A
"aapee"
Vieras
Kiitos vastauksista!
Täällä harmitus on laantunut, vaikkakin lahjakassi on edelleen kateissa. Lapsi ei onneksi tiedä, että mitään on hukassa.
Tuossa illalla vielä puhuttiin ja mies myönsi, että on vähän alakuloinen ollut, vaikka aluksi sen kielsikin. Meillä mies ei ole ollut kovin oma-aloitteinen näyttämään mitä siellä sisällä velloo. Ja oli kuulema nukkunut huonosti edellisen yön, että ehkä osittain selittyy nyt ihan noilla. Tosin tässä syksyn mittaan on mielestäni ollut kyllä pidemmän aikaa vähän sellaista tohelon touhua.
Tuo oli hyvin sanottu, että ehkä minä sitten olen tässä asiassa meidän huushollissa vahvempi, mies taas muissa jutuissa. Pitää oppia sietämään.
Ehkä mies on sellainen taivaanrannanmaalarityyppinen luonne, niin kuin Suzyanne kuvaili. Miehen amamtti on taideammatti kyllä, eikä mies todellakaan ole mikään handyman muutenkaan. Ennen mun tapaamistani ei tainnu sen elämässä olla mitään muuta kuin oma ala ja siihen kuuluvia ihmisiä. Ei mitään tarvetta ajatella muuta maailmaa. Eikä vaikka tehdä ruokaakaan, kun jostain kävi hakemassa valmista.
Mies ei ajattele asioita pitkällä tähtäimellä, ei mun mielestäni ajattele kokonaisuuksia. Joku kesäloman suunnittelu on miehelle toukokuussa jo liian aikaista. Minä taas tykkään suunnitella hyvissä ajoin ne vaihtoehdot A, B ja C. Eli tässä kaikessa on varmaan taas kyse siitä, että me ollaan niin erilaisia ja mun on kamalan vaikea käsittää, kun tuo mies on välillä mun näkökulmasta niin hönö!
Mies ehdotti itsekin jotain muistikirjatyyppistä ratkaisua. Ehkä joku lappu jääkaapin ovessa olisi hyvä. No ehkä siihen ei kannata kirjoittaa, että älä pese persettäsi vaimon naamasaippualla, mutta ei tulisi stressiä jostain lappujen viemisestä postiin tms.
On se kyllä hupsu ukko. Mutta siltikin toivoisin, että se lahjakassi löytyisi. Vaikea kiittää sukulaista lahjoista, joita ei sitten ole edes avattu. :/
Täällä harmitus on laantunut, vaikkakin lahjakassi on edelleen kateissa. Lapsi ei onneksi tiedä, että mitään on hukassa.
Tuossa illalla vielä puhuttiin ja mies myönsi, että on vähän alakuloinen ollut, vaikka aluksi sen kielsikin. Meillä mies ei ole ollut kovin oma-aloitteinen näyttämään mitä siellä sisällä velloo. Ja oli kuulema nukkunut huonosti edellisen yön, että ehkä osittain selittyy nyt ihan noilla. Tosin tässä syksyn mittaan on mielestäni ollut kyllä pidemmän aikaa vähän sellaista tohelon touhua.
Tuo oli hyvin sanottu, että ehkä minä sitten olen tässä asiassa meidän huushollissa vahvempi, mies taas muissa jutuissa. Pitää oppia sietämään.
Ehkä mies on sellainen taivaanrannanmaalarityyppinen luonne, niin kuin Suzyanne kuvaili. Miehen amamtti on taideammatti kyllä, eikä mies todellakaan ole mikään handyman muutenkaan. Ennen mun tapaamistani ei tainnu sen elämässä olla mitään muuta kuin oma ala ja siihen kuuluvia ihmisiä. Ei mitään tarvetta ajatella muuta maailmaa. Eikä vaikka tehdä ruokaakaan, kun jostain kävi hakemassa valmista.
Mies ei ajattele asioita pitkällä tähtäimellä, ei mun mielestäni ajattele kokonaisuuksia. Joku kesäloman suunnittelu on miehelle toukokuussa jo liian aikaista. Minä taas tykkään suunnitella hyvissä ajoin ne vaihtoehdot A, B ja C. Eli tässä kaikessa on varmaan taas kyse siitä, että me ollaan niin erilaisia ja mun on kamalan vaikea käsittää, kun tuo mies on välillä mun näkökulmasta niin hönö!
Mies ehdotti itsekin jotain muistikirjatyyppistä ratkaisua. Ehkä joku lappu jääkaapin ovessa olisi hyvä. No ehkä siihen ei kannata kirjoittaa, että älä pese persettäsi vaimon naamasaippualla, mutta ei tulisi stressiä jostain lappujen viemisestä postiin tms.
On se kyllä hupsu ukko. Mutta siltikin toivoisin, että se lahjakassi löytyisi. Vaikea kiittää sukulaista lahjoista, joita ei sitten ole edes avattu. :/