Toggle sidebar

Millaisista asioista sinun äitiyttäsi/isyyttäsi on kritisoitu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Tuli vain tuosta toisesta ketjusta mieleen.

Äitiys ja isyys, vanhemmuus nyt yleensäkin tuntuu olevan sellaisia koskemattomuudesta vapaita alueita, joita jokainen voi halutessaan arvostella ja kritisoida mielinmäärin riippumatta siitä, onko ollenkaan oikeassa tai kuinka pahan mielen toiselle puheillaan aiheuttaa.

Millaisista asioista sinun äitiyttäsi/isyyttäsi on kritisoitu ja millä tavalla?

Itse kuulin taannoin olevani surkea äiti, koska ostan kaupasta valmissoseita sen sijaan, että tekisin ne itse. Harmi vain, etten saa omista soseistani yhtä maukkaita kuin kaupan soseista, eikä lapsukainen tahdo sitten syödä niitä...

Varmaan viimeisin asia, mistä minua on arvosteltu, on ollut se, että pyrin pitämään kiinni tietyistä rutiineista, esim. ruokailuajat ja lasten nukkumaanmenoajat yms. Ei meillä pilkuntarkkoja olla ja joskus näistä rutiineista poiketaankin, mutta suurimmaksi osaksi nämä syömiset ja nukkumiset pyritään hoitamaan suunnilleen tiettyyn tuttuun, totuttuun aikaan. Lapset kuulemma oppii kellon orjiksi heti pienestä pitäen, enkö ollenkaan tajua miten tämä heitä stressaa, ja niin edelleen. Minusta nyt vain on helpompaa, että on olemassa rutiinit, jotta päiväjärjestystä voi vähän suunnitellakin. Toki eihän se aina mene niinkuin Strömsössä, mutta pienikin apu on hyväksi.
 
Olen hoitanut liian pitkään kotona ja imettänyt liian pitkään. Hankin myös lapsia liian nuorena ja yhden kommentin mukaan myös liian vanhana :D Minulla on liikaa lapsia ja liian vähän poikia :xmas:
 
No ei nyt suoraan arvosteltu, toki "hyviä" neuvoja tulee joka tuutista koskien mm. lapsen syömistä, pukemista, nukuttamista, lattialla pitämistä yms. :D

Mutta monet tuttavat jaksaa kerta toisensa perään ihmetellä, miksi minä en enää halua mennä baariin tms? :O
Näissä ihmettelijöissä on sekä lapsettomia, sinkkuja, perheellisiä. Vastaus on, EI minua kiinnosta! Enkä jaksakaan. Miksi pitäisi jos ei halua? Mulle riittää vallan hyvin lenkki koiran kanssa, shoppailureissu, ruokailu ravintolassa tai muu mukava piriste, mistä pääsee hyvässä kunnossa ja ajoissa kotiin oman lapsen viereen.
Aina joku jaksaa marista ja voivotella ja sanoa, että "kyllä kuule sillä lapsella on myös isä ja tekee ihan hyvää lähteä vaikka yhdeksikin yöksi jonnekkin kavereitten kanssa!" Miten se voi tehdä hyvää, jos en nauti koko reissusta? No, en ole menossa minnekkään bilepaikkoihin, baareihin ta muihinkaan ryyppyreissuille kun ei kerta kiinnosta. Hyvin yksinkertaista.

Tuo on oikeastaan ainut asia, mistä muutamat tyypit jaksaa jankuttaa ja ihmetellä kuinka jaksan kotona jos en väliin käy "tuulettumassa"...
 
Käsien pesemisestä ja siitä, että vaadin tiettyjä käytöstapoja, esim. syödään vain pöydässä. Ja korostan, että tuo käsienpesu ei ole meillä mitenkään neuroottista, vaan kädet pestään kun tullaan ulkoa sisälle ja ennen ruokailua. Se on kuitenkin liikaa ainakin äitini mielestä.
 
Koen saaneeni aika vähän kritiikkiä. Edes sitä ei ole minulle suoraan kritisöity, että olen vienyt lapset pian vanhempainvapaan päätyytyä hoitoon.

Puoli vuotta jatkunutta täysimetystä on anoppi kyllä kauhistunut. Ja juu, on se anoppi tiki jotain muitakin juttuja joskus tölväissyt. Mutta anoppi on mitä on, kommentit pitää yleensäkin jättää omaan arvoonsa.
 
Minuakin on arvosteltu juuri noista rutiineista, joita muutamankin ihmisen mukaan meillä on liikaa. Lisäksi he ovat erittäin selkeästi kertoneet mielipiteensä siitä, miten hyödyttömiä ja turhia nämä rutiinimme ovat niin lasten kuin meidän aikuistenkin kannalta. Rutiinien vaaliminen on lisäksi heidän näkemyksensä mukaan enemmän haitallista kuin hyödyllistä lapsille.

En minäkään pidä ajatuksesta, että rutiineja olisi liikaa, mutta kyllä niitä mielestäni pitää olla. Meidän arkea on ainakin auttanut ihan huomattavasti juurikin ne pahamaineiset rutiinit, esimerkiksi juuri ruokailujen ja nukkumaanmenoaikojen suhteen. Lasten ehdoilla tietysti plus sitten ne muut muuttujat, mutta en minä kuitenkaan näe, että tässä mitenkään liikaa olisi rutiineita. Ja näistä rutiineista huolimatta lapset kyllä tarvittaessa sopeutuvat toisenkinlaisiin aikoihin, eli ei ole liian tarkkaa meininkiä.

Nämä kritisoijat elävät itse toisenlaista arkea; rutiineista ei tietoakaan ja lapset menee nukkumaan silloin kuin menee (etukäteen ei voi ennustaa), heräävät silloin kuin heräävät, syövät silloin kuin syövät... eli käytännössä kaikenlainen päivän suunnittelu etukäteen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Ei siinä mitään, jos tuo sopii heille, mutta antaisivat meidän tehdä tavallamme!
 
Koska en ruokkinut lastani suositellun aikataulun mukaisesti- hän ei siis syönyt kiinteitä siinä iässä kuin äitipiirin muut samanikäiset, vaan täysimetin vielä 4kk ikäistä lastani...
Sain aika suoraa kommenttia ja pari äitiä eivät millään uskoneet että pelkkä maito voisi riittää tai että sitä vielä ylipäätään edes kunnolla erittyisi tuon ikäiselle lapselle.
Useamman kerran hienovaraisesti tyrkytettiin pilttipurkkia, koska multa näköjään oli unohtunut ruuat kotiin.

Anoppilassa mua usein kritisoidaan siitä, että kiellän lapsiani, komennan enkä salli kaikkea.
 
Anoppi milloin mistäkin. Aina on liian vähän pojalla päällä, ulkona ja sisällä. Myöskään emme syötä lapselle sopivaa ruokaa, esimerkiksi veden sijaan pitäisi tarjota mehua tai teetä. Viili ei ole sopiva välipala, se on pahaa. Parsakaali ei sovi lapselleni, koska ei sovi hänellekään. Juomat eivät saa myöskään olla jääkaappiviileitä. No, tämä nainen ei ihan täysillä ajele.

Muuten saan arvostelua imetyksestä. Lapseni on 1v 2kk. Täysimetyskin jatkui liian pitkään 6kk asti.
 
Ei mua oo kritisoitu. Tai sitten oon vaan "niin tosi kiinnostunut" muiden mielipiteistä, etten ota niitä kritiikkinä. :D No joskus äiti ja anoppi ehkä kritisoi jotain pikkusia käytännön juttuja, mutta ei ne oo mun mielestä mun äitiyteni kritisoimista. Kai nyt pikkuhommista voi olla eri mieltä.

Yleensä kyllä ihmiset ihmettelee esim. sitä, että meidän muksut on sormiruokaillu soseiden syömisen sijaan ja sitä, että oon tehny töitä kotoa käsin molempien äitiysvapaiden ja hoitovapaidenkin aikana, mutta enemmän se on sellasta "ai voiko noinkin tehdä" -tyylistä kyselyä kuin kritiikkiä mun mielestäni. On niitä muitakin aiheita, mutta en nyt jaksa listata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viikate:
Olen hoitanut liian pitkään kotona ja imettänyt liian pitkään. Hankin myös lapsia liian nuorena ja yhden kommentin mukaan myös liian vanhana :D Minulla on liikaa lapsia ja liian vähän poikia :xmas:
Click to expand...

Nämä.

Mutta täysin samoista asioista mistä on moitittu, on myös kiitetty. Eli hienoa kun imetät! Hienoa kun saatte järjestettyä kotihoidon! Hienoa kun jotkut uskaltavat tehdä nuorenakin lapsia! Onpa ihanaa, että noin paljon tyttöjä! Mahtavaa, että suurperheitäkin vielä nykyään on. Jne.

Riippuu siis täysin siitä kuka sanoo. Mielipideasioitahan nuo ovat eikä mitään muuta =)
 
Ainiin, lisätäkseni. Arvostelua tulee paljon siitä, ettei lapsemme nuku öitä kunnolla. Jotain on tehty väärin, unikoulua kehiin ja silleen. Ainoat, jotka ymmärtää, ovat ne, joilla ei lapset nuku kunnolla vuodenkaan iän jälkeen,

Anopin kauhu
 
[QUOTE="vieras";26049265]Käsien pesemisestä ja siitä, että vaadin tiettyjä käytöstapoja, esim. syödään vain pöydässä. Ja korostan, että tuo käsienpesu ei ole meillä mitenkään neuroottista, vaan kädet pestään kun tullaan ulkoa sisälle ja ennen ruokailua. Se on kuitenkin liikaa ainakin äitini mielestä.[/QUOTE]

Meillä pestään käsiä samalla tavalla. Mielestäni tuo on ihan perushygieniaa, mutta jotkut ei sitä tunnu voivan ymmärtää. :)
 
En ulkoile lapseni kanssa tarpeeksi eikä käydä missään kerhoissa toistaiseksi. Sitten lähinnä sitä, etten käy koskaan missään, tosin se ei nyt ole ihan vapaatahtoista, ei vaan tällä paikkakunnalla ole mitään mihin mennä. Äitini olisi halunnut että imetän ainakin vuoden, imetin vain puolivuotta joten siitä tuli kommenttia.
 
Siitä, että olen jättänyt lapseni yöksi sairaalaan, ja nukkunut itse muualla. Se oli kuulemma väärin. Siitä huolimatta, ettei teholla saanut olla yötä, ja siitä huolimatta että minulla oli myös muita lapsia ja siitä huolimatta, että lapsi oli kuukausia sairaalassa.

Lisäksi on kritisoitu siitä, että en tee kotona mitään. Eräs parhaimmista ystävistä sanoi näin. En tee kotona mitään, ja mieheni tekee kaiken. Tämä "diagnoosi" sillä perusteella, että ystäväni vieraillesi mieheni todellakin on hoitanut lapsia ja ruoanlaittoa, juurikin siksi että minä saisin rauhassa viettää aikaa ystäväni kanssa. Mieheni tekee paljon työmatkoja, joten olen hyvin paljon yksin lasten kanssa, joten ei todellakaan ole arkitotuus sellainen, että minä vaan juttelen ja löhöilen ja mies tekee "kaiken".

Samoin käsipesusta on tullut palautetta, että on ihan epänormaalia että kädet pestään ennen ruokaa ja että ne pestään myös ruoan jälkeen.
 
eniten tullut sanomista siitä kun en anna lastani anoppilaan hoitoon, ei nyt vain ole ollu tarvetta kiikuttaa vuoden ikäistä toiselle paikkakunnalle niin etten itse sinne jäisi. myös vuoden ikäisen imetystä ihmetellään ja sitä että puhutaan lapselle liian selkeästi, ei siis lässytetä. muut kommentoinnit olen ymmärtänyt mutta nuo on mielestäni outoja
 
Onhan noita kritisointeja tullut vastaan. Osasta olen pahoittanut mieleni ja osasta närkästynyt muuten vain.

Imetin liian vähän aikaa, "kyllä sitä olisi pitänyt imettää kauemmin". (No niin olisikin, mutta tämä oli sairaalan suositus.)

Siivoan liian paljon, joka päivä ei kuulemma tarvitse imuroida tai pyyhkäistä lattioita. Itse vain koen tämän tarpeelliseksi, koska lapsi on sen ikäinen, että tuolla lattialla pyörii ja hyörii... enkä mä mitenkään hammasharjan kanssa näitä hinkkaa, sellaisesta peruspuhtaudesta vain tykkään pitää huolen.

Joku mainitsi täällä noista käsien pesemisistä, että heillä pestään aina sisälle tullessa ja ennen ruokailua... Meillä samaan tyyliin, ja tämä on kuulemma ihan turhaa nipottamista, eikä tätä ole kuulemma tarvis vielä opettaa tuolle esikoiselle (reilu 1-vuotias nyt). Mielestäni näin on hyvä, ja tässä nyt kuitenkin pysyn. :)

Lapsille tulee liian pieni ikäero, en pärjää mitenkään niiden kanssa. (Noin vuosi ja kolmisen kuukautta.) Voi minua raukkaa.

Niin ja yhdestä tuonne toiseen ketjuun kirjoitinkin. Olin siis suunnittelemassa muutaman päivän reissua esikoiseni kanssa, joka tuolloin oli puolivuotias. Tarkoitus oli mennä laivalla merten yli Tukholmaan, yöpyä maissa yö tai pari, ja taas sitten laivalla takaisin. Tämä kuitenkin oli yhdelle ystäväpiiriini kuuluvalle ihmiselle ihan liikaa, ja sain kuulla olevani hyvinkin vastuuton ja typerä, "Miten sä noin pienen kanssa, mä en ainakaan noin pienen kanssa uskaltaisi vielä ULKOMAILLE. Ja vielä kaksin." (Hmm, just just... Meillä nyt tuon matkailun ja Tukholman suhteen muutenkin hieman erilaiset lähtökohdat, joten...) Jäi tuolloin menemättä nimenomaan tuon kritisoinnin takia, mutta koska se harmitti jälkikäteen kovasti, seuraavan reissuni tuonne ko. paikkaan teen ihan oman mielipiteeni mukaan - joka ei tohdi niin ei sitten tohdi, mutta ei pitäisi tyrkyttää tapojaan muille.

Alkuun (kun lapsi oli ihan vastasyntynyt) tuli neuvoja tyyliin "Sitä ei sitten saa jättää yksinään kotiin, jos lähtee johonkin" jotka myös loukkasivat, ikään kuin olisin itse jotenkin niin puupää etten tuollaista asiaa tajuaisi ihan ilman sanomattakin. Tuon tasoisia neuvoja tulee nyt vuotta myöhemmin edelleen, ja edelleen jaksavat ottaa aivoon. :D
 
Ai ku nää on hyviä. :D

Kaikki seuraavat ovat tulleet omalta äidiltäni, jonka kanssa ollaan hyvissä väleissä kyllä eikä hän noita pahalla tarkoita. Menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jotkut on jääneet mieleen:
- meillä on liian sotkuista ja lapsen käsiä ja naamaa pestään liian vähän. No meillä on koira ja lapsen rattaat, joten hiekkaa ja koirankarvoja on AINA eteisessä, olin siivonnut tai en. Ja en jaksa puunata lapsen käsiä ja naamaa puolen tunnin-tunnin välein... Pyyhin suurimmat. Ilmeisesti liiasta pesemisestäkin tosin arvostellaan!
- rajoitan lapselta herkkuja. No mun mielestä 2-vuotiaalle riittää kahvipöydästä pala kakkua ja pulla, ei tarvitse syödä kahta vaikka ehkä haluaisi! Ei muutkaan syö. Muutenkin tuppaa pulleaksi muuttumaan tuo lapsi. ;)
- käytän liian vähän / liian paljon / vääränlaisia vaatteita lapsella. Ostan lapselle liian paljon vaatteita.
- meillä on liian tarkat rutiinit kun ei voida yhtään joustaa, ja mummolassa on lapselle eri aikataulut. Olkoon vaan, mutta kotona on kodin aikataulut.
- lapsen tarvitsisi ilman muuta sisaruksen kaverikseen, ettei aikuisen tarvitsisi koko ajan leikittää.

Kyllä näitä enemmänkin olis, joka kerta tulee jotain mutta kun en paina mieleeni näitä. Tosin tulee sitten kiitostakin, samasta osoitteesta!

Ei mua tuntemattomat ole mistään kritisoineet. On katsottu vähän arvostelevasti kun lapsi on pulloruokittu, mutta ne katseet on kyllä voineet olla ihan mun korvien välissäkin. Kestovaippailua moni on kauhistellut, mutta eipä ne sitä pitkään jaksaneet. Samoin hoitoon laittamista.
 
[QUOTE="vieras";26049369]eniten tullut sanomista siitä kun en anna lastani anoppilaan hoitoon, ei nyt vain ole ollu tarvetta kiikuttaa vuoden ikäistä toiselle paikkakunnalle niin etten itse sinne jäisi. myös vuoden ikäisen imetystä ihmetellään ja sitä että puhutaan lapselle liian selkeästi, ei siis lässytetä. muut kommentoinnit olen ymmärtänyt mutta nuo on mielestäni outoja[/QUOTE]

Tästä tuli mieleeni ihmisten kummastus siitä, etten halunnut lasta (tuolloin 7kk) kiikuttaa kokonaiseksi viikonlopuksi puolitutun hoitoon monenkymmenen kilometrin päähän ja "rentoutua sillä aikaa täällä kotona kaikessa hiljaisuudessa." Mielestäni tuollainen vain ei ollut tarpeen; en kaivannut rentoutumista "kaikessa hiljaisuudessa" enkä nähnyt mitään syytä sille, miksi vauva, joka ei tuossa vaiheessa (ei tosin vieläkään) ollut vielä yhtäkään yötä minusta erillään viettänyt, pitäisi kiikuttaa hoitoon kokonaiseksi viikonlopuksi vieläpä puolitutulle. Ajattelin myös, että yökyläillä ehtii sitten myöhemminkin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa