Minä en halua enää olla äiti!

[Fleur de la Cour]

En ole edes aikuiseksi ikinä ehtinyt kasvaa, ei minusta ole äidiksi, mutta kun mä olen jo äiti! Kasvatusoppaat lupailivat kauniisti että sitä kasvaa siinä mukana lapsen kasvaessa, mutta nyt on tällä äidillä elämänhallinta niin sekaisin ettei minusta ole äidiksi! Mitä kuuluu tehdä kun iskee tajuntaan ettei haluakaan olla äiti??

 

[vicy]

antaa lapsi pois ja lähtee vetään pää täyteen ja sen jälkeen hypätä sillalta! (anteeksi on vähän huono päivä :ashamed: )

 

[birdie]

mitäs sä nyt sekoilet? Mitä on tapahtunu? Ei sun aikuisuudes oo tähän mennes mitä vikaa ollu!

 

[tähdenlento09]

Keskustelee, juttelee, puhelee asiasta niin paljon ja kauan että se mieli muuttuu, asiat selkiytyy ja huomaa että on se äitiys sittenkin hienoa.

 

[kangasajuruoho]

Tyydyt kohtaloosi ja kasvat siksi ikävänkieltäväksi vanhemmaksi jota lapset tarvitsevat kehittyäkseen kestäviksi aikuisiksi.

(ota lasi viiniä, mä tarjoan)

 

[Hattara-Auroora]

mulla on joskus IHAN SAMAT fiilikset mutta kun asialle ei vaan yksinkertaisesti voi mitään... sillä sekunnilla kun pusket vauvan itestäs ulos niin olet loppuelämäsi äiti... :hug:

 

[samperi]

Mikäs nyt oikein mättää

 

[vieras]

En minäkään aina jaksaisi enää.
Pientä nyyttiä on niin helppo rakastaa, kaikki on niin helppoa ja ongelmatonta, mutta mitä isommaksi kasvavat, sitä raskaampaa.

 

[Häirikkö]

:hug:
Tuttuja tunteita.
Kasvatusoppailla voi pyyhkiä vaikka arsea, jos ei muuta keksi.
Kuvittele elämäsi ilman lastasi. Olisiko se jotenkin ihanampaa? Mieti, mitä kaikkea olet kuitenkin saanut. Se ilo lapsestasi on varmasti sisälläsi, vaikka sitä ei aina jaksakaan näyttää tai kertoa.
Tsemiä.

 

[vieras]

noh.. sitä nyt kuitenkin ollaan äitejä kunnes kuollaan.. joskus ehkä mummojakin jotka osaa käyttää nettiä :heart:

 

[Sankkuli]

Ei kait siinä muu auta ku antaa lapsi pois ja ruveta elämään sitä nuoruutta, vai mitä sitten lienetkin vailla.

 

[Fleur de la Cour]

mitäs sä nyt sekoilet? Mitä on tapahtunu? Ei sun aikuisuudes oo tähän mennes mitä vikaa ollu!

En aio palstalla paljastaa mitä olen tehnyt, mutta fiilis on nyt ihan hukassa ja se heijastuu lapseen väistämättä. Enempää syyllisyyttä en voi tuntea kuin mitä nykyään tunnen. Älkää käsittäkö silti väärin, rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, en vaan jaksa nyt olla äiti kun en osaa, luulin ehkä osaavani, mutten kuitenkaan osaa.

 

[birdie]

mitäs sä nyt sekoilet? Mitä on tapahtunu? Ei sun aikuisuudes oo tähän mennes mitä vikaa ollu!

En aio palstalla paljastaa mitä olen tehnyt, mutta fiilis on nyt ihan hukassa ja se heijastuu lapseen väistämättä. Enempää syyllisyyttä en voi tuntea kuin mitä nykyään tunnen. Älkää käsittäkö silti väärin, rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, en vaan jaksa nyt olla äiti kun en osaa, luulin ehkä osaavani, mutten kuitenkaan osaa.

No mutta jos olet jotain sekoillut, niin eihän se susta huonoa äitiä tee! Kun käsitin että ei nyt liity suoraan äitiyteen tämä asia?

 

[Fleur de la Cour]

Tyydyt kohtaloosi ja kasvat siksi ikävänkieltäväksi vanhemmaksi jota lapset tarvitsevat kehittyäkseen kestäviksi aikuisiksi.

(ota lasi viiniä, mä tarjoan)

Voi kiitos, olen etsinyt täältä punaviiniä epätoivon vimmalla, mutta nekin on kaikki juotu. Mies tarjoutui että olis lähtenyt hakemaan mulle viiniä, mutta sanoin että kaipa jaksan huomiseen..

 

[Fleur de la Cour]

mitäs sä nyt sekoilet? Mitä on tapahtunu? Ei sun aikuisuudes oo tähän mennes mitä vikaa ollu!

En aio palstalla paljastaa mitä olen tehnyt, mutta fiilis on nyt ihan hukassa ja se heijastuu lapseen väistämättä. Enempää syyllisyyttä en voi tuntea kuin mitä nykyään tunnen. Älkää käsittäkö silti väärin, rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, en vaan jaksa nyt olla äiti kun en osaa, luulin ehkä osaavani, mutten kuitenkaan osaa.

No mutta jos olet jotain sekoillut, niin eihän se susta huonoa äitiä tee! Kun käsitin että ei nyt liity suoraan äitiyteen tämä asia?

Mutta jos on ihmisenä kehno niin mitä sitten on äitinä??

 

[birdie]

mitäs sä nyt sekoilet? Mitä on tapahtunu? Ei sun aikuisuudes oo tähän mennes mitä vikaa ollu!

En aio palstalla paljastaa mitä olen tehnyt, mutta fiilis on nyt ihan hukassa ja se heijastuu lapseen väistämättä. Enempää syyllisyyttä en voi tuntea kuin mitä nykyään tunnen. Älkää käsittäkö silti väärin, rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, en vaan jaksa nyt olla äiti kun en osaa, luulin ehkä osaavani, mutten kuitenkaan osaa.

No mutta jos olet jotain sekoillut, niin eihän se susta huonoa äitiä tee! Kun käsitin että ei nyt liity suoraan äitiyteen tämä asia?

Mutta jos on ihmisenä kehno niin mitä sitten on äitinä??

No jos ja kun sä olet ollut tähän mennessä hyvä äiti, niin ei sitä ominaisuutta sulta poista se, että jollain muulla elämänalueella olet nyt hakoteillä!

 

[Ultramariini]

Haluaako muka joku sitten ihan kokoaikaisesti olla äiti?
Minulla on aina välillä sellainen tunne, etten yhtään haluaisi olla äiti kellekään tai vaimo jollekin.

Se tunne menee ohi, joskus siihen auttaa pieni irtiotto (omalla kohdallani ne ovat kovin pieniä) joskus sellainen pidempi irtiotto taas saa ajatusleikin (ainakin melkein leikin) ettei palaisikaan kotiin huhuilemaan päässäni.
Mutta ei tästä äitiydestä uloskäyntiä ole.

 

[vieras]

Lähes päivittäin sama fiilis, miksi kaltaiseni epäsosiaalinen yksilö lapsia koskaan tekikään. Ja vielä kaksin kappalein. Ei tästä mitän tule.

 

[tähdenlento09]

mitäs sä nyt sekoilet? Mitä on tapahtunu? Ei sun aikuisuudes oo tähän mennes mitä vikaa ollu!

En aio palstalla paljastaa mitä olen tehnyt, mutta fiilis on nyt ihan hukassa ja se heijastuu lapseen väistämättä. Enempää syyllisyyttä en voi tuntea kuin mitä nykyään tunnen. Älkää käsittäkö silti väärin, rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, en vaan jaksa nyt olla äiti kun en osaa, luulin ehkä osaavani, mutten kuitenkaan osaa.

No mutta jos olet jotain sekoillut, niin eihän se susta huonoa äitiä tee! Kun käsitin että ei nyt liity suoraan äitiyteen tämä asia?

Mutta jos on ihmisenä kehno niin mitä sitten on äitinä??

Mutta eihän ne aina ole suoraan verrannollisia. Etkä kai tuota ihan hirmuisen paha ihminen voi olla kun vapaalla jalalla kuiten olet :hug:

 

[Keittiönoita]

Se on myöhästä' rutista, kun lörssönit on jo pöksyissä. Itse olet aikoinaan lapsen halunnut ja tiennyt, että joudut olemaan hänestä vastuussa seuraavat 18 vuotta riippumatta siitä, haluatko vai et. Ihan kaikella ystäyydellä tämän sanon, sillä äitiys on varsin usein kaikkea muuta kuin kivamukavaa, joskus se on suorastaan viheliäistä, mutta eipä noita muksujaan voi takaisinkaan työntää. Elämässä on aikoja, jolloin kaikki menee persiilleen ja aikoja, jolloin kaikki ei mene persiilleen. Sitäpaitsi mitä ikinä tänään teetkin tai jätät tekemättä, vasta 10-20 vuoden päästä tiedät, teitkö oikein vai et. Joten älä suotta murehdi.

 

[muhvi]

Se on nyt kai jo vähän myöhästä?

No jos asiat on solmussa niin koitappa jutella jonkun kanssa jos asiat vaikka siitä lähtis sit selkenemään. :hug:

 

[vieras]

mitäs sä nyt sekoilet? Mitä on tapahtunu? Ei sun aikuisuudes oo tähän mennes mitä vikaa ollu!

En aio palstalla paljastaa mitä olen tehnyt, mutta fiilis on nyt ihan hukassa ja se heijastuu lapseen väistämättä. Enempää syyllisyyttä en voi tuntea kuin mitä nykyään tunnen. Älkää käsittäkö silti väärin, rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, en vaan jaksa nyt olla äiti kun en osaa, luulin ehkä osaavani, mutten kuitenkaan osaa.

No mutta jos olet jotain sekoillut, niin eihän se susta huonoa äitiä tee! Kun käsitin että ei nyt liity suoraan äitiyteen tämä asia?

Mutta jos on ihmisenä kehno niin mitä sitten on äitinä??

No, ei kukaan ole täydellinen. Kaikilla omat virheensä. Moni muukin juoksee tavaran ja mammonan perässä ja on aika lapsellinen ja itsekäs vaikka onkin äiti. Et tosiaan ole mikään poikkeus.

 

[pohjantähdenalla]

Tiedätkö,tunnen vieläkin syyllisyyttä,kun en osannut aluksi olla äiti,olin masentunut,en osannut olla äiti.. Olin juuri täyttänyt 18-vuotta kun esikoinen syntyi,rakastin häntä ehdoitta,mutta kuitenkin tuntui että tein vääriä ratkaisuja,olin silloin huono äiti. Kun jälkeenpäin nyt ajattelen ajattelin lapseni parasta kaikesta huolimatta. Lapsi oli kokopäiväisesti omilla vanhemmillani,mutta silti olin joka päivä hänen kanssa tekemisissä. Joka kerralla tuli itku kun hänet näin.Menin psykiatrian polille,asiat alkoivat erosta huolimatta rullaamaan. Nyt olen onnellisesti viisastuneena aikuisena äitinä onnellinen että tein ratkaisun,annoin lapseni 2kk äidilleni hoitoon,että voin itse toipua. Sen jälkeen en ole halunnut olla lapsestani/nykyisesti kolemsta lapsesta erillä. Voipi olla sekavaa kirjoitusta,mutta toivon että sait jotenkin selvää sepustuksestani. :hug: Kaikki selviää kyllä ajallaan ja huomaat olevasi lapsellesi maailman paras äiti :heart:

 

[tiiän tunteen]

äiti sä kuitenkin oot, sitä ei voi pois pyyhkiä. tulee päiviä kun itsekukin miettii ettei sitä haluaisi olla äiti. mihin se nuoruus ja ilo elämästä katosi. elämä on monta kertaa tylsää, ja inhaa olla järkevä. kun tekisi mieli hyppiä, juosta ja olla ilman vastuuta. mut paluuta entiseen ei oo. silloin pieni irtiotto auttaa. viiniä lasillinen ja muistellaan miehen kanssa alkutaipaleen nuoruutta yhdessä ilman lapsia, sitä kaipaan sikana. mutta entäs kun kaipaa aikaa ennen lapsia ja miestä. se on taas vaikeempaa. ja vuodet juoksee vilisemällä, tosiaan nopeammin vain vuosi vuodelta

 

[Wicked Mary]

kuka meistä lopulta on valmis äidiksi...
mun mielestä äitinä oleminen on sellaista ettei koskaan tule valmiiksi, ei tule päivää jolloin sitä olisi jotenkin oikeammin äiti. Äitinä oleminen on sitä ihmisenä olemisen kipeyttä ja kauneutta syvimmillään, kumpaakin tasapuolisesti.