T
turhautunut äippä
Vieras
Heti alkuun: kyseessä on pian vuoden täyttävä lapsi, joka ei ole syönyt öisin enää neljään kuukauteen. Hän kuitenkin heräilee öisin n. 3-5 kertaa, joista yhdellä kertaa on viime aikoina ollut hereillä 30 min. - 2 tuntia.
Lapsi menee nukkumaan klo 20. Aiemmin tuo hereilläolojakso sijoittui jonnekin klo 02 ja 05 välille, mutta viimeisen viikon aikana lapsi on herännyt jo n. klo 21. Tänäänkin nukahti klo 20 parissa minuutissa, mutta heräsi klo 21 eikä nukahtanut uudelleen ennen kuin klo 23. (Toisaalta hyvä, että valvoo jo illalla eikä keskellä yötä, mutta toisaalta se kyllä tarkoittaa sitä, että meillä ei miehen kanssa ole kahdenkeskistä aikaa koko päivänä. Saatikka että voisin maata hetken sohvalla ja katsoa tv:tä...) Kun lapsi on hereillä, hän ei itke niin kauan kuin hänen vierellään ollaan. Yrittää kyllä vähän väliä nousta seisomaan. Siinä sitten tunnin jälkeen olen jo ihan hermona, kun hän ei vaan meinaa nukahtaa. Isää lapsi ei hyväksy viereensä kesken unien herättyään, vaikka isä nukuttaakin lapsen lähes joka ilta. Kauhea huuto vaan tulee jos isä menee. Jos sitten minä olen hänen vieressään, ja yritänkin lähteä pois, alkaa myös huuto.
Olen tässä jo miettinyt, että pitäisikö pitää ns. huudatusunikoulu, vaikka se tuntuu äärimmäisen pahalta. Tassuttelu ei auta, koska sitä ollaan periaatteessa tehty koko ajan. Vai pitäisikö sitten aina poistua huoneesta? Tänään yritin monta kertaa niin, että laitoin lapsen makaamaan ja lähdin huoneesta, mutta lapsi alkoi heti nousemaan ylös ja huutamaan ennen kuin ehdin edes ovelle asti. Jos ei tässä muu auta, niin tuli jo mieleen sairaalan unikoulukin. Täytyy ottaa nämä asiat (taas) puheeksi neuvolassa kun mennään parin viikon päästä.
Lapsi nukkuu omassa huoneessaan. Jos nukkuu meidän välissä, valvoo myös. Pienempänä nukkui meidän huoneessa omassa sängyssään, ja heräili myös silloin. Päiväunia nukkuu maksimissaan 1,5 tuntia, ja nykyään vain yhdet päikkärit. Ei siis todellakaan nuku päivällä liikaa...
Nyt siis toivoisin kokemuksia teiltä, joilla on ollut samantyyppisiä heräilijöitä/valvojia! Mikä on auttanut?
Lapsi menee nukkumaan klo 20. Aiemmin tuo hereilläolojakso sijoittui jonnekin klo 02 ja 05 välille, mutta viimeisen viikon aikana lapsi on herännyt jo n. klo 21. Tänäänkin nukahti klo 20 parissa minuutissa, mutta heräsi klo 21 eikä nukahtanut uudelleen ennen kuin klo 23. (Toisaalta hyvä, että valvoo jo illalla eikä keskellä yötä, mutta toisaalta se kyllä tarkoittaa sitä, että meillä ei miehen kanssa ole kahdenkeskistä aikaa koko päivänä. Saatikka että voisin maata hetken sohvalla ja katsoa tv:tä...) Kun lapsi on hereillä, hän ei itke niin kauan kuin hänen vierellään ollaan. Yrittää kyllä vähän väliä nousta seisomaan. Siinä sitten tunnin jälkeen olen jo ihan hermona, kun hän ei vaan meinaa nukahtaa. Isää lapsi ei hyväksy viereensä kesken unien herättyään, vaikka isä nukuttaakin lapsen lähes joka ilta. Kauhea huuto vaan tulee jos isä menee. Jos sitten minä olen hänen vieressään, ja yritänkin lähteä pois, alkaa myös huuto.
Olen tässä jo miettinyt, että pitäisikö pitää ns. huudatusunikoulu, vaikka se tuntuu äärimmäisen pahalta. Tassuttelu ei auta, koska sitä ollaan periaatteessa tehty koko ajan. Vai pitäisikö sitten aina poistua huoneesta? Tänään yritin monta kertaa niin, että laitoin lapsen makaamaan ja lähdin huoneesta, mutta lapsi alkoi heti nousemaan ylös ja huutamaan ennen kuin ehdin edes ovelle asti. Jos ei tässä muu auta, niin tuli jo mieleen sairaalan unikoulukin. Täytyy ottaa nämä asiat (taas) puheeksi neuvolassa kun mennään parin viikon päästä.
Lapsi nukkuu omassa huoneessaan. Jos nukkuu meidän välissä, valvoo myös. Pienempänä nukkui meidän huoneessa omassa sängyssään, ja heräili myös silloin. Päiväunia nukkuu maksimissaan 1,5 tuntia, ja nykyään vain yhdet päikkärit. Ei siis todellakaan nuku päivällä liikaa...
Nyt siis toivoisin kokemuksia teiltä, joilla on ollut samantyyppisiä heräilijöitä/valvojia! Mikä on auttanut?
Mutta olen kuullut unikouluista hyvää. Lasta tavallaan opetetaan nukahtamaan itsenäisesti jos herää yöllä, tavallaan sidätyshoitoa. Eli lasta huomioidaan ja rakkennetaan lapsen luottamusta, ettei hätää ole ja vanhemmat ovat tavoitettavaissa. Pikkaisen kerrallaan pidentämällä noita huomioaikoja. Tuon pitäisi tepsiä todella nopeasti. Mutta muilta saat varmasti vielä enemmän neuvoja miten toteutetaan. Sen tiedän, että tuohon liittyy tarkka aikataulutus koko päivärytmissä. Eli laitetaan lapsen elämä rutiineihin, tukee tuota nukkumaan opettelua ja sitä että lapsi tottuu ja tietää, että nyt nukutaan, ei ole hätää jne. Toki aina tulee tilanteita että lapsi näkee painajaisia jne. Olen sitä mieltä, että unikoulu kannattaa toteuttaa viimeistään tuossa vuoden kohdalla. Eikä siinä vaiheessa n. 2-3 iässä kun alkaa tulla painajaisia jne.
