Minä luovutan tasan tarkkaan nyt!!! :(

[ap.]

Saa huomiota ja kehuja. Käsi sydämmellä voin vannoa, että saa kehuja ja hyvää huomiota paljon.

Mutta niinkuin Minä sanoi, nuo voimainkoitukset lapsen kanssa ovat voimia vieviä. Ja se huoli ja stressi kun ei tiedä missä muksu menee...

Ihan tyhjäksi en ole huonetta tyhjentänyt, lelut vain. Ansaitsi niitä takaisin yksi kerrallaan sen jälkeen. Pitäisikö kokeilla...?

Olen miettinyt sitäkin, että jospa en huomioisi karkureissuja mitenkään, mutta eihän niitä voi olla huomioimatta. Pakkohan se on etsiä lapsi. Ja antaisiko se sitten ihan väärän kuvan lapselle...

 

["vieras"]

On siis mustasukkainen pikkusisarukselleen? Olisiko siinä syy? Tajutonta tämä muutoin, jos siis kysymällä saisi luvan retkilleen..

 

[kaffetauko]

karkaako siis niin, että oikeen päättää että nyt karkaan ja sitten salaa hiipii nurkantakaa pakoon, vai niin, että mieleen vaan tulee että menenpäs kaverille nyt(, ja vaikka ehkä muistaakin että pitäisi kysyä niin ei kysy vaan menee vaan muttei siis mitenkään karkaamalla karkaa.. )

en nyt oikein osaa ilmaista ajatustani.. mutta onko lapsen pointti tavallaan se, että karkaa teiltä vai se, että menee nyt kaverille kun kaverille meno tuli mieleen?

-> haen siis nyt sitä, että onko karkailu enemmänkin mielenosoitusta teille (että nytpä tahallani rikon tätä sääntöä) vai semmoista impulsiivisuutta että mennään eikä meinata.

 

[ap.]

karkaako siis niin, että oikeen päättää että nyt karkaan ja sitten salaa hiipii nurkantakaa pakoon, vai niin, että mieleen vaan tulee että menenpäs kaverille nyt(, ja vaikka ehkä muistaakin että pitäisi kysyä niin ei kysy vaan menee vaan muttei siis mitenkään karkaamalla karkaa.. )

en nyt oikein osaa ilmaista ajatustani.. mutta onko lapsen pointti tavallaan se, että karkaa teiltä vai se, että menee nyt kaverille kun kaverille meno tuli mieleen?

-> haen siis nyt sitä, että onko karkailu enemmänkin mielenosoitusta teille (että nytpä tahallani rikon tätä sääntöä) vai semmoista impulsiivisuutta että mennään eikä meinata.

Kyllä minä luulen, että on sellaisia hetken päähänpistoja. Saa päähänsä lähteä kaverille, katsomaan hevosia/traktoreita tms. Ja lähtee samantien. Ihan varmasti en osaa sanoa, mutta näin uskoisin.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";26704372]On siis mustasukkainen pikkusisarukselleen? Olisiko siinä syy? Tajutonta tämä muutoin, jos siis kysymällä saisi luvan retkilleen..[/QUOTE]

Voi se olla sitäkin. Syytä ei pitäisi olla, päin vastoin. Pikkusisarus pitäisi olla mustis isommalle, koska jä rauhallisempana helpommin taka-alalle ja isompi saa vaativampana enemmän huomiota. Ja sitten isosisraus sanoo, ettei välitetä siitä silloin kun touhuamme pienemmän kanssa jotain kaksin.

 

["..."]

Ootteko olleet tutkimuksissa. Minä en luottaisi pelkkään hoitajien tai elton sanaan.

Ota yhteyttä perheneuvolaan. Pakkohan tuohon on jostain apua saada.

 

[ap.]

[QUOTE="...";26705061]Ootteko olleet tutkimuksissa. Minä en luottaisi pelkkään hoitajien tai elton sanaan.

Ota yhteyttä perheneuvolaan. Pakkohan tuohon on jostain apua saada.[/QUOTE]

Ei olla oltu. Neuvolassakaan ei olla huolissaan, neuvolantäti kun tuntee meidän irl.
Tuosta naapurista kun on. Täytyy katsoa, miten täällä tuo perheneuvola toimii...

 

[ap.]

Meillä ei näköjään ole täällä perheneuvolaa...

 

["vieras"]

No entäs jos lapselle ihan suoraan antaisi luvan mennä, ihan siis sanoisit suoraan, että "voit mennä xxxx:n luo jos haluat" tai "mene vaan ulos leikkimään ja tule sanomaan jos lähdet pihaa pidemmälle". Jos kerran lapsi osaa liikkua lähiympäristössä ja tiedätte missä tykkää käydä. Ehkä tuosta "karkailusta" on nyt tullut liian iso juttu teidän välille ja siihen saattaa liittyä jonkinlaista uhmaa tai muuta valtapeliä.

 

[kaffetauko]

Kyllä minä luulen, että on sellaisia hetken päähänpistoja. Saa päähänsä lähteä kaverille, katsomaan hevosia/traktoreita tms. Ja lähtee samantien. Ihan varmasti en osaa sanoa, mutta näin uskoisin.

onko lapsen ongelma sitten ennemminkin sellaisessa impulsiivisuudessa ja (nyt en löydä sanaa..) onko semmoinen yhden asian tyyppi, että kun joku tulee mieleen niin muu pyyhkiytyy? Onko tämmöistä ongelmaa muissakin asioissa, eli onko tässä ongelma laajemmalti ja tuo karkailu tavallaan vaan oire tästä? Jos on näin, niin siitähän on aikalailla haittaa koulussa ja asiaa kannattaa koittaa lähteä korjaamaan jo nyt (ja tähän sitten varmaan hyvä etsiä keinoja ammattilaisten kanssa vaikkapa siellä perheneuvolassa tai vastaavassa).

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";26705277]No entäs jos lapselle ihan suoraan antaisi luvan mennä, ihan siis sanoisit suoraan, että "voit mennä xxxx:n luo jos haluat" tai "mene vaan ulos leikkimään ja tule sanomaan jos lähdet pihaa pidemmälle". Jos kerran lapsi osaa liikkua lähiympäristössä ja tiedätte missä tykkää käydä. Ehkä tuosta "karkailusta" on nyt tullut liian iso juttu teidän välille ja siihen saattaa liittyä jonkinlaista uhmaa tai muuta valtapeliä.[/QUOTE]

Lapselle on sanottu, että muista tulla kertomaan, jos lähdet esim. varastorakennuksen taakse, jonne ei pihalta näe. Ei tule sanomaan. Se voi olla jotain valtapeliä. Tänään taas juttelin lapsen kanssa, niin hän ei kuulemma halua kysyä lupaa, jos me sanotaankin vaikka ei. Mitäs tämän kanssa sitten tehdään? MIten sitä voikin vanhempi olla ihan hukassa yhden kuusi vuotiaan edessä... :ashamed:

 

[ap.]

onko lapsen ongelma sitten ennemminkin sellaisessa impulsiivisuudessa ja (nyt en löydä sanaa..) onko semmoinen yhden asian tyyppi, että kun joku tulee mieleen niin muu pyyhkiytyy? Onko tämmöistä ongelmaa muissakin asioissa, eli onko tässä ongelma laajemmalti ja tuo karkailu tavallaan vaan oire tästä? Jos on näin, niin siitähän on aikalailla haittaa koulussa ja asiaa kannattaa koittaa lähteä korjaamaan jo nyt (ja tähän sitten varmaan hyvä etsiä keinoja ammattilaisten kanssa vaikkapa siellä perheneuvolassa tai vastaavassa).

Toisaalta on yhden asian tyyppi ja toisaalta ei. Mutta ainakaan muussa toiminnassa se mahdollinen impulsiivisuus ei näy yhtä selkeästi kuin tässä.

 

[onni löytyy arjesta]

Jaksamista sinulle! Perheneuvolaan tai psykologille minä menisin. Ei kannata arastella avun hakemista. Tuttu neuvolatäti on ehkä liiankin läheinen..
meillä ei 6v liikkunut missään yksinään. Jos olisi karannut tai lähtenyt sanomatta toistuvasti, olisi ollut sisällä kunnes oppii. meillä niin tiukat lukot ettei 6v saa yksin auki.

 

[Pikkurouva74]

no se lapsi ei voikarata jos aikuinen pitää hänet jatkuvasti valvovan silmän alla. tiedän tämän koska oma lapseni ei oo multa ikinä karannut, mutta huolimattomilta pk tädeiltä kylläkin! kun he ei ymmärtäneet sitä ettei voi keskustella toisen aikuisen kanssa selkä selin lapseen.

tosiaan aika avutonta jos ei osaa 6v vahtia, sanon että laiskuutta se on.

Siis missä on päiväkoteja, joissa lapsia kyetään pitämään kaiken aikaa valvovan silmän alla selkää kääntämättä? En mä ainakaan ole koskaan tuollaista olettanut.

 

[rangaistukset eivät toimi]

En enää jaksa taistella tuon reilun kuusi vuotiaan lapsen kanssa karkailemisesta. En jaksa enää selittää, miksi ei saa lähteä luvatta mihinkään, kun lapsi ei suostu sitä ymmärtämään ja sanoo vain, ettei muistanut. En jaksa enää keksiä rangaistusta, joka toimisi. Luovutan...

Eli annat lapsen karata, kun luovutat. Onnea vaa!
Kuink olisi peölisäännöt, kuusivuotias ja nuorempikin jo ymmärtää.

 

[rangaistukset eivät toimi]

[QUOTE="kolmen äiti";26699762]Eikö 6-vuotiaalle keksi rangaistusta, joka toimii? Lempilelu jäähylle, tv:n katsomiskielto, herkkupäivän tai reissun peruutus, Ja rangaistuksesta pidetään kiinni jos sääntöjä rikotaan. Meillä ei lapset mene tielle, koska vanhemmat ovat sen kieltäneet, yksinkertaista. Olen tottunut ammattini puolesta järjestykseen ja säännöistä kiinni pitämiseen, näin meillä on kotonakin. Jos eskari-ikäiselle ei aseta rajoja, miten käy teini-ikäisen kanssa?[/QUOTE]


Niinpä!

 

[ap.]

Eli annat lapsen karata, kun luovutat. Onnea vaa!
Kuink olisi peölisäännöt, kuusivuotias ja nuorempikin jo ymmärtää.

Mielestäni meillä on pelisäännöt, joiden mukaan tulisi toimia. Pääsääntöisesti lapsi toimiikin noiden sääntöjen mukaan, tosin minun kanssani parhaiten ja minunkin tulee olla koko ajan tosi tiukka. Mutta joo, tekee mieli luovuttaa, antaa lapsen mennä toiveidensa mukaan ja toivoa kovasti, että tulee ehjänä takaisinkin. Ja jospa antaisit ihan konkreettisia neuvoja, se auttaisi muuten enemmän kuin tuo yllä oleva viestisi

 

[rangaistukset eivät toimi]

[QUOTE="hmm";26701772]Alle kouluikäisen lapsen karkailu on yksi selkeimmistä tuonikäisen itsetuhoisen käytöksen merkeistä ja sellaisenaan lapsen depression ja epätoivon oire.

Pysäytys ja rakastaminen, välittämisen ilmaisu. Tyttö lie mustasukkainen pikkusiskolle, ja tuntee osattomuutta ja ettei ole tärkeä.[/QUOTE]


Niin peesi!

 

[Fy]

Jotain on nyt pahasti vialla, muuten hukka perii, teidät molemmat!