J
jaa aaa vanhaa mietinnnnn
Vieras
Rupesin vaan miettimään tätä mein tapausta. Erottiin jo ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Mies oli aika tyranni, pukeutua olis pitäny aina ties mihin minareihin ja korkeisiin korkkareihin.. ja se yhteiselämä oli aika sen oikkujen kanssa elämistä,saatto haluta erota jos halusin kampaajalle lyhentämään 5cm kun oli kakshaarasia,hiukset oli tosi pitkät.. ja monet kerrat se halus erota kun en halunnut pukeutua niin kuin se halus mun tekevän..kerran repi hiuksista ulkona ja potki mua. itse olin suhteen alussa 13v ja mies 33v ja erottiin lopullisesti kun olin 17v. elämäni paras päätös.
noh raskaus aika sit oli aika kamalaa mies pommitti övereillä viesteillä ja mein pitäs muka palata nyt yhteen ko oon raskaana jne..jos en suostunut olin ties mikä huora taas.no en suostunut.
Lapsi syntyi, ramppasin pienen vauvan kanssa siellä joka vko,oltiin öitäkin kun mies niin vaati muuten hän ei muka voinut olla isä. Pistin stopin noille etten yöks mene ja kauheet haukut tuli. edelleen nähtiin joka vko me siis mentiin sinne kun se ei suostunut tänne tulemaan. 30km matkaa. Lastenvalvoja sanoi mulle ettei mun kannata tommoseen suostua et me vaan kuljetaan. ja soitti miehelle et jos tehtäis puoliks nää matkat et kävis täällä ja me siellä mut ei suostunut.
Sitten itse asiaan. Olin suostumaisillani yhteishuoltoon mut kyselin lastenvalvojan mielipidettä eikä hänestä ole mitään järkeä ryhtyä siihen ja että jos käräjille se haluaa mennä ni mennään ei sillä varmasti ole mitään mahdollisuuksia saada yheishuoltoa. sanoin ettei lapsenisä sitten halua missään tekemisissä enää jos en suostu. Sovittiin sitten että mies ottaa yhteyttä sitten kun haluaa. Sitä odotellessa tästä 2vuotta aikaa eikä mitään kuulunut. Lapsen isä puhelee kaikille että hänen ei anneta tavata lasta ja et hänet savustettiin ulos sen elämästä,mikä musta aika absurdia. En todellakaan estä tapaamasta tai mitään, saati taida edes olla mahdollista! lv sanoi sillon et tehdään sitten viralliset tapaamispvät mut ei mies suostunut.Mietin vaan että olisiko siihen yhteishuoltoon pitänyt suostua? miten se olisi voinut tehdä mein elämästä hankalaa?
noh raskaus aika sit oli aika kamalaa mies pommitti övereillä viesteillä ja mein pitäs muka palata nyt yhteen ko oon raskaana jne..jos en suostunut olin ties mikä huora taas.no en suostunut.
Lapsi syntyi, ramppasin pienen vauvan kanssa siellä joka vko,oltiin öitäkin kun mies niin vaati muuten hän ei muka voinut olla isä. Pistin stopin noille etten yöks mene ja kauheet haukut tuli. edelleen nähtiin joka vko me siis mentiin sinne kun se ei suostunut tänne tulemaan. 30km matkaa. Lastenvalvoja sanoi mulle ettei mun kannata tommoseen suostua et me vaan kuljetaan. ja soitti miehelle et jos tehtäis puoliks nää matkat et kävis täällä ja me siellä mut ei suostunut.
Sitten itse asiaan. Olin suostumaisillani yhteishuoltoon mut kyselin lastenvalvojan mielipidettä eikä hänestä ole mitään järkeä ryhtyä siihen ja että jos käräjille se haluaa mennä ni mennään ei sillä varmasti ole mitään mahdollisuuksia saada yheishuoltoa. sanoin ettei lapsenisä sitten halua missään tekemisissä enää jos en suostu. Sovittiin sitten että mies ottaa yhteyttä sitten kun haluaa. Sitä odotellessa tästä 2vuotta aikaa eikä mitään kuulunut. Lapsen isä puhelee kaikille että hänen ei anneta tavata lasta ja et hänet savustettiin ulos sen elämästä,mikä musta aika absurdia. En todellakaan estä tapaamasta tai mitään, saati taida edes olla mahdollista! lv sanoi sillon et tehdään sitten viralliset tapaamispvät mut ei mies suostunut.Mietin vaan että olisiko siihen yhteishuoltoon pitänyt suostua? miten se olisi voinut tehdä mein elämästä hankalaa?
