Minua häiritsee sen muistaminen, että äitini pitää minua ilkeänä, kun kerron hänen käyttöksellään loukanneen minua

[vierailija]

Syy on se, että hänen mielestään kun hän käytöksellään loukkasi minua, minä loukkasin häntä. Mutta eihän jos minä (hänen mielestään) olen loukannut häntä, hänellä silti ole ollut oikeutta satuttaa minua. Miten hän ei tätä tajua?
Nämä hänen loukkaantumisensa minuun juontavat aikaan, kun olin pieni lapsi, hän on siis niin myrkyllinen ihmisenä, että on oman lapsensa keskeneräisyydestä suuttunut ja katsoo oikeudekseen olla satuttanut minua. En kestä sitä, että hän ei masennu tai ahdistu omasta myrkyllisyydestään ja pahuudestaan, vaan on aivan kuin tämä, miten hän on satuttanut minua olisi oikein siksi, että hän loukkaantui siitä, mit mä tein.
Mä en tehnyt mitään sellaista, mistä olisi ollut oiken olla ilkeä ja paha minua kohtaan.

 

[vierailija]

Minua häiritsee siis, sinun ei tarvitse miettiä syytä, ja ottaa kantaa syihin, vain sitä, että minulla on asia, joka kiusaa ja satuttaa minua kovasti ja jonka takia olen surullinen.