Milloin te yh:t tapailette uusia miehiä?

["shihtzu"]

Mietin vaan tuota, vaikka ei oikeastaan mitenkään ajankohtaista edes ole, että miten sitä pystyy tapailemaan miehiä, kun on nuo lapset?

 

["vieras"]

No kai sä ne joskus saat isälleen/isovanhemmalle/muualle hoitoon?

 

[Siltsu]

Itse jäin yksin jo raskausaikana ja olin siis totaalisen yksin että ei mitään vapaita viikonloppuja.
Mies tuli treffeille minun kotiini, yleensä siten kun vauvat menivät nukkumaan koska arastelin ottaa häntä "arkirumban" keskelle heti kättelyssä vaikka kovasti itse halusikin. Tein ihan selväksi heti että olen seuraavat pari vuotta täysin kiinni lapsista ja jos minua haluaa tapailla niin se tapahtuu kotona, puistossa tms.
Ihan normaalisti oltiin siis kotona, katsottiin leffoja, juteltiin jne..
Nopeasti meni kyllä siihen että asui meillä ja elettiin kuten mikä tahansa vauvaperhe.
Nyt ollaan oltu yhdessä yksitoista vuotta, lapset on viidennellä ja ollaan oikein onnellinen perhe ja mies lapsille isä. Enempää lapsia kumpikaan ei halua, ollaan oikeastaan eletty väärässä järjestyksessä tämä seurustelu koska nyt käydään paljonkin keikoilla, ulkona syömässä, matkustellaan jne.
Mutta meille sopi se että aloitettiin siitä rankasta päästä eli vauva-ajoista ja ollaan edetty tähän leppoisaan pisteeseen.

 

["shihtzu"]

[QUOTE="vieras";22115757]No kai sä ne joskus saat isälleen/isovanhemmalle/muualle hoitoon?[/QUOTE]

No tän tiedon mukaan lapset ei tule olemaan isällään juuri koskaan paria tuntia pidempään hoidossa ja omille vanhemmille saan hoitoon vain kesäisin, talvisin ei sitten oikein yöhoitopaikkaa ole, ehkä jotain muutaman tunnin hoitopaikkoja onnistuu saamaan. Elikkä tulen olemaan seuraavat pari vuotta ainakin hyvin paljon lapsissa kiinni.

 

[yyhoo]

Siis JOS tapailisin, niin tekisin sen varmaan pääasiassa niinä viikonloppuina, kun lapsi isällään. En jotenkaan tohtis heti tuoda sitä lapsen silmien eteen ja tähän uhmisrumbaan - pelästyisi raukkaparka heti tuota kauhukakaraaja kipittäs karkuun...
Mutta tosiaan, exän jäljiltä niiiiiiin mitta täysi kaksilahkeisia, että no thanks yhtäkään meille! :snotty:

 

[-]

Itse jäin yksin jo raskausaikana ja olin siis totaalisen yksin että ei mitään vapaita viikonloppuja.
Mies tuli treffeille minun kotiini, yleensä siten kun vauvat menivät nukkumaan koska arastelin ottaa häntä "arkirumban" keskelle heti kättelyssä vaikka kovasti itse halusikin. Tein ihan selväksi heti että olen seuraavat pari vuotta täysin kiinni lapsista ja jos minua haluaa tapailla niin se tapahtuu kotona, puistossa tms.
Ihan normaalisti oltiin siis kotona, katsottiin leffoja, juteltiin jne..
Nopeasti meni kyllä siihen että asui meillä ja elettiin kuten mikä tahansa vauvaperhe.
Nyt ollaan oltu yhdessä yksitoista vuotta, lapset on viidennellä ja ollaan oikein onnellinen perhe ja mies lapsille isä. Enempää lapsia kumpikaan ei halua, ollaan oikeastaan eletty väärässä järjestyksessä tämä seurustelu koska nyt käydään paljonkin keikoilla, ulkona syömässä, matkustellaan jne.
Mutta meille sopi se että aloitettiin siitä rankasta päästä eli vauva-ajoista ja ollaan edetty tähän leppoisaan pisteeseen.

ihana tarina, kiitos tästä! <3

valaa uskoa mulle, joka olen myös jäänyt yksin raskausaikana ja synnytys on ihan kohta edessä. ehkäpä mullakin joskus vielä on tasapainoinen parisuhde...

 

["mami"]

Netissä Ja sitten piiiiiiiitkäääääääään tutustumisen jälkeen livenä päiväsaikaan (ensin pikaisesti) jossain kahvilassa esimerkiksi.

 

["höh"]

eli lähes aikuisia, ja pärjäävät keskenään kotona jonkin aikaa, kun soittolinja äidille toimii. tai sitten ehkä vasta vanhainkodissa jutustellaan pappojen kanssa villeistä nuoruusvuosista..heh

 

["hehheh"]

[QUOTE="höh";22116274]eli lähes aikuisia, ja pärjäävät keskenään kotona jonkin aikaa, kun soittolinja äidille toimii. tai sitten ehkä vasta vanhainkodissa jutustellaan pappojen kanssa villeistä nuoruusvuosista..heh[/QUOTE]

Mulla taitaa olla sama linja. Uskon että löydän seuraavan 'onnen' miehestä joskus +60 vuotiaana ja se sopii mulle. Olen aina ollut helppo tutustuja miesten suhteen ja nauttinut hurjasti lyhyistä ja villeistä suhteista, mutta jotenkin en voisi kuvitellakaan tuovani uutta miestä/isäpuolta lasten elämään. Hattua nostan kuitenkin niille jotka avoimin mielin etsivät uutta kumppania. Ehkä se että lasten isä on alkoholisti ja kotona oli tosi rauhatonta kun hän oli kuvioissa on tehnyt musta tosi epäluuloisen miesten suhteen.