Miksiköhän jotkut lapset on jo pienestä pitäen agressiivisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umbrella-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Alkuperäinen kirjoittaja bebes:
Mä olen jättänyt menemättä pariin paikkaan kokonaan kun lapset on
todella agressiivisia. Ja vanhemmilla ei mitään otetta näihin lapsiin.
En halua että mun lapsia lyödään, hakataan, purraan tai tönitään iman mitään
syytä. Saatikka että niiden pitäisi kestää sitä koko vierailun ajan! |O
Ei kiitos. Mieluummin lapset leikkikööt keskenään.
Ja en tosiaan osaa sanoa mistä voisi johtua.

Joo, olen kyllä ajatellut ihan samoin ja siksi alkanut välttämäänkin näitä tapaamisia, kun eihän sen oman lapsen tarvi sellaista kestää, että jatkuvasti satutetaan.

Ei tosiaan!
Ja meillä kun on lyöminen, pureminen ja nämä muut kielletty ja en hyväksy sitä
lapsilta niin en ymmärrä että miksi pitäisi hyväksyä se jonkun toisen lapsen tekemänä? Ja toisaalta lapset ottaa toisistaan liian helposti mallia :attn:
 
Näin on sanottu, että fyysinen suuttumuksen osoittaminen on pienille lapsille luontaista. Siinä ei ole kasvatustaidoista kyse.

Toisilla lapsilla tönimistä yms. on syntyjään, toisilla taas ei. Helpolla pääsevät ne, joiden piltit eivät koskaan yritäkään tuuppia. Kun puhutaan1-2-vuotiaista, kasvatuksella ei vielä ole asian kanssa tekemistä. Kun puhutaan esim. 4-vuotiaista, näkyy jo kasvatuksenkin merkitys.

Usein sellaiset vanhemmat, joille ei ole 'tuuppijaa' siunaantunut, kokevat, että jo 1-vuotiaskin on kasvatettu huonosti jos pyrkii lyömään. Ja päinvastoin, jos oma lapsi ei ole lyöjä-tyyppiä, voi kokea olevansa tosi onnistunut kasvattaja. Tosiasiassa lapset ovat kuitenkin syntyjään erilaisia. Toisten kanssa väännetään rautalankaa, toisten kanssa kaikki soljuu helposti eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Meidän kakkonen on käyttäytynyt pienestä asti agressiivisesti ongelmatilanteissa. Tällä hetkellä osaa jo tosi hyvin hallita käytöstään tai lähteä pois paikalta, jos tuntuu liian vaikealta. Ollaan tehty kovasti töitä ja tehdään edelleenkin, niin me vanhemmat kuin kaikki hoitavat tahotkin vuosien varrella, että lapsi oppisi käsittelemään tunteitaan muuten kuin väkivaltaan turvautumalla.

Millaisia keinoja teillä on ollut käytössä?
 
Tästä tuli mieleeni, että meidän 3v tyttö pelkää yleisesti 1,5-3 vuotiaita vilkkaita pikkupoikia. Eli kait se töniminen yms. on kuitenkin aika yleistä tuossa ikäluokassa oleville vilkkaille pojille :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Alkuperäinen kirjoittaja bebes:
Mä olen jättänyt menemättä pariin paikkaan kokonaan kun lapset on
todella agressiivisia. Ja vanhemmilla ei mitään otetta näihin lapsiin.
En halua että mun lapsia lyödään, hakataan, purraan tai tönitään iman mitään
syytä. Saatikka että niiden pitäisi kestää sitä koko vierailun ajan! |O
Ei kiitos. Mieluummin lapset leikkikööt keskenään.
Ja en tosiaan osaa sanoa mistä voisi johtua.

Joo, olen kyllä ajatellut ihan samoin ja siksi alkanut välttämäänkin näitä tapaamisia, kun eihän sen oman lapsen tarvi sellaista kestää, että jatkuvasti satutetaan.

Minullakin on kokemusta vastaavasta. Olen komentanut kyläpaikassa itse näitä tönijöitä. Jostakin syystä lapset uskovat minua paremmin kuin omia vanhempiaan ( vieraskoreuttako?) Mutta myös pitävät minusta, kun tönijä saattaa myöhemmin tulla istumaan syliini. Vanhempien pitämisestä en osaa muuta sanoa kuin että kyläilykutsuja saamme edelleen =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Tästä tuli mieleeni, että meidän 3v tyttö pelkää yleisesti 1,5-3 vuotiaita vilkkaita pikkupoikia. Eli kait se töniminen yms. on kuitenkin aika yleistä tuossa ikäluokassa oleville vilkkaille pojille :/

Vai onko se sallitumpaa pojille? Meillä esim. päiväkodissa on iso ero siinä, miten paljon puututaan poikien kovempiin otteisiin verrattuna tyttöihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Näin on sanottu, että fyysinen suuttumuksen osoittaminen on pienille lapsille luontaista. Siinä ei ole kasvatustaidoista kyse.

Toisilla lapsilla tönimistä yms. on syntyjään, toisilla taas ei. Helpolla pääsevät ne, joiden piltit eivät koskaan yritäkään tuuppia. Kun puhutaan1-2-vuotiaista, kasvatuksella ei vielä ole asian kanssa tekemistä. Kun puhutaan esim. 4-vuotiaista, näkyy jo kasvatuksenkin merkitys.

Usein sellaiset vanhemmat, joille ei ole 'tuuppijaa' siunaantunut, kokevat, että jo 1-vuotiaskin on kasvatettu huonosti jos pyrkii lyömään. Ja päinvastoin, jos oma lapsi ei ole lyöjä-tyyppiä, voi kokea olevansa tosi onnistunut kasvattaja. Tosiasiassa lapset ovat kuitenkin syntyjään erilaisia. Toisten kanssa väännetään rautalankaa, toisten kanssa kaikki soljuu helposti eteenpäin.

mitä tarkoitat helpoll paääsevät ne?
helpolla pääsee temperamenttisen lapsen vanhemmat. tarvitaa vain johdonmukaisuutta ja jämäkkä kuri.
aran/syrjäänvetäytyvän lapsen vanhempana työ moninkertainen, kannustusta rohkaisua ym
 
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Tästä tuli mieleeni, että meidän 3v tyttö pelkää yleisesti 1,5-3 vuotiaita vilkkaita pikkupoikia. Eli kait se töniminen yms. on kuitenkin aika yleistä tuossa ikäluokassa oleville vilkkaille pojille :/

Mä taas en lähtis ylestämään sukupuolen mukaan, kun meillä nämä lapset on vilkkaita poikia, mutten tosiaan ikinä kummankaan nähnyt lyövän/tönivän ketään, mutta sitten taas samaaikäsiä tyttöjä on ollut kyllä lyöjänä.
 
Raskasta on kyllä myös niin päin, että oma lapsi on se "ei agressiivinen, mutta vilkas ja innokas omimaan kaikkien muidenkin lelut, ei haluaisi jakaa...", tykkää halia ja mennä lähelle ja leikkikaverina sellainen, joka suunilleen juoksee karkuun äidin syliin kun oma lapseni lähestyy...koskaan siis ei ole lyönyt, purrut, töninyt tms. mutta ottaa aktiivisesti kontaktia (ikää 2,5v) ja mä olen nyt alkanu kyllä tätä arkaa lasta välttelemään, kun musta on raskasta kieltää omaltani kaiken aikaa sitä positiivistakin lähestymistä, mielummin leikitään sosiaalisten ja reippaampien lasten kanssa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Aityli:
Niin ja surullista, mutta naista lapsista tulee sitten niita menestyjia.

Olen joskus miettinyt, etta miksi en tormaa taalla Englannissa naihin lapsiin? Tottakai naitakin taalla on, mutta ei taalla meidan alueella. Oma poikani, joka on nyt pre-schoolissa (ikaa 2,5 vuotta), niin siella opetetaan hyvia kaytostapoja ja aikuisia todella kunnioitetaan! Tama Suomesta puuttuu, edes omia vanhempiaan ei tarvitse kunnioittaa..

Eli englannissa ei siis kukaan menesty tuolla logiikalla?? Ei se noin mene, noista ihmisistä tulee narsisteja ja surullisia puurtajia, jotka eivät pysty elämään parisuhteessa kun eivät näe muita kuin itsensä. Minusta jo tuollaisesta ekaluokkalaisesta voi helpostikin nähdä että kenestä on tulossa nuorisorikollinen.

No Suomea ja Englantia ei voi oikein suoraan verrata. Taalla on upper class ja sitten lower class. Eli upper class:n lapsille opetetaan kylla kaytostavat ja nama yleensa menestyvat niin halutessaan.

Mutta tarkoitin lahinna Suomea. Olen ekonomi ja ollut toissa monissa yrityksissa. Siella aina menestyivat ja nousivat urallaan nama tyypit, eivat ne kiltit ja hiljaiset hissukat, jotka vaan uurastivat.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Tästä tuli mieleeni, että meidän 3v tyttö pelkää yleisesti 1,5-3 vuotiaita vilkkaita pikkupoikia. Eli kait se töniminen yms. on kuitenkin aika yleistä tuossa ikäluokassa oleville vilkkaille pojille :/

Vai onko se sallitumpaa pojille? Meillä esim. päiväkodissa on iso ero siinä, miten paljon puututaan poikien kovempiin otteisiin verrattuna tyttöihin.

peesi. kyllä poikien riehakkaan leikit sallitaan ja pidetän normaalina. tyhmempikin lapsi tajuaa helposti aikuisen ilmeistä /eleistä mikä on sallittua. tytöille opeteaan jo pienenä, että riehumista ja aggresiiiviisuutta ei heiltä sallita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Tästä tuli mieleeni, että meidän 3v tyttö pelkää yleisesti 1,5-3 vuotiaita vilkkaita pikkupoikia. Eli kait se töniminen yms. on kuitenkin aika yleistä tuossa ikäluokassa oleville vilkkaille pojille :/

Vai onko se sallitumpaa pojille? Meillä esim. päiväkodissa on iso ero siinä, miten paljon puututaan poikien kovempiin otteisiin verrattuna tyttöihin.

Näin minäkin uskon, poikien annetaan käyttäytyä huonommin ja heille ei anneta mallia empatiasta. Tytöthän oppivat sen pienenä jo kaikissa perinteisissä leikeissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpsistä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Näin on sanottu, että fyysinen suuttumuksen osoittaminen on pienille lapsille luontaista. Siinä ei ole kasvatustaidoista kyse.

Toisilla lapsilla tönimistä yms. on syntyjään, toisilla taas ei. Helpolla pääsevät ne, joiden piltit eivät koskaan yritäkään tuuppia. Kun puhutaan1-2-vuotiaista, kasvatuksella ei vielä ole asian kanssa tekemistä. Kun puhutaan esim. 4-vuotiaista, näkyy jo kasvatuksenkin merkitys.

Usein sellaiset vanhemmat, joille ei ole 'tuuppijaa' siunaantunut, kokevat, että jo 1-vuotiaskin on kasvatettu huonosti jos pyrkii lyömään. Ja päinvastoin, jos oma lapsi ei ole lyöjä-tyyppiä, voi kokea olevansa tosi onnistunut kasvattaja. Tosiasiassa lapset ovat kuitenkin syntyjään erilaisia. Toisten kanssa väännetään rautalankaa, toisten kanssa kaikki soljuu helposti eteenpäin.

mitä tarkoitat helpoll paääsevät ne?
helpolla pääsee temperamenttisen lapsen vanhemmat. tarvitaa vain johdonmukaisuutta ja jämäkkä kuri.
aran/syrjäänvetäytyvän lapsen vanhempana työ moninkertainen, kannustusta rohkaisua ym

Onko sinulla molempia omassa lapsikatraassa vai mihin näkemys perustuu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aityli:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Aityli:
Niin ja surullista, mutta naista lapsista tulee sitten niita menestyjia.

Olen joskus miettinyt, etta miksi en tormaa taalla Englannissa naihin lapsiin? Tottakai naitakin taalla on, mutta ei taalla meidan alueella. Oma poikani, joka on nyt pre-schoolissa (ikaa 2,5 vuotta), niin siella opetetaan hyvia kaytostapoja ja aikuisia todella kunnioitetaan! Tama Suomesta puuttuu, edes omia vanhempiaan ei tarvitse kunnioittaa..

Eli englannissa ei siis kukaan menesty tuolla logiikalla?? Ei se noin mene, noista ihmisistä tulee narsisteja ja surullisia puurtajia, jotka eivät pysty elämään parisuhteessa kun eivät näe muita kuin itsensä. Minusta jo tuollaisesta ekaluokkalaisesta voi helpostikin nähdä että kenestä on tulossa nuorisorikollinen.

No Suomea ja Englantia ei voi oikein suoraan verrata. Taalla on upper class ja sitten lower class. Eli upper class:n lapsille opetetaan kylla kaytostavat ja nama yleensa menestyvat niin halutessaan.

Mutta tarkoitin lahinna Suomea. Olen ekonomi ja ollut toissa monissa yrityksissa. Siella aina menestyivat ja nousivat urallaan nama tyypit, eivat ne kiltit ja hiljaiset hissukat, jotka vaan uurastivat.

No ehkä ajateltiin menestys eri tavalla, minulle menestyjä on onnellinen ihminen, sinä tarkoitit ilmeisesti sitä mersujen määrää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja höpsistä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Näin on sanottu, että fyysinen suuttumuksen osoittaminen on pienille lapsille luontaista. Siinä ei ole kasvatustaidoista kyse.

Toisilla lapsilla tönimistä yms. on syntyjään, toisilla taas ei. Helpolla pääsevät ne, joiden piltit eivät koskaan yritäkään tuuppia. Kun puhutaan1-2-vuotiaista, kasvatuksella ei vielä ole asian kanssa tekemistä. Kun puhutaan esim. 4-vuotiaista, näkyy jo kasvatuksenkin merkitys.

Usein sellaiset vanhemmat, joille ei ole 'tuuppijaa' siunaantunut, kokevat, että jo 1-vuotiaskin on kasvatettu huonosti jos pyrkii lyömään. Ja päinvastoin, jos oma lapsi ei ole lyöjä-tyyppiä, voi kokea olevansa tosi onnistunut kasvattaja. Tosiasiassa lapset ovat kuitenkin syntyjään erilaisia. Toisten kanssa väännetään rautalankaa, toisten kanssa kaikki soljuu helposti eteenpäin.

mitä tarkoitat helpoll paääsevät ne?
helpolla pääsee temperamenttisen lapsen vanhemmat. tarvitaa vain johdonmukaisuutta ja jämäkkä kuri.
aran/syrjäänvetäytyvän lapsen vanhempana työ moninkertainen, kannustusta rohkaisua ym

Onko sinulla molempia omassa lapsikatraassa vai mihin näkemys perustuu?
kyllä omaan kokemukseen juurikin. helppoa on vilkkaan äitinä, joka uskaltaa. rankempaa se aran rohkaiseminen ja kannustaminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Tästä tuli mieleeni, että meidän 3v tyttö pelkää yleisesti 1,5-3 vuotiaita vilkkaita pikkupoikia. Eli kait se töniminen yms. on kuitenkin aika yleistä tuossa ikäluokassa oleville vilkkaille pojille :/

Mä taas en lähtis ylestämään sukupuolen mukaan, kun meillä nämä lapset on vilkkaita poikia, mutten tosiaan ikinä kummankaan nähnyt lyövän/tönivän ketään, mutta sitten taas samaaikäsiä tyttöjä on ollut kyllä lyöjänä.

Juu ei tosiaan pitäis yleistää sukupuolen mukaan, meillä "lyömätön" lapsi on poika, kun taas tuttavaperheen samanikäinen tyttö on aivan mahdoton läpsimään, raapimaan, puremaan... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Tästä tuli mieleeni, että meidän 3v tyttö pelkää yleisesti 1,5-3 vuotiaita vilkkaita pikkupoikia. Eli kait se töniminen yms. on kuitenkin aika yleistä tuossa ikäluokassa oleville vilkkaille pojille :/

Vai onko se sallitumpaa pojille? Meillä esim. päiväkodissa on iso ero siinä, miten paljon puututaan poikien kovempiin otteisiin verrattuna tyttöihin.

Näin minäkin uskon, poikien annetaan käyttäytyä huonommin ja heille ei anneta mallia empatiasta. Tytöthän oppivat sen pienenä jo kaikissa perinteisissä leikeissä.

Mä taas liputtaisin poikien puolesta tässä kohtaa, meillä kun tosiaan 2 vilkasta, mutta ei agressiivista vaan iloista, herkkää ja kilttiä poikaa. Meillä kyllä näytetään tunteita ja pyritään poikien kanssa leikkimään perinteisiä hoivaleikkejä. Molemmat ovat aina tykänneet vauvoista ja pienemmistä kovasti jne. Eli en lähtis laittamaan tätä sukupuoliasiaksi. Sääli tosiaan on jos vielä jossain päiväkodeissa sen mukaan lapsia kasvatetaan :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Näin on sanottu, että fyysinen suuttumuksen osoittaminen on pienille lapsille luontaista. Siinä ei ole kasvatustaidoista kyse.

Toisilla lapsilla tönimistä yms. on syntyjään, toisilla taas ei. Helpolla pääsevät ne, joiden piltit eivät koskaan yritäkään tuuppia. Kun puhutaan1-2-vuotiaista, kasvatuksella ei vielä ole asian kanssa tekemistä. Kun puhutaan esim. 4-vuotiaista, näkyy jo kasvatuksenkin merkitys.

Usein sellaiset vanhemmat, joille ei ole 'tuuppijaa' siunaantunut, kokevat, että jo 1-vuotiaskin on kasvatettu huonosti jos pyrkii lyömään. Ja päinvastoin, jos oma lapsi ei ole lyöjä-tyyppiä, voi kokea olevansa tosi onnistunut kasvattaja. Tosiasiassa lapset ovat kuitenkin syntyjään erilaisia. Toisten kanssa väännetään rautalankaa, toisten kanssa kaikki soljuu helposti eteenpäin.

Tätä täytyy peesata. Täyttä asiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuri niin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja höpsistä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Näin on sanottu, että fyysinen suuttumuksen osoittaminen on pienille lapsille luontaista. Siinä ei ole kasvatustaidoista kyse.

Toisilla lapsilla tönimistä yms. on syntyjään, toisilla taas ei. Helpolla pääsevät ne, joiden piltit eivät koskaan yritäkään tuuppia. Kun puhutaan1-2-vuotiaista, kasvatuksella ei vielä ole asian kanssa tekemistä. Kun puhutaan esim. 4-vuotiaista, näkyy jo kasvatuksenkin merkitys.

Usein sellaiset vanhemmat, joille ei ole 'tuuppijaa' siunaantunut, kokevat, että jo 1-vuotiaskin on kasvatettu huonosti jos pyrkii lyömään. Ja päinvastoin, jos oma lapsi ei ole lyöjä-tyyppiä, voi kokea olevansa tosi onnistunut kasvattaja. Tosiasiassa lapset ovat kuitenkin syntyjään erilaisia. Toisten kanssa väännetään rautalankaa, toisten kanssa kaikki soljuu helposti eteenpäin.

mitä tarkoitat helpoll paääsevät ne?
helpolla pääsee temperamenttisen lapsen vanhemmat. tarvitaa vain johdonmukaisuutta ja jämäkkä kuri.
aran/syrjäänvetäytyvän lapsen vanhempana työ moninkertainen, kannustusta rohkaisua ym

Onko sinulla molempia omassa lapsikatraassa vai mihin näkemys perustuu?
kyllä omaan kokemukseen juurikin. helppoa on vilkkaan äitinä, joka uskaltaa. rankempaa se aran rohkaiseminen ja kannustaminen.

Toisaalta ei se vilkaskaan ole aina rohkea ja uskalias, ei ainakaan meillä. Esikoinen meillä on aina ollut vilkas siinä mielessä, että juoksujalkaa mennään paikasta toiseen eikä paikallaan pysyminen ole helppoa. Silti on tosi arka kiipeilemisessä, tivolilaitteissa tms. ja pelkää muiden lasten rajuja leikkejä painimisineen jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hope:
It's only personality, nothing more

Ei täällä olla kiinnostuneita tuosta teoriasta, olen jo pariin kertaan yrittänyt sitä vihjaista.


Sorry, I understend finnish but I can't write it :ashamed: So ... what I mean, is just that everybody is own person, somebody are shyer than somebody else.
 
likan kummitädin nuorin poika on tällänen tapaus mut ei pahimmassa mittakaavassa.
heitä on kolme poikaa. oon vähän miettiny sitä et onko sillä jotain tekemistä että pitää pitää puolensa ettei jää jalkoihin ja varsinkin, liikaa yleistämättä pojilla se "purkautuu" sitten noin.

likan tarhakaveri on vähän kans tällänen ja on tyttö. kotona kuulemma ottaa yhteen isoveljensä kanssa rajusti välillä..
 
meidän kuopus on just sellanen agressiivinen... mä olen monesti miettinyt olenko tehnyt jotain väärin, mut esikoinen on kuitenkin sellainen että jakaa, osaa pyytää anteeksi, ei lyö jne. eli en kai mä kauheen huonosti oo voinu kuopusta kasvattaakkaan kun samoilla säännöillä ja opeilla mennään... tahtoisin kyllä kovasti tietää mistä johtuu!
 

Yhteistyössä