Millainen on parisuhde?

[Analyytikko]

Olen surustellut vähän päälle kaksi kuukautta elämäni oikeastaan ensimmäisen kunnon poikaystävän kanssa, olen 23 ja hän 21. Olen luonteeltani analysoija ja nyt olen taas miettinyt niin paljon että kaipaan ulkopuolisen näkökulmaa. Kaikki on oikeastaan hyvin, hän on ihana ja hellä, pystymme puhumaan kaikesta ja meillä on hauskaa yhdessä. Silti alan välillä analysoida suhdettamme ja joudun paniikkiin. Olisi ihanaa, jos hän olisi minulle Se Oikea, ja luulen että ongelma on ainakin osittain siinä. En osaa sanoa onko hän. Alkuhuuman jälkeen on tuntunut turvalliselta ja kivalta, mutta pitäisikö siinä kuitenkin olla enemmän vipinää ja perhosia vatsassa? Luulen ajatelleeni, että ensimmäinen vuosi on yhtä perhosia vatsassa ja sydämiä ilmassa. Niin oli kuitenkin vain muutamia viikkoja, kunnes opin tuntemaan hänet ja teisin, että hän todellakin pitää minusta tosi paljon eikä sitä tarvinnut enää miettiä ja analysoida tai olla huolissaan ja hermostunut tavatessamme.

Välillä joudun paniikkiin, kun en tiedä, onko suhteemme tarpeeksi hyvä ja tunteeni tarpeeksi vahvat kestääkseen. Pidän hänestä ja viihdyn hänen seurassaan, ja välillämme on fyysistä vetovoima. En silti osaa rauhoittua. Vaikka tavallaan tiedän, että kaikki on hyvin nyt, mietin tulevaa ja ahdistun, kun en ole varma että tunteet ovat niin vahvat nyt, että ne kestää myös tulevaisuudessa. Miten tunnistaa Sen Oikean? Ja miten tunnistan ja saan selvää omista tunteistani, jotta rauhoittuisin? Pidän hänestä, mutta en ole hulluna rakastunut niin etten pystyisi syömään tai niin että ajattelisin häntä taukoamatta. Näinkö se menee, vai puuttuuko suhteestamme jotain?

 

[mies]

Sinä elät nyt ihastumisen aikaa. Ja se mikä kantaa läpi elämän vahvistuu rakkaudeksi ajan kuluessa.

Mutta henkilökohtaisesti ajattelen, että kyllä sinun pitää itseäsi kuunnella, sinun elämäsi siinä on kyseessä. Minusta sinä olet vielä nuori ja kun poikaystäväsi on vieläkin nuorempi, niin kiirettä ei ole. Jos olet varma, että tunteesi heikkenevät häntä kohtaan, niin älä ainakaan syvennä suhdetta. Katsele rauhallisesti tilannetta.

 

[mie]

ota mut, oon ihan samanlainen epävarma analysoija. voitas analyseerata kimpassa.

 

[Jone]

Rauhotu nyt hyvä tyttö, sullahan on ihan rystyset valkosena! Ethän sä edes ehdi mitenkään nauttiin tosta suhteesta kun stressaat koko ajan että onks tää nyt sitten Se Oikea. Kattele rauhassa, viihdy mukavan kaverin seurassa ja anna ajan kulua, ei sitä elämänkumppania tarvi noin pentuna pyydystää.

Ja jätä toi jatkuva pähkiminen. Elä enemmän ja mieti vähemmän! Kun niitä hyviä kumppaneita sattuu kohdalle, niin kyllä toi käsienvääntely ja voivottelu loppuu ihan itsestään. Kaikille meille on olemassa montakin Oikeaa, joten kyllä se sieltä vielä vastaan tulee.

 

[Sandy]

Aina en oikein jaksa ymmärtää koko käsitystä ""Siitä Oikeasta""! Ihan oikeastiko naiset vieläkin odottavat prinssiä valkealla ratsulla ja sen jälkeen eletään koko loppuelämä onnellisena yhdessä!? Anna ihmeessä ns. elämälle tilaa, nauti suhteestanne ja katsokaa pikkuhiljaa kehittyykö suhde eteenpäin! Mistään suhteesta tässä maailmassa ei voi olla ns. 100 %:n varma. Edes papin aamen ei sitä takaa, vaan elämä voi tuoda eteen sekä positiivisia että negatiivisia yllätyksiä. Pitäisi siis osata nauttia siitä mitä on eikä huolia kovin paljon tulevasta!

 

[Siiri]

Meillä naisilla on tapana analysoida suhteet pilalle sen sijaan, että eläisimme täysillä.
Mistä sitä kukaan tietää, onko tämä juuri se oikea ja onko sillä edes väliä. Jatkuvasti paremman etsinnässäkin jää yleensä vain luu käteen, eli huomaat 40 v. olevasi edelleen yksin etsimässä, ilman perhettä ja kiintopistettä.

Mieti ainakin yhtä paljon järjellä kuin tunteella: kestäisinko tuota naamaa aamuisin seuraavat 20 v., osaako huolehtia itsestään ja asioistaan, onko arvomaailma samanlainen, mitä tavoitteita ja toiveita on tulevaisuudelle.
Isoissa asioissa olisi hyvä olla samoilla linjoilla, mutta riippuu sinun kompromissinteko- ja joustamiskyvystäsi, missä raja menee.

Mutta tällä hetkellä, nauti toisen seurasta ja kesästä. Mieti vähemmän suhdetta ja elä sitä enemmän.

 

[Matti]

Elämällähän tuo selviää, oliko oikea vai ei.

Mahdollisesti kaipaisit onnistuneen suhteen tuntomerkkejä, sertifikaatteja ja turvallisuustakuita - ihmissuhteissa niitä ei ole tarjolla.

Jos/kun hänen kanssaan on hyvä olla, ole. Muutama kuukausi, se 7kk, näyttää jo jotakin suuntaa.

Mainitsemasi turvallinen tunne on muuten ihan hyvä merkki.