P
psyk. op.
Vieras
Etsin luentomateriaaleistani vauvatutkimuksesta, kirjoitan tähän auki.
Vauvatutkimus perustuu psykoanalyyttiseen viitekehykseen ja psykoanalyyttiseen tapaan ymmärtää psyyke sekä vuorovaikutus. Muiden teoreetikoiden ja erit. käytännön havainnointien (Klein, Mahler, Winnicot jne.) myötä Freudin esittämä spekulatiivinen kuva kehityksestä on muuttunut (ts. psykoseksuaalinen kehitysteoria on syrjäytetty). Tuoreempi vauvatutkimus perustuu systemaattiseen havainnointiin ja erit. vuorovaikutuksen huomioimiseen. Vauvan oma toimijuus ja kyvyt huomioidaan entistä laajemmin. Vauvan kokemuksesta ei voida sanoa mitään objektiivista edelleenkään, mutta vanhat kausaaliteoriat on syrjäytetty. Uusin vauvatutkimus korostaa varovaisuutta kaikessa yleistämisessä varhaislapsuuden vaikutuksia koskien. Päätelmät myöhemmistä kehityshäiriöistä ja oireista suhteessa varhaiseen vuorovaikutukseen ovat kyseenalaisia.
Kiintymyssuhdeteoriat korostavat vuorovaikutusherkkyyttä. Itse näkisin, että vvv:ssä vuorovaikutus on juuri lasta huomioivaa eikä lasta arvostelevaa/velvoittavaa, joten se ei tuota lapselle ahdistusta. VVV siis parhaimmillaan tukee turvallista kiintymystä, sillä äidit reagoivat herkästi vauvan merkkeihin ja ovat hoidossaan johdonmukaisia.
Kiehtovalle aktiivisimmalle keskustelukumppanilleni vielä: Akateeminen psykologia psykoanalyysin ympäriltä = valtaosaksi potilastapausten tarkastelua (psykoterapiaan liittyen). Freudia tutkineiden mukaan Freud ei itse pitänyt psykoanalyysiä psykologiana, vaan halusi luoda poikkitieteellisen tutkimusalan jossa lähinnä hoitokäytäntöä koskeva osuus oli psykologiaa. Siten psykoanalyysistä puhuminen psykologian haarana, etenkin vauvatutkimuksen kohdalla, on harhaanjohtavaa. Vauvatutkimus ym. johon itsekin viittasit, on nimenomaan sosiaalitieteiden kentällä tapahtuvaa (sosiaalipsyk. kehityspsyk.).
Vauvatutkimus perustuu psykoanalyyttiseen viitekehykseen ja psykoanalyyttiseen tapaan ymmärtää psyyke sekä vuorovaikutus. Muiden teoreetikoiden ja erit. käytännön havainnointien (Klein, Mahler, Winnicot jne.) myötä Freudin esittämä spekulatiivinen kuva kehityksestä on muuttunut (ts. psykoseksuaalinen kehitysteoria on syrjäytetty). Tuoreempi vauvatutkimus perustuu systemaattiseen havainnointiin ja erit. vuorovaikutuksen huomioimiseen. Vauvan oma toimijuus ja kyvyt huomioidaan entistä laajemmin. Vauvan kokemuksesta ei voida sanoa mitään objektiivista edelleenkään, mutta vanhat kausaaliteoriat on syrjäytetty. Uusin vauvatutkimus korostaa varovaisuutta kaikessa yleistämisessä varhaislapsuuden vaikutuksia koskien. Päätelmät myöhemmistä kehityshäiriöistä ja oireista suhteessa varhaiseen vuorovaikutukseen ovat kyseenalaisia.
Kiintymyssuhdeteoriat korostavat vuorovaikutusherkkyyttä. Itse näkisin, että vvv:ssä vuorovaikutus on juuri lasta huomioivaa eikä lasta arvostelevaa/velvoittavaa, joten se ei tuota lapselle ahdistusta. VVV siis parhaimmillaan tukee turvallista kiintymystä, sillä äidit reagoivat herkästi vauvan merkkeihin ja ovat hoidossaan johdonmukaisia.
Kiehtovalle aktiivisimmalle keskustelukumppanilleni vielä: Akateeminen psykologia psykoanalyysin ympäriltä = valtaosaksi potilastapausten tarkastelua (psykoterapiaan liittyen). Freudia tutkineiden mukaan Freud ei itse pitänyt psykoanalyysiä psykologiana, vaan halusi luoda poikkitieteellisen tutkimusalan jossa lähinnä hoitokäytäntöä koskeva osuus oli psykologiaa. Siten psykoanalyysistä puhuminen psykologian haarana, etenkin vauvatutkimuksen kohdalla, on harhaanjohtavaa. Vauvatutkimus ym. johon itsekin viittasit, on nimenomaan sosiaalitieteiden kentällä tapahtuvaa (sosiaalipsyk. kehityspsyk.).