Millaista haittaa siitä on jos lapset saavat kallista, vanhemmat elävät vaatimattomasti?

["Mani"]

jos lapsiin laitetaan aika paljon rahaa ja vanhemmat eivät itseensä törsää yhtään?
Esim. minä en mielestäni tarvitse mitään. No ruokaa syön mielelläni hyvää ja laadukasta. Siihen laitan rahaa.

Mutta en tarviste siis mitään tavaraa. Mulla on mielekästä tekemistä, hyvä mies, ihanat lapset.

Jos haluaisin jotain, se maksaa niin paljon, että ei ole asuntovelkaisena varaa. Ei ole varaa kesäasuntoon tai purjeveneeseen.

Jos menen kaupoille, saatan osataa lapsille jotain todella kallista joskus. En kyllä mielelläni shoppaile. Mutta jos jaksan raahautua kaupoille asti, ja lapsi tarvitsee vaikka kengät tai takin tai hänelle on luvattu joku pieni juttu jostain palkinnoksi, niin vaikka olisin aikonut ostaa esim. 10 euron lelun tai korun, saatankin tulla kaupasta pois vaikka 100 euron lelun tai korun kanssa, kun se nyt sattui olemaan se, josta lapsi piti eniten.

Olin aiemmin tosi pihi, nyt tää on alkanut vaan lipsua. Onko tästä jotain haittaa lapsille? Ja ei , en tuhlaa kaikkia säästöjä, ei pelkoa että eläisin yli varojen tai jotain.

 

["vieras"]

Eikai siitä haittaa ole, kunhan ei opeta että aina saa kalliimman tai aina saa mitä tahtoo.

 

[Mielipiteeni]

Ei kai tuossa mitään pahaa ole, mikäli lapset osaavat iloita myös halvoista (tai ilmaisista) huvituksista.

 

["vieras"]

Ei mitään haittaa, ellet itse tee siitä ongelmaa. Ei pienten lasten tarvitse tietää mitä joku asia maksaa. Ja osaavat arvostaa pientäkin.

 

["a p"]

Eivät saa aina mitä haluavat. Aika harvoin.
Kaiken ei tarvitse olla kallista. Yleensä vaatteet jne. ihan perusvaatetta. edullista, jopa kirppikseltä.

 

[halipupu harmaana]

Kyllä tossa mun mielestä on se vaara, että lapsi oppii aina vain vaatimaan enemmän ja kalliimpaa eikä opi arvostamaan itsetehtyä, kirpparilta löydettyä ja kierrätettyä tavaraa. Meillä lapset haluavat sitä ja tätä joululahjaksi, mutta eivät kyllä saa kaikkea haluamansa, vaikka rahaa olisikin. Järjen käyttö on sallittua tässäkin asiassa ja kohtuus kaikessa.

 

[MorbidMama]

Voi, mulle on aivan tuon taivaallisen sama, miten te elätte. Saat laittaa lapsiisi rahaa niin paljon kun itse haluat.

 

["a p"]

Kyllä tossa mun mielestä on se vaara, että lapsi oppii aina vain vaatimaan enemmän ja kalliimpaa eikä opi arvostamaan itsetehtyä, kirpparilta löydettyä ja kierrätettyä tavaraa. Meillä lapset haluavat sitä ja tätä joululahjaksi, mutta eivät kyllä saa kaikkea haluamansa, vaikka rahaa olisikin. Järjen käyttö on sallittua tässäkin asiassa ja kohtuus kaikessa.

Joululahjojen suhteen on oltu aina tosi vaatimattomia. Ovat saaneet muutaman lelulahjan ja muutaman tarpeellisen lahjan. eli selvästi vähemmän kuin keskivertolapsiperhe, johtuen siitäkin että esim. isovanhemmat kutovat vain sukat joululahjaksi, eli me vanhemmt ostamme itse kaikki lahjat, periaatteesssa.
Toinen lapsista ei kyllä edes pyydä mitään tavaraa, niin hänelle on vaikea keksiä, kun ei osaa oikein toivoa kuin suklaata ja karkkia ja vaatetta. On ollut aina tällainen, että ei mielestään tarvitse mitään tavaraa.

Toinen lapsista haluaisi puolet lelukuvaston leluista, ja kirjotitaa ne listaansa, mutta o nollut aina tyytyväinen, kun saa 1-2 kalliimpaa lelutoivetta listastaan ja pari muuta lelua ja jotain tarpeellsita.

tai en ainakaan ole huomannut että olisi pettynyt.

 

["a p"]

Voi, mulle on aivan tuon taivaallisen sama, miten te elätte. Saat laittaa lapsiisi rahaa niin paljon kun itse haluat.

Niin, kysymys olikin että voiko siitä olla haittaa tai millaista. Muistan lukeneeni tai kuulleeni monta kertaa sen, että koko perheen pitää elää tulojen mukaan, tai siis kaikkien perheen jäsenten kulutuksen pitäisi olla samaa tasoa.

Joissakin perheissä ehkä perheen isä käyttää itseensä paljon rahaa, moottoripyöriä, taulutelkkareita, ravintolasyömisiä, ravintolailtoja, baarireissuja kavereiden kanssa, mökkiviikonloppuja... lapset ja äiti elävät vaatimattomasti.

Joissakin perheissä äiti laittaa ehkä omaan vaatetukseen ja matkusteluun ja harrastuksiin rahaa. ei lapsiin.

Joissakin lasten vaatteet ovat kalleinta merkkiä.
Vanhemmista ei niin väliä.

Useimmiten ehkä koko perhe elää rahankäytön suhteen samalla tavalla.
Mietin että voiko olla haittaa, että lapsiin laitetaan suhteessa paljon enemmän kuin vanhempiin.

tarkoitus ei ole leuhkia, koska emme ole mitenkään suurituloisia. Kuten sanoin, kirppiksillä on mukava kierrellä myös. Lapset eivät katsele hintoja.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="a p";24950280]Niin, kysymys olikin että voiko siitä olla haittaa tai millaista. Muistan lukeneeni tai kuulleeni monta kertaa sen, että koko perheen pitää elää tulojen mukaan, tai siis kaikkien perheen jäsenten kulutuksen pitäisi olla samaa tasoa.

Joissakin perheissä ehkä perheen isä käyttää itseensä paljon rahaa, moottoripyöriä, taulutelkkareita, ravintolasyömisiä, ravintolailtoja, baarireissuja kavereiden kanssa, mökkiviikonloppuja... lapset ja äiti elävät vaatimattomasti.

Joissakin perheissä äiti laittaa ehkä omaan vaatetukseen ja matkusteluun ja harrastuksiin rahaa. ei lapsiin.

Joissakin lasten vaatteet ovat kalleinta merkkiä.
Vanhemmista ei niin väliä.

Useimmiten ehkä koko perhe elää rahankäytön suhteen samalla tavalla.
Mietin että voiko olla haittaa, että lapsiin laitetaan suhteessa paljon enemmän kuin vanhempiin.

tarkoitus ei ole leuhkia, koska emme ole mitenkään suurituloisia. Kuten sanoin, kirppiksillä on mukava kierrellä myös. Lapset eivät katsele hintoja.[/QUOTE]

Jos kaikki ovat sinut asian kanssa ja happyhappyjoyjoy, eikä kukaan ole katkera siitä, että joutuu pihistelemään kun toiset porskuttavat yhteisillä rahoilla, niin mikäs siinä sitten ollessa.

 

["vieras"]

Vaikeahan se on sanoa, onko tietystä tavasta haittaa. On hyvä, jos lapset oppivat etteivät aina saa haluamaansa, eivät aina saa isointa ja kalleinta ja toisaalta, ettei äiti ole marttyyri, joka ei pidä itsestään huolta. Muutoinhan erilaiset kulutustottumukset perheen sisällä on kai aika tavallisiakin. Mun oma äiti oli hiukan tuollainen marttyyrihenkinen. Ei pahasti, mutta vähän

 

["Nennu"]

[QUOTE="Mani";24950072]jos lapsiin laitetaan aika paljon rahaa ja vanhemmat eivät itseensä törsää yhtään?
Esim. minä en mielestäni tarvitse mitään. No ruokaa syön mielelläni hyvää ja laadukasta. Siihen laitan rahaa.

Mutta en tarviste siis mitään tavaraa. Mulla on mielekästä tekemistä, hyvä mies, ihanat lapset.

Jos haluaisin jotain, se maksaa niin paljon, että ei ole asuntovelkaisena varaa. Ei ole varaa kesäasuntoon tai purjeveneeseen.

Jos menen kaupoille, saatan osataa lapsille jotain todella kallista joskus. En kyllä mielelläni shoppaile. Mutta jos jaksan raahautua kaupoille asti, ja lapsi tarvitsee vaikka kengät tai takin tai hänelle on luvattu joku pieni juttu jostain palkinnoksi, niin vaikka olisin aikonut ostaa esim. 10 euron lelun tai korun, saatankin tulla kaupasta pois vaikka 100 euron lelun tai korun kanssa, kun se nyt sattui olemaan se, josta lapsi piti eniten.

Olin aiemmin tosi pihi, nyt tää on alkanut vaan lipsua. Onko tästä jotain haittaa lapsille? Ja ei , en tuhlaa kaikkia säästöjä, ei pelkoa että eläisin yli varojen tai jotain.[/QUOTE]

Eikö kukaan muu näe mitään ongelmaa siinä, että jos on luvattu ostaa "joku pikku juttu jostain palkinnoksi", palkinnon hinnaksi muodostuu 100 euroa...?

 

[memmmeli]

Alkavat vaatia enemmän ja enemmän ja enemmän.

Tiedän tapauksen, jolle lapsena ostettiin milloin mitäkin ja palkintoja, joiden piti olla pieniä, jotka kuitenkin loppuviimein olivat älyttömän isoja.
Noo.. Aikuisenakin soittaa vanhemmilleen ja kertoo jostain tekemästään asiasta ja vanhemmat palkitsevat, hinta senkun nousee ja nousee mitä vanhemmaksi tulee. Vaatimukset kasvaa, eikä osaa rahaa käyttää itse ollenkaan. Ei minkäänlaista rahantajua.

Toivottavasti teille ei käy näin, mutta tuskin siitäkään vaaraa on jos lapsille opettaa pienestäpitäen, että raha ei kasva puissa.

 

[Laatuun panostaja]

Kasvatan mielestäni lapsia ei-materialisteiksi. Tietyissä asioissa laatuun kuitenkin kannattaa panostaa. Jos haluaa ulkoilla Suomessa joka säällä, niin kannattaa pukeutua goretexiin jne. Panostan siis laatuun ulkovaatteissa ja ne ovat usein merkkejä. Joissain sisävaatteissakin on hyödyllistä panostaa laatuun, ainakin isompien lasten kohdalla kun vaatteet eivät hetkessä jää pieneksi - joku halpahallin paita ei ole edullinen, jos se kulahtaa muutaman pesun jälkeen.

Itselleni ostan samoin laatua tietyissä tuotteissa (ulkovaatteet, kengät, shampoot yms) mutta muutoin en kuluta turhaan. En osta siis juurikaan huvikseni, vaan tarpeeseen. Jos minulla on kahdet hyvät farkut, luultavasti ostan uudet vasta kun entiset alkavat ratkeilla jne..

Jouluna etenkään en törsää. Mielestäni lahjapaketeista ei kuulukaan löytyä kalliita lahjoja, vaan sellaisia joissa enemmän tulee ilmi ajatus ja lahjan antajan ajatukset. Vaikka jotkut söpöt sukat lapselle tms, kuin joku sadan euron leluvempele. Ja kun niitä vempeleitä on lapsilla jo ennestään, niin en halua joulusta tehdä lapsille kulutusjuhlaa vaan luoda joulun tunnelman muista asioista, kuin materiasta.

 

[piina]

Mun mielestä perheessä kaikkien pitää saada tasaisesti niin ruokaa, rakkautta, kuin muutakin. Jos nyt ajatellaan vaatteita tai muuta tavaraa, niin tottakait lapset saavat enemmän koska he tarvitsevat ja me aikuiset vain harvemmin. Mutta jos ajatellaan vaikka kesälomaa, niin mielestäni kaikille pitäisi olla ajateltuna jotain. Jos yksi tykkää olla koton, ollaan osan lomaa kotona, jos yksi haluaa huvipuistoon käydään sielä, jos yksi haluaa marjametsään mennään sinne, jos yksi haluaa museoon mennään. Eli tehdään tasaisesti jokaisen mieltymyksen mukaan omine resursseinemme. Silloin jos koko loma vietetään vaikka vain sen lapsen ehdoilla, ei lapsi saa realistista käsitystä elämästä ja mielestäni voi olla haitallista pidemmänpäälle.

 

[piina]

[QUOTE="a p";24950280]

Useimmiten ehkä koko perhe elää rahankäytön suhteen samalla tavalla.
Mietin että voiko olla haittaa, että lapsiin laitetaan suhteessa paljon enemmän kuin vanhempiin.

ta.[/QUOTE]


Jos ajatellaan, että lapsiin menisi kaikki raha ja itselle ei raaskittaisi koskaan ostaa uusia vaatteita tai käydä kampaajalla yms., niin kouluikäisenä lapset voisivat alkaa häpeämään resupekka vanhempiaan. Toki lapset oppivat myös vanhempien arvot eli lapset voivat oppia myös arvostamaan köyhäilyä, mutta ei silloin, jos itse saavat paljon kaikkea, mitä muilakin lapsilla on.

 

[Nalkuttava Talonmies harmaana]

[QUOTE="Nennu";24950423]Eikö kukaan muu näe mitään ongelmaa siinä, että jos on luvattu ostaa "joku pikku juttu jostain palkinnoksi", palkinnon hinnaksi muodostuu 100 euroa...?[/QUOTE]

Jos se satasen juttu on järkevä tavara verrattuna että "pikku-juttu" olisi krääsää. Pitää oppia katsomaan myös hintalapun lisäksi, mitä sieltä kaupasta ostaa.

Oikeasti kaupoista ei meinaa löytyää halvalla mitään järkevää... Halvat kirjat ovat silkkoa sisältä (poislukien joku alelöytö, mutta nekin harvemmin ovat laatukirjoja). Poikien leluista jotkut pikkuautot tai legon pienimmät paketit ovat edullisia ja kunnollisia, muuten en juurikaan tiedä mitään järkevää lelua. Sen jälkeen halpaa ja hyvää ovat jotkut palapelit (oikeat pelit ovatkin kalliimpia) tai perusaskartelutarvikkeet. Tai no laadukkaat askartelutarvikkeetkin ovat kalliita (esim hyvät puuvärit)

 

[Nalkuttava Talonmies harmaana]

Kasvatan mielestäni lapsia ei-materialisteiksi.

---klip---

Jouluna etenkään en törsää. Mielestäni lahjapaketeista ei kuulukaan löytyä kalliita lahjoja, vaan sellaisia joissa enemmän tulee ilmi ajatus ja lahjan antajan ajatukset. Vaikka jotkut söpöt sukat lapselle tms, kuin joku sadan euron leluvempele. Ja kun niitä vempeleitä on lapsilla jo ennestään, niin en halua joulusta tehdä lapsille kulutusjuhlaa vaan luoda joulun tunnelman muista asioista, kuin materiasta.

"Söpöt sukat" ovat minusta materialismin huipentumaa. Sitä pörrösukkatuubaa, mitä kauppaketjut tyrkyttävät ihmisillä, "jotain pientä jota kukaan ei oikeasti kaipaa".

 

["vieras"]

[QUOTE="Nennu";24950423]Eikö kukaan muu näe mitään ongelmaa siinä, että jos on luvattu ostaa "joku pikku juttu jostain palkinnoksi", palkinnon hinnaksi muodostuu 100 euroa...?[/QUOTE]

Jos kyseessä on alle kouluikäinen lapsi, niin ei hän ymmärrä jonkun olevan runsaasti kalliimpi kuin jokin toinen. Kun se paketin kokokaan ei kerro mitään hinnasta, mutta lapselle se isompi paketti on kuitenkin enemmän kuin pieni ihan konkreettisesti. Varsinkaan tilanteissa joissa vertaillaan kahta samantyylistä lelua ei lapsi pysty erottamaan mitää rahallisia arvoja. Tyyliin lapsi ihailee hyllyssä kahta vaaleanpunaisiin puettua nukkea, joista toisessa lukee kyljessä baby born ja toisessa made in china.

 

[Laatuun panostaja]

"Söpöt sukat" ovat minusta materialismin huipentumaa. Sitä pörrösukkatuubaa, mitä kauppaketjut tyrkyttävät ihmisillä, "jotain pientä jota kukaan ei oikeasti kaipaa".

Minun mielestäni Suomen talvessa pörrösukat ovat kaukana materialismista ja juuri sellaisille on sitä oikeaa käyttöä. Ihanaa pukea uudet sukat jalkaan jouluaattona, sen sijaan että ränkyttäisi jotain sadan euron turhanpäiväistä lahjavempelettä

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="vieras";24950567]Jos kyseessä on alle kouluikäinen lapsi, niin ei hän ymmärrä jonkun olevan runsaasti kalliimpi kuin jokin toinen. Kun se paketin kokokaan ei kerro mitään hinnasta, mutta lapselle se isompi paketti on kuitenkin enemmän kuin pieni ihan konkreettisesti. Varsinkaan tilanteissa joissa vertaillaan kahta samantyylistä lelua ei lapsi pysty erottamaan mitää rahallisia arvoja. Tyyliin lapsi ihailee hyllyssä kahta vaaleanpunaisiin puettua nukkea, joista toisessa lukee kyljessä baby born ja toisessa made in china.[/QUOTE]Eikö ne molemmat ole made in china?

 

["vieras"]

Eikö ne molemmat ole made in china?

Siis toinen on jotain merkkikamaa ja toinen merkitön.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="vieras";24950819]Siis toinen on jotain merkkikamaa ja toinen merkitön.[/QUOTE]Anteeksi, viisastelin.

 

[Ultramariini]

Minusta kohtuus kaikessa on ihan kohtuullisen hyvä " sääntö" ihan kultukseen liittyvissä asioissa.
Lapsille voi hankkia kaikenlaista, ja joskus on viisampaakin hankkia kallista kuin krääsää.
Mutta lapsia voi mielestäni myös hienovaraisesti ohjailla maltilliseen kuluttamiseen tai maltilliseen kuluttamisajatteluun.

Mutta myös siinä - minä en mitään tarvitse- ajattelun suhteen pitäisi mielestäni noudattaa kohtuutta.
On sallittua joskus haluta jotakin, hankkia jotakin ja tarvita jotakin. Toki on hyvä myös osata punnita sitä, haluaako ja tarvitseeko jotakin oikeasti.
Mutta sellaiseen martyyriviitaan verhoutuminen ei ole hyväksi. Sanon tämän siksi, että ikäväkseni huomaan itse siihen joskus syyllistyneeni. Kun minä käytän vaan aina näitä samoja vanhoja kenkiä jne..
puoliäänettömästi, silti riittävän kuuluvasti lausahdetut huokaukset jne.
( tosin omalla kohdallani on usemmiten kyse siitä, etten saa ostetuksi, joskus nautin shoppailusta, mutta useimmiten se on vähän pakkopullaa)

 

["Minni"]

Vanhemman velvollisuus on opettaa lapsille, mistä raha tulee ja mihin sitä laitetaan, ettei rahan ansaitsemisesta ja sen käytöstä synny vääristynyt kuva. Haitta voi olla se, että he ovat pulassa myöhemmin, kun itsenäistyvät, kun ovat tottuneet saamaan "kaiken" haluamansa lapsena? Kyllä vanhempien velvollisuus on opettaa rahankäyttöä, ettei aikuisena tule yllätyksiä.

Meillä oli lapsuudenkodissani rahaa ihan mukavasti, koska isä tienasi yrittäjänä hyvin, meillä oli iso talo ja vene, joista oli meille kaikille iloa, mutta me lapset emme koskaan saaneet mitä tahansa vain koska halusimme. Nuoresta pitäen lähdimme kukin kesätöihin ja sitä kautta opimme rahan arvon. Jos oli vaikeuksia, vanhemmat olivat toki tukena myöhemmin, kun olimme omillamme, mutta olen vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen siitä, ettei minua hemmoteltu tavaralla, ja itse asiassa jokainen lahja tai muuten vain yllätykseksi saatu pikku juttu oli suuri ilon aihe. Nykyään tavaraa on lapsille houkuttimena aivan liikaa. Sitä paitsi eräs lastenhoidon ammattilainen juuri sanoi, että se palkinto voi hyvin olisi parempi joskus olla jokin yhdessä tehty juttu, eikä niinkään tavara. Rehellisesti sanottuna, miten paljon lapset nykyään jaksavat keskittyä leikkimään kaikilla leluillaan, kun niitä on niin paljon? Siinä vaiheessa on lopulta lapselle sama, onko se lelu maksanut 10 euroa, jollaisen aioit ostaa, vai 100 euroa. Lapsi ei ymmärrä sitä hintaeroa tavaraa halutessaan. Se on hänelle pikku hiljaa opetettava.

En nyt huutele "käpylehmien" perään, mutta tämä materialismi on mennyt liiallisuuksiin.