Minkä syiden takia olette laittaneet välit poikki äitiin/vanhempiinne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alkaa jo riittää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuntuu helpottavalta lukea monia kohtalotovereiden kertomuksia.

Meillä ei ole koskaan juotu tippaakaan, ongelma on ollut tiukka herätysliike joka on aiheuttanut traumat. Isäni on narsisti, ihailee natsisaksaa ja kuria sekä järjestystä! Äitini on alistuva, maailman kiltein ihminen, mutta täysin aivopesty uskontoon ja toistelee opittuja fraaseja kuin papukaija. Lapsuus oli väkivaltainen, henkisesti vielä enemmän. Useasti itken kun ajan pois heidän luotaan. Olen pitkään miettinyt välien katkaisemista., terapeuttinikin suositteli ainakin jonkinlaista taukoa.. jaksan silti aina uskoa että ehkä tällä kerralla olisi hyvä päivä, harvoin on. Oletteko siis kokeilleet jonkinlaista paussia?

Olen kokeillut pausseja ja usein kun olen sellaisen jälkeen soittanut niin olen taas muutaman päivän itkenyt. Vuosien jälkeen olen ehkä jo vihdoin oppinut, että vaikka kaipaan äitiäni tai sitä äitiä, jollainen hän ei pystynyt olemaan, minun ei kannata olla häneen yhteydessä, koska hän ei muutu (pahasti harhainen, mutta hän ei sitä näe) ja siten vain satuttaa minua.

Suosittelen vahvasti sinua ottamaan kunnon taukoa. Kuulostaapa siltä, että eipä haittaisi vaikket koskaan olisi yhteydessä. Helpointa on ehkä itselleen ottaa aluksi paussia, jos on kovin velvollisuudentuntoinen. Jos vanhempiesi kanssa tulee paha olo, älä ole heidän kanssaan tekemisissä. Jos joskus sinulle ei tule paha olo heidän kanssaan vaan saat myös siitä, asiahan on silloin eri.
 
Itse kanssa miettinyt laittavani välit poikki vanhempiin. Luulen että auttaisi kummasti masennukseeni. He erosivat ollessani n.2v ja muutin äitin ja hänen uuden miehen kanssa Helsinkiin. Äitini ison firman johtaja, isäpuoli pankissa normi konttori homissa. Isällä oma firma ja muutti pienelle paikkakunnalke kun olin ala-asteella n.2h Helsingistä. Sielä käydessä oli töissä tai kännissä ja tappeli ja jauhoi vanhoja... Asuin äitini kanssa. Ei ollut koskaan kotona eikä asiani kiinnostanut. Aloin koulussa lihia kun söin masennukseen ja yksinäisyyteen. Muutettin Klaukkalaan kun olin 15v ja kävin 9 ja 10 luokan Klaukkalassa. Minua slettiin kiusata eikä äitiänu kiinnosttanut. Haukuu jo silloin vammauseksi, ryhävalaaksi ym idiootiiksi. Ja en käynyt lukiota niin olen siksi laiska ym. Merkonomi vaan olen. Hän itse on varakas ja asun hönen omistamassa asunnossa mistä maksa Kaikki kulut ym tietenki ja jaksaa kiristää. Aina kun nähdään on kaamea. Tänään hänen isänsä totesi minun olevan itsekäs kun sanoin että sääsyän rahaa omaan asuntoon ja muuttoon... Ja kaikki muut haukut päälle vain kun kerroin muutaman asian miten ne menivät alunperin niin yhtäkkiä haukuin äitiänu ja olen kiittämätön ja pitäis kattoa peiliin..
 
Olemme äidin kanssa olleet nyt kaksi vuotta puhumatta toisillemme ja nämä kaksi vuotta ovat olleet elämäni parhaimpia aikoja. Olisinpa tehnyt välirikon jo paljon aikaisemmin, olisin säästynyt monelta murheelta!

Olin äidin "äpärälapsi", lyhyestä suhteesta alkunsa saanut. Äiti tutustui isäpuoleen jo odotusaikanani. Koko lapsuusajan isäpuoli väheksyi minua ja tämä väheksyminen tarttui myös äitiin. Minä huushollasin ja hoidin kolmea nuorempaa sisarustani, joita tottakai palvottiin. Koko lapsuus- ja nuoruusajan sain kokea haukkumista ja sain tuta sen, etten ole minkäänarvoinen.

Aikuiseksi tultuani välit äitiin ja isäpuoleen ovat hieman parantuneet. Mutta he juorusivat asioitani pitkin kyliä tottakai niitä vääristäen ja minua haukkuen. Olin huora, joka pettää miehiään, minun takia äidin elämä meni pilalle, kun tuli nuorena raskaaksi ynnä muuta. Monella on aivan väärä käsitys minusta vanhempieni juoruamisten takia. Useamman vuoden tein pakolla vierailuja äidin luo ja soittelin kuulumisia. Monesti varsinkin puhelut päättyivät riitaan... Josta minä sitten pyysin anteeksi, äiti on kuitenkin äiti. Erään riidan jälkeen päätin että nyt tämä loppuu, saakoon äiti pyytää tällä kertaa anteeksi! Ja tuosta riidasta on nyt se kaksi vuotta aikaa.

Voin paljon paremmin, kun minun ei tarvitse jännittää äitiä ja isäpuolta, heidän tapaamistaan ja elää jatkuvassa pelossa että mitähän minusta taas kylillä puhutaan.
 
Joo itse olen kanssa aina se jossa vika. Olen kiitellyt avusta kun ovat rahallisesti auttaneet jne. En tiedä että pitäisikö kengät nuolla joka kerran kun äitiäni ja hänen sukulaisiaan nään.. Olen laiska ym aina. Olen todennut monta kertaa että ketä nyt täydellinen olisi ja että toki vikaa minustakin löytyy mutta ei voi kaikkea laittaa minun kanolleni.... Olisi varmasti hieno tunne kun ei tarvitsi nähdä ja kuunnella niitä juttua ja usein esim. vieraiden ollessa paikalla on kivaa mut nolata ja puhua seln takana paskaa.
 
Isäni on ex-alkoholisti, edelleen juo välillä, on todella erikoinen luonteeltaan nykyään. Käyttää vaan rahallisesti hyväkseen sukulaisia ym. En siis jaksa..

Anoppiin laitoin välit poikki, kun ei yksinkertaisesti mennyt jakeluun että lasten päivunien aikaan ei tulla tänne kiekumaan, ja ylipäätään hankaloitti omilla toimillaan niin paljon meidän arkea että katkaisin välit. Vieläkin yrittää luikerrella takaisin.Mies saa pitää yhteydenpidon äitiinsä, tosin eipä ole hänkään enää kiinnostunut äitinsä tekemisistä..
 
4 vuotta olen ollut puhumatta äidilleni. Ja täytyy myöntää etten koskaan ole voinut paremmin kuin tänä aikana.
Äitini on marttyyri joka tekee lapsiensa eteen kaikkensa ja auta armias jos et muistanut olla kiitollinen ja ylistää äitiä. Olit kiittämätön kakara. Koskaan en apua pyytänyt. Kerran erehdyin koulukirjaan pyytämään rahaa. Hirveä riita kun tolleen pyytelen.
Äiti mökötti,tiuski,arvosteli, äksyili mutta kukaan koskaan ei saanut näin toimia häntä kohtaan.
Välit katkesivat kun kaiken jälkeen mitä hänen eteensä tein äksuili ja osoitti mieltään. Silloin nousin ekaa kertaa vastaan äitiäni ja pidin puoliani. En ollut edes ilkeä vaan kerroin tiukasti etten hyväksy\jaksa tuollaista käytöstä.
 
Itse olen sina ollut onnelinen kun en ole ollut tekemisissä perheeni/sukulaisteni kanssa. Kaikki yhtä eahan pauloissa, itsekkäitä kiristäjiä. Nyt olen kaikkien kanssa puheväleissä ja vakavasti mietin että kokonaan välit poikki kaikkin.
 

Yhteistyössä