Ei voi välttää tunnetta, että suhtautuminen Suomen kaksikielisyyteen ja suomenruotsalaisiin riippuu aina henkilön sivistystasosta. Tässä pätee vanha sanonta, kun järki loppuu otetaan voima käyttöön. Kun verbaalinen kyky on heikko, aletaan kirjoitella kuten persuiksi luokiteltavat tässä ketjussa. Näin se vain on ja on aina ollut. Joku erikoinen syy on siihenkin, miksi taloudellinen menestys Suomesa on niin pitkään osunut juuri ruotsia puhuvien kohdalle. Pääosin myös menestys sivistyksen ja kulttuurin saralla. Typerä jankkaaminen ruotsinsuomalaista tekee persuista vain entistä idioottimaisempia.
Vasabladet, pääkirjoitus :
"...suomenruotsalaisilla oppilailla on aivan eri suhtautuminen koulunkäyntiin kuin suomenkielisillä, sanoo riikinruotsalainen tutkija Dall. Myös ruotsinkielisillä vanhemmilla on sama suhtautuminen kouluun; ei niin tärkeää.
Dall lähtee liikkeelle antropologi John Ogbusin teorioista, että vähemmistöasema vaikuttaa ja se tarkoittaa, että suurempi tarjonta opiskelupaikoista ruotsinkielisille ja tiivit suhteet myös, saavat aikaan, että ruotsinkieliset eivät ponnistele koulussa samoin kuin suomenkieliset.
Dallin mukaan suojattu asema ja pääsy opiskelupaikkoihin aiheuttavat, että ruotsinkieliset eivät koe koulunkäyntiä tärkeäksi.
Oppilaat uskovat, että he selviävät kuitenkin, vaikka eivät ahkeroisikaan, sanoo Dall, tietoisena siitä, että hänen analyysiään ja tutkimustuloksiaan voidaan käyttää koulutuspoliittisena räjähteenä.(HBL).
Ikävää Dallin tutkimustuloksissao n, että se kertoo saman tuloksen, minkä Pisa tutkimus kertoo, eli että ruotsalaisSuomen oppilaat ovat selvästi huompia tietotasoltaan kuin suomenkieliset.
Siitä on seurannut keskustelu Vaasassa toimivan ruotsinkielisen opettajankoulutuslaitoksen tasosta
Se mitä Dall oikeasti sanoo, on, että suomenruotsalaisten oppilaiden asenneongelma on kulttuurisesti sidottu suomenruotsalaisten vähemmistöasemaan ja johtuu siitä.
Meillä näyttää olevan liian hyvin kaikki asiat, kaikki on täydellistä ja laitettu valmiiksi.
Opiskelupaikkojen tarjonta on yleisesti suurempaa kuin hakijoiden ja tietyt koulutukset ovat kiintiöita tarjoavia, mistä seuraa, että ruotsinkielisillä on pienempi kilpailu kuin suomenkielisillä.
Ehkä siksi Helsingin keskustan ruotsinkielisissä kouluissa on paremmat Pisa tulokset kuin maaseudun ruotsinkielisissä, koska kilpailu Helsingissä on kovempaa.
...Dallin mukaan myös ruotsinkielisten oppilaiden vanhemmilla on sama asenneongelma; monet suomenruotsalaiset kodit viis välittävät koulusta.
Sellainen asenne on hälyttävä ja shokki. Jotakin on mennyt vinoon ankkalammikossa.
Että suomenruotsalaiset ja ruotsin kieli jäisivät eloon ja nuoremme selviäisivät tulevaisuudessa, on Dallin tutkimus otettava vakavasti ja ryhdyttävä parannustoimiin. Meillä on vastuu."
De finlandssvenska eleverna, som representerar två skolor i huvudstadsregionen och tre i Österbotten, hade genomgående helt andra attityder till skolan än de övriga eleverna i undersökningen. Attityderna var de samma i alla de fem finlandssvenska skolor Dall besökte.
Ofta antas att barn ska svara som de vuxna önskar, och enligt Dall var det tydligt att de finlandssvenska föräldrarna inte tyckte att det var så viktigt med läsning och läsförmåga.
Dall utgår från antropologen John Ogbus teorier om att minoritetsställningen påverkar prestationerna och menar att det förhållandevis stora utbudet studieplatser på svenska och det faktum att finlandssvenskarna håller ihop och tar hand om varandra, bidrar till att de svenskspråkiga underpresterar.
Enligt Dall har den rätt skyddade tillvaron och tillgången till studieplatser bidragit till att skolprestationer inte upplevs som viktiga.
Eleverna tror att de klarar sig trots att de inte bemödar sig, säger Dall, medveten om att hennes analys och resultat kan användas som utbildningspolitiskt sprängstoff (Hbl).
Det tråkiga med Dalls resultat är de ligger helt i linje med resultaten i den senaste PISA-undersökningen som visar att eleverna i svenskFinland klart ligger efter de finskspråkiga i kunskapsnivå.
Den insikten har i sin tur lett till en debatt om kvaliteten på lärarutbildningen vid Pedagogiska fakulteten i Vasa.
Men det som Dall egentligen säger är att de finlandssvenska elevernas attitydproblem är kulturellt betingade och knutna till de svenskspråkigas minoritetsställning.
Vi verkar ha det för bra, allt är perfekt och tillrättalagt.
Utbudet av studieplatser är generellt större än antalet sökande och vissa utbildningar kvoterade, vilket gör att konkurrensen om en studieplats i vissa fall är mindre än på finskspråkigt håll.
Kanske det är förklaringen till att centrumskolorna i Helsingfors, internt inom svenskFinland, klarat sig bättre i Pisa-undersökningen än landsbygdsskolorna eftersom konkurrensen i huvudstaden är hårdare.
Att peka ut skolan och en kris inom utbildningssystemet som enda orsak till elevernas attitydproblem skulle vara att göra det för enkelt.
De facto visar Dall att också föräldrarna har fel attityd till skolan. En stor del av de finlandssvenska hemmen verkar helt enkelt strunta i skolan.
Den insikten är såväl alarmerande som chockerande. Någonting i ankdammen har gått snett.
Ifall finlandssvenskarna och svenskan ska ha en chans att överleva och våra ungdomar möjligheter att klara sig i den famtida konkurrensen gäller det att ta Anna Dalls forskningsresultat på allvar och skrida till åtgärder.
Där har vi alla ett ansvar..."