillä kaikki nämä tietämäni tapaukset eivät ole voineet oppia tätä käyttäytymismallia isommilta sisaruksiltaan tai vanhemmiltaanaan -ainakin näin uskoisin.

Omat kun ovat aina ottaneet vieraat lapset avosylin vastaan ja ovat olleet innoissaan leikkiseurastaan, lelujen jakaminen on ollut luontaista ja sitten onkin tullut toiselta osapuolelta "turpaan" lähes heti. Ja tätä en sano sillä, että omani olisivat millään tavalla täydellisiä. Koettelevat kyllä hermoja ja rajoja monella muulla tapaa, tulee äidille kiukkuraivareit eikä ruokapöydässäkään aina jakseta istua tai käyttäytyä nätistä eli en todellakaan nyt tarkoita sitä, että kuvittelisin omista lapsista liikoja.

Mutta tiettyjen lasten kanssa tapaamiset on aika harmillisia juuri siksi, että se oma joutuu heti tönityksi yms. eli itsestä tekis mieli välttää näitä tapaamisia, vaikkakin näiden lasten vanhemmat puuttuvat tilanteeseen eli en heitä syyllistä. Mutta ei se 2-vuotiaasta varmaan kovin kivaakaan ole joutua vähän väliä tönityksiä, lyötäväksi tai puretuksi.

Ja tosiaan voihan sekin olla, että oman lapsen innokkuus tai iloisuus sitten ahdistaa tai ärsyttää sitä agressiivista osapuolta.
 
en tiedä mistä johtuu.
Meillä lapset kilttejä, antavat muille. ja kun tulee köniin, on heistä tullut arempia. aivan pienenä olivat iloisia ja sosiaalisia.
aggressiiviset niitä menestyjiä?
 
olen miettinyt samaa. meidän poika jää helposti jalkoihin kun ei ole niin agressivinen kuin useat muut lapset ja antaa esim. kaikkien leikkiä leluillaan. eikä sitten oikein osaa puolustautua kun tullaan tönimään tms.
 
Kun lapset menivät hoitoon ja sitten kouluun, niin olen huomannut jokaisessa ryhmässä/luokalla pari tällaista tyyppiä. Kaikki tietämäni tapaukset ovat poikia, mutta varmasti näitä löytyy tytöistäkin. Sellaisilla lapsilla ei näyttäisi olevan tunteita ollenkaan, empatiakyky on täysin hukassa, eikä vanhempia kunnioiteta tippaakaan. Minä ainakin syytän ihan julkisesti vanhempia, jotain he ovat tehneet täysin väärin.
 
Ja mä oon miettinyt sen aggressiivisen lapsen vanhempien kannalta. Niille tulee helposti olo, ettei kehtaa lapsensa kanssa mennä mihinkään, kun ympäristö alkaa katsoa äkkiä kieroon.
 
mä oon törmännyt yhteen tämmöseen aggressiivisempaan lapseen, omaa sukuani on ja voin kyllä ihan suoraan sanoa, että muut suvun lapset on ihan "kilttejä". Ja läheltäkin tätä perhettä seuranneena niin kyllä se tuosta kasvatuksesta aika pitkälti taitanee johtua. Kyllä alkuun yritetään kuria pitää, mutta sekin kuinka sitä kuria pidetään,ehkä suuttumalla jne niin ei lapsikaan opi. Tai jos ei jaksetakaan sitten pitää niistä rajoista kiinni. Sinänsä ihana perhe ja mulle rakkaita ihmisiä, mutta tuo lapsenkasvatus voisi sujua paremminkin...

Lapselle tulee kova koulu viimeistään kouluun mentäessä jos ei osaa porukassa olla ihmisiksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Eniten v******a sellaisten lyöjälapsien vanhemmat, jotka ei kunnolla puutu siihen! Halaillaan ja hyssytellään lasta. Kiusaajia niistä tulee.

No juu, tiedän kyllä näitäkin tapauksia. Mutta myös niitä joissa vanhemmat todella puuttuvat heti asiaa. Tuntuuvaan kummalta, mikä saa esim. pienen 2 vuotiaan heti äidin silmän välttäessä puremaan/ lyömään ja jotenkin ilme vielä sen jälkeen on tosi tyytyväinen. Tällä aloituksella tahdoin vaan ymmärtää tälläistä lasten sielunelämää, siis oma äiti tai isä ehkä lapsen tuntien osaa arvata mistä sellainen johtuu, miksi lapsi käyttäytyy niin tietyissä tilanteissa.
 
..en ihan usko, että vanhempia voi syyttää jonkun 1,5-2vuotiaan käytöksestä. Mä olen nähnyt just tollaisia lapsia, joita kyllä kielletään, mutta ne on sellaisia tönijöitä silti...
 
Meidän esikoinen 1 vuotiaana ihmetteli, kun jotkut isommat pojat tulivat ja tuuppasivat nurin. Tuli sitten aika, kun oli 1,5v ja pikkuveli, uhma sekä univeje, joka aiheutti levottomuuden. Sen jälkeen teki toisille kaikkea sitä, mitä toiset oli aiemmin hänelle tehnyt :( Pikkuveljensä tietty oppi tavat hänetä. Noi pienemmät sisaret taasen ei pahemmin olekkaan sitten toisia tönineet tai lyöneet, mitä nyt isompana poika on veljiensä kanssa tukkanuottasilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja mä oon miettinyt sen aggressiivisen lapsen vanhempien kannalta. Niille tulee helposti olo, ettei kehtaa lapsensa kanssa mennä mihinkään, kun ympäristö alkaa katsoa äkkiä kieroon.

näin oli kaverillani poikansa kanssa, joka on todella kova pitämään puoliaan, kukaan ei saa koskea hänen leluihinsa esim. puistossa jne. toisaalta tämä pojan läytös oli niin jatkuvaa ettei kaveri välillä jaksanut sitä kieltääkään.

luulen että käytös johtui osittain pojan luonteesta, osittain vähän epävakaista kotioloista.
 
Mä olen jättänyt menemättä pariin paikkaan kokonaan kun lapset on
todella agressiivisia. Ja vanhemmilla ei mitään otetta näihin lapsiin.
En halua että mun lapsia lyödään, hakataan, purraan tai tönitään iman mitään
syytä. Saatikka että niiden pitäisi kestää sitä koko vierailun ajan! |O
Ei kiitos. Mieluummin lapset leikkikööt keskenään.
Ja en tosiaan osaa sanoa mistä voisi johtua.
 
Niin ja surullista, mutta naista lapsista tulee sitten niita menestyjia.

Olen joskus miettinyt, etta miksi en tormaa taalla Englannissa naihin lapsiin? Tottakai naitakin taalla on, mutta ei taalla meidan alueella. Oma poikani, joka on nyt pre-schoolissa (ikaa 2,5 vuotta), niin siella opetetaan hyvia kaytostapoja ja aikuisia todella kunnioitetaan! Tama Suomesta puuttuu, edes omia vanhempiaan ei tarvitse kunnioittaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja bebes:
Mä olen jättänyt menemättä pariin paikkaan kokonaan kun lapset on
todella agressiivisia. Ja vanhemmilla ei mitään otetta näihin lapsiin.
En halua että mun lapsia lyödään, hakataan, purraan tai tönitään iman mitään
syytä. Saatikka että niiden pitäisi kestää sitä koko vierailun ajan! |O
Ei kiitos. Mieluummin lapset leikkikööt keskenään.
Ja en tosiaan osaa sanoa mistä voisi johtua.

Joo, olen kyllä ajatellut ihan samoin ja siksi alkanut välttämäänkin näitä tapaamisia, kun eihän sen oman lapsen tarvi sellaista kestää, että jatkuvasti satutetaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aityli:
Niin ja surullista, mutta naista lapsista tulee sitten niita menestyjia.

Olen joskus miettinyt, etta miksi en tormaa taalla Englannissa naihin lapsiin? Tottakai naitakin taalla on, mutta ei taalla meidan alueella. Oma poikani, joka on nyt pre-schoolissa (ikaa 2,5 vuotta), niin siella opetetaan hyvia kaytostapoja ja aikuisia todella kunnioitetaan! Tama Suomesta puuttuu, edes omia vanhempiaan ei tarvitse kunnioittaa..

Siinäkö se syy sitten on? Suomessa mennään kouluun "vasta" 6-7-vuotiaana, niin ei ole ketään opettamassa lapsille käytöstapoja. Valitettavasti tätäkin kyllä esiintyy, joissain kodeissa ei oteta vastuuta kasvatuksesta.
 
Ëi se kuulkaa AINA ole vanhemmista kiinni! Erityislapsilla on just paljon tätä agressiivista käyttäytymistä. Meilläkin poika erityislapsi omine "vikoineen" ja silti hänelle pienestä pitäen saanut toitottaa ja opettaa ja kieltää että toisia EI saa sitä ja tätä jne. ja kuulkaa jatkuvaan... No, nyt on menossa jo kouluun ja alkanut sisäistää tän asian vihdoin. Mutta meillä ei se ainakaan ollut siitä kiinni et ois saanu tosia kiusata ja oltais vain hissuteltu pojalle!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aityli:
Niin ja surullista, mutta naista lapsista tulee sitten niita menestyjia.

Olen joskus miettinyt, etta miksi en tormaa taalla Englannissa naihin lapsiin? Tottakai naitakin taalla on, mutta ei taalla meidan alueella. Oma poikani, joka on nyt pre-schoolissa (ikaa 2,5 vuotta), niin siella opetetaan hyvia kaytostapoja ja aikuisia todella kunnioitetaan! Tama Suomesta puuttuu, edes omia vanhempiaan ei tarvitse kunnioittaa..

Eli englannissa ei siis kukaan menesty tuolla logiikalla?? Ei se noin mene, noista ihmisistä tulee narsisteja ja surullisia puurtajia, jotka eivät pysty elämään parisuhteessa kun eivät näe muita kuin itsensä. Minusta jo tuollaisesta ekaluokkalaisesta voi helpostikin nähdä että kenestä on tulossa nuorisorikollinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
. Minä ainakin syytän ihan julkisesti vanhempia, jotain he ovat tehneet täysin väärin.


Kyllä vanhempien tekemisillä ja tekemisen jättämisillä on myös merkitystä, mutta kyllä ne lapset oppivat tönimiset ja tyrkkimiset toisilta lapsiltakin. Se vain, että kuinka paljon lapset niitä tekevät ja kuinka kauan he niitä taitojaan kokeilevat, on sitten aikapaljon vanhemmista kiinni... ja toki lapsen luonteestakin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Aityli:
Niin ja surullista, mutta naista lapsista tulee sitten niita menestyjia.

Olen joskus miettinyt, etta miksi en tormaa taalla Englannissa naihin lapsiin? Tottakai naitakin taalla on, mutta ei taalla meidan alueella. Oma poikani, joka on nyt pre-schoolissa (ikaa 2,5 vuotta), niin siella opetetaan hyvia kaytostapoja ja aikuisia todella kunnioitetaan! Tama Suomesta puuttuu, edes omia vanhempiaan ei tarvitse kunnioittaa..

Nii-i, voisko se näkyä jo niin pienestä, ihan taapero ikäisestä, se kunnioituksen puute? Toisaalta nämä lapset purevat ja lyövät kyllä estoitta vanhempiaankin. Mutta vaikea sen enempää sanoa, kun itsellä ei tuosta ole kokemusta, eli jos oma lapsi käyttäytyis niin, niin osaisko sitä oikealla tavalla puuttua siihen. Kumpikaan kun omista lapsista ei ole ikinä käynyt mun kimppuuni myöskään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eli englannissa ei siis kukaan menesty tuolla logiikalla?? Ei se noin mene, noista ihmisistä tulee narsisteja ja surullisia puurtajia, jotka eivät pysty elämään parisuhteessa kun eivät näe muita kuin itsensä. Minusta jo tuollaisesta ekaluokkalaisesta voi helpostikin nähdä että kenestä on tulossa nuorisorikollinen.

Tutustupa tuohon linkkiin A- ja B-tyypin persoonallisuuksista...
 
Mä oon kans joskus mielessäni ihmetellyt samaa, ja todennut ihan kaveripiirissä ettei se oo aina siitäkään kiinni ettei komennettais. Oikeesti joskus ihan harmittaa kun omat lapset on sellasia että tykkää leikkiä kaikken kanssa, ja sitten joku tulee ja ihan yhtäkkiä mättäsee päähän.

Ja tosiaan, voin kyllä ihan suoraan sanoa että yhtä kaveriani en ole jaksanut enää juurikaan pyytää kylään, hänen poikansa kun on mm. purrut meijän silloin 5kk vanhaa tyttöä joka istui tyytyväisenä sitterissä... :/
 
Meidän kakkonen on käyttäytynyt pienestä asti agressiivisesti ongelmatilanteissa. Tällä hetkellä osaa jo tosi hyvin hallita käytöstään tai lähteä pois paikalta, jos tuntuu liian vaikealta. Ollaan tehty kovasti töitä ja tehdään edelleenkin, niin me vanhemmat kuin kaikki hoitavat tahotkin vuosien varrella, että lapsi oppisi käsittelemään tunteitaan muuten kuin väkivaltaan turvautumalla.
 

Yhteistyössä