Millainen on "normaali parisuhde"?

[Yksin ja irrallaan]

Kertokaa minulle hyvät ihmiset, millainen on ns. normaali parisuhde. Jos siis seurustellaan mitä siihen sisältyy? Haluaisin viettää kumppanini kanssa ihan tavallista elämää, tulla töistä kotiin kaupan kautta ja tehdä vaikka yhdessä ruokaa. Ja sitten katsoa vaikka telkkaria muutama tunti ennen nukkumaan menoa. Mietin aina vaan, onko käsitykseni parisuhteesta jotenkin vääränlainen. Tähän saakka kaikki kumppanini ovat olleet sellaisia että viihtyvät jossain muualla kuin kotona. Kaksi aiempaa olivat aina töissä, nykyinen menee menojaan kaveriensa kanssa.
Lopputuloksena huomaan seurustelevani "yksinäni". Eli on lähes sama olenko suhteessa vai en, sitä kumppania kun ei paljoa näy.

Mietin että miten muut sitten elävät. Miten ihmiset viettävät aikaansa normaalissa parisuhteessa? Vai onko minun käsitykseni aivan väärä, odotanko liikaa? En vain millään totu siihen että seurustelen mutta teen suurimmaksi osaksi asiat täysin itsekseni, harrastan, käyn töissä ja illalla katson tv:tä. Kumppanin kanssa on äärimmäisen vähän yhteistä aikaa. Kertokaa, mitä minä voisin odottaa suhteelta ja mitä te itse teette yhdessä seurustellessanne. Onko väärin odottaa toisen olevan mukana niin arjessa kuin juhlassakin, olla osana minun elämääni eikä vain yksi pieni muusta elämästä irrallaan oleva osa sitä?

 

[vanhanainen]

Riippuu paljon henkilöistä.
Jotkut naiset eivät kaipaa kädessäpitäjää jokaisiin kissanristiäisiin ja kauppareissuihin. Kaikki parit eivät edes elä samassa taloudessa. Jotkut miehet taas pitävät itsestään selvyytenä että asioita tehdään yhdessä, mkolempien sukulaisissa käydään ja jopa harrastetaan yhdessä. Jotkut naiset taas ehkä velvoittavat miehen olemaan kiinnostunut aivan kaikesta mistä nainenkin on, tai muuten nousee poru.
Vinkiksi sanon että älä uhraa miehellesi yhtään enempäää aikaa kuin hän sinulle. Älä osta ruokaa kahdelle jos ruokapöydässä istut vain sinä.

Jos et ole tyytyväinen suhteeseen, niin sano miehelle että et ole. Hän ehkä alkaa puolustuskannalle, jos hän on sitä tyyppiä että nostaa heti naisen äidikseen ja vanginvartijakseen, miettimättä edes mitä itse tahtoo oikeasti.
Jos mies on sitä tyyppiä, niin lopeta suhde ja elä sinkkuna, katsele ympärillesi. Kyllä sinä tunnistat sen oikean miehen kun huomaat että olettekin erottamattomat, ainakin sen ensimmäisen pari vuotta.

 

[Ihan oikein]

on odottaa noita haaveilemiasi asioita. Mutta... jos tutustut kumppaneihisi noissa menokuvioissa, on suurempoi riski kuvaamaasi tilanteisiin. Älä ryntää heti yhteiseen asumiseen, vaan tutustu kunnolla ensin.

Seurustellessa pitää käsitellä aiheita, jotka kertovat, mitä kumpikin arvostaa ja odottaa elämältä. Mieltymykset, harrastukset, arvomaailma. Silmät ja korvat auki, realistisesti. Jos puhe ja teot tukevat toisiaan ja toteat, että toiveenne ja muu on yhteneväistä, ala kunnon parisuhteeseen vasta sitten.

Hitaasti kasvava tunne on paljon parempi kuin äkkirakastuminen, sillä silloin rakkaus kasvaa siitä, että arvostaa ja kunnioittaa toista aina vain enemmän. Sellainen kestää ja antaa tyydytystä vaikeinakin aikoina. Sellaiseen voi luottaa.

 

[tahtoakka]

Minusta on tosi harmi, että nykyäänkin baarit ovat vielä tavallisia paikkoja lähteä etsimään kumppania, koska on valtavan iso riski, että sieltä valikoituu vain niitä ihmisiä, jotka ovat juuri sellaisia, joita kiinnostaa muualla tapahtuva elämä (kaverit, biletys, juominen, tanssiminen, vastakkainen sukupuoli).

Ikävä kyllä tuo netti ei vielä ole oikein tullut sellaiseksi kunnolliseksi vaihtoehdoksi livetapaamisille. Itselläni ainakin on sellaisia kokemuksia, että joku saattaa osata kirjoittaa todella taitavasti ja sitten vielä puhua puhelimessakin aika fiksusti, mutta kun tapaa, niin mies on täysin eri aaltopituudella. Ehkä se vaatisi, että deittipalstoille voisi laittaa videonpätkiä pelkkien kuvien lisäksi, josta näkisi hänen eleitä, ilmeitä, ääntään jne, jotta näkisi, että voiko se kipinä syttyä.

 

[MirjamiM]

Voit odottaa juuri niitä asioita, jotka sinusta tuntuvat tarpeellisilta. Jos haluat miehen, joka on kotona ja tekee kanssasi asioita, sinun pitää sellainen etsiä ja tehdä toiveesi selväksi jo alkumetreillä. Kyllä niitä kotona viihtyviäkin löytyy.

Nyt jostain syystä lyöt aina kirveesi kiveen. Voisit miettiä ihan itseksesi, että miksi niin toimit. Etkö tosiasiallisesti haluakaan oikeaa parisuhdetta ja nyt saat hyvän syyllisen toiveita täyttämättömästä miehestä?

Jos mies on työnarkomaani tai muuten mieluummin viihtyy menossa muiden kanssa, turha on kotikissan sellaisen kanssa elää tai vielä pahempaa: kuvitella muuttavansa toista mieleisekseen. Olet varmasti nähnyt merkit jo heti, mutta silti ajatunut suhteeseen. Miksi?

Normaali parisuhde on silloin, kun se toimii ja kumpikin on kohtuullisen tyytyväinen.
Ei siihen ole mitään normia tai kaavaa, sen vain tietää.

 

[Mies 50]

Niin, varsin visainen kysymys.
Jos nyt lähdetään siitä että miksi se kumppani siihen viereen välttämättä halutaan.
Hyvin suuri osa ihmisiä ei kerta kaikkiaan osaa elää yksi, pelkäävät jäävänsä jostain paitsi yksin eläjänä. Siihen sitten hankitaan nurkkiin pyörimään edes joku.
Jotkut taas hankkivat kumppanin että saavat joitain tarpeitansa tyydytetttyä, esimerkiksi seksiä, aina tarpeen mukaan.

Mutta on myös ihmisiä, niin kummalliselta kuin se tuntuukin, jotka hankkivat viereensä kumppanin jonka kanssa aletaan yhdessä luoda yhteistä tulevaisuutta.
Tämä on kylläkin katoavaa, erittäin wanhanaikaista mutta niin suotavaa, siis niille jotka olettavat ja toivovat että se parisuhde myös toimisi.

Eli ehkä parasta olis keskustella sen kumppani kanssa yhteisistä odotuksista, tulevaisuudesta ja mitä siltä odottaa. Ja siitä mitä odottaa kumppaniltaan.

Jotenkin on muodissa, tai en tiedä, se että asutaan yhdessä mutta eletään silti vain omaa elämää. Jatketaan sitä samaa elämää mitä elettiin aikoinaan sinkkuina.
Koti pidetään vaan jonkinlaisena huoltoasemana, pestään pyykit, joskus syödäänkin, nukutaan ja vaihdetaan kengät.
Joskus jos kumppani sattuu samalle päälle, saattapi käydä että saa sitä elämän eliksiiriäkin, seksiä.

Tämmöseks tämä elämä on mennyt, jokainen vetää sitä omaa elämänsä fantasiaa perässään. Harvemmat ovat kypsiä luomaan yhteistä tulevaisuutta ja elämää kumppaninsa kanssa.
Ongelmatkin tullaan ratkomaan tänne Elleihin, pöytäkeskustelut kotona tuntuvat olevan todella out.
Täältä sitten saakin näitä vastauksia täysin samanlaisilta ihmisiltä.........

 

[pata kattilaa...]

Täältä sitten saakin näitä vastauksia täysin samanlaisilta ihmisiltä.........

Kuten sinulta.

 

[alkuperäinen]

Hyviä kommentteja/neuvoja teiltä kiitos! Asumme vielä eri osoitteissa, enkä halua edes mitään jatkuvasti kyljessä kyhnöttävää miestä. Mutta haluaisin tosiaan että viettäisimme enemmän aikaa yhdessä, ihan sitä tavallista arkeakin. Tässä vielä "kuulostelen" mitä mies sitten todellisuudessa haluaa, olemme myös keskustelleet asioista paljon ja olen kysynyt asioita häneltä suoraan. Mies ei ainakaan omien sanojensa mukaan halua jatkaa "sinkkuilua", mutta vielä tuo yhteinen aika on kortilla. Siksi täällä kyselinkin mielipiteitä mitä oikeastaan on ns. normaali parisuhde. Se tosiaankin tuntuu hämärtyvän nykyään kun monet elävät "muka yhdessä" mutta kuitenkin on täysin omat menot eikä mitään yhteisiä.

Se on selvää että haluan miehen jonkan kanssa tunnen eläväni jokaista päivää yhdessä. Ei sen tarvitse tarkoittaa sitä että ollaan 24h yhdessä vaan että on se tunne että toinen on itselle tärkein ihminen jonka kanssa haluaa viettää aikaa ja on siihen valmis myös panostamaan. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Nyt tunnen olevani yksin ja irrallaan nimimerkkini mukaisesti, enkä oikein saa suhteesta sitä mitä itse siltä toivoisin. Haluaisin tosiaan kumppanin jonka kanssa voisin luoda yhteistä tulevaisuutta ja perustaa hänen kanssaan perheen, jossa myös hän olisi läsnä.

 

[Nukutaan..]

Syödään , juodaan ja naidaan, käydään saunassa ja aletaan taas sama alusta.
Elämän loppupuolella ei sitten paljon naida.

 

[Kenen vuoksi]

nyt lieventelet asioita? Ensin tiesit haluavasi olla miehen kanssa ja nyt sanot, että et nyt sitten jatkuvasti haluakaan. Mahdatko itsekään tietää mitä haluat?

Nykyinen miesystäväsi ei näytä kuitenkaan vastaavan toiveitasi, mutta pahasti kuulostaa siltä, että hyvässä uskossa TOIVOT kuitenkin niin käyvän ja hänen muuttuvan unelmiesi mieheksi. Älä erehdy pettämään itseäni, älä ole niin epätoivoinen.

 

[Eroamassa]

Se on selvää että haluan miehen jonkan kanssa tunnen eläväni jokaista päivää yhdessä. Ei sen tarvitse tarkoittaa sitä että ollaan 24h yhdessä vaan että on se tunne että toinen on itselle tärkein ihminen jonka kanssa haluaa viettää aikaa ja on siihen valmis myös panostamaan. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Nyt tunnen olevani yksin ja irrallaan nimimerkkini mukaisesti, enkä oikein saa suhteesta sitä mitä itse siltä toivoisin. Haluaisin tosiaan kumppanin jonka kanssa voisin luoda yhteistä tulevaisuutta ja perustaa hänen kanssaan perheen, jossa myös hän olisi läsnä.

Itse tein ilmeisesti virheen, en edes muista mistä syystä halusin olla mieheni kanssa edes alkuaikoina, sillä emme "ikinä" tehneet mitään yhdessä (jopa tutut kommentoivat tätä ja silti en ymmärtänyt että jokin oli pielessä...) Hän harrasti ja teki pitkää työpäivää, minä en kyllä kotonakaan odottanut vaan tapailin kavereita, kävin baarissa jne. Olin nuori.

Sitten aikuistuimme ja edelleenkään ei juuri mitään yhteistä. Hän ei tykkää matkustamisesta, ruokaravintolassa ei viihdy, ei tykkää laittaa kotia, ei innostu asioista, ei tee aloitteita parisuhteen eteen, ei huomio minua, myöhästelee tapaamisista olankohautuksella, ei soittele matkoiltaan, ei keskustele, ei näytä tunteitaan, jne jne. en keksi muuta syytä miksi jäin ja perustin perheen hänen kanssaan kuin että olin rakastunut (?) ja itsetuntoni oli huono, hän sentään hyväksyi minut....

Nyt on lapsia ja yhteinen koti ja itsetuntoni on kohdallaan, eletään mieheni kanssa kahta eri elämää saman katon alla, olen alkanut vaatia muutosta.... no eihän mies muutu. Edelleen on harrastusta ja töitä, sitten lapset ja jossakin prioriteettina 20 tulen minä....

En voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, ei hän ikinä muuta tarjonnutkaan. Otin "väärän miehen".
Älä tee samaa virhettä!

 

[Mies 50]

Täältä sitten saakin näitä vastauksia täysin samanlaisilta ihmisiltä.........

Kuten sinulta.

No voi ystävä hyvä, tätä juuri tarkoitin

 

[ap vielä]

Nimim. Kenen vuoksi:
Kerroin siis haluavani viettää miehen kanssa yhteistä aikaa mutta sen ei tarvitse olla jatkuvaa 24 h yhdessäoloa. Tätä siis tarkoitin. Mutta olet oikeassa, taidan vain elätellä turhia toiveita. Miksi tosiaan mies muuttaisi tapojaan toisenlaiseksi kun ei ole sitä tehnyt tähänkään saakka? Kuten nimim. Eroamassa toteaa vaikuttavasti, ei se muutu. Kiitos suorista sanoistanne! Alan tosissani nyt miettiä tuhlaanko tähän suhteeseen vain turhaan aikaani. Sekin taitaa olla jo aika selvää..

 

[luurilei]

Normaalia nyt voi olla mikää vaan nykyään.

Jos haluat puolison, joka viihtyy kanssasi ja haluaa olla kanssasi ennemmin kuin luuhata harrastuksissa ja kavereissa yksin, etsi sellainen. Kyllä Sinullekin sielunkumppani jostain löytyy. Ei kannata jäädä tuleen oikein pitkäksi aikaa makaamaan.

Ota selvää etukäteen kun löydät kivan kaverin keskustelemalla ja tenttaamalla. Pidätkö ruuanlaitosta, pidätkö lapsista, viihdytkö kotona. Kyllä on parempi tentata ,kuin silmät vaaleanpunaisena tuijottaa ulkonäköä tai jotain muuta sivuseikkaa johon on ensiksi ihastunut.

Tuskin se mies luonnettaan muuttaa vaikka lapsiakin tulisi. Pahimmassa tapauksessa jää kaikki sinun hoidettavakseksi, jos et pidä varaasi.

 

[suotavaa]

Kannattaa ainakin tämän kiinnostavan miehen kanssa jutella kunnolla ja etsiä vastausta niihin kysymyksiin, joita olet tässä keskusteluketjussa esittänyt. On nimittäin hyödyllistä opetella puhumaan tunteistaan ja uskaltaa esittää kysymyksiä kumppanilleen, sillä vaikka suhde päätyisikin eroon, niin todennäköisesti kun olet uskaltanut laittaa itsesi jo kerran likoon kysymällä vaikeita kysymyksiä, niin ehkä jo seuraavassa suhteessa uskallat kysyä niitä kysymyksiä jo ennen kuin suhde on jo ajautumassa karille.

Älä yritä lukea toisen ajatuksia. Voihan olla, että mies ei halua vaikuttaa liian innokkaalta eikä oikein osaa "tyrkyttää" seuraansa. Jutelkaa perusteellisesti!

 

[Ilmiselvaa, kunhan haluaa sen myontaa]

Alkuperaiselle sanoisin etta jos seurustelukumppanisi ei ole kiinnostunut viettamaan juuri ollenkaan aikaa kanssasi, kysessa on mies joka ei ole sinusta oikeasti erityisemmin kiinnostunut. Rakastunut mies haluaa nimenomaan viettaa aikaa naisensa kanssa, ja sovittelee muita menojaan niin etta sinulle loytyy takuulla laatuaikaa.

Nykyinen miehesi kuulostaa vahan silta etta "seurustelee " ainoastaan koska se jotenkin kuuluu asiaan etta on oltava joku. Jonain paivana jompikumpi teista kohtaa uuden partnerin joka vie jalat alta, ja silloin naita juttuja ei tarvitse nettipalstoilla kysella.

 

[usko tätä]

Nimim. Kenen vuoksi:
Kerroin siis haluavani viettää miehen kanssa yhteistä aikaa mutta sen ei tarvitse olla jatkuvaa 24 h yhdessäoloa. Tätä siis tarkoitin. Mutta olet oikeassa, taidan vain elätellä turhia toiveita. Miksi tosiaan mies muuttaisi tapojaan toisenlaiseksi kun ei ole sitä tehnyt tähänkään saakka? Kuten nimim. Eroamassa toteaa vaikuttavasti, ei se muutu. Kiitos suorista sanoistanne! Alan tosissani nyt miettiä tuhlaanko tähän suhteeseen vain turhaan aikaani. Sekin taitaa olla jo aika selvää..

Noh,kyllä mies vaan muuttuu ( ja naisetkin ) heti kun kohtaa sen oikean.

 

[parisuhde - seurustelu?]

Seukkaavaa paria ei pidetä "pariskuntana". Moni puhuu myös virheellisesti "miehestään", kun ei edes asuta saman katon alla. Koittakaa nyt kuiten jaksaa myöntää ne faktat. Seurustelu on seurustelua, sillä on omat funktionsa.

 

[Liisa-Maija***]

Minusta tuo puhuminen on monessa tapauksessa yliarvostettua ja hirveä virhekin.

Jos esim. sanot, että olet harkitsemassa eroa, koska haluat miehen viettävän enemmän aikaansa kanssasi, mies voi hätäännyksissään muuttaa tapansa, mutta vain hetkeksi. Heti kun tilanne tasaantuu, se myös muuttuu entiseksi. Väkisin, painostamalla, saa muutoksen aikaan vain tilapäisesti.

Minusta teot ovat ne jotka merkitsevät, lupaukset ja puheet ovat yhtä tyhjän kanssa pidemmän päälle. Tarkkaile mieluummin toimintaa ja sulje korvasi.
Jos mies menee tänään eikä välitä sinusta, ei hän tee sitä viiden vuoden päästäkään.

Me naiset vain usein TOIVOMME jotain ja kuvittelemme toiveemme muuttuvan todeksi. Reaalielämässä niin ei käy, ruususen unessa ehkä.

 

[et joo]

Olen itse miettinyt samaa kuin alkuperäinen, koska viihdyn hyvin kotona vaikka onkin kiireinen työ ja paljon omia kavereita. Arvostan ns. elämäntapaa, jota useammin nykyään ehkä pienillä paikkakunnilla vietetään. Tehdään ruokaa kotona, nähdään ystäviä, ulkoillaan yhdessä, tai ollaan vaan.

Seurustelin muutaman vuoden ulkomaalaisen miehen kanssa, joka halusi olla paljon menossa joko yksin tai yhdessä. Asuimme yhdessä ulkomailla, joten sekin ehkä vaikutti asiaan. Huomasin, että vietän paljon aikaa yksin kotona ja yhteiset hetket oli usein ilta ravintolassa, kallis lomamatka tms. Muutenkin hengästyttävä tahti päällä.

Nykyään olen paljon tyytyväisempi toisessa suhteessa, kun teemme yhdessä ns. perusasioita myös viikolla, vaikka molemmilla on omiakin menoja. Normaalien kotihetkien vietto ja kodin laitto yhdessä yms. ei pitäisi olla liikaa vaadittu ja jos se ei kiinnosta, jossain on ehkä vika. Yksi ystäväni on suhteessa, jossa elävät miehensä kanssa aika erillistä elämää - mies viettää paljon aikaa netissä iltaisin/yöllä, sukulointia ei yhdessä harrasteta, perheen perustamisesta ei puhuta, molemmat bilettää viikonloppuisin lähinnä erillään. Ihmettelen vain, miksi.

 

[liisakiltti]

suunnilleen aina yhdessä, teemme töitä kotona, molemmilla on omiakin menoja. Mutta pääsääntöisesti ollaan enemmän iltaisinkin kotona, syödään ja katsotaan telkkaria (lue; nukutaan telkkarin ääressä) ja jutellaan siinä päivän asioista ja suunnitellaan seuraavaa päivää.
Jotenkin vain tuntuu, kun on ollut päivän menossa, jossakin muualla, on kiire kotiin ja pitempien reissujen aikaan soitellaan toisillemme monta kertaa päivässä, vaikka ilman asiaakin.
Molemmat on elänyt myös toisenlaisia parisuhteita ja ollut tyytymätön, kun puoliso on ollut aina menossa tai tulossa.
Luulisin että se oikea "puolisko" löytyy, joka ajattelee asioista samoin, eikös sanota, sitä saa, mitä toivoo. Kenenkään toisen mieliksi ei pidä tehdä, vaan siten kuin itsestä hyvältä tuntuu.