Millaiset ihmiset ottavat todella ison asuntolainan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Asuja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja minä(kin) toistan vielä että kysymyshän ei ole vuokra vs oma, vaan ensin pieni (halvempi) oma ja sitten vasta iso oma! Koko ajan jankutetaan vaan vuokraamisen kannattamattomuudesta :#. Mutta kai sitten kaikilla on tosiaan se tilanne, että kaikki asiat tapahtuvat saman vuoden sisään, sekä työllistyminen, pariintuminen että lisääntyminen ja kellään ei ole ollut mahdollisuutta säästääkään sitä ennen.

Jos nyt taas jätetään se vähemmistö eli pk-seudun asukit pois, niin hyvätkin yksiöt/kaksiot vuokralle maksavat sen 400-500 euroa kuussa, ja sen jälkeen pitäisi lapsettomalla ihmisellä jäädä kyllä reilusti rahaa säästöön jos vain yhtään viitsii talouttaan miettiä eikä heti innostu hassaamaan rahaa kun kerran töihin pääsee. Etenkin kumppanin kanssa elävällä reilustikin. Kieltäydyn uskomasta, että kaikki/valtaosa kuuluvat ryhmään jossa opintojen aikana ei löydy töitä, valmistuminen lykkääntyy lähemmäs kolmeakymppiä, jokin kriisi vie kaikki säästöt ja kas kummaa lapsetkin pitää syystä X tehdä heti kun työpaikka löytyy. Itse en ainakaan tunne yhtään tuollaista taloutta, kyllä sen valmistumisen/työssäkäynnin aloittamisen ja lisääntymisen välillä on yleensä ainakin 5-10 vuotta aikaa maksaa pienempää asuntoa pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä kiire?;26627118:
Ja minä(kin) toistan vielä että kysymyshän ei ole vuokra vs oma, vaan ensin pieni (halvempi) oma ja sitten vasta iso oma! Koko ajan jankutetaan vaan vuokraamisen kannattamattomuudesta :#. Mutta kai sitten kaikilla on tosiaan se tilanne, että kaikki asiat tapahtuvat saman vuoden sisään, sekä työllistyminen, pariintuminen että lisääntyminen ja kellään ei ole ollut mahdollisuutta säästääkään sitä ennen.

Jos nyt taas jätetään se vähemmistö eli pk-seudun asukit pois, niin hyvätkin yksiöt/kaksiot vuokralle maksavat sen 400-500 euroa kuussa, ja sen jälkeen pitäisi lapsettomalla ihmisellä jäädä kyllä reilusti rahaa säästöön jos vain yhtään viitsii talouttaan miettiä eikä heti innostu hassaamaan rahaa kun kerran töihin pääsee. Etenkin kumppanin kanssa elävällä reilustikin. Kieltäydyn uskomasta, että kaikki/valtaosa kuuluvat ryhmään jossa opintojen aikana ei löydy töitä, valmistuminen lykkääntyy lähemmäs kolmeakymppiä, jokin kriisi vie kaikki säästöt ja kas kummaa lapsetkin pitää syystä X tehdä heti kun työpaikka löytyy. Itse en ainakaan tunne yhtään tuollaista taloutta, kyllä sen valmistumisen/työssäkäynnin aloittamisen ja lisääntymisen välillä on yleensä ainakin 5-10 vuotta aikaa maksaa pienempää asuntoa pois.

Rautalankaa. ( et edelleenkään kommentoinut esim. meidän tilanteeseen jossa kaksykkösenä ensiasunto kun lapsi jo oli ja siitä eteen päin) 400-500 euron vuokra kuulostaa halvalta. Mutta mietihän nyt oikeasti sitä että jos on opiskelija ja haluaa valmistua suht ajoissa niin töitä pitää tehdä sen verran "vähän" että ei sillä summalla säästetä omarahoitusosuutta hetkessä NYKYhinnoilla. Kun ollaan valmistuttu niin halutaan ehkä kiertää vielä maailmaa tai vaihdellaan paikkakuntaa varsinkin jos kyseessä pätkätyöt. Jos töitä riittää niin siinä samassa ehkä säästetään ja hankitaan se asunto. Voidaan olla jo lähempänä 30. Sitten lapset ja isompi asunto ja isompi laina tai sitten jopa lapset suoraan kun asuntoa ollaan hankkimassa eikä yksiö tai kaksio riitä. Olen aivan varma että sinä olet näitä jotka ovat ostaneet ensiasunnon 90-luvulla tai 2000-luvun alussa halvalla, olette ehkä itse rempanneet tai muuten vaan myyneet asunnon hyvällä voitolla ja saaneet hyvät käsirahat seuraavaan. Lisäksi entisaikaan työpaikka oli ns. varma eläkepäiviin saakka. Kaikki ei myöskään halua lisääntyä "vanhana" Tällä hetkellä asuntojen hinnat ovat jopa laskussa joten harva pystyy tekemään hyviä kauppoja joilla saisi suuria summia säästöön.
 
Millaset ihmiset ottavat isoja lainoja? Tyyliin yli 250 000e?
Tai eihän tuokaan mikään iso laina ole, jos on hyvät tulot.

Pankeissa kait ohjenuorana on, että asuntolaina ei saisi olla suurempi kuin vuoden yhteiset bruttotulot.

Miksi pitää ottaa iso asuntolaina? Eikö voi asua halvemmin?

Tolla ohjenuoralla me saataas lainaa himpun verran yli 100 000 ja sillä ei saa edes kaksiota tampereen keskustan läheisyydestä.
Tuttava perheen asunto maksoi 500 000 ja olen aika varma että eivät tienaa sellasta summaa vuodessa vaikka ovatkin tosi hyvin toimeen tulevia.
 
[QUOTE="vieras";26627035]Tyhmyys? Lue nuo esimerkit mitä tässä ketjussa on annettu ja vastaa niihin miten mielestäsi olisi pitönyt fiksusti toimia? Ja ei, en kaipaa nyt sellaisia esimerkkejä että et olisit tehnyt lapsia, olisit kouluttautunut tms vaan ihan noita tilanteita kun sun mielestä vuokralla ei ole pakko asua ja asumisoikeusasuminen ilmeisesti sinusta on kannattavaa. Etkö ymmärrä vieläkään sitä että omistaakseen pienipalkkaisella duunarilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa riski jos haluaa asua mieleisessä asumismuodossa silloin kun sille on tarvetta? Se on helppo huudella jos itse on kovin hyvätuloinen mutta sinä kuulut vähemmistöön.[/QUOTE]

Mitkä esimerkit? Ne poikkeustapaukset, joissa lehmä söi säästöt patjan sisältä ja mieheltä katkesi käsi irtipoikki juuri kun viimeinen munasolu oli pakko käyttää viitosten tekemiseen? Normaalin, keskivertoihmisen pitäisi mielestäni suunnitella talouttaan, ja ostaa oma asunto heti kun lainan saa. Ja se "oma asunto" mitoitetaan sen verran edulliseksi, että sen saa maksettua mahdollisimman nopeasti ja siten kerättyä pääomaa isompaan kun/jos niitä lapsia alkaa tekemään ja tilalle tulee tarve. Tyhmyyttä on elää pää pensaassa, tuhlata rahansa (tulotasosta riippumatta) ympäriinsä ja herätä yksi päivä siihen että vuokra on kallis, lapset eivät enää mahdu vuokrakolmioon ja omakotitalo olisi saatava 100% lainalla.

Minä en ole maininnut sanallakaan asumisoikeusasumisesta, se on harvoin kannattava ratkaisu. Toistan miljoonannen kerran, että sen pienipalkkaisen duunarin kannattaa ostaa aluksi pienempi ja halvempi asunto, ja tehdä se ajoissa. Ei vasta sitten, kun lahkeessa roikkuu kaksoset ja on perustettu rottweilerkenneli. Näin lainamäärä pysyy järkevänä, ja rahaa ei kulu pitkän laina-ajan korkoihin. Eikä tule niitä mahdollisia ongelmatilanteita esim. erossa, kun kummallakaan ei olekaan rahaa lunastaa asuntoa eikä se mene kaupaksikaan tms.
 
Kunnon suomalainen on vasta sitten kun on kaksi lasta ( tyttö ja poika ), farmari volvo, omakotitalo ja koira. Tähän pitää pyrkiä ja se iskostetaan tajuntaamme jo pienenä. Eikö ap:lle ole mennyt oppi perille?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä kiire?;26627118:
Ja minä(kin) toistan vielä että kysymyshän ei ole vuokra vs oma, vaan ensin pieni (halvempi) oma ja sitten vasta iso oma! Koko ajan jankutetaan vaan vuokraamisen kannattamattomuudesta :#. Mutta kai sitten kaikilla on tosiaan se tilanne, että kaikki asiat tapahtuvat saman vuoden sisään, sekä työllistyminen, pariintuminen että lisääntyminen ja kellään ei ole ollut mahdollisuutta säästääkään sitä ennen.

Jos nyt taas jätetään se vähemmistö eli pk-seudun asukit pois, niin hyvätkin yksiöt/kaksiot vuokralle maksavat sen 400-500 euroa kuussa, ja sen jälkeen pitäisi lapsettomalla ihmisellä jäädä kyllä reilusti rahaa säästöön jos vain yhtään viitsii talouttaan miettiä eikä heti innostu hassaamaan rahaa kun kerran töihin pääsee. Etenkin kumppanin kanssa elävällä reilustikin. Kieltäydyn uskomasta, että kaikki/valtaosa kuuluvat ryhmään jossa opintojen aikana ei löydy töitä, valmistuminen lykkääntyy lähemmäs kolmeakymppiä, jokin kriisi vie kaikki säästöt ja kas kummaa lapsetkin pitää syystä X tehdä heti kun työpaikka löytyy. Itse en ainakaan tunne yhtään tuollaista taloutta, kyllä sen valmistumisen/työssäkäynnin aloittamisen ja lisääntymisen välillä on yleensä ainakin 5-10 vuotta aikaa maksaa pienempää asuntoa pois.

En mä tiedä voiko pääkaupunkiseutua sanoa vähemmistöksi, kun sielä asuu kuitenkin suomen kansasta 1/5 vai 2/5? Joku paikallinen tietää varmaan paremmin. Tä ei tietenkään kuulu asiaan, mutta siis mun mielestä Pääkaupunkiseudulsa asuvat ei ole vähemmistöä. Tällaisia asumis ja laina asioita ajatellessa heidätkin on otettava huomioon :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä kiire?;26627223:
Mitkä esimerkit? Ne poikkeustapaukset, joissa lehmä söi säästöt patjan sisältä ja mieheltä katkesi käsi irtipoikki juuri kun viimeinen munasolu oli pakko käyttää viitosten tekemiseen? Normaalin, keskivertoihmisen pitäisi mielestäni suunnitella talouttaan, ja ostaa oma asunto heti kun lainan saa. Ja se "oma asunto" mitoitetaan sen verran edulliseksi, että sen saa maksettua mahdollisimman nopeasti ja siten kerättyä pääomaa isompaan kun/jos niitä lapsia alkaa tekemään ja tilalle tulee tarve. Tyhmyyttä on elää pää pensaassa, tuhlata rahansa (tulotasosta riippumatta) ympäriinsä ja herätä yksi päivä siihen että vuokra on kallis, lapset eivät enää mahdu vuokrakolmioon ja omakotitalo olisi saatava 100% lainalla.

Minä en ole maininnut sanallakaan asumisoikeusasumisesta, se on harvoin kannattava ratkaisu. Toistan miljoonannen kerran, että sen pienipalkkaisen duunarin kannattaa ostaa aluksi pienempi ja halvempi asunto, ja tehdä se ajoissa. Ei vasta sitten, kun lahkeessa roikkuu kaksoset ja on perustettu rottweilerkenneli. Näin lainamäärä pysyy järkevänä, ja rahaa ei kulu pitkän laina-ajan korkoihin. Eikä tule niitä mahdollisia ongelmatilanteita esim. erossa, kun kummallakaan ei olekaan rahaa lunastaa asuntoa eikä se mene kaupaksikaan tms.

Joopa joo. Ärsyttää tuollainen ylimielinen asenne. Esimerkiksi minä kerroin meidän tilanteesta esimerkik kun ostimme ensiasunnon lapsellisina kun oli 21. Melko mahdotonta olisi ollut aiemmin ostaa. Väänsin sinulle myäs rautalangasta sen miksi nykyhinnoilla on vaikeaa säästää 10-15 % esim. opintojen ohella tuosta vaan ja aloittaa yksiöstä. Kyllähän meidänkin entinen asunto on aikanaan maksanut 95000 markkaa, nykyään 95000 euroa eikä takuulla palkat ole tuota vauhtia kasvaneet kaikilla aloilla. Teillä on tiukkaa hoitovapaalla, esimerkiksi meillä ei ole. Sinun täytyisi ymmärtää se että TE ette ole yhtä kuin kaikki muut.
 
[QUOTE="vieras";26627164]Rautalankaa. ( et edelleenkään kommentoinut esim. meidän tilanteeseen jossa kaksykkösenä ensiasunto kun lapsi jo oli ja siitä eteen päin) 400-500 euron vuokra kuulostaa halvalta. Mutta mietihän nyt oikeasti sitä että jos on opiskelija ja haluaa valmistua suht ajoissa niin töitä pitää tehdä sen verran "vähän" että ei sillä summalla säästetä omarahoitusosuutta hetkessä NYKYhinnoilla. Kun ollaan valmistuttu niin halutaan ehkä kiertää vielä maailmaa tai vaihdellaan paikkakuntaa varsinkin jos kyseessä pätkätyöt. Jos töitä riittää niin siinä samassa ehkä säästetään ja hankitaan se asunto. Voidaan olla jo lähempänä 30. Sitten lapset ja isompi asunto ja isompi laina tai sitten jopa lapset suoraan kun asuntoa ollaan hankkimassa eikä yksiö tai kaksio riitä. Olen aivan varma että sinä olet näitä jotka ovat ostaneet ensiasunnon 90-luvulla tai 2000-luvun alussa halvalla, olette ehkä itse rempanneet tai muuten vaan myyneet asunnon hyvällä voitolla ja saaneet hyvät käsirahat seuraavaan. Lisäksi entisaikaan työpaikka oli ns. varma eläkepäiviin saakka. Kaikki ei myöskään halua lisääntyä "vanhana" Tällä hetkellä asuntojen hinnat ovat jopa laskussa joten harva pystyy tekemään hyviä kauppoja joilla saisi suuria summia säästöön.[/QUOTE]
No suoraan sanottuna, jos tekee lapsen parikymppisenä niin on turha haaveilla kovin hyvästä elintasosta. Keskimäärin. Kaikkea ei voi saada. Jos haluaa tehdä lapset heti teini-iän jälkeen, niin oma valinta mutta sitten joutuu kyllä muissa asioissa ottamaan isoja riskejä. Eli kyllä, MINUN MIELESTÄNI lasten tekeminen noin nuorena on todella typerää. Ainakin taloudelliselta kannalta.

Olen ostanut ensiasuntoni (yksiö) vuonna 2007, möin sen viime vuonna lähes kokonaan maksettuna ja vaihdoin kolmioon. Lainamäärä on koko ajan pysynyt järjellisenä ja laina-aika alle 10 vuodessa. Yhtään voittoa ensiasunnosta ei tullut (Oulussa hinnat pysyneet suunnilleen samoina jo pitkään), kaikki rahat ovat olleet omia eli esim. perintöjä en ole saanut. Jos olisin suoraan paukaissut ostaa esim. nykyisen asuntoni, olisivat korot ja isommat asumiskustannukset syöneet niin paljon rahaa että lainaa olisi todennäköisesti vähintään 20 tonnia enemmän kuin nyt. Tulojen puolesta olen ihan vaan keskituloinen, opiskeluaikana ajoittain alle köyhyysrajankin elänyt.

Ja nimenomaan, tällä hetkellä hinnat ovat ennemminkin laskusuunnassa. Nyt kun ostaa 100% lainalla 300 tonnin asunnon, niin mitenkäs käy jos se on pakko myydä vaikka parin vuoden päästä ja hinnat ovatkin tippuneet vaikka 15%? Siinä vaiheessa on aika iso ero, onko lainaa 95% asunnon arvosta vai vaikka 75%.
 
En mä tiedä voiko pääkaupunkiseutua sanoa vähemmistöksi, kun sielä asuu kuitenkin suomen kansasta 1/5 vai 2/5? Joku paikallinen tietää varmaan paremmin. Tä ei tietenkään kuulu asiaan, mutta siis mun mielestä Pääkaupunkiseudulsa asuvat ei ole vähemmistöä. Tällaisia asumis ja laina asioita ajatellessa heidätkin on otettava huomioon :)

Niin ja todennäköisesti pk-seudulla asuu suuri osa näistä ison lainan ottajista (varmaan suurempi kuin se 1/5 tai 2/5).
 
[QUOTE="vieras";26627279]Joopa joo. Ärsyttää tuollainen ylimielinen asenne. Esimerkiksi minä kerroin meidän tilanteesta esimerkik kun ostimme ensiasunnon lapsellisina kun oli 21. Melko mahdotonta olisi ollut aiemmin ostaa. Väänsin sinulle myäs rautalangasta sen miksi nykyhinnoilla on vaikeaa säästää 10-15 % esim. opintojen ohella tuosta vaan ja aloittaa yksiöstä. Kyllähän meidänkin entinen asunto on aikanaan maksanut 95000 markkaa, nykyään 95000 euroa eikä takuulla palkat ole tuota vauhtia kasvaneet kaikilla aloilla. Teillä on tiukkaa hoitovapaalla, esimerkiksi meillä ei ole. Sinun täytyisi ymmärtää se että TE ette ole yhtä kuin kaikki muut.[/QUOTE]

En minä ole ap, minä en ole hoitovapaalla. Voisit katsoa kenelle kommentoit. Vastasin teidän tilanteeseenne edellisessä viestissä. On taloudellisesti todella typerää alkaa lisääntyä noin nuorena. Silloin todellakin on mahdotonta tehdä taloudellisesti kestäviä ja järkeviä valintoja.

Ja sille joka väitti ettei 1-2/5 ole vähemmistö. Onhan se, kun enemmistön muodostavat ne loput 3-4/5 väestöstä.
 
Mun vanhemmat otti just melkein 400 000 lainaa isoon omakotitaloon + isoon tonttiin. Maksavat sitä pois n. 1000-1400 kuussa kun taas me maksetaan vuokra kolmiosta 1000 e/kk. Joten. Hmm. Kyllä mä mielummin ottaisin sen ison lainan ja maksaisin saman verran pois, kuin nyt heitän hukkaan. (Ei voi viedä ottaa lainaa, kun ei tiedetä minne joudutaan muuttamaan)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä kiire?;26627293:
No suoraan sanottuna, jos tekee lapsen parikymppisenä niin on turha haaveilla kovin hyvästä elintasosta. Keskimäärin. Kaikkea ei voi saada. Jos haluaa tehdä lapset heti teini-iän jälkeen, niin oma valinta mutta sitten joutuu kyllä muissa asioissa ottamaan isoja riskejä. Eli kyllä, MINUN MIELESTÄNI lasten tekeminen noin nuorena on todella typerää. Ainakin taloudelliselta kannalta.

Olen ostanut ensiasuntoni (yksiö) vuonna 2007, möin sen viime vuonna lähes kokonaan maksettuna ja vaihdoin kolmioon. Lainamäärä on koko ajan pysynyt järjellisenä ja laina-aika alle 10 vuodessa. Yhtään voittoa ensiasunnosta ei tullut (Oulussa hinnat pysyneet suunnilleen samoina jo pitkään), kaikki rahat ovat olleet omia eli esim. perintöjä en ole saanut. Jos olisin suoraan paukaissut ostaa esim. nykyisen asuntoni, olisivat korot ja isommat asumiskustannukset syöneet niin paljon rahaa että lainaa olisi todennäköisesti vähintään 20 tonnia enemmän kuin nyt. Tulojen puolesta olen ihan vaan keskituloinen, opiskeluaikana ajoittain alle köyhyysrajankin elänyt.

Ja nimenomaan, tällä hetkellä hinnat ovat ennemminkin laskusuunnassa. Nyt kun ostaa 100% lainalla 300 tonnin asunnon, niin mitenkäs käy jos se on pakko myydä vaikka parin vuoden päästä ja hinnat ovatkin tippuneet vaikka 15%? Siinä vaiheessa on aika iso ero, onko lainaa 95% asunnon arvosta vai vaikka 75%.

Okei, sun mielipidettäsi ei ole ehkä ihan loppuun asti harkittu sitten. Jos saa lapsen vaikka 20 vuotiaana, on ehtinyt käydä tod. näk. lukion ja tehdä välivuoden verran töitäkin, tai aloittaa korkeakouluopinnot. Äitiysloman jälkeenhän sitä sitten jatkaa opintojaan tai aloittaa ne ja n.5vuoden päästä on ammatti sekä melkein koululainen lapsi. Sitten onkin aikaa takoa rahaa loppuelämä. Miten tämä eroaa siitä, että kävisi sen lukion, menisi opiskelemaan ja sitten tekisi sen lapsen? Ei mun mielestä mitenkään. Kotihoidontuki se vaan on kaikilla sama, oli ne vuosiulot sitä ennen 0 ta 10000e/kk.
Nuo hyvään elintasoon johtavat asiat, eli esimerkiksi koulutus, ovat kyllä ihan jokaisen suomalaisen järjestettävissä. Täällä on opiskelu ilmaista ja siitä vielä maksetaankin. Kysymys on vain omasta viitsimisestä.
Mä olen saanut lapsen 21vuotiaana. Mulla on oma yritys, mies on ekonomi. Meidän vuositulot lähentelee 100 000. Mun mielestä meillä on hyvä elintaso, ja sitähän sä kysyit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä kiire?;26627293:
No suoraan sanottuna, jos tekee lapsen parikymppisenä niin on turha haaveilla kovin hyvästä elintasosta. Keskimäärin. Kaikkea ei voi saada. Jos haluaa tehdä lapset heti teini-iän jälkeen, niin oma valinta mutta sitten joutuu kyllä muissa asioissa ottamaan isoja riskejä. Eli kyllä, MINUN MIELESTÄNI lasten tekeminen noin nuorena on todella typerää. Ainakin taloudelliselta kannalta.

Olen ostanut ensiasuntoni (yksiö) vuonna 2007, möin sen viime vuonna lähes kokonaan maksettuna ja vaihdoin kolmioon. Lainamäärä on koko ajan pysynyt järjellisenä ja laina-aika alle 10 vuodessa. Yhtään voittoa ensiasunnosta ei tullut (Oulussa hinnat pysyneet suunnilleen samoina jo pitkään), kaikki rahat ovat olleet omia eli esim. perintöjä en ole saanut. Jos olisin suoraan paukaissut ostaa esim. nykyisen asuntoni, olisivat korot ja isommat asumiskustannukset syöneet niin paljon rahaa että lainaa olisi todennäköisesti vähintään 20 tonnia enemmän kuin nyt. Tulojen puolesta olen ihan vaan keskituloinen, opiskeluaikana ajoittain alle köyhyysrajankin elänyt.

Ja nimenomaan, tällä hetkellä hinnat ovat ennemminkin laskusuunnassa. Nyt kun ostaa 100% lainalla 300 tonnin asunnon, niin mitenkäs käy jos se on pakko myydä vaikka parin vuoden päästä ja hinnat ovatkin tippuneet vaikka 15%? Siinä vaiheessa on aika iso ero, onko lainaa 95% asunnon arvosta vai vaikka 75%.

Kysyinkö mielipidettä minun lastentekoiästä ja siitä oliko se fiksua vai typerää? Minä kysyin että mitö sinun mielestäsi tuollaisessa tilanteessa olisi pitänyt tehdä jos lainaa ei saa ottaa liikaa ja yksiöön ei mahdu? Sitä paitsi vaikka me ollaan ja tullaan varmasti aina olemaan omien valintojen myötä ns.pienituloisia mutta meillä on meidän mielestämme varsin mainio elintaso :) En tiedä miten siellä Oulussa mutta täällä Oulussa yksiöiden hinnat lähtee huonokuntoisesta yksiöstä 50000> ainakin joku vuosi sitten kun niitä katselin. Pienipalkkainen duunari ei pysty maksamaan tuota summaa muutamassa vuodessa. Toinen pointti on se että kaikki eivät halua laittaa kaikkea rahaa asumiseen vaan haluavat maksaa lainaa hitaasti ja elää samalla mukavati. Miten et pysty näkemään tätä asiaa kuin omalta, suppealta kantiltasi? Lisäksi ainakaan tänä päivänä mitään 300000 euron lainaa ei saa ilman 10 % omarahoitusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä kiire?;26627318:
En minä ole ap, minä en ole hoitovapaalla. Voisit katsoa kenelle kommentoit. Vastasin teidän tilanteeseenne edellisessä viestissä. On taloudellisesti todella typerää alkaa lisääntyä noin nuorena. Silloin todellakin on mahdotonta tehdä taloudellisesti kestäviä ja järkeviä valintoja.

Sori, jos väärin meni :D Me ostimme ekan asunnon kun olin 21-vuotias. Tänä vuonna rakennutimme omakotitalon, johon omarahoitusta oli 180000 euroa. Tämä on maksettu kun olen n. 45. Säästämme koko ajan pikkuisia summia ja teen osa-aikatyötä jotta lapset saavat olla paljon kotona. Miksi meidän tilanteemme ei sinusta ole taloudellisesti kestävä ja järkevä? Lisään vielä että tässä vuosien aikana olen ollut hoitovapaalla, opiskellut, ollut osa-aikatyössä, ollut pitkällä sairaslomalla ja joka kuukausi on lainamme lyhentynyt saman verran. Minusta kerrassaan mainio tilanne, mutta kerro toki mikä tässä tilanteessa on järjetöntä ja epäkestävää?
 
[QUOTE="vieras";26627391]Sori, jos väärin meni :D Me ostimme ekan asunnon kun olin 21-vuotias. Tänä vuonna rakennutimme omakotitalon, johon omarahoitusta oli 180000 euroa. Tämä on maksettu kun olen n. 45. Säästämme koko ajan pikkuisia summia ja teen osa-aikatyötä jotta lapset saavat olla paljon kotona. Miksi meidän tilanteemme ei sinusta ole taloudellisesti kestävä ja järkevä? Lisään vielä että tässä vuosien aikana olen ollut hoitovapaalla, opiskellut, ollut osa-aikatyössä, ollut pitkällä sairaslomalla ja joka kuukausi on lainamme lyhentynyt saman verran. Minusta kerrassaan mainio tilanne, mutta kerro toki mikä tässä tilanteessa on järjetöntä ja epäkestävää?[/QUOTE]

siis 18000 euroa omarahoitusta ja lainaa 175000
 
Olen ollut nyt töissä tasan tarkalleen 7kk valmistumisen jälkeen. Vuosi tulot ennen veroja on noin 30 000e. Mies on duunari tienaa 50 000 ennen veroja. En tiiä näistä laina-asioista juuri mitään, vaikka ollaan kyllä kohta varmaan sellainen ottamassa. Huomasimme vain, että rivaria tai omakotitaloa tms, ostaessa helsinki-vantaa-espoo akselilla ei kyllä mitään hyvää saa alle 300 000e ja jos ostaa vähän vanhemman huonokuntoisemman joutuu silti ottamaan ison vaikka 250 000-300 000e lainan, jotta asuntoa voi rempata. Vaihtoehtoisesti voi muuttaa myös vaikka 50-100km päähän nyk. asuinalueelta.
 
"Minä kysyin että mitö sinun mielestäsi tuollaisessa tilanteessa olisi pitänyt tehdä jos lainaa ei saa ottaa liikaa ja yksiöön ei mahdu?"

No siinä vaiheessa on enää myöhäistä tehdä mitään. Sama kuin kysyisi miten saa pidettyä auton maalipinnan hyvänä, kun on ajanut sen jo vuorenrinteeltä alas. Vahingon määrää voi vielä hallita, mutta hyvää tuosta tilanteesta ei saa enää tehtyä.

"Pienipalkkainen duunari ei pysty maksamaan tuota summaa muutamassa vuodessa. "

Mutta pystyy ihan hyvin maksamaan sitten 250 tonnin lainaa omakotitalosta ihan tuosta noin vaan? Hmm... Kumma kun sen yksiön ostaminen on niiiiin mahdotonta, mutta omakotitalon maksaminen onkin jo ihan helppo juttu jota ei tarvitse sen kummemmin miettiä.

" Miten tämä eroaa siitä, että kävisi sen lukion, menisi opiskelemaan ja sitten tekisi sen lapsen?"

Siten, että "opiskelu, lapsi+iso laina" on taloudellisesti huomattavasti riskikkäämpi kuin "opiskelu, säästäminen, pienen asunnon maksaminen, isompi asunto+lapsi".

"siis 18000 euroa omarahoitusta ja lainaa 175000"

Oletko laskenut, paljonko maksat vuosien mittaan korkoja pitkän laina-ajan takia (esimerkkisi mukaan tulet olemaan asuntovelkainen 34 vuotta)? Mitä, jos asuntonne hinta laskee 20% ja joudutte tilanteeseen jossa se olisi pakko myydä? Mutta teillä sentään oli "jopa" 10% rahoitusta eikä yli 200 tonnin laina, joten tuloistanne riippuun ette välttämättä edes ole keskustelun kohderyhmää.
 
Ap:n pitäisi nyt ymmärtää, että yksinäinen ihminen/opiskelija ei välttämättä saa lainaa millä ostaa sen yksiön heti 20-vuotiaana. Tokihan se olisi järkevää aloittaa noin ja myydä voitolla ja ostaa sitten kaksio-> myydä voitolla ->seuraavaksi kolmio ja sitä rataa, mutta ei tuo vaan ole monellekaan mahdollista. Me esim. ostettiin rivitalo kolmio kun valmistuttiin ja maksettiin siitä v. 2004 120 000, kun myytiin se v. 2010, niin ei siitä saanut kuitenkaan kuin 145 000 euroa. Ei tuo nyt niin hirveän hyvä voitto ole, että kannattaa.

Mutta teidän laina varmaan lyhennikin sen 6v aikana jonkun verran? Eli kuitenkin teille jäi äkkiä käteen joku 40-50te tosta asunnon myynnistä. Sehän on aika kiva käsirahaa vaikka siihen isompaan ja kallimpaan perheasuntoon. Ja sen omarahoitusosuuden myötä riskinnekin pienenee aika hyvin.

Ja toki, opiskelija ei vältämättä lainaa saa. Mutta jos pääse työelämään, niin silloin se kenties olisi jo mahdollista.
 
[QUOTE="A.p";26621433]Niimpä, mut en ymmärrä, miksi sit ei voi ostaa sitä asuntoa SÄÄSTÖILLÄ?Jos kerta on hyvät tulot, niin eikö osata säästää ja ole varallisuutta?

vai mulle tänne kaikki nyt heti?[/QUOTE]

Niin, sitten kun on säästänyt tarpeeksi, niin lapset muuttavatkin jo pois kotoa. Kiva sitten mummelin ja pappelin asustella hienossa talossa. Lasten lapsuusvuodet hukattiin kurjassa lähiökerrostalossa kökkiessä.

Elämä on lyhyt. Jos haluaa ehtiä mukavaa elämää viettämään, niin kiirettä täytyy pitää. Ei voi elää vuositolkulla vaan odottaen, että säästöt kertyvät ja sitten päästään kunnolliseen kotiin.
 
Huoh mitä keskustelua. Mitä sitten vaikka sitä lainaa maksaa sen 40vuotta. Se on elämää. Lapset on mulle elämä, niiden "tekoa" en olisi todellakaan minkään ASUNNON takia jättänyt myöhemmälle. Sama ottaako lainaa 150 000 vai 300 000 niin silti voi sairastua tai jäähä työttömäks tai jotain muuta, eikä sitä silti oo sen helmpompi maksaa takas olis iso vai pieni laina. Riskejä on otettava tässä maailmassa.
 
[QUOTE="mievaan";26627435]Olen ollut nyt töissä tasan tarkalleen 7kk valmistumisen jälkeen. Vuosi tulot ennen veroja on noin 30 000e. Mies on duunari tienaa 50 000 ennen veroja. En tiiä näistä laina-asioista juuri mitään, vaikka ollaan kyllä kohta varmaan sellainen ottamassa. Huomasimme vain, että rivaria tai omakotitaloa tms, ostaessa helsinki-vantaa-espoo akselilla ei kyllä mitään hyvää saa alle 300 000e ja jos ostaa vähän vanhemman huonokuntoisemman joutuu silti ottamaan ison vaikka 250 000-300 000e lainan, jotta asuntoa voi rempata. Vaihtoehtoisesti voi muuttaa myös vaikka 50-100km päähän nyk. asuinalueelta.[/QUOTE]

Joo, sama huomattu. Jos perheasunnon ostaa "halvalla", n. 250 000e, niin siinä onkin putkiremppa tulossa ja vastikkeet jo muutenkin pilvissä = asumiskulut per kk on samat tai jopa enemmän kuin uudemmassa. Päädyimme mieluummin ottamaan enemmän lainaa ja muutimme upouuteen rivariin. Kehyskuntiin muuttaminen taas tietäisi toista autoa ja turhaa ajamista joka päivä kauas töihin = menetettyä aikaa ja hermoja. Näin on hyvä ja ketä se iso laina kaivelee, kun tähän ON VARAA!
 
"No siinä vaiheessa on enää myöhäistä tehdä mitään. Sama kuin kysyisi miten saa pidettyä auton maalipinnan hyvänä, kun on ajanut sen jo vuorenrinteeltä alas. Vahingon määrää voi vielä hallita, mutta hyvää tuosta tilanteesta ei saa enää tehtyä. "

Siis miten niin myöhäistä? Pitäähän lapsellisenkin jossain asua. Aika erikoinen mielipide kun otit nyt juuri tuon lapsiasian moitittavaksesi.


"Mutta pystyy ihan hyvin maksamaan sitten 250 tonnin lainaa omakotitalosta ihan tuosta noin vaan? Hmm... Kumma kun sen yksiön ostaminen on niiiiin mahdotonta, mutta omakotitalon maksaminen onkin jo ihan helppo juttu jota ei tarvitse sen kummemmin miettiä."

Niin, pienipalkkainen duunari ei pysty maksamaan yksiön lainaa MUUTAMASSA vuodessa, se oli pointtni. Tosin pienituloiselle duunarille tuskin 250000 euron lainaa annetaan.
Lukioasiaan en kommentoi mitään, koska en ole alun perinkään maininnut siitä mitään.

"Oletko laskenut, paljonko maksat vuosien mittaan korkoja pitkän laina-ajan takia (esimerkkisi mukaan tulet olemaan asuntovelkainen 34 vuotta)? Mitä, jos asuntonne hinta laskee 20% ja joudutte tilanteeseen jossa se olisi pakko myydä? Mutta teillä sentään oli "jopa" 10% rahoitusta eikä yli 200 tonnin laina, joten tuloistanne riippuun ette välttämättä edes ole keskustelun kohderyhmää.[/QUOTE]"

Korkojen osuuden näkee kyllä jo pankin papereista siinä vaiheessa kun lainaa ottaa, joten kyllä. Meillä on laina-aika kylläkin n. 20 vuotta eikä 34 vuotta. En tiedä mistä otit tuon 34 vuotta kun olen 26 vuotta ja laina maksettu kun olen n. 45 vuotta. Eka lainan otin ollessani 21. JOS tapahtuu tuollainen tilanne niin sitten talo myydään ja jäädään velkaa. Olemme laskeneet että korkojen täytyy nousta n. 15 % ennen kuin joudumme elämään ihan hemmetin tiukoilla. Ja silloinkin saamme lainan ja asumisen maksettua. Kuten kerroinkin olemme jo hyvin monessa liemessä keitetyt ja silti uskalsimme talon rakennuttaa ja riskin ottaa.
 
Isoja lainoja en niinkään ihmettele, mutta tätä palstalla pyörivää käsitystä että on ihan ok ottaa 100% lainaa vaikka se olisikin kallista.

Olen siis samaa mieltä kuin joku muukin, että miksi muka vuokralla ei voisi säästää (ja eihän vuokran suuruus ole sama kuin asunnon lyhennys tai jopa kaikki kulut). Siis ihan hirvittää katsella näitä palstakirjoituksia, jossa selitetään että "meillä on 800e vuokra ja nyt otettiin laina ja maksellaan saman verran sitä pankille takaisin" "ei meillä olisi varaa säästää". Ja sitten ostetaan se omakotitalo tms ja ollaan niin onnellisia. Miten sitä omakotitaloa ylläpidetään (joo, vakiovastaus on että ihan uus talo ja puut tulee omasta metsästä)? Sorry, mä en usko tähän että samaan hintaan saa talon, ylläpidon ja vielä joko varautumisen remppohin/vuosihuollot. Ei ihme kun puolipalstaa ei sitten uskalla ostaa vanhempaa taloa - no joo eipä niitä kämppiä huolleta tai sitten huoltoa varten otetaan uusi laina. Siis on tämä niin ristiriitaista tosiaan, että asutaan sikahalvalla, täysin huoltovapaassa asunnossa....
 
Ei ainakaan meillä ollu seikasta sääntöä että maksimissaan
bruttotulot. Meillä on vieläkin yli kaks kertaa bruttotulot ja on jo
Aika kauan maksettunin. Riippuisko maksukyvystä, varallisuudesta ja
asioiden hoitotavasta paljonko myöntävät.
 

Yhteistyössä